Poden kauheaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa,
kahvikuppineuroosia ja silmiinkatsomiskammoa,
työhaastattelu on pahinta, mitä minulle voi tapahtua, mutta kaupassa:
Aina kun lähestyn kassaa, minusta tuntuu,
että hihani ja takkini selkämys ovat täynnä
varastettua tavaraa!
Ostan vähemmän mitä haluaisin, koska siten
en ehkä aina tärise ja pudottele korttejani kassalla, ja väistele kassaihmisen kaikkitietävää
ilmettä: "Selvä varas siinä yrittää esiintyä kuin ei mitään tapahtuisi."
En tarvitse mitään ilmaiseksi kaupasta, en halua varastaa, enkä ole koskaan varastanut kaupasta, mutta aina minusta tuntuu kuin
olisin varas!
Joku lapsuudessa koettu häpeä- syyllisyys-
traumako?
Yksi tilanne pelastaa minut aina kammottavalta
kassajonokammolta:
jos joku etuilee minua, suutun niin paljon, etten loukkaantumiselta ja kiukultani muista pelätä lainkaan.
Saatan jopa alkaa huutaa minut hävyttömästi ohittaneelle katkeria sanoja, vaikka
ilman häntä olisin pelosta jäykkä enkä
saisi vapinalta sanaa suustani.
kahvikuppineuroosia ja silmiinkatsomiskammoa,
työhaastattelu on pahinta, mitä minulle voi tapahtua, mutta kaupassa:
Aina kun lähestyn kassaa, minusta tuntuu,
että hihani ja takkini selkämys ovat täynnä
varastettua tavaraa!
Ostan vähemmän mitä haluaisin, koska siten
en ehkä aina tärise ja pudottele korttejani kassalla, ja väistele kassaihmisen kaikkitietävää
ilmettä: "Selvä varas siinä yrittää esiintyä kuin ei mitään tapahtuisi."
En tarvitse mitään ilmaiseksi kaupasta, en halua varastaa, enkä ole koskaan varastanut kaupasta, mutta aina minusta tuntuu kuin
olisin varas!
Joku lapsuudessa koettu häpeä- syyllisyys-
traumako?
Yksi tilanne pelastaa minut aina kammottavalta
kassajonokammolta:
jos joku etuilee minua, suutun niin paljon, etten loukkaantumiselta ja kiukultani muista pelätä lainkaan.
Saatan jopa alkaa huutaa minut hävyttömästi ohittaneelle katkeria sanoja, vaikka
ilman häntä olisin pelosta jäykkä enkä
saisi vapinalta sanaa suustani.
Vastaukset 14
Vanhimmat
sun takkis oikeen pullottaa varastettua tavaraa XD
Myymäläetsiviä on niin paljon,ettei kukaan pääse lujahtamaan kassalta pöllittyjen tavaroiden kanssa ja siks toiseks nykyaikana on todella hienoo,että on valvontakameroita.Kamerat pitää huolen muuallakin kuin kaupoissa,että kaikki ihmiset kulkevat kiltisti.Ei toiset ihmiset suo syö.Turha pelätä ja olla paniikissa.Keräät tarvitsemasi kamat kärryyn,menet kassalle ja maksat kamasi ja laitat ne kassiin ja marssit ulos.Siinä kaikki.Eiks ooki helppoo.Tsemppiä.
Hihoista näkyy maksamakkaroita ja takin selkämys on täynnä lihaa ja pari mp3- soitinta ja DVD:tä,
kyllä se pistää vähän jännittämään;)
Kehotan sinua menemään lääkäriin ja kertomaan avoimesti ongelmastasi. Ongelmasi viittaa serotoniin vajauteen elimistössäsi. Itse kärsin 14v sosiaalisten tilanteiden pelosta ennen kuin tämän keskustelupalstan siivittämänä varasin ajan ja menin mielenterveystoimistoon viime maalaskuussa. Ja kannatti!!! Minulle määrättiin Cipralexiä aluksi 10mg ja sen annostusta korotettiin aina 20mg. Nyt annostus on 10mg ja sosiaalisten tilanteiden pelko on monilta osin poissa. Pitää muistaa, että kyseisten lääkkeiden oikea annostus pitää löytää ja ne eivät vaikuta heti. Itselläni meni muutama kuukausi. Niin hulluahan oli, että olin itse kärsinyt ongelmasta niinkin pitkään ja heti kun sain lääkkeet käteen olikin minulla hirvittävä kiire saada ongelmani pois... Mutta sellaista. Hyvää jatkoa sinulle ja reipasta mieltä!
Ihanaa kuulla, tuli heti parempi olo,
ja vaikka olen vain netissä, tuli sellainen tunne että joku välittää.
Pelkään lääkkeitä, mutta tuollainen serotoniini voisi olla se ainoa, jota voisin kokeilla- mitään kolmiolääkkeitä en millään haluaisi alkaa syödä.
