Haluaisin todella, että eksyisit tänne, ja lukisit tämä tekstin. Koko tämän ajan, kun emme ole enää olleet tekemisissä, minusta on tuntunut että hyvin paljon jäi sanomatta. Olen pahoillani, etten pystynyt siihen silloin, kun sen aika olisi ollut. Mutta se on liian myöhäistä nyt, koska sen kertominen ei ole enää tilanteeseen sopivaa eikä järkevää millään tavalla, jos haluan vielä olla silmissäsi järjissäni. Sitähän meiltä aina vaaditaan. Minulle kuuluu hyvää, olen eheytynyt ihmisenä. Ei sillä, että olisin silloinkaan hirmuisen rikki ollut, mutta kai sitä kasvamiseksi kutsutaan. Minulla on työ, ja siellä menee hyvin. Minulla on ihminen rinnallani, joka tukee minua elämässäni. Hän on tärkeä minulle, minusta tuntuu,että hän ei pysty koskaan vastaamaan tähän tunteeseeni, jonka sinä minussa herätit. Kukaan ei ole pystynyt. Minun sydämessäni on suunnaton kaipuu johonkin, jota ei voi sanoin selittää. Se pysyy piilossa toisinaan, mutta joskus se muistuttaa olemassa olollaan. Ja tiedätkö mitä, kukaan muu kuin sinä ei ole pystynyt siihen vastaamaan. Sinun kanssasi minä löysin jotain itsestäni. Jos tästä ikävästä koskaan pääsee, olen tyytyväinen. Jos mietit tuota otsikkoa, ja yhdistät siihen erään heinäkuisen illan, ymmärrät, että siinä oli totta enemmän kuin silloin uskoinkaan. Se kaipaus ei ole minunkaan mielestäni koskaan kadonnut. En tiedä, onko sinun, mutta uskoisin kuitenkin, että tein sinuun jonkinlaisen vaikutuksen. Ehkä välttelet minua, jatkaaksesi elämääsi. Jos jotain asiaa elämässäni kadun, niin loppujen lopuksi sitä, että tulin tänne. En pysty sanoinkuvaamaan sitä tunnetta kun kuulin että... no se ei kuulu tähän, ehkä vain arvuuttelen. Mutta mietin, että olisinko se voinut olla minä.
Mutta minun rinnassani elää kaipaus, voimakkaana, pyrkien ulos. Muistot unohtuvat arjen alle, mutta noustessaan tuovat mukanaan kaiken. Lähes jokaikinen pieni hetki kumpuaa suoraan sydämestäni katkeransuloisena kaipauksena pintaan. Sinun kanssasi olin onnellinen.
Mutta minun rinnassani elää kaipaus, voimakkaana, pyrkien ulos. Muistot unohtuvat arjen alle, mutta noustessaan tuovat mukanaan kaiken. Lähes jokaikinen pieni hetki kumpuaa suoraan sydämestäni katkeransuloisena kaipauksena pintaan. Sinun kanssasi olin onnellinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
... että itkin viestiäsi lukiessani.. mulla niin paljon samanlaista...Toivon voimia sulle. -nainen 28v.
tämä meni? Laitatko vaikka etunimen ekan kirjaimen? Vaivaa ihan hirveästi. Kiitos.
rinnassani elää kaipaus,ihan samalla tavalla. Minulla on suhde,mutta en saa siitä sitä mitä luulen saavani tämän toisen kanssa...nyt elämä on heittänyt meidät jo eri suuntiin,silti yhä kaipaan hänen luokseen...
"En tiedä osaanko sanoa sitä oikein,
mutta yritän kuitenkin.
Olen ajatellut sinua jo yli kahden vuoden ajan.
Enkä milloinkaan tullut kertomaan
salaa iltaisin meistä haaveilin.
Siitä kuinka jäät, mun syliin kiihkeään
kun aamu hämärtää.
