Pappa joka on vanhoillislestadiolainen, kertoi tapauksen sodasta, kun hän oli vielä nuori, noin parikymppinen sotilas, ja puolustamassa isänmaatamme.
Hän kertoo: kuinka hän kerran oli tullut majapaikkaan, teltalle tai korsulle, en muista kumpi se oli.
Kun hän oli lähestynyt majapaikkaa, oli Urpo niminen sotilas, samasta yksiköstä sanonut: "sieltähän se lestatiolainenkin astelee", ja oli papan mukaan hyvin pilkallisesti sanonut ja nauranut, ja oli vielä oikein niin yrittänyt että kaikki toisetkin yhtyisi pilkkaan.
Pappa sanoi, että hän muisti Jeesuksen, että hänkin vaikeni. Niin hänkään ei puhunut mitään.
Sodassa toimitaan paljon yöllä. Niin tuolloinkin, kun oli asemasotavaihe, niin paljon tehtiin yöllä reissuja vihollisen aluelle pimeän turvin, joko tiedusteleen, tekeen tuhoja viholliselle, ottamaan vankia,yms.
Niin oli mainitsemani pilkkaaja Urpo, joutunut jonkun toisen kanssa tehtävään vihollisen puolelle, papan jäädessä sillä kertaa nukkumaan majapaikkaan.
Aamulla kun päivä oli valkenemassa, pappa oli mennyt ulos ja oli huomannut jonkun olevan kaatunut=(kuollut), kun oli nojallaan jotain vasten siinä majapaikan edessä, ja kun meni lähelle, hän tunnisti sen Urpoksi.
Vihollisen luoti oli lävistänyt rinnan sydämen kohdalta, kun se seutu oli aivan veren vallassa.
Pappa itkien kertoi: panin käden Urpon kylmän ruumiin olalle ja sanoin ääneen:
En olisi Urpo tuota sinulle suonut.
Pappa on saanut julistaa monille ihmisille sen jälkeen syntien anteeksi antamisen evankeliumin.
Eli he ovat saaneet parannuksen armon.
Pappa ei ole puhuja, aivan tavallinen ihminen, mutta Pyhän Hengen pappi, kuten me kaikki elävässä uskossa olevat ihmiset olemme.
Tapauksia on paljonkin, joista kerron vain jonku, kun tästä tekstistä tulee muuten turhan pitkä:
Kerran eräs naapurikylän mies oli kysellyt pappaa tulemaan vieraileen hänen luonaan tk: vuodeosastolle.
Tuttu kun oli, ja hän tiesi papan olevan vanhoillislestadiolainen.
Pappa oli mennyt.
Ja kuulkaa;Jumala oli valmistanut tämän kuolemaa odottavan ihmisen jo niin pitkälle, että tarvii vain jonkun uskovan saarnata hänelle kaikki synnit anteeksi.
Kun pappa oli saapunut hänen näköyhteyteen, hän oli heti sanonut: "sieltähän saapuu taivaan enkeleitä", ja hän oli heti halunnut uskoa kaikki synnit anteeksi.
Ja kun han oli papan saarnaamana saanut ne uskoa kaikki anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Niin kuulkaa hänen maljansa oli vuotanut yli, hän oli tuntenut sydämessään niin suurta taivaallista iloa ja rakkautta että hän oli puhjennut äänelliseen kiitokseen Jumalalle, vaikka hän oli hetki sitten ollut epäuskoinen mies, mutta nut oli saanut kaiken anteeksi.
Hän oli kiittänyt: "Herra Jeesus ole Kiitetty", sanoilla.
Kyllä oli pappakin liikuttunut tilanteesta,joka oli tullut, sensijaan kuin mitä hän oli ensin ajatellut, eli: kumpa minä jaksaisin sille sanoa jotain uskomisen asiasta.
Mutta Jumala oli valmistanut asian jo noin pitkälle valmiiksi.
Sitten vielä toinen tapaus:
Pappa oli omasta halustaan käymässä sairaalassa katsomassa, nyt oman kylän miestä.
Joka oli syöpäsairas.
Syöpä oli alkanut keuhkoista, ja kun se todettiin, oli se jo levinny valtoimenaan, ja hän odotti vain kuolemaa.
