Lueskelin taas hoitokokouksiin liittyviä viestejä, niin minulle tuli mieleen, että varmaan tässä tapahtuu hidas mutta varma muutos nuorempien sukupolvien kautta.
Ne, jotka hoitokokouksissa joutuivat olemaan mukana tavalla tai toisella, niin eivät halua sellaisen asian tapahtuvan uudelleen. Vaikka seurakunnassa olisi minkälaista liikehdintää. Jokainen tietää ja siitä puhujatkin joskus varoittelevat, että siitä ei seuraisi mitään hyvää. Uskoivin, että hoitokokouksista "pelastuneet" vl:t muistelevat itsekin pelolla niitä aikoja ja se ehkä vaikuttaa myös tämänhetkiseen oppiin mitä saarnataan.
Nyt on kuitenkin kohta keski-iässä se joukko, joka ei ollut osallisena, mutta joka kuitenkin kasvoi "hoitokokousten varjossa". He ovat ehkä tänäpäivänä seurakunnassa se liikehtivä joukko. Olen kuullut vanhemmalta sukulaismieheltä kun hän oli ollut puhujainkokouksessa, että vaatimuksia hoitokokousaikojen selvittelyyn on olemassa (mitä ilmeisemmin nuoremmalta sukupolvelta). Samaan hengenvetoon hän minulle sanoi, että ei sellaisia asioita enää tarvitsisi lähteä penkomaan.
Minkälaisen seurakunnan tulevat muodostamaan tämän päivän lapset? Uskoisin, että he tulevat olemaan entistä avoimempia ja rohkeampia näissä asioissa. Myös ympäröivä yhteiskunta kasvaa entistä suvaitsevammaksi myös vl:iä kohtaan, vaikka varmasti heitä edelleen pidetään hulluina. Jos tänäpäivänä puheissa korostetaan armoa ja anteeksiantamista, niin uskoisin, että lapsista voi kasvaa nimenomaan armoon luottavia eikä heillä ole samanlaisia ristiriitaisia tunteita näitä uskonasioita kohtaan, kuin itsellä on.
Tässä voi siis käydä niin, että virallisesti mikään ei muutu, mutta käytännössä elämä vl-yhteisössäkin muuttuu uusien sukupolvien myötä. Ehkä joku sukupolvi viimein käy läpi nämä hoitokokousasiatkin, toivottavasti kuitenkin ennen kuin ne painuvat liian kauaksi historiaan.
Ne, jotka hoitokokouksissa joutuivat olemaan mukana tavalla tai toisella, niin eivät halua sellaisen asian tapahtuvan uudelleen. Vaikka seurakunnassa olisi minkälaista liikehdintää. Jokainen tietää ja siitä puhujatkin joskus varoittelevat, että siitä ei seuraisi mitään hyvää. Uskoivin, että hoitokokouksista "pelastuneet" vl:t muistelevat itsekin pelolla niitä aikoja ja se ehkä vaikuttaa myös tämänhetkiseen oppiin mitä saarnataan.
Nyt on kuitenkin kohta keski-iässä se joukko, joka ei ollut osallisena, mutta joka kuitenkin kasvoi "hoitokokousten varjossa". He ovat ehkä tänäpäivänä seurakunnassa se liikehtivä joukko. Olen kuullut vanhemmalta sukulaismieheltä kun hän oli ollut puhujainkokouksessa, että vaatimuksia hoitokokousaikojen selvittelyyn on olemassa (mitä ilmeisemmin nuoremmalta sukupolvelta). Samaan hengenvetoon hän minulle sanoi, että ei sellaisia asioita enää tarvitsisi lähteä penkomaan.
Minkälaisen seurakunnan tulevat muodostamaan tämän päivän lapset? Uskoisin, että he tulevat olemaan entistä avoimempia ja rohkeampia näissä asioissa. Myös ympäröivä yhteiskunta kasvaa entistä suvaitsevammaksi myös vl:iä kohtaan, vaikka varmasti heitä edelleen pidetään hulluina. Jos tänäpäivänä puheissa korostetaan armoa ja anteeksiantamista, niin uskoisin, että lapsista voi kasvaa nimenomaan armoon luottavia eikä heillä ole samanlaisia ristiriitaisia tunteita näitä uskonasioita kohtaan, kuin itsellä on.
Tässä voi siis käydä niin, että virallisesti mikään ei muutu, mutta käytännössä elämä vl-yhteisössäkin muuttuu uusien sukupolvien myötä. Ehkä joku sukupolvi viimein käy läpi nämä hoitokokousasiatkin, toivottavasti kuitenkin ennen kuin ne painuvat liian kauaksi historiaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hyviä ajatuksia. Sellaista liberalisoitumista tiedossa.
