Olin kolmisen kuukautta varmaan raittiina ja nyt sitten viime perjantaina ratkesin juomaan. Tarkoitus oli juoda vaan ne hehkuviinit joulumarkknoilla mutta mopo karkasi käsistä - jälleen kerran.
En tiedä, onko noista vieroituksistakaan niin apua, kun potilas kumminkin tai usein ratkeaa. En kummiskaan syytä vierotuspaikkaa, ei ne mua ole radalle tuupanneet. Kenen tässä on sitten vika, tunnen itseni onnettomaksi luuseriksi..?
En tiedä, onko noista vieroituksistakaan niin apua, kun potilas kumminkin tai usein ratkeaa. En kummiskaan syytä vierotuspaikkaa, ei ne mua ole radalle tuupanneet. Kenen tässä on sitten vika, tunnen itseni onnettomaksi luuseriksi..?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ota nyt ihan hissun kissun äläkä vaivu epätoivoon. Ei me kukaan tiedetä, kenen vika ryypiskely on, älä sinä hyvä ihminen itseäsi syytä..mene takaisin vieroitukseen, jos ei onnistunut tällä kertaa tai jos et ite pystynyt katkaisemaan.
Ja tule Suomeen jouluksi!
sinun kohdallasi erinomaisen hyvää työtä, kun sait sieltä kolmen kuukauden raittiuden. Vieroituksen jälkeen alkoholisti tarvitsee kuitenkin tukea pysyäkseen valitsemallaan tiellä. Täällä Suomessa hyvin toimiva tukimuoto on minulle ja tuhansille muille ollut AA:n ohjelma ja toveriseura. Ohjelman ydin selviää kuuntelemalla palavereissa, kertomalla omaa kokemustaan ja lukemalla AA-kirjallisuutta. Pienimmät suomenkieliset kirjat kulkevat näppärästi postitse mihin maailmankolkkaan tahansa.
AA toimii myös saksankielisillä alueilla.
Et vaikuta luuserilta, mutta muista, että alkoholi vaanii pienintäkin tilaisuutta saadakseen sinut jälleen orjuutetuksi.
Raitista joulun odotusta sinulle!
aina olla vaan kotona ja urheilla. Sitäkin teen ihan tarpeeksi, hoidan työni ja kodin. Haluaisin myös nähdä kavereita illanistujaisissa enkä kertakaikkiaan voi ottaa vaan jotain kivennäisvettä. Tykkään tulla känniin mutta tykkäisin voida myös lopettaa siihen yhteen iltaan..kai kaikki alkoholiongelmaiset kolleegat tietää mistä puhun.
Pitkä tai leveä on vielä minunkin tie raittiuteen. Suomeenkin lennän jouluksi, ehkä se tekee kummiskin hyvää. Suomessa aika harvoin on tullut juotua.
"Haluaisin myös nähdä kavereita illanistujaisissa enkä kertakaikkiaan voi ottaa vaan jotain kivennäisvettä. "
Tässähän tämä asian ydin on. Kysymys kuuluu, miksi et voi kohdata ihmisiä selvin päin? Jos et selvitä sitä, kaikki katkaisusi jäävät vain katkaisuiksi.
Sinulla on kuva itsestäsi, johon kuuluu olennaisesti alkoholi. Oletko omasta mielestäsi hauskempi ja viehättävämpi humalassa? Vai ovatko muut helpompia kestää kun pääsi on sekaisin?
ja siedettäväksi ryypätään kai muut, itse olen mielestäni ruma juovuksissa, monta kymmentä vuotta tulee ikää lisää. Omasta mielestä olen aina melko hauska seurassa, en siihen viinaa tarvi. Mutta kun muut ryyppää niin siinähän mennään, ei ne ihmiset kauniimmaksi tai mukavammaksi muutu, me kaikki tullaan vaan juovuksiin.
Kysymyksesi kuten voipytynkin viesti antoi ajattelemisen aihetta, kiitos tosi paljon.
Itse join kun et kestänyt muita selvinpäin. Siis niitä muita, joita tapasi pippaloissa ja kapakoissa.
Harhani oli se, että jotta elämäni olisi hauskaa, pitää käydä pippaloissa ja olla sosiaalinen.
Olin väärässä. Jotta elämäni olisi hauskaa, minun pitää tehdä niitä asioita, jotka ovat minusta hauskoja.
Ja ne asiat ovat hauskoja ilman viinaakin.
ja sinä sen mukana Suomeen. Oikein kivaa! Minun sisareni ja hänen perheensä eivät tule, joten hiukan kaihoisa mieli siitä syystä.
Katselisitko nyt jo etukäteen aikatauluasi siihen tyyliin, että jos mielesi tekee tavata täällä raitistuneita alkoholisteja, että voit varata siihen pari tuntia joksikin päiväksi?
Olisi herrlich kuulla jälkeenpäin sellaisesta kokemuksestasi.
Katsoin kyllä noita aikatauluja..kokoontuuhan ne miedänkin pikkukylässä aika usein. Kai sitä vois yrittää. Perheelle vaan en ole kehdannut kertoa alkoholiongelmasta - en oikeestaan tiedä miksi, niin kivoja kuitenkin omat vanhemmat on..oma ongelma niin hävettää vaikka sairaushan se on vissiinkin.
