Jan-Erik Enestamin ratkaisuja ruotsinkielisten ongelmiin:
Aamulehti 29.4.01: Puolustusministeri Jan-Erik Enestam (r) esittää harkittavaksi, että varusmiespalvelus jaettaisiin tulevaisuudessa kahteen koulutusputkeen. Ministerin kaavailujen mukaan varusmiehillä olisi yhteinen neljän kuukauden peruskoulutusjakso. Sen jälkeen asevelvollinen voisi valita normaalin varusmieskoulutuksen tai siviilikriisinhallintakoulutuksen. ; Siviilikriisinhallintakoulutuksessa voisi olla erilaisia linjoja kuten sairaanhoito-, pelastuspalvelu- ja poliisikoulutusta, Enestam esittää.
Kun katsotaan, miten ruotsinkieliset käyttäytyivät viimeisissä sodissamme, on ruotsinkielisen Enestamin esitys hyvin ymmärrettävä.
Talvisodassa joulukuun 23. päivän hyökkäyksessä Kannaksen ainoa ruotsikielinen yksikkö (pataljoona) kääntyi annetusta suunnasta 90 astetta ja joutui taisteluun rinnalla etenevän suomalaisen joukon kanssa. Oman selityksensä mukaan se joutui ylivoimaisen vihollisen sivustahyökkäyksen kohteeksi ja palasi takaisin vajaan tunnin kuluttua. (Sotatieteen laitos Sotahistorian toimisto: Talvisodan historia, osa 2, s. 74. WSOY 1991.) Suomalaiset joukot jatkoivat hyökkäystä 8 tuntia ja alkoivat vetäytyä vasta ylemmän johdon käskystä.
Summassa Lähteen lohkolla kulunut suomalainen pataljoona oli pitänyt asemansa tammikuun alusta lähtien. Vastaiskuilla se oli karkottanut asemiin murtautuneen vihollisen. Yöllä 8.--9. helmikuuta pataljoonan rippeet luovutti asemat tuoreelle ruotsinkieliselle pataljoonalle, joka seuraavana päivänä pakeni asemista ja jätti ne viholliselle. Näin murtui pääpuolustuslinja. (Talvisodan historia, osa 2. s. 138.)
Jatkosodan hyökkäysvaiheessa Porlammin - Yläsommeen taisteluissa Kannaksen ainoa suomenruotsalainen joukko JR 24 harhautti ylempää sodanjohtoa. Se ilmoitti katkaisseensa vihollisen perääntymistien, kuten annettu tehtävä edellytti. Todellisuudessa tie oli avoin ja vihollisen käytössä. (Sotatieteen laitos, Suomen sota 1941--1945, osa 3. ss. 250-- 253.)
17. D:n ruotsinkieliset rykmentit JR 13 ja JR 61 tuotiin etulinjaan 3.9.41. Ne saivat tehtäväkseen vallata Säntämän kannaksen, mutta niiden eteneminen pysähtyi aina "vihollisen kiivaaseen tuleen" ja annettu tehtävä jäi suorittamatta. Ne olivat erilaisia kuin suomalaiset joukot. (Suomen sota 1941--45, osa 2.)
Muutama esimerkki ruotsinkielisen JR 13:n toiminnasta:
25.6. sen III pataljoonan komppania poistui asemista taakse ilman taistelukosketusta, luvattomasti, (Osa 7, s. 342.)
26.6. JR 13:n II pataljoona ei noudattanut käskyä lähteä hyökkäykseen suomalaisten pataljoonien kanssa, vaan pysyi asemissaan. Tästä syystä suomalaistenkin eteneminen valui hukkaan. (Osa 7, ss. 353--354.)
27.6. JR 13:n III pataljoona hajosi ilman taistelua ja häipyi taakse. Suomalaiset määrättiin hoitamaan sen tehtäviä oman hommansa ohella. (Osa 7, s. 366)
28.6. JR 13:n II pataljoona lähti metsiä myöten pakoon ja jätti raskaat aseensa vaikka se ei ollut edes kosketuksessa viholliseen. Jälleen ilman lupaa. (osa 7, s. 378.)