Liberaali asennoituminen ei näytä ulottuvan vääryydellä ulossuljettuihin:
"...vaatimuksia hoitokokousaikojen selvittelyyn on olemassa (mitä ilmeisemmin nuoremmalta sukupolvelta). Samaan hengenvetoon hän minulle sanoi, että ei sellaisia asioita enää tarvitsisi lähteä penkomaan."
Mitä mieltä itse olet siitä, millä tavoin yhteisönne tulisi kantaa vastuunsa niistä uskovaisista, jotka erotettiin hoitokokouksissa ?
Mielestäni asianosaisten pitäisi ehdottomasti kantaa vastuunsa näistä virheistä. Kun nyt kuitenkin näyttää olevan selvää, että ihmisiä on kohdeltu ihmisarvoa alentavalla tavalla. Miten se sitten voisi tapahtua käytännössä niin on pulmallisempi asia.
Itse en näe millään tavalla siunaukselliseksi näitä hoitokokouksia. Eikä hoitokokouksilla ole varmastikaan ollut sitä oikeaa uskoa elvyttävää vaikutusta niillä, jotka vl-parannuksen saivat.
Näyttää siltä, että silloinen SRK ja hoitomiehet ovat kyllä ajaneet itsensä aikamoiseen pattitilanteeseen. Jos asioita alettaisiin laittaa oikealle tolalle nyt, niin kävisi ilman muuta niin, että SRK:n ja hoitomiesten uskottavuus menisi. Voisi käydä myös niin, että joidenkin vl-uskovaisten oma usko vl-oppiin voisi mennä. Tästä taas voisi seurata kiihtyvää liikehdintää yhteisössä ja seurauksena voisi olla jopa yhdistysten hajoamisia. Minä en osaa sanoa, että olisiko se hyvä vai huono asia.
Hyvä kysymys on tietysti se, että minkälaista vastuuta tai sovintoa nämä "saatanalle heitetyt" ihmiset haluavat?
Näiden nettikirjoitusten perusteella minusta vaikuttaa, että "saatanalle heitettyjen" päämääränä on syyttely eikä niinkään sovinto. Riippumatta siitä, miten SRK ottaa tai on ottamatta vastuuta, vääryyttä kärsineillä olisi itsllään oltava halu pyrkiä rauhaan. Ellei heillä sitä ole, ei heitä mikään SRK:n anteeksipyyntö tai muu nöyryyden osoitus auta.
Elämässä tapahtuu hirveitä asioita ja niiden ylipääseminen on osa tehtäväämme tässä maailmassa. Uhrien tehtävä on antaa anteeksi ja syyllisten tehtävä on kantaa vastuu - ei ruotia sitä, mitä vastapuoli tekee tai jättää tekemättä.
hoitokokousuhreilleen ja omaisilleen, vakuutusyhtiöille ja yhteiskunnalle vastaavanlaisen rahallisen korvauspaketin kuin natsien uhreille tehtiin, lohtuahan se myöhästynytkin rahakorvaus toisi? vaikka iliman 40v korkoja
sellainen on seurakunta millä se seisoo.
Perustusten alla maa on höttöä miten kauan rakenteet pysyy pystyssä? .
Ennemmin tai myöhemmin totuus voittaa. Jumala tekee työtään myös vanhoillislestadiolaisuudessa. Mitä useampi rukoilisi muutoksen puolesta, sitä pikemmin ja voimallisemmin se tapahtuisi.
mutta en jaksa enää uskoa Hautamakeen että miehestä löytyis selkärankaa hoitaa asia.
Srk sotkut pesee nuorempi sukupolvi kunhan aippa siiryy sivuun.
Tämän päivän kirkko ja kaupunki-lehdessä puhutaan sotatraumoista ja siinä sanotaan että se mistä edellinen sukupolvi ei puhu, siirtyy seuraavan sukupolven kannettavaksi.
Tämä on mielestäni totta monessa suhteessa. Jos näin tapahtuu myös hoitokokousten suhteen, taakka seuraavalle sukupolvelle on aika raskas.
Sen takia on ehkä hyvä kysyä jaksaako sitä taakkaa kukaan enää kantaa vai lähtevätkö nuoremmat vain pois kun menee liian ahdistavaksi....Niin monet kuitenkin lähtevät kun eivät enää voi...voi hengittää, voi olla, voi elää tässä ahdistavuudessa.