Mitä toivot, että jää..."
http://www.youtube.com/watch?v=Xp_g_NVBYHc
haluaisit, että eksyisin tänne ja lukisin tekstisi? Tiedän ja vaistoa että sinulla on rinnallasi ihminen joka ymmärtää ja tukee sinua. Mutta en anna ikinä sinulle anteeksi sitä, jos peräännyit meidän kauniista hauraasta helposti särkyvästä alusta sen vuoksi, että pelkäsit luottaa minuun. Ja nyt olet suhteessa, jossa kuitenkin ajattelet minua. Etkö arvaa miten tuo repii minua. Paljon enemmän, kun tietäisi ettet kaipaa minua ollenkaan, vaikka sekin surulliselta tuntuisi.
Olen joka tapauksessa onnellinen puolestasi, mutta sydämeni itkee jokainen päivä... on itkenyt sen erään heinäkuun illan jälkeen. Teit minuun lähtemättömän vaikutuksen, kuin puuttuva pala minusta oli löytynyt, ajattelin silloin. Minäkin yritän tarpoa elämässä eteenpäin, yritän unohtaa sinut ja tiedän miten vaikeaa minulle olisi nähdä sinut ja hänet yhdessä jossain. Se olisi kuin puukonisku sydämeen. Samalla olisin onnellinen puolestasi, koska toivon sulle onnea enemmän kuin mitään muuta. Tunnuthan siltä sielunveljeltä, jollaisen ei tapaa kuin kerran elämässä. Minäkin kadun sitä päivää kuin eksyin tänne. Sen jälkeen olen taistellut mielikuvitusta vastaan, olitko se sinä... :´(
tänään mä mietin elämää vähän taas syvemmältä ja jostain luin sellaisen elämänohjeen, että; Jos haluat olla onnellinen, ole! Niin yksinkertaista, ja joskus niin vaikeaa.
Jotenkin tuo kolautti, tuntuu ettei koskaan olisi asioille sopivaa aikaa, ei hetkeä, ei tilannetta. Aina pitäisi elää niin järjellisesti ja perustellusti, fiksusti, ei saisi vaikuttaa tyhmältä ja tehdä hassuja ratkaisuja :) Ettei vaikuttaisi itse tai toisen silmissä hassulta.
Mietin, että entäs sitten, että jos ei olisi syytä, ei oikeaa hetkeä, ei sopivaa tilannetta, että eläisi vain ja päättäisi olla onnellinen. Ja sitten olisi. Kelle tässä elämässä pitää järkeään tilittää? Ja milloin se tulee, jos sitä ei ota. Ei ikinä.
Entä sitten jos tekee virheitä, mitä sitten, mitä eilen oli, eikö tärkeintä ole tämä hetki, toivo ja tulevaisuus? Vai antaako jollekkin entisille asioille niin suuri merkitys, että ne tosiaan estävät sitten loppuelämältä toisenlaiset asiat..
Se on valintakysymys kuitenkin lopulta. On oikeasti valinta haluaako kaivata, vai tekeekö asialle jotakin. Ei se ole rohkeudestakaan kiinni, rohkeuskin on valinta.
Onko se trkeää näyttääkö jonkun silmissä järkevältä?
Ei kukaan halua todellakaan olla se ihminen, jolle tuontyyppistä tekstiä kirjoitetaan, että kaipaan sua, mutten voi. Haluaisitko itse? Minä täältä jostain kaipaisin sinua, kertoisin, et joo on mulla joku tossa uusi, ei niin ihana ja rakas kuin sinä, mut kun mä näyttäisin tyhmältä sun silmissä.. en nyt ota sua, mut ikävä on.. Mieti miten rasittavaa! Ei kukaan halua olla kaivattu, tai siis haluaa, muttei siis sellainen, jota vaan haikaillaan. et itsekkään. Ei se kuule riitä alkuunkaan. Kaikki pitää saada, eikä tollasta -ei mitään- asennetta.
Realistisesti ottaen se on aika ärsyttävä tilanne toisen kannalta, että joku tavallaan avautuu noin ja sitten kuitenkin on sitä mieltä, että juna meni jo, ettei uutta tule, ja sekään ei koskaan käänny helsingissä toiseen suuntaan, menköön vaikka aseman seinästä läpi.. :) Nojoo. :).
Jotenkin olen myös siten realisti, että ärsyttää myös sellainen valittu asenne, että katkeransuloisesti mässytellään ennemmin, kuin tosissaan otettais härkää sarvesta ja miestä munista ja tunnustettais, et ei tässä nyt oikein ole yhtään järkeä, mut kun tuntuu tältä, niin mä HA-LU-AN tätä, enkä tätä. Elämässä onni on tekemisessä tosiaan, siinä että on onnellinen.
