Jokaisella ihmisellä on oma henkilökohtainen vastuu siitä millä tavoin elää elämänsä.
Jokaiselle ihmiselle kuuluvat ihmisoikeudet ja niiden mukana vapaus ratkaista itse omaa elämää koskevat asiat. YK:n ihmisoikeuksien julistuksen mukaan ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.” Heille on annettu järki ja omatunto, juuri siitä syystä hän on vastuullinen ja tietoinen olento, jonka on käytettävä hyväkseen arvostelukykyään elämänratkaisujaan miettiessään.
Vastuuuta omasta elämästään ei kertakaikkiaan voi sälyttää kenellekään toiselle. Ei vanhemmille, uskonystäville eikä millekään seurakunnalle. Lestadiolainen saarnaaja voi käskeä sinua elämän niin ja niin, ja vanhemmat ohjaavat omasta mielestään oikeaan, vaikkapa nyt sitten uskomaan lestadiolaisella opilla. Mutta loppujen lopuksi sinun itsesi on ratkaistava, mikä on sinun oman elämäsi suunta. On parasta ottaa itse asioista selvää ja muodostaa rehellisesti sydämensä ääntä kuunnellen oma näkemys. Sen varassa on helppoa hengittää.
Monesti on käynyt niin, että jos nuori on irrottautunut vl-uskosta vain siitä syystä,e ttä haluaa ”nauttia elämästä” ja tehdä niitä kaikkia ”kivoja kiellettyjä asioita”, kuten katsoa elokuvia ja huvitella ravintoloissa, ei uskonratkaisua ole syvemmin mietitty, ja tulee muutaman vuoden kuluttaua ahdistus ja syyllisyys. On itsellä sydämessä yhä se sama uskonrakennelma, josta ei ole irti päässyt. Parempi olisi, että pohtisi perusteellisesti uskon perusteet ja tekeeni itselleen selväksi. Tässä auttavat Raamatun lukeminen, hyvien ja rohkaisevien elämäntaidon oppaiden lukeminen (esim. Dyer: Hyväksy itsesi, uskalla elää), hyvät laatuelokuvat joissa pohditaan elämänkysymyksiä, kaunokirjallisuus, runous, hyvä musiikki jne.
On tärkeää oivaltaa, että pyhyyden kokemus ja hengellisyyden ulottuvuus on jokaisessa ihmisessä hänen sydämessään. Sitä sinä et minnekään kadota vaikka päättäisitkin, että et jatka vl-liikkeessä. Ihmisen hengellisyys ei rajoitu vain yhteen herätysliikkeeseen.
Jos sen sijaan olet vakuuttunut että vl-like vastaa sinun tarpeitasi hengellisyytesi toteuttamisessa ja ruuokkii sieluasi, ja aidosti uskot sen yhteisön normijärjestelmiin, sinun on parasta pysytellä tiiviisti siinä yhteisössä.
Olen itse kokennut irrottautumisen ja oman elämän vastuun kantammisen vapauttavan riemun enkä ole hetkeäkään katunut että aloin itse elää omaa elämääni. Jumala on rakkaus, hän antaa sinulle voimia, ratkaisetpa asian niin tai näin. Ja muista: ihmisen kehitys ja kasvu jatkuu läpi elämän, asioista avautuu eri ikävaiheissa uusia puolia. Pääasia että et jämähdä etkä juutu. Elämä on arvaamatonta, ja elämä on suuri Jumalan lahja. Elämä kannattaa elää omana itsenään, aidosti.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja onnellista itsenäistä elämää!
Jokaiselle ihmiselle kuuluvat ihmisoikeudet ja niiden mukana vapaus ratkaista itse omaa elämää koskevat asiat. YK:n ihmisoikeuksien julistuksen mukaan ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.” Heille on annettu järki ja omatunto, juuri siitä syystä hän on vastuullinen ja tietoinen olento, jonka on käytettävä hyväkseen arvostelukykyään elämänratkaisujaan miettiessään.
Vastuuuta omasta elämästään ei kertakaikkiaan voi sälyttää kenellekään toiselle. Ei vanhemmille, uskonystäville eikä millekään seurakunnalle. Lestadiolainen saarnaaja voi käskeä sinua elämän niin ja niin, ja vanhemmat ohjaavat omasta mielestään oikeaan, vaikkapa nyt sitten uskomaan lestadiolaisella opilla. Mutta loppujen lopuksi sinun itsesi on ratkaistava, mikä on sinun oman elämäsi suunta. On parasta ottaa itse asioista selvää ja muodostaa rehellisesti sydämensä ääntä kuunnellen oma näkemys. Sen varassa on helppoa hengittää.
Monesti on käynyt niin, että jos nuori on irrottautunut vl-uskosta vain siitä syystä,e ttä haluaa ”nauttia elämästä” ja tehdä niitä kaikkia ”kivoja kiellettyjä asioita”, kuten katsoa elokuvia ja huvitella ravintoloissa, ei uskonratkaisua ole syvemmin mietitty, ja tulee muutaman vuoden kuluttaua ahdistus ja syyllisyys. On itsellä sydämessä yhä se sama uskonrakennelma, josta ei ole irti päässyt. Parempi olisi, että pohtisi perusteellisesti uskon perusteet ja tekeeni itselleen selväksi. Tässä auttavat Raamatun lukeminen, hyvien ja rohkaisevien elämäntaidon oppaiden lukeminen (esim. Dyer: Hyväksy itsesi, uskalla elää), hyvät laatuelokuvat joissa pohditaan elämänkysymyksiä, kaunokirjallisuus, runous, hyvä musiikki jne.
On tärkeää oivaltaa, että pyhyyden kokemus ja hengellisyyden ulottuvuus on jokaisessa ihmisessä hänen sydämessään. Sitä sinä et minnekään kadota vaikka päättäisitkin, että et jatka vl-liikkeessä. Ihmisen hengellisyys ei rajoitu vain yhteen herätysliikkeeseen.
Jos sen sijaan olet vakuuttunut että vl-like vastaa sinun tarpeitasi hengellisyytesi toteuttamisessa ja ruuokkii sieluasi, ja aidosti uskot sen yhteisön normijärjestelmiin, sinun on parasta pysytellä tiiviisti siinä yhteisössä.
Olen itse kokennut irrottautumisen ja oman elämän vastuun kantammisen vapauttavan riemun enkä ole hetkeäkään katunut että aloin itse elää omaa elämääni. Jumala on rakkaus, hän antaa sinulle voimia, ratkaisetpa asian niin tai näin. Ja muista: ihmisen kehitys ja kasvu jatkuu läpi elämän, asioista avautuu eri ikävaiheissa uusia puolia. Pääasia että et jämähdä etkä juutu. Elämä on arvaamatonta, ja elämä on suuri Jumalan lahja. Elämä kannattaa elää omana itsenään, aidosti.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja onnellista itsenäistä elämää!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kunhan ensin käyn rippikoulun...
Suhtaudu kriittisesti siihen mitä rippikoulussa sanotaan. Esimerkiksi kun minä kävin rippikoulua jota veti ihan tavallinen luterilainen pappi, niin siellä opetettiin että seurakunta on äiti sille jolle Jumala on isä. Eli pitää osallistua aktiivisesti seurakunnan toimintaan jos mielii päästä taivaaseen. Tällaiset ovat täyttä hölynpölyä jota ei tule ottaa vakavasti. Jumala ei taakoita ihmistä millään tavalla.
Samalla myös erinomainen kannanotto palstalla viimeviikkoina velloneeseen keskusteluun "moppilaisuudesta" tai paremmin sanottuna liberaaliveeälliydestä sekä siitä, että voiko ja onko oikein kuulua uskonyhtisöön, jonka kaikkia opetuksia tai sääntöjä ei hyväksy, eikä voi niiden mukaan elää.
Ihan hyvä kirjoitus !!! Mutta tää vähän tökkii:
" jos nuori on irrottautunut vl-uskosta vain siitä syystä,että haluaa ”nauttia elämästä” ja tehdä niitä kaikkia ”kivoja kiellettyjä asioita”, kuten katsoa elokuvia ja huvitella ravintoloissa, ei uskonratkaisua ole syvemmin mietitty, ja tulee muutaman vuoden kuluttua ahdistus ja syyllisyys. On itsellä sydämessä yhä se sama uskonrakennelma, josta ei ole irti päässyt. Parempi olisi, että pohtisi perusteellisesti uskon perusteet ja tekeeni itselleen selväksi. Tässä auttavat Raamatun lukeminen, hyvien ja rohkaisevien elämäntaidon oppaiden lukeminen ..."
Sitä jää niin yksin, että moni nuori pelkää tätä! Jää ihan tyhjän päällle. Ei se kyllä kaikille riitä että ´lukee jotain elämäntaito- oppaita. Eikä jaksa aina yksinään "pohtiakkaan"!
Yksin jääminen "ulkoiseen pimeyteen" PELOTTAA. Siksi onelle tulee ns. JOJO-ilmiö. Yrittää irtiottoa, on vähän aikaa pioissa mutta ei nuori ihminen kestä sitä eristämistä ja painostusta.
Palaa takaisin ry:lle. Yrittää toisen kerran lähteä... Kuluttaa henkisiä voimiaan yhä uudestaan. Miettii ja pähkäilee niin että on lopulta ihan loppu. Pahimmassa tapauksessa ehkä sortuu alkoholiin koska turvautuu väärään unohdukseen...
Ja moni palaa vielä kerran ja päättää sitten vain "uskoa sokeasti"... vaikka ei tosi asiassa haluaisi!! Mutta ei jaksa!!!
"Vapautuminen aikakausien ajatusvirroista ja ympäristön ajatustottumuksista on vaikein ponnistus, mikä ihmisen osalle voi tulla.
Sekä pelottavassa että meitä nöyryyttävässä määrin pitää paikkansa lause: Ihminen ei ajattele, vaan hänen ympäristönsä ajattelee hänessä."
Yrjö Kallinen (1886-1976)
en halua edes harkita irtiottoa. Miksi vaihtaisin Jumalanlapsen osan sielunvihollisen talutusnuorassa kulkijaksi?
Usko, hengellisyys, on huima, irrationaalinen ja henkilökohtainen asia. Se ei ole mikään liike eikä kieltolista. Hengellisyys on vapautta, ei tällaista alistamista mitä ankara lahko kuten SRK-lestadiolaisuus harjoittaa. Surullista se on että VL-liike on jähmettynyt elävän uskon irvikuvaksi. Kuten monille aluksi virkeille ja syvää hengellisyyttä osoittaville liikkeille käy... Mutta elävä usko ei nytkään tuhoudu ihmisten rakennelmiin.
Irtiotto rauhanyhdistyksestä on viisas ja tarpeellinen teko, mutta senkin jälkeen on hyvä jatkaa uskomista! Usko on luottamusta siihen mikä ei näy...
Rauhanyhdistyksen puuhastelu on sitä mikä NÄKYY...Se ei ole uskoa... mutt ajoka siitä tykkää niin siitä vaan. En moiti!
Tärkeä aihe, ja varmasti monelle kovin tuttuja ajatuksia kirjoitit. Olisin voinut mitättömien kirjailijankykyjeni asettamissa rajoissa voinut kirjailla varsin samansisältöisen aloituksen.
Itseäni on rippikoulusta asti ahdistanut ajatus jostain ihmisporukasta, joka sanelee sen, mikä on syntiä ja mikä ei ja miten pitää elää ja miten ei. Sen jälkeen, kun aloin katsella Disneyn elokuvia ja pohtia niiden opetuksia, varsinkin vl-oppirakennelma yhteisestä omatunnosta (eli päivämiehen erehtymättömistä linjauksista) tuli rytisten alas. Tästä seuraus oli väistämättä se, että aloin kuunnella puheita aivan uudella tavalla, kriittisesti ja hyläten kaiken, mikä on vastoin mun omantunnonvapautta. Saarnoista ei kyllä jäänyt paljoakaan jäljelle tämän 'suodattimen' jälkeen.
Oikeastaan Disneyn Mulan -elokuva sai minut todella ymmärtämään, että mun täytyy totella mun omaa sydäntä eikä joitain ulkoisia oppeja, jos näiden välillä on ristiriita. Olenkin tehnyt jo reilun henkisen irtioton tietyistä vl-käsityksistä. Kävisin seuroissa, jos kokisin saavani sieltä edes jotain henkistä ravintoa.
Kiitos kommentistasi. Jotenkin herkullinen asetelma että juuri Disneyn leffat ovat tukeneet oman itseesi tunnistamista... :-) Taide ja elokuvat ovat minuakin samoin auttaneet oivaltamaan juttuja. Tajusin sitten että vaikka miten yritin kuunnella niitä saarnoja, niiden anti jäi mitättömäksi. Todellista sisältöä hengellisessä mielessä olen Raamattua itse lueskelemalla. Ja kaikkea muuta lukemalla ja seuraamalla.
Pakko-yhteisössä oli kauhean painostavaa. Kerrankin rupesi niin ahdistamaan että oli lähdettävä kesken seurojen ulos puistoon kävelemään. Sitten menin läheiseen kirkkoon konserttiin, soitettiin Bachin soolosellosonaatteja. Ah mikä rauha!
Rauhaa ja elämäniloa toivottelen sinulle ja muille jotka ovat vastaavassa tilanteessa.
Jostain kertoo se, että raamattuluokka innostus on etelässä laantumassa. Kaikki isät ja äidit eivät pakota lapsiaan enää raamattuluokkaan.
uskovaisetkin tulevat uneliaiksi, vert. kymmenen neitseen vertaus.
Koti on Jumalan valtakunta pienoiskoossa, jos siellä ei hoideta uskonelämää, niin tulee väsymys, Pyhän Hengen öly loppuu astioista ja uskon lamppu sammuu. Miten käy, kun elämä loppuu tai Ylkä tulee... tapaako hän sinut nukkumassa,uskon lamppu tyhjänä. Se jää jokaisen omalle vastuulle, miten silloin käy.
Sääli niitä lapsia ja nuoria joiden vanhemmat luopuvat uskosta, ja jättävät myös lapsensa uskonelämän rappiolle. Onneksi pienet lapset ovat Taivaskelpoisia, sillä Matt. 18:3
ja sanoi: "Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
Ensimmäiset lopun merkit
3 Kun Jeesus sitten istui Öljymäellä eikä siellä ollut muita, opetuslapset tulivat hänen luokseen ja kyselivät: "Sano meille, milloin se kaikki tapahtuu. Mikä on merkkinä sinun tulostasi ja tämän maailman lopusta?" [24:3-14: Mark. 13:3-13; Luuk. 21:7-19]
4 Jeesus vastasi: "Varokaa, ettei kukaan johda teitä harhaan. [Jer. 29:8,9; Kol. 2:8; 2. Tess. 2:3]
5 Monet tulevat esiintymään minun nimelläni. He sanovat: 'Minä olen Messias', ja eksyttävät monia. [1. Joh. 2:18, 4:1]
6 Te kuulette taistelun ääniä ja sanomia sodista, mutta älkää antako sen pelästyttää itseänne. Niin täytyy käydä, mutta vielä ei loppu ole käsillä.
7 Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja joka puolella on nälänhätää ja maanjäristyksiä. [Jes. 19:2; Ilm. 6:3-8]
8 Mutta kaikki tämä on vasta synnytystuskien alkua.
9 "Silloin teidät pannaan ahtaalle, monia teistä surmataan ja kaikki kansat vihaavat teitä minun nimeni tähden. [Matt. 10:22 ]
10 Monet silloin luopuvat, he kavaltavat toisensa ja vihaavat toinen toistaan.
11 Monta väärää profeettaa ilmaantuu, ja he johtavat useita harhaan. [Room. 16:17; 1. Tim. 4:1; 2. Piet. 2:1; 1. Joh. 4:1]
12 Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. [2. Tim. 3:1-5; Ilm. 2:4]
13 Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu. [Matt. 10:22 ]
14 Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu.
Miten niin "lopun aikana"? Raamattuluokathan keksittiin vl-liikkeessä vasta hiljattain, parikymmentä vuotta sitten. Ei raamattuluokkia ollut silloin kun lestadiolaisuus syntyi, 1800-luvun alkuvuosikymmeninä. Ei myöskään silloin kun vanhoillislestadiolaisuus syntyi (1900-luvun alkuvuosikymmeninä).
Raamattuluokka on uusi juttu. Ihmettelen kyllä että vanhemmat sellaisessa lapsiaan istuttavat, kun tiedetään SRK:n raamattuopettajien tiedon "taso". Ennustan että mitä korkeammin koulutetetut vl-vanhemmat, sitä tympeämmältä heistä tuntuu lähettää lapsiaan yksipuolisen propagandan kohteeksi. Raamatustakin on tietty ihan hyvä tietää yhtä ja toista. Mutta nykyaikana lapset ja nuoret tarvitsevat ennen kaikkea valmennusta suvaitsevaisuuteen ja sosiaalisuuteen erilaisten ihmisten ja uskomusten kanssa. Siihen ei ry:llä opi, se on tasan tarkkaan näin! Kyllä sivistyneet vanhemmat tämän tietää.
Innostushan oli päinvastoin kovasti nousussa, kun Espoossa aikuisetkin halusivat oman raamattuluokan... :-)
Mutta se oli jo liiallista innostusta. Joku kieli tästä innostuksesta Ouluun SRK:n toimistoon. Oulusta sapui hoitomies Espoon ry:lle ja se into loppu sihe. :-)
Odotamme puolison kanssa vain sopivaa hetkeä. Tätä on harkittu jo vuosia, ei vain tunnu pääsevän irti. Irtiottoa hankaloittaa sekin kun on jo perheellinen, helpointa olisi ollut lähteä silloin nuorena, rippikouluiässä.
Tiedän kyllä että melko pian vl-liikkeen jättämisen jälkeen oma olokin helpottaisi. Osa omista sisaruksistani sekä vanhempani ja puolison vanhemmat olisivat aluksi järkyttyneitä, mutta varmasti ajan myötä tupinat ja "rakkauven neuvot" loppuisivat. He eivät varmaan oikein osaisi suhtautua meihin. Tiedä häntä