25.-26.6. tilanteesta sanotaan: "Pataljoonien yhteisenä ensi tehtävänä oli Talinmyllyn valtaaminen ja siitä tehdyn suunnitelman mukaisesti Er.P 14 aloittikin illalla kahdella komppanialla etenemisen, mutta II/JR 13 pysyi paikallaan." Tästä syystä divisioonan komentaja antoi sille uuden käskyn liittyä sen toisella siivellä etenevän III/JR 48:n hyökkäykseen, mutta II/JR 13 ei noudattanut tätäkään käskyä. (Tässä mainituista taisteluista on yksityiskohtaisempi selvitys kohdassa 12. Ruotsikielisten sota.)
Matts Andersenin kirja Flykten västerut kertoo käpykaartilaisista. (Sahlgren Förlag 1987.) "Kesällä 1944 karkureista 62 % oli ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Närpiöstä katosi Ruotsiin ja metsän kätköihin 292 asukasta ja Korsnäsistä 184, eli 4,8 % asukkaista. Joistakin kylistä lähtivät kaikki asekuntoiset miehet."
HS 1.5.01: Pääesikunnan tiedotuspäällikkö eversti Pertti Suomista arveluttaa erityisesti se, että varusmiehet saisivat itse valita, lähtevätkö he varsinaiseen sotilaskoulutukseen vai siviilikriisinhallinnan palvelukseen. "Koulutuksen pitää perustus tarpeeseen eikä haluun", hän painottaa.
Suurten sotilasvaltioiden tutkimuksissa on selvinnyt, että kyky voittaa pelkonsa sodassa ja hoitaa tehtävänsä, on suoraan verrannollinen yksilön ja joukon yksilöiden älykkyyteen. (Vertaa ruotsinkielisten alemmat pääsyvaatimukset lukioihin ja akateemisiin opintoihin kohdassa 1. Ruotsinkielisten etuoikeudet.)
Jan-erik Enestam HS:ssa 16.6.2000: "Yo-tutkintoa pidetään kypsyyskokeena. Ja kypsyys on todistettava. Liiallinen valinnaisuus ei palvele yleissivistykseen tähtäävää päämäärää." Näin Enestam puolustaa yo-kirjoitusten pakkoruotsia.
Ruotsinkielisten kiintiöt (alemmat pääsyvaatimukset) yliopistoihin on virallinen vahvistus siihen, että heidän kykynsä omaksua sivistystä on heikompi kuin suomalaisilla.
Enestamilla ongelmia riittää: Asevelvollisuuslaki pitäisi muuttaa sellaiseksi, että ruotsinkielistenkin henkiset edellytykset riittäisivät sen määräysten täyttämiseen. Suomalaisten älyllistä suoritustasoa täytyisi typistää niin, että ruotsinkieliset yltäisivät samalle tasolle.
Aamulehti 29.4.01: Puolustusministeri Jan-Erik Enestam (r) esittää harkittavaksi, että varusmiespalvelus jaettaisiin tulevaisuudessa kahteen koulutusputkeen. Ministerin kaavailujen mukaan varusmiehillä olisi yhteinen neljän kuukauden peruskoulutusjakso. Sen jälkeen asevelvollinen voisi valita normaalin varusmieskoulutuksen tai siviilikriisinhallintakoulutuksen. ; Siviilikriisinhallintakoulutuksessa voisi olla erilaisia linjoja kuten sairaanhoito-, pelastuspalvelu- ja poliisikoulutusta, Enestam esittää.
Kun katsotaan, miten ruotsinkieliset käyttäytyivät viimeisissä sodissamme, on ruotsinkielisen Enestamin esitys hyvin ymmärrettävä.
Talvisodassa joulukuun 23. päivän hyökkäyksessä Kannaksen ainoa ruotsikielinen yksikkö (pataljoona) kääntyi annetusta suunnasta 90 astetta ja joutui taisteluun rinnalla etenevän suomalaisen joukon kanssa. Oman selityksensä mukaan se joutui ylivoimaisen vihollisen sivustahyökkäyksen kohteeksi ja palasi takaisin vajaan tunnin kuluttua. (Sotatieteen laitos Sotahistorian toimisto: Talvisodan historia, osa 2, s. 74. WSOY 1991.) Suomalaiset joukot jatkoivat hyökkäystä 8 tuntia ja alkoivat vetäytyä vasta ylemmän johdon käskystä.