Se pitää vaan tehdä ja päättää.
Jos olis mulle tuo viesti, niin järkevyydestä viis ja sille se ja sama. Tee ittes onnelliseksi, jos tuntuu ja jos ei tunnu, niin älä tee.
Älä tuhlaa energiaasi olemalla pahoillasi. Aivan turhaa.
Anteeksi valitus (-nolona- taas temperamentti iski). Häntä pystyyn ja nyt reipastut!
joskus se oikea alkaa näkyä, kun on väärän kanssa.
ilmiselvää tuo on.Aika oli väärä, etsit ittees ja otit etäisyyttä.Epävarmuutta sen toisen tunteista ja soppa oli valmis. Ajattelit ettei hän enää kaipaa sinua ja menit elämässä eteenpäin.Piilotit tunteesi arjen pyörteisiin ja yritit tukahduttaa niitä. Päätit että et enää olisi missään tekemisissä häneen, veisihän se viimeisetkin rippeet ylpeydestäsi. Löysit rinnallesi ihmisen,johon ihastuit ja josta on muodostunut tärkeä sulle. Silti ajattelet sitä, jonka kanssa kaikki jäi kesken. Ja jota vieläkin rakastat.Ketä muuta sä huijaat ku itseäs.
N29
rakastaisit nykyistäsi, sulla ei olis mitään tarvetta tavoittaa sitä naista, jota olet pitkään kaivannut. Ei edes tätä kautta.
Eikö sen tosta voi lukea?
ei tosta voi päätellä onko naisen vai miehen.
Miehistä ehkä promille kirjoittaa noin pitkästi ja vielä tunteista.
moni mies kirjoittaa tunteistaa koska se on niille paljon helpompaa kuin puhuminen!
pakko kertoa kuka on jäänyt asumaan sun sydämeen
muuten minä suutun:)
pliiss..kaikki haluaa tietää??
tää oli parempi kuin harlekintarinat:)
ja lukiessani toivoin, että se olisi minulle, mutta eihän se tietenkään ollut. Haaveilin vain niin, niinkuin varmaan moni tätä lukiessaan. Mutta paljon on sulla samoja tunteita kuin mullakin erästä T...a kohtaan.
nimen kirjaimet täsmäsi niin sillä vastaan sinulle, vaikka ethän se tietty sinä, mies, kuitenkaan ole. Paljon jäi tosiaan sanomatta. Kaikki tuntui oikeammalta kuin mikään muu. Ja sen heinäkuisen illan jälkeen olen aina enemmän tai vähemmän ollut rikki sisältä, vaikka muille usein hymyilenkin.
jotain hänestä,yksi kirjain,missä kohtasitte silloin heinäkuisena iltana?
hän eksyisi tänne ja lukisi viestisi
rakastat häntä
et kuitenkaan haluaa kertoa enempää
jos hän tuntee samalla tavalla sinua kohtaan
ja kaipaa sinua paljon .
voisivat olla kenelle tahansa, myös minulle.
Aina pitää kirjoittaa niin, ettei toinen mitenkään vain voisi oikeasti tunnista... silti toivotaan että se oikea lukisi. No, ehkäpä se oikea on lukenutkin, mutta sitä sinä ja hän ette saa koskaan tietää.
Mikä siis on tällaisten viestien todellinen tarkoitus? Saada vaan sanottua "julkisesti" jotain jota ei tahdo pitää sisällään, vai saavuttaa jotain konkreettista? Ei ainakaan jälkimmäinen.
Ja sitten vastauksia, jos sattuisi olemaan minulle.
Välttelen, jotka voisin jatkaa elämääni, se on totta.
Mitäs muuten kuulit? Älä arvuuttele, voit nimittäin saada vastauksen, onko se totta vai ei.
aloitus. Sinä tunnut tutulta. Enpä tiedä mitä sanoisin. Välttelet, jotta voisit jatkaa elämääsi. Mietin vain...
kenelle miehelle tämä meni ja minne päin suomea?