Jotenkin tuntuu, että kaupassa pidetään varkaana. En tiiä mistä johtuu.
Käyttäydynkö mä jotenkin omituisesti?
Aatteleppas miltä tuntuu, kun on tumma, joka ihan todellisesti saa erikoisseurantaa! Minä en käytä "isoja hameita", mutta kun oon mikä oon, saan vartijan perääni automaattisesti.
Voit uskoa, että ottaa päähän se kyttääminen! En eläissän oo vilppiä tehnyt enkä siivellä elänyt, päinvastoin. Koskaan en oo tinkiny hínnoistakaan, se ei oo mun luonto...
vartijat tykkää leveämmistä naikkosista.Siks ne kulkee perässä.
oikeesti ketuttaa, kun yleistetään, sitähän yritän tuoda esille, miltä tuntuu, kun itse on rehellisyyden perikuva, mutta epärehelisenä pidetään! Jotta älä sinä hyvä tyttö hättäile, oot kaikkien eppäilyksien ulukopuolella!
Tohon etuilu-suuttumis yhtälöön saattais olla semmonen selitys, et kun itseä ahdistaa ihan sikana ja pelkää joutuvansa negatiivisen huomion kohteeksi, on helpompi siirtää huono olo toiseen ihmiseen. Näin tilanteesta selviää joutumalla erilaisen huomion kohteeksi, ja ei menetä omaa arvoaan samalla kaliiberilla. Tämä siis toteutuu jos ajattelet että menetät oman arvosi punastelemalla ja tärisemällä "ilman syytä". Kun huudat toiselle siinä tilanteessa, tärinällesi ja punastumiselle on ikään kuin selitys: raivostuminen. Olen huomannut tällaisia käyttäytymismalleja itselläni. Toisaalta sitä sitten tekee toiselle pahaa varsinkin jos purkaa huonon olonsa aina samaan ihmiseen. Näin et kuitenkaan tässä tapauksessa tee.
Siinä oli hyvinkin realistinen selitys
sille, että etuilu- suuttumistilanne helpottaa
kassajonopaniikissa!
Harmittaa vain, että olen niin viettieni varassa ja eläimellinen -
pidän itseäni kuitenkin sivistyneenä ja muut
huomioivana ihmisenä.
Olisiko tällainen autonomisen hermoston aiheuttaman paineen purkautuminen muille
ihmisille kiukutteluna selitys
laajemminkin ihmisten aggressiivisuuteen
liikenneruuhkassa / tungoksessa / työpaikalla / kotitöissä?
Heitit aika hyvän!
En haluaisi olla vaistojeni armoilla
mölyävä neandertal...
Mutta miten purkaa
pelko ja paniikki rakentavasti, muita loukkaamatta tai vahingoittamatta?
Ihminen ajattelee olevansa maailman napa.Tai silleen,että kaikilla olis kaikista sun esim.Vaatteista ja sellasista mielipide,tai et kaikki kattoo kun kävelet. Luin just ku joku kirjotti et sitä häiritsee kun kuulee jonkun nauravan, ja automaattisesti ajattelee sen nauravan sille. Oikeasti ihmisiä ei pahemmin kiinnosta sinun asiat tai silleen :D
"Joku lapsuudessa koettu häpeä- syyllisyys-
traumako?"
Ilmeisesti jotain tuollaista.
Minulla on varmaan se häpeään sidottu persoona,
josta omakustanne-kirjanen "Kotivammaiset"
kertoo. Ikävää, että sitä on kirjastoissa
vain sensuroituna painoksena(esim. pappi-isän
lasten pahoinpitely on poistettu).
Kyllä mulla on ainakin kova häpeä ja paniikki ihmisten seurassa;
ja olin lapsena ei- toivottu, lannistettu ja
nolattu vanhempien toimesta.
Muuta väkivaltaa en onneksi kokenut, kuin
henkistä;
mm jankutettiin koko lapsuuteni ajan, että
olin kolmas, ylimääräinen lapsi, joka oli
jo sovittu adoptoitavaksi, mutta syntymäni
jälkeen (1970) tulivat toisiin aatoksiin
sukulaisten painostuksen takia.
Eihän minulla voi olla tervettä itsetuntoa!!!
Onneksi ei hakattu, siitähän tulee
kuulemma vielä pahemmat vauriot, koska
fyysiseen pahoinpitelyyn sisältyy aina
myös se henkinen väkivalta:
Hävettää, kun on hakattu.
Myös raaka koulukiusaaminen voi pilata
mielenterveyden;
heikommat tulevat väkivaltaisiksi tai sairastuvat vakavasti psyykkisesti (skitsofrenia)
hiukan vahvempirakenteiset menettävät
"vain" autonomisen hermostonsa normaalin
toiminnan ja sairastuvat paniikkihäiriöön.