Pappa oli ajatellut myös tälle sanoa uskomisen asian tärkeydestä, jos vain Jumala sanoja antaa.
Ja niin oli puhetta tullut.
Jumala oli sen niin silloinkin säätänyt.
Pappa oli sitten kysynyt: haluaako tämä uskoa kaikki synnit anteeksi.
Hän oli kysynyt: saako hän aivan kaikki anteeksi?, kun niitä on paljon.
Pappa oli saarnannut: Aivan kaikki, saat uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Tästä mies oli ollut myös epäuskoinen, mutta hän oli ollut erittäin mukava ja asiallinen ihminen eikä päällepäin näkynyt, että hän olisi synnissä elänyt, ei mm. kiroillut kenenkään kuullen.
Kuitenkin kun Jumala oli saanut herättää omantunnon, valmiiksi ottamaan vastaan synninpäästön evankeliumin, hän oli sanonut synneistään: "Niitä on paljon", " saako hän aivan kaikki anteeksi?".
Niin nämäkin kaksi ihmistä saivat kohta silmänsä ummistaa Jumalan valtakunnan kansalaisina, ja jäi todistus että sielu kelpasi Jumalalle.
En jaksa enempää kertoa tällä kertaa.
terv. neiti
Hän kertoo: kuinka hän kerran oli tullut majapaikkaan, teltalle tai korsulle, en muista kumpi se oli.
Kun hän oli lähestynyt majapaikkaa, oli Urpo niminen sotilas, samasta yksiköstä sanonut: "sieltähän se lestatiolainenkin astelee", ja oli papan mukaan hyvin pilkallisesti sanonut ja nauranut, ja oli vielä oikein niin yrittänyt että kaikki toisetkin yhtyisi pilkkaan.
Pappa sanoi, että hän muisti Jeesuksen, että hänkin vaikeni. Niin hänkään ei puhunut mitään.
Sodassa toimitaan paljon yöllä. Niin tuolloinkin, kun oli asemasotavaihe, niin paljon tehtiin yöllä reissuja vihollisen aluelle pimeän turvin, joko tiedusteleen, tekeen tuhoja viholliselle, ottamaan vankia,yms.
Niin oli mainitsemani pilkkaaja Urpo, joutunut jonkun toisen kanssa tehtävään vihollisen puolelle, papan jäädessä sillä kertaa nukkumaan majapaikkaan.
Aamulla kun päivä oli valkenemassa, pappa oli mennyt ulos ja oli huomannut jonkun olevan kaatunut=(kuollut), kun oli nojallaan jotain vasten siinä majapaikan edessä, ja kun meni lähelle, hän tunnisti sen Urpoksi.
Vihollisen luoti oli lävistänyt rinnan sydämen kohdalta, kun se seutu oli aivan veren vallassa.
Pappa itkien kertoi: panin käden Urpon kylmän ruumiin olalle ja sanoin ääneen:
En olisi Urpo tuota sinulle suonut.
Pappa on saanut julistaa monille ihmisille sen jälkeen syntien anteeksi antamisen evankeliumin.
Eli he ovat saaneet parannuksen armon.
Pappa ei ole puhuja, aivan tavallinen ihminen, mutta Pyhän Hengen pappi, kuten me kaikki elävässä uskossa olevat ihmiset olemme.
Tapauksia on paljonkin, joista kerron vain jonku, kun tästä tekstistä tulee muuten turhan pitkä:
Kerran eräs naapurikylän mies oli kysellyt pappaa tulemaan vieraileen hänen luonaan tk: vuodeosastolle.
Tuttu kun oli, ja hän tiesi papan olevan vanhoillislestadiolainen.
Pappa oli mennyt.
Ja kuulkaa;Jumala oli valmistanut tämän kuolemaa odottavan ihmisen jo niin pitkälle, että tarvii vain jonkun uskovan saarnata hänelle kaikki synnit anteeksi.
Kun pappa oli saapunut hänen näköyhteyteen, hän oli heti sanonut: "sieltähän saapuu taivaan enkeleitä", ja hän oli heti halunnut uskoa kaikki synnit anteeksi.
