Luther, huonepostilla. Matt. 13: 24-30
Kristus esittää vertauksen TAIVAAN VALTAKUNNASTA, toisin sanoen koko kristillisestä seurakunnasta, sellaisena kuin se esiintyy maan päällä ja jommoisena se on pysyvä maailman loppuun asti, nimittäin, että kristillinen seurakunta on pellon kaltainen, johon kylvetään HYVÄÄ SIEMENTÄ.
Mutta sitten perkele tulee yöllä ihmisten maatessa ja kenenkään huomaamatta sekä kylvää VALHEVEHNÄÄ vehnän sekaan. Kaikkialla KASVAVAT SIIS SEURAKUNNASSA HYVÄ SIEMEN JA VALHEVEHNÄ SEKAISIN, HYVÄ JA PAHA VIERETYSTEN, eikä sitä koskaan voi estää tässä elämässä. Vasta toisessa elämässä erotetaan hyvät ja pahat toisistaan, kuten Herra sanookin, että hän elonaikana antaa palvelijoillensa käskyn sen tehdä.
Tämä evankeliumi siis kumoaa lahkolaisten opin, jotka ovat yrittäneet ja vieläkin yrittävät perustaa seurakuntaa, missä ei enää ole pahennusta, vaan yksinomaan puhtaita ja pyhiä. Jos siis joku kristitty heikkoudesta tai muusta syystä joutuu lankeemukseen, niin he hylkäävät hänet seurakunnan yhteydestä eivätkä enää tahdo pitää häntä veljenään, vaikka Kristuksen käsky on ihan selvä, mitä tulee kääntymykseen ja parannukseen, ja seurakunnan opettajien pitää erittäin siihen suuntaan työtä tehdä, etteivät ihmiset jäisi synteihinsä, vaan totisen parannuksen kautta luopuisivat niistä.
Raamatun esimerkitkin todistavat asian näin olevan. Daavid joutui sangen syvään ja hirmuiseen lankeemukseen, mutta kun se rupesi häntä surettamaan ja hän pyysi armoa, niin ARMO HÄNELLE LUVATTIIN. Pietari lankesi samoin pahasti, mutta hän pääsi jälleen armoihin, kun hän tunnusti syntinsä, itki sitä katkerasti ja pyysi armoa. Ja vähää ennen hänen lankeamistansa sanoikin Herra hänelle: "Minä olen rukoillut sinun edestäsi, ettei uskosi raukeaisi tyhjään" Luuk. 22:32. Ja kun Pietari kerran häneltä kysyi, riittikö seitsenkertainen anteeksianto rikkovalle veljelle, niin vastasi Kristus hänelle Matt. 18:22: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän".
Nämähän ovat aivan selviä todistuksia siitä, etteivät kristityt MILLOINKAAN täällä maan päällä tule niin puhtaiksi, jotteivät he välistä horjahtaisi ja lankeaisi. Jos siis joku rupeaa yrittämään saada aikoihin sellaista seurakuntaa, missä ei enää löydy syntiä eikä lankeemuksia, hänen täytyy tuomita kaikki heikot kristityt, jopa vahvemmatkin(sillä eihän kukaan ole niin vahva, ettei joskus horjahtaisi)kelvottomiksi ja sulkea heidät pois seurakunnan yhteydestä.
...Totiset kristitytkin ovat, kuten sanottu, heikkoja ja lankeavia, mutta he nousevat jälleen ylös synnistä parannuksen ja uskon kautta Kristukseen. Juuri näitten kristittyjen seassa, jotka ovat oikea hyvä siemen, vaikka heissäkin vielä on heikkoutta, löytyy häijyjä ohdakkeita, vääriä kristityitä, jotka kuitenkin kantavat kristityn nimeä ja kerskaavat olevansa hyvää peltoa. Siihen täytyy kärsivällisenä tottua, tietäen, ETTEI IHMINEN KYKENE SELLAISIA OHDAKKEITA POIS KITKEMÄÄN JA HÄVITTÄMÄÄN EIKÄ VOI TEHDÄ SEURAKUNTAA TÄYSIN PUHTAAKSI NIISTÄ.