Summassa Lähteen lohkolla kulunut suomalainen pataljoona oli pitänyt asemansa tammikuun alusta lähtien. Vastaiskuilla se oli karkottanut asemiin murtautuneen vihollisen. Yöllä 8.--9. helmikuuta pataljoonan rippeet luovutti asemat tuoreelle ruotsinkieliselle pataljoonalle, joka seuraavana päivänä pakeni asemista ja jätti ne viholliselle. Näin murtui pääpuolustuslinja. (Talvisodan historia, osa 2. s. 138.)
Jatkosodan hyökkäysvaiheessa Porlammin - Yläsommeen taisteluissa Kannaksen ainoa suomenruotsalainen joukko JR 24 harhautti ylempää sodanjohtoa. Se ilmoitti katkaisseensa vihollisen perääntymistien, kuten annettu tehtävä edellytti. Todellisuudessa tie oli avoin ja vihollisen käytössä. (Sotatieteen laitos, Suomen sota 1941--1945, osa 3. ss. 250-- 253.)
17. D:n ruotsinkieliset rykmentit JR 13 ja JR 61 tuotiin etulinjaan 3.9.41. Ne saivat tehtäväkseen vallata Säntämän kannaksen, mutta niiden eteneminen pysähtyi aina "vihollisen kiivaaseen tuleen" ja annettu tehtävä jäi suorittamatta. Ne olivat erilaisia kuin suomalaiset joukot. (Suomen sota 1941--45, osa 2.)
Muutama esimerkki ruotsinkielisen JR 13:n toiminnasta:
25.6. sen III pataljoonan komppania poistui asemista taakse ilman taistelukosketusta, luvattomasti, (Osa 7, s. 342.)
26.6. JR 13:n II pataljoona ei noudattanut käskyä lähteä hyökkäykseen suomalaisten pataljoonien kanssa, vaan pysyi asemissaan. Tästä syystä suomalaistenkin eteneminen valui hukkaan. (Osa 7, ss. 353--354.)
27.6. JR 13:n III pataljoona hajosi ilman taistelua ja häipyi taakse. Suomalaiset määrättiin hoitamaan sen tehtäviä oman hommansa ohella. (Osa 7, s. 366)
28.6. JR 13:n II pataljoona lähti metsiä myöten pakoon ja jätti raskaat aseensa vaikka se ei ollut edes kosketuksessa viholliseen. Jälleen ilman lupaa. (osa 7, s. 378.)
25.-26.6. tilanteesta sanotaan: "Pataljoonien yhteisenä ensi tehtävänä oli Talinmyllyn valtaaminen ja siitä tehdyn suunnitelman mukaisesti Er.P 14 aloittikin illalla kahdella komppanialla etenemisen, mutta II/JR 13 pysyi paikallaan." Tästä syystä divisioonan komentaja antoi sille uuden käskyn liittyä sen toisella siivellä etenevän III/JR 48:n hyökkäykseen, mutta II/JR 13 ei noudattanut tätäkään käskyä. (Tässä mainituista taisteluista on yksityiskohtaisempi selvitys kohdassa 12. Ruotsikielisten sota.)
Matts Andersenin kirja Flykten västerut kertoo käpykaartilaisista. (Sahlgren Förlag 1987.) "Kesällä 1944 karkureista 62 % oli ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Närpiöstä katosi Ruotsiin ja metsän kätköihin 292 asukasta ja Korsnäsistä 184, eli 4,8 % asukkaista. Joistakin kylistä lähtivät kaikki asekuntoiset miehet."
HS 1.5.01: Pääesikunnan tiedotuspäällikkö eversti Pertti Suomista arveluttaa erityisesti se, että varusmiehet saisivat itse valita, lähtevätkö he varsinaiseen sotilaskoulutukseen vai siviilikriisinhallinnan palvelukseen. "Koulutuksen pitää perustus tarpeeseen eikä haluun", hän painottaa.