Lupaan muuten voipytty tällä puheella, että menen tapaamaan niitä raitistuneita alkoholisteja viimestään kun tulen Suomeen. Voisin niitä täälläkin tavata, kieli on täysin hallussa. Mutta ehkä kotosuomi on tässä helpompi, ainakin aloittaa.
ilahtunut todistaja.
kyllä se juna sittenkin kulkee mutta omalla hiljaisella vauhillaan.
ei sitä pysty nopeuttamaan, aikalailla vakio.
toiset osaa jäädä pois pysäkillä ja toiset ei koskaan.
sivusta vaan näkee ja vähän kokeekin sisimmässään toisten "uran" kehityksen.
ihan samaa kuin itsellä joku aika sitte taaksepäin.
hyvää joulunalusaikaa sinne, täällä on maa vähän valkeena eli loskaa ja vesisadetta.
ulkojouluvalot antaa ulkoilijalle iloa :)
Retkahtaminen on ihan tavallista. Jos et pitänyt kokemuskesta, se voi vahvistaa sinua - alkumasennuksen jälkeen.
Onneton luuseri et ole. Noin 8-10 prosenttia ihmisistä on kaltaisiasi ihan luontojaan, kuka perinnöllisesti, kuka on "sosiaalisesti oppinut juomaan". Voit olla aito juoppo itsesi, siis se mikä olet ja kestää sen, tai sitten sinun on kestettävä sosiaalinen paine sekä ulkopuolisuuden tunteet ja otettava sitä kivennäisvettä. Mitä järkeä muuten kemialla luodussa yhteisyyden tunteessa on?
Voisi ajatella, että ne niin sanotut normaalit voisivat olla selvin päin seurassa huomaamatta suurta eroa tunne-elämässään siihen nähden, että ottavat pari lasia viiniä. Mutta juoppo luo pullon avulla hetkeksi kontaktin ympäristöön ja hallitsee hallitsematonta elämäänsä hetken - vaikka oikeastaan hänellä on henkilökohtainen suhde vain pulloon.
Se on surullista mutta se on tosiasia.
kaikille kivoista ja kannustavista viesteistä.
Pannaan pää taas pystyyn ja yritetään pysyä päivä kerrallaan raittiina.
Itselläni tuli viikonloppuna 6 kk raittiutta täyteen ja sitkaasti aion jatkaa. Muistan, että minulle iski 3 kk:n kohdalla älytön paine siitä, että kaverit bilettää ja minä yritän viettää tervettä elämää. "Kohtaus" meni onneksi ohi muutamassa päivässä, mutta ajatuksia se jätti.
En ole toukokuun jälkeen kapakkaporukoissa käynyt, mutta olen kyllä ihmisiä tapaillut ja kyläillyt normaalisti. Illanistujaiset vain ovat nykyään sellaisia, että vaikka osa muutaman kupillisen ottaakin niin tarjolla on myös joko ihan ruokaa tai ainakin naposteltavaa ja teetä/kahvia ja virvokkeita. Näillä olen pärjännyt tänne asti ja nyt ei enää edes kiinnosta kaljakuppilan kaverit. Kadulla tavatessa tottakai tehvehditään ja vaihdetaan kuulumiset, mutta "yhdelle" en enää lähde. On sellainen tunne, että minun osalta on tainnut tulla juotua se viimeinenkin pullo pohjia myöten. Enää ei tarvitse juoda, nyt saan olla raitis.
Mutta älä sinä sitä retkahdusta jää murehtimaan. Yritä niin monta kertaa uudestaan, että jonain päivänä huomaat katkaisun jääneen päälle :)
olette kaikki jotka mulle viitti vastaila. Kiitos paljon, yritetään tästä taas kerran nousta tästä hommasta, toivottavasti se katkasu jää joksus päälle..:)
Suurin osa juomisen lopettaneista alkoholisteista aloittaa juomisen uudestaan, jossain vaiheessa. Tämä on fakta.
Ainoa tapa estää retkahtaminen on saada ns. toipuminen käyntiin ja sille toipumiselle täytyy olla tarjolla oikeat työkalut sekä hyvää, oikeanlaista vertaistukea.
Mielestäni kyseisestä vieroituslaitoksesta lähettämäsi viestit ovat kertoneet sinun olleen enemmänkin jossain lomahotellissa.
En edelleenkään jaksa uskoa, että alkoholistien vertaistukiryhmän istunnossa pitäisi olla mukana sairaanhoitaja, lääkäri tai psykologi, elleivät hekin sitten ole saamasssa vertaistukea.
Nimittäin jos he eivät ole itse alkoholisteja, eivät he voi mitenkään tietää, miltä se tuntuu kun on alkoholisti.
Jos he ovat siellä vain tekemässä jotain tukimusta, tai "opiskelemassa" alkoholismia, heistä on vain vahinkoa itse terapia-istunnolle.
Joku kehoitti sinua menemään saksankieliseen AA-ryhmään, mutta ellet itse puhu hyvää saksankieltä, sekin jää vain kahvin juomiseksi saksankielellä, eli on suht' turhaa.
Uskon kuitenkin sinun puhuvan ja ymmärtävän saksankieltä hyvin, että siitä vaan.
Uskotko, että suurin osa tässä ketjussa saamastasi tuesta auttaa sinua vaan juomaan uudestaan.
Alkoholisti on alkoholin suhteen kuten Pavlovin koira, ja nyt retkahdettuasi olet saanut silittelyä ja ymmärtämistä osaksesi enemmän kuin pitkään aikaan mistään muualta.
Pavlovin koiran tavoin sinun on nyt helppoa varmistaa myötätunnon saanti hyväksi havaitulla keinolla, eli retkahtamalla uudestaan, vai mitä?