Mutta nyt Kristus ei opeta vain tätä, vaan osoittaa myöskin mistä syystä tuollaisia rikkaruohoja ilmestyy, kun seurakunnasta, missä hyvää siementä kylvetään, Jumalan sanaa selvästi ja puhtaasti saarnataan, kuitenkin on niin paljon häijyjä ohdakkeita, niin paljon ulkokullatuita ja vääriä kristityitä. Ja tämän syyn hän ilmoittaa varoittaaksensa meitä PAHENNUKSESTA, JOSTA MUUTEN KOKO MAAILMA LOUKKAANTUU VÄITTÄEN, ETTEI EVANKELIUMIN SAARNAAMISESTA SYNNY MITÄÄN HYVÄÄ jne., jotta me emme joutuisi tuollaiseen väärään käsitykseen, joka näkyy vallitsevan kaikkialla maailmassa.
Me saatamme, Jumalan kiitos, tähän aikaan kerskata, että meillä on oikea evankeliumi, ja voimme todella kumota vastustajaimme väärän opin vääräksi ja perusteettomaksi. Mutta silti löytyy meidänkin seassamme valhevehnää vehnän seassa, epäkristilliset ainekset tuottavat meidänkin keskuudessamme paljon pahennusta, sillä ahneus, voitonpyyntö, haureus, juoppous, riidat, valheet ja petokset ovat vallitsevina paheina, ehkä enemmänkin kuin paavikunnan aikana. Sentähden tuollainen pahentavainen meno aiheuttaa paljon pahaa mainetta evankeliumille ja sen saarnalle; väitetään näet: jos tuo oppi on oikea, niin se tekisi myös ihmiset paremmiksi.
Mutta Kristus vapauttaa sekä opin että opettajat tuollaisesta syytöksestä sanoessaan, että siinäkin joukossa, jolla on oikea oppi ja joka on hyvä pelto, on paljon valhevehnää, pahoja ihmisiä. SE EI OLE OPIN SYY, SILLÄ SE KYLLÄ ON PUHDAS JA TERVEELLINEN, EIKÄ MYÖSKÄÄN OPETTAJIEN SYY, HE KUN SOISIVAT KERNAASTI JA TYÖSKENTELEVÄT SIIHEN SUUNTAAN KAIKELLA AHKERUUDELLA, että ihmiset tulisivat paremmiksi ja hurskaammiksi, vaan SYYNÄ ON VIHOLLINEN, PERKELE, joka häijyn naapurin tavoin toisten maatessa, mitään pahaa aavistamatta hiipii yöllä kylvämään valhevehnää hyvään peltoon.
T. Jem
Kristus esittää vertauksen TAIVAAN VALTAKUNNASTA, toisin sanoen koko kristillisestä seurakunnasta, sellaisena kuin se esiintyy maan päällä ja jommoisena se on pysyvä maailman loppuun asti, nimittäin, että kristillinen seurakunta on pellon kaltainen, johon kylvetään HYVÄÄ SIEMENTÄ.
Mutta sitten perkele tulee yöllä ihmisten maatessa ja kenenkään huomaamatta sekä kylvää VALHEVEHNÄÄ vehnän sekaan. Kaikkialla KASVAVAT SIIS SEURAKUNNASSA HYVÄ SIEMEN JA VALHEVEHNÄ SEKAISIN, HYVÄ JA PAHA VIERETYSTEN, eikä sitä koskaan voi estää tässä elämässä. Vasta toisessa elämässä erotetaan hyvät ja pahat toisistaan, kuten Herra sanookin, että hän elonaikana antaa palvelijoillensa käskyn sen tehdä.
Tämä evankeliumi siis kumoaa lahkolaisten opin, jotka ovat yrittäneet ja vieläkin yrittävät perustaa seurakuntaa, missä ei enää ole pahennusta, vaan yksinomaan puhtaita ja pyhiä. Jos siis joku kristitty heikkoudesta tai muusta syystä joutuu lankeemukseen, niin he hylkäävät hänet seurakunnan yhteydestä eivätkä enää tahdo pitää häntä veljenään, vaikka Kristuksen käsky on ihan selvä, mitä tulee kääntymykseen ja parannukseen, ja seurakunnan opettajien pitää erittäin siihen suuntaan työtä tehdä, etteivät ihmiset jäisi synteihinsä, vaan totisen parannuksen kautta luopuisivat niistä.
Raamatun esimerkitkin todistavat asian näin olevan. Daavid joutui sangen syvään ja hirmuiseen lankeemukseen, mutta kun se rupesi häntä surettamaan ja hän pyysi armoa, niin ARMO HÄNELLE LUVATTIIN. Pietari lankesi samoin pahasti, mutta hän pääsi jälleen armoihin, kun hän tunnusti syntinsä, itki sitä katkerasti ja pyysi armoa. Ja vähää ennen hänen lankeamistansa sanoikin Herra hänelle: "Minä olen rukoillut sinun edestäsi, ettei uskosi raukeaisi tyhjään" Luuk. 22:32. Ja kun Pietari kerran häneltä kysyi, riittikö seitsenkertainen anteeksianto rikkovalle veljelle, niin vastasi Kristus hänelle Matt. 18:22: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän".
Nämähän ovat aivan selviä todistuksia siitä, etteivät kristityt MILLOINKAAN täällä maan päällä tule niin puhtaiksi, jotteivät he välistä horjahtaisi ja lankeaisi. Jos siis joku rupeaa yrittämään saada aikoihin sellaista seurakuntaa, missä ei enää löydy syntiä eikä lankeemuksia, hänen täytyy tuomita kaikki heikot kristityt, jopa vahvemmatkin(sillä eihän kukaan ole niin vahva, ettei joskus horjahtaisi)kelvottomiksi ja sulkea heidät pois seurakunnan yhteydestä.
...Totiset kristitytkin ovat, kuten sanottu, heikkoja ja lankeavia, mutta he nousevat jälleen ylös synnistä parannuksen ja uskon kautta Kristukseen. Juuri näitten kristittyjen seassa, jotka ovat oikea hyvä siemen, vaikka heissäkin vielä on heikkoutta, löytyy häijyjä ohdakkeita, vääriä kristityitä, jotka kuitenkin kantavat kristityn nimeä ja kerskaavat olevansa hyvää peltoa. Siihen täytyy kärsivällisenä tottua, tietäen, ETTEI IHMINEN KYKENE SELLAISIA OHDAKKEITA POIS KITKEMÄÄN JA HÄVITTÄMÄÄN EIKÄ VOI TEHDÄ SEURAKUNTAA TÄYSIN PUHTAAKSI NIISTÄ.
Mutta nyt Kristus ei opeta vain tätä, vaan osoittaa myöskin mistä syystä tuollaisia rikkaruohoja ilmestyy, kun seurakunnasta, missä hyvää siementä kylvetään, Jumalan sanaa selvästi ja puhtaasti saarnataan, kuitenkin on niin paljon häijyjä ohdakkeita, niin paljon ulkokullatuita ja vääriä kristityitä. Ja tämän syyn hän ilmoittaa varoittaaksensa meitä PAHENNUKSESTA, JOSTA MUUTEN KOKO MAAILMA LOUKKAANTUU VÄITTÄEN, ETTEI EVANKELIUMIN SAARNAAMISESTA SYNNY MITÄÄN HYVÄÄ jne., jotta me emme joutuisi tuollaiseen väärään käsitykseen, joka näkyy vallitsevan kaikkialla maailmassa.
Me saatamme, Jumalan kiitos, tähän aikaan kerskata, että meillä on oikea evankeliumi, ja voimme todella kumota vastustajaimme väärän opin vääräksi ja perusteettomaksi. Mutta silti löytyy meidänkin seassamme valhevehnää vehnän seassa, epäkristilliset ainekset tuottavat meidänkin keskuudessamme paljon pahennusta, sillä ahneus, voitonpyyntö, haureus, juoppous, riidat, valheet ja petokset ovat vallitsevina paheina, ehkä enemmänkin kuin paavikunnan aikana. Sentähden tuollainen pahentavainen meno aiheuttaa paljon pahaa mainetta evankeliumille ja sen saarnalle; väitetään näet: jos tuo oppi on oikea, niin se tekisi myös ihmiset paremmiksi.
Mutta Kristus vapauttaa sekä opin että opettajat tuollaisesta syytöksestä sanoessaan, että siinäkin joukossa, jolla on oikea oppi ja joka on hyvä pelto, on paljon valhevehnää, pahoja ihmisiä. SE EI OLE OPIN SYY, SILLÄ SE KYLLÄ ON PUHDAS JA TERVEELLINEN, EIKÄ MYÖSKÄÄN OPETTAJIEN SYY, HE KUN SOISIVAT KERNAASTI JA TYÖSKENTELEVÄT SIIHEN SUUNTAAN KAIKELLA AHKERUUDELLA, että ihmiset tulisivat paremmiksi ja hurskaammiksi, vaan SYYNÄ ON VIHOLLINEN, PERKELE, joka häijyn naapurin tavoin toisten maatessa, mitään pahaa aavistamatta hiipii yöllä kylvämään valhevehnää hyvään peltoon.
T. Jem
Vastaukset 5
Vanhimmat
on tässä kohdassa eroa!
Luther: "kristillinen seurakunta on pellon kaltainen"
Jeesus: "Pelto on maailma. Hyvä siemen tarkoittaa niitä, jotka kuuluvat taivasten valtakuntaan, rikkavilja niitä, jotka ovat Paholaisen vallassa." (Matt. 13:38.)
Luther puhuu tässä samasta asiasta, mitä Johannes puhuu Ilmestyskirjassaan.
Näitä rikkaviljaa, ei saa ihmiset kytkeä, vaan tuomio tulee Herralta, ja se tulee tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen. Matt 13; 30 >Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun sen aika tulee, minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaani.'"
Etten kyseenalaista väitettäsi muutoin kuin siten että väität toisin kuin Luther postillassaan kirjoitaa..
"Kristus esittää vertauksen TAIVAAN VALTAKUNNASTA, toisin sanoen koko kristillisestä seurakunnasta, sellaisena kuin se esiintyy maan päällä ja jommoisena se on pysyvä maailman loppuun asti, nimittäin, että kristillinen seurakunta on pellon kaltainen, johon kylvetään HYVÄÄ SIEMENTÄ."
Sinä väität toisella sivulla ettei ole väliä mitä peltoon kylvetään. Lutherin mukaan sinne kylvetään hyvää siementä. NIIN SEN PITÄÄ OLLAKKIN! Taivaan valtakunnassa ei kylvetä mitään muuta kuin hyvää siementä. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
Se että inhimillinen ymmärrys ja rakkaus pakotaa näkemään että ajallinen ja hengellinen yhteisö ovat sama. Vaikka niin raamattu ei opeta.
Vaan Jumalan valtakunta on edelleen siellä mihin se on asetettu.
Kaikkialla toki kasvaa rikkaviljaa mutta rikkaviljan kylväminen ei ole Jumalan lapsen ja vielä vähemmän sananpalvelijan tehtävä.
Ei ole kyse rikaviljan kitemisestä eikä seurakunnan puhdistamisesta vaan siitä ettei seurakuknnan tehtävä ole kylväärikka-viljaa.
Sinä puhut ihan toisesta asiasta kuin mitä edelliselä sivulla.
"Mutta Kristus vapauttaa sekä opin että opettajat tuollaisesta syytöksestä sanoessaan, että siinäkin joukossa, jolla on oikea oppi ja joka on hyvä pelto, on paljon valhevehnää, pahoja ihmisiä."
Ei Kristus vapautanut meitä edelleenkään rikkavlijan kylvöön.
"SE EI OLE OPIN SYY, SILLÄ SE KYLLÄ ON PUHDAS JA TERVEELLINEN, EIKÄ MYÖSKÄÄN OPETTAJIEN SYY, HE KUN SOISIVAT KERNAASTI JA TYÖSKENTELEVÄT SIIHEN SUUNTAAN KAIKELLA AHKERUUDELLA,"
Silä edellytyksellä että todella pysytään tuossa puhtaassa ja terveellisessä opissa ja pyritään siihen eikä siirrytä kylvämään hyvänviljan seassa rikkaviljaa tai suoraan rikkaviljaa.
Ymmärrä nyt että pyrkimys pitää olla siihen puhtaan Jumalan sanan kylvämiseen. Eikä niin kuin nyt että ollaan melko välinpitämättömiä sen suhteen mitä kylvetään ja sysätään vastuu täysin kuulialle.
"että ihmiset tulisivat paremmiksi ja hurskaammiksi, vaan SYYNÄ ON VIHOLLINEN, PERKELE, joka häijyn naapurin tavoin toisten maatessa, mitään pahaa aavistamatta hiipii yöllä kylvämään valhevehnää hyvään peltoon."
Onko syynä perkele jos sananpalvelija opetaa toisin kuin Jumalan sana? Ja mikä on sinun vastuusi siinä asiassa? Ei kuulema mikään? Tai se että lähdet selvitämään tuota sananpalvelijan kanssa?
- sillä kuitenkaan ei näytä olevan niin väliä jos tuo Jumalan sanan kyvletty rikkavilja saa kasvaa kaikessa rauhassa tehdä siementä lisääntyä ja vallata alaa. Niinkö?
Ei ole mitään väliä kylvääkö seurakunta hyvää vai rikka-viljaa? Saman tekevää kasvaahan ne kuitenkin samasa pellossa?
Kuitenkin on niin että kun orjantapurat valtaavat alaa ne tukahduttavat alleen tuon hyvän viljan. Niin että se kuolee pois.
mie tommottii oon sanonu?
:(
mutta koska ihmiset pitivät viestiäni asiattomana poitin sen.
Joten en tiedä miten tähän pitää suhtuatua saat esitää väiteen mutta sitä ei ole lupa kommentoida poimimalla komneteistasi sen mikä johtaa tuollaiseen ajatusekeen.
-----
Joten puhun vain sitten siitä minkä näen. Sen kun saarnastuolista johtajat saaranaavat vastoin Jumalan sanaa. Ja jakavat tuota käytännössä ehdollistettua evankelliumia.
Niin aina hoitokokousista alkaen tuota opetusta ei ole korjattu koskaan seurakuntaan päin. Niin raamatun mukaan tulee tehdä. Ei vain muutaa asioita pikku hiljaa kaikessa hiljaisuudessa.
Ja jos niin ei tehdä ei Jumalan lapsi voi omantuntonsa tähden syödä tuollaisesta ruokapöydästä jossa hyvät ja pilaantuneet ruuat tarjotaan samasta pöydästä. Ja ollaan sitä mieltä että tuollainen ruokapöytä on Jumalan lapsen ruokapöytä. Peini määrä hapanta hapantaa koko taikinan.
Eikä muutos tule niin että ehkäisykielto kumotaan nuorempien polvien astuessa remmiin. Vaan se muuttaa vain muotojumaluuden olemusta. Ja ei mene aikaakaan kun se saa uusia muotoja joita tulee uskon ehtona täytää.
Tämä löytyy kaikista kirkkokunnista. Se että pitää tehdä itse tehtyä muotojumalanpalvelusta josta ei saa poiketa.
Kaikilta osin en voi pitää ajatuksiasi tuon lainaamasi Lutherin mukaisina siksi että ehäisykiellon kumoaminen ei muuta muotojumaluuden olemusta. Se voi olla että se tuo näennäisesti raitiinpia tuulia muta muotojumaluus pysyy.
Ymmärrän sen ette se minkä kirjoitin saa sinussa aikaan tuon tädellisen kietämisen. Onhan se mitä kirjoitin sellaista mitä en usko kenekään allekirjoitavankaan.
Mutta minä en ymmärrä sitä ettei asian vakavuutta ymmärretä. Että ajallisen seurakunnan tehtävä on luoda puiteet Jumalan sanan saarnaamiselle. Ja seurakunnan velvollisuus on taas pitää kiinni siitä että että Jumalan sanaa puhutaasti ja ehdollitamattomana saarnataan.
Ja pienimmillään tuossa seurakunassa on sinä minä ja Kristus. Ja tässä seurakunnassa sinulla on pyhän hengen pappeuden kautta velvollisuus osoitaa Jumalan sanalla että minä opetan toisin kuin Jumalan sana.
Ja jos minä Jumalan sanan äärellä olen vikaan joutunut niin minä siihen koko seurakuntaan (sinuun) nähden korjaan tuon kokonaisuudessan.
Ja tämä asetelma ei muutu siitä mihinkään vaikka otamme siihen ihmisä mukaan ...