Suurten sotilasvaltioiden tutkimuksissa on selvinnyt, että kyky voittaa pelkonsa sodassa ja hoitaa tehtävänsä, on suoraan verrannollinen yksilön ja joukon yksilöiden älykkyyteen. (Vertaa ruotsinkielisten alemmat pääsyvaatimukset lukioihin ja akateemisiin opintoihin kohdassa 1. Ruotsinkielisten etuoikeudet.)
Jan-erik Enestam HS:ssa 16.6.2000: "Yo-tutkintoa pidetään kypsyyskokeena. Ja kypsyys on todistettava. Liiallinen valinnaisuus ei palvele yleissivistykseen tähtäävää päämäärää." Näin Enestam puolustaa yo-kirjoitusten pakkoruotsia.
Ruotsinkielisten kiintiöt (alemmat pääsyvaatimukset) yliopistoihin on virallinen vahvistus siihen, että heidän kykynsä omaksua sivistystä on heikompi kuin suomalaisilla.
Enestamilla ongelmia riittää: Asevelvollisuuslaki pitäisi muuttaa sellaiseksi, että ruotsinkielistenkin henkiset edellytykset riittäisivät sen määräysten täyttämiseen. Suomalaisten älyllistä suoritustasoa täytyisi typistää niin, että ruotsinkieliset yltäisivät samalle tasolle.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vanha kepulainen pakkoruotsittaja, Ahti Pekkala, kuulemma suomalainen kuitenkin, sai rintarossin ja niinpä suomenruotsalaisenkin täytyy saada samanlainen. Se annettiin Enemastammille.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/4 000 suomalaista saa itsenäisyyspäivän ansiomerkin/1135241596246
Suomalaiselle miehelle kuuluva mitalli, tehdystä urotyöstä pienen kansamme puolesta.
Tämänkaltainen mitallien jakelu rikollisuutta hipovasta ruotsituksesta, ei mitenkään ole kansallemme tehtyä palvelusta.
Vaan pitäisi päättäjät ja jakajat pistää edesvastuuseen suomelle pyhillä asioilla pelleilemisestä.
Ja jos nimetyille maan pettureille on luvattu kyseinen mitalli, jolla ei hyvänen aika ole mitään tekemistä suomen etujen ajamisesta, vaan riitaannuttaa vieläkin enemmän suomalaisuuden, ja ruotsalaisen hulluttelun, ja rahalla leveilyn takia koko kansan?
Niin jos heissä hiukkaakaan olisi miestä, niin he kieltäytyisivät prenikoista, ( mutta eipä tietenkään ainakaan Eenestam?)
Terveisiä linnaan, satavarmasti, Sven Duva, on taas unohdettu?
jokatapauksessa rauhallista jolun odottelua kaikille pallomme asukkaille,
ave,
...näistä suomen ruotsalaisten joukkojen suorittamista urotöistä sotiemme aikana (mm. munsalan kuulu laivasto-osasto, joka souteli ruotsinpuolelle karkuun), ei evakkoja sijoitettu lainkaan "pyhälle, ruotsalaiselle maalle", jottei ruotsinkielen asema vain olisi vaarantunut.
Hän leikkii joulukuusta aina Tarjan bileissä!
Hän on jopa hurraiden mittapuulla mitattuna maamme suurin hurraaja ja suomen kansan ykkös häpeäpilkku, maan petturuudessa laskien.
On kahta edeliä, on sitä jaloutta mihin nimikin viittaa, ja sitä syvintä petollisuutta mihin se myöskin viittaa.
Edest. ja kaikki rehukalat jalkapuuhun, i stället för bileihin ?
Edulle pitäisi vielä saada aatu kaveriksi bileraamaan, mutta sehän nyt ei vielä käy?
kuitenkin, ave,
Tämä äijä tulee vielä tosi kalliiksi Suomelle ja suomalaisille omakotitaloasujille.
Tämä samä kääpä esitti kaikille suorasähkölämmitteisille omakotitaloille lisäveroa. Silloin Närpiössä älähdettiin. Kasvihuoneet kun on oikeita "ekohalleja" ja lämpenevätkin fosiilisella tuontiöljyllä ja ydinvoimasähköllä. Kotimaisen tomaatin hintaa ei parane arvostella, sillä "täytyyhän meillä olla kriisivara" sanoi tuo samainen ketale televisiossa.
Jan-Erik Enemastam (r) ajoi pikavauhdilla läpi nykyisen jätevesiasetuksen. Valmistelutyö tehtiin pääosin ministeriön ja syke:n toimesta. Puuha ajettiin ylös sellaisella vauhdilla, etteivät asiaa käytännössä kunnissa hoitamaan joutuneet rakennusvalvonta- ja ympäristöviranomaisetkaan ehtineet valmistautua tai perehtyä asiaan lainkaa. Uudisrakennusten osalta asetus astui voimaan välittömästi vanhoille kohteille määriteltiin tämä 10 vuoden siirtymäaika jätevesiasioiden kuntoonsaattamiseksi.
Eneamahan se tosiaan oli silloin asialla. Liekköhän äijällä paljonkin Uponorin osakkeita?
nälänhätä, ennen kuin suostun Närpiön ydinvoimakäyttöisissä eko-kasvihuoneissa väkisin kasvatettuja paskatomaatteja syömään!
"Kotimaisen tomaatin hintaa ei parane arvostella, sillä "täytyyhän meillä olla kriisivara" sanoi tuo samainen ketale televisiossa."
No, jos meillä joskus on sellainen kriisi, ja tarvitaan närpiöläisiäkin tomaatteja, niin siinä vaiheessa varmaan atomivoimalat on ajettu (tai pommitettu) alas, eikä Närpiön atomikäyttöisissä eko-kasvihuoneissa kasva enää muuta kuin rikkaruohoa.
Kriisiaikana saatetaan käyttäää tuota öljyäkin hieman säästeliäämmin kuin polttamalla sitä kasvihuoneiden kattiloissa talvipakkasilla.
Enema on harvinaisen tyhmä mies jopa suomenruotsalaiseksi.
Se onkin kotoisin sieltä lahtareiden seudulta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jan-Erik_Enestam
Onko Enema suomalaislahtareiden sukua?
Västanfjärdin joukko teki temmpunsa Länsi-Uudellamaalla:
http://onet.tehonetti.fi/suomalaisuudenliitto/onet/vanhatsivut/uhrit1918.htm
>>Teloitukset Länsi-Uudellamaalla
Entiset vangit muodostivat ruotsinkielisen Länsi-Uudenmaan pataljoonan rungon ja sen tukikohta sijaitsi Inkoon Västankvarnissa. Varsinaiseen taistelutoimintaan pataljoona ei näy osallistuneen. Pataljoonaa komensi ruotsalainen Edward Ward ja komppanianpäällikköinä toimivat Ivar Hast ja Ivar Ståhle. Pataljoonasta muodostettiin retkikuntia, jotka tekivät teloituskiertueita eri puolille Uuttamaata. Tähtäimessä olivat punaiset tai punaisiksi epäillyt ja eräät valkoisetkin suomalaiset. Vihdissä pataljoona teloitti yli 60 paikallista, ja kerrotaan paikallisen suojeluskunnan päällikön joutuneen ajamaan verenhimoiset västankvarnilaiset pois pitäjästä. Pataljoona kylvi kuolemaa ainakin Inkoossa, Vihdissä ja Nurmijärvellä. Kaikkiaan Länsi-Uudenmaan pataljoona teloitti toukokuussa vähintään 200 miestä ja naista, lähes kaikki suomenkielisiä.
Ja vertaa oikeiden suomalaisten sekä ruotsalais pohjaisten sankareiden lukumäärät ja suhteen Tarjan kutsuilla!
Sekä tietävät ja ymmärtävät heidän statuksistaan huolimatta suomessa mitä maata henkilöt tosiasiassa ovat?
Se ei aina olekaan niin helppo ja yksinkertainen tehtävä, koska siellä hyvinkin usen tassuttelee lampaita susien takeissa!
mutta ave, siitä huolimati!