Ja kun han oli papan saarnaamana saanut ne uskoa kaikki anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Niin kuulkaa hänen maljansa oli vuotanut yli, hän oli tuntenut sydämessään niin suurta taivaallista iloa ja rakkautta että hän oli puhjennut äänelliseen kiitokseen Jumalalle, vaikka hän oli hetki sitten ollut epäuskoinen mies, mutta nut oli saanut kaiken anteeksi.
Hän oli kiittänyt: "Herra Jeesus ole Kiitetty", sanoilla.
Kyllä oli pappakin liikuttunut tilanteesta,joka oli tullut, sensijaan kuin mitä hän oli ensin ajatellut, eli: kumpa minä jaksaisin sille sanoa jotain uskomisen asiasta.
Mutta Jumala oli valmistanut asian jo noin pitkälle valmiiksi.
Sitten vielä toinen tapaus:
Pappa oli omasta halustaan käymässä sairaalassa katsomassa, nyt oman kylän miestä.
Joka oli syöpäsairas.
Syöpä oli alkanut keuhkoista, ja kun se todettiin, oli se jo levinny valtoimenaan, ja hän odotti vain kuolemaa.
Pappa oli ajatellut myös tälle sanoa uskomisen asian tärkeydestä, jos vain Jumala sanoja antaa.
Ja niin oli puhetta tullut.
Jumala oli sen niin silloinkin säätänyt.
Pappa oli sitten kysynyt: haluaako tämä uskoa kaikki synnit anteeksi.
Hän oli kysynyt: saako hän aivan kaikki anteeksi?, kun niitä on paljon.
Pappa oli saarnannut: Aivan kaikki, saat uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Tästä mies oli ollut myös epäuskoinen, mutta hän oli ollut erittäin mukava ja asiallinen ihminen eikä päällepäin näkynyt, että hän olisi synnissä elänyt, ei mm. kiroillut kenenkään kuullen.
Kuitenkin kun Jumala oli saanut herättää omantunnon, valmiiksi ottamaan vastaan synninpäästön evankeliumin, hän oli sanonut synneistään: "Niitä on paljon", " saako hän aivan kaikki anteeksi?".
Niin nämäkin kaksi ihmistä saivat kohta silmänsä ummistaa Jumalan valtakunnan kansalaisina, ja jäi todistus että sielu kelpasi Jumalalle.
En jaksa enempää kertoa tällä kertaa.
terv. neiti
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sulla on myös hyvä muisti... voithan kertoa enemmänkin, jos jaksat.. Mukava lukea, kuinka ihmisille vielä kelpaa/on kelvannut Jumalan sana. Tosin eihän loppu tule, ennen kuin viimeinen valittu astuu arkkiin.
Itsekin olen jotunut/saanut kertoa joillekin uskostani. Mutta ei aina ole ollut vastaanotto hyvä. Esim tv-asia voi laukaista keskustelun uskonasiasta. Jos vaikkapa toinen puhuu tv-ohjelmista, niin itse täytyy todeta ettei kato ja ei edes omista tv:tä... Kerran itse sanoin vaan yhdelle ystävän serkulle, että tee sinäkin parannus. (oli aiemmin ollu uskomassa). Niin se oli muistellu ystävälleni sitä mun kehotusta ja oli sitten tehnytkin parannuksen. Tosin usko ei kestänyt vissiin montakaan vuotta, tänä päivänä ei vissiin ole uskomassa.
Olihan noita mukava lukea. Koskettavia.
Tullu viimeaikoina paljon puhuttua uskosta erään toisin uskovan kanssa. Hän on kertonut, kuinka hällä ei oo rauhaa ja on etsivällä mielellä yms. Parhaani mukaan oon yrittäny kertoa omasta vakaumuksestai. Siinä tuntee aina itsensä niin huonoksi. Kun tämä ihminen kerran sanoi: "Ei nää lahkot (helluntailaisuus ja jehovalaisuus) mitään rauhaa ja turvaa ihmiselle tuo. Sitten ku löydän sellaisen uskon, joka tuo täyden rauhan, siihen haluan liittyä..." Tuolla hetkellä en saanut suutani auki. Se vaan pysyi kiinni. Uskon kuitenkin, että jos tuo ihminen todella tahtoo, niin kolkuttavalle vielä avataan. Nyt ei olla nähty pitkään aikaan, mutta ensikerralla pyydän häntä seuroihin.
Kerroin juuri ne tapaukset jotka parhaiten muistin.
Pitäisi ehkä papalta kysellä tarkemmin toisista tapauksista, että tulisi mahdollisimmsn oikein asia esitettyä.
En haluais kovin suurinpiirtein kertoa tapauksia.
Voihan se olla ,että joskus "tenttaan " pappaamme lisää, niin voisin sitten tuoda lisää tapauksia tänne, niitä todellakin olisi vielä montakin.
Sehän voisi olla vähän "jännääkin", kun tenttaisi pappaa oikein kynän ja paperin kanssa kuin lehtimiehet konsanaan.
Aivan omakohtaisia tapauksia ei ole kerrottavana,kun olen niin nuorikin vielä.
Mutta siitä olen varma, että vanhemmilla uskossa olevilla ihmisillä olisi paljon vastaavanlaisia tapauksia koettuna.
Niitä ei vain näille sivuille taida kovin paljoa kulkeutua.
???
ja valitsin, neiti, nimimerkikseni.
Onko jollakin, leppis, ja luulit minua häneksi?
miksi olisi? Esiinnyn omalla nikilläni... :p
Oli tarkoitus kertoa sodasta toinenkin asia, jonka avauksessani unohdin kertoa.
Kerron sen vielä tähän lyhyesti:
Olen tuntenut papan sellaisena ihmisenä, että hän saattaa aivan oudollekin ihmiselle esim sairaalassa käydessään jutella uskomisen asioista, mutta hän kerran sanoi: "ei se tuo evankeliumi tahdo tänä hyvänä aikana kelvata ihmisille, mutta toista se oli esim. sodan aikana.
Tapaus ei ollut juuri papan yksikössä siellä, mutta hän oli kuullut kuitenkin siellä rintamalla tapahtuneen seuraavaa:
OLi vanhoillislestadiolainen puhuja, Tahkola, nimeltään ollut yhdessä teltassa muiden joukossa.
Oli kahdeksan nuorta sotilasta tullut alueelle, ja kyselleet missä täällä on Tahkola.
Näiden nuorten miesten omattunnot olivat heränneet sodan raastavassa julmuudessa ja jokapäiväisen väkivaltaisen kuoleman näkemisessä.
Nämät miehet olivat kuulleet Tahkolasta ja olivat hänet etsineet ja löytäneet.
Ja rivissä vuorotellen olivat menneet Tahkolan eteen saamaan vapauttavan evankeliumin saarnan omien syntiennsä yli.
Pappa itkien kertoi näin olleen silloin, ja sanoi:
"kyllä evankeliumi silloin kelpasi".
...minultakin.
Olin perheeni kanssa eräänä sunnuntaina seuroissa ja samaan pöytään tuli istumaan mies, jota en tuntenut aiemmin. Ajattelin hänen olevan uusi paikkakunnalla, opiskelija tms. Istuimme siinä seurapuheen loppuun kunnes ennen laulua tämä mies kysyi minulta "Mitä täällä on seuraavaksi ohjelmassa?" Kerroin hänelle, että nyt on laulu ja sitten on kahviväliaika. Laulun jälkeen kysyin häneltä, että saanko tarjota kahvit ja hän otti tarjouksen vastaan. Kahvia juodessamme hän kävi keskustelemaan kanssani ja kertoi elämästään ja siitä kuinka oli etsinyt Jumalaa monesta paikasta ja kertoi käyneensä useita kertoja helluntailaisten kokouksissakin. Viimein siinä keskusteltuamme hän sanoi, että täällä on niin lämmin ja rauhan täyttämä tunnelma ja hän tykkää olla täällä. siinä väliaika meni ja istuimme toisen puheen samassa paikassa. Seurojen päätyttyä kerroimme hänelle milloin ja missä seuroja on ja toivotimme uudelleen tervetulleeksi. Samana iltana tämä mies oli ottanut yhteyttä uskovaiseen naapuriinsa ja pyytänyt häntä käymään. Tämä naapuri oli saanut saarnata parannuksen tämän etsivän sydämmelle ja tänäkin päivänä tämä mies on uskovainen mies.
tuollaisia tapauksia! Paitsi tietenkin se yksi oli surullinen.
Surullinen nuoren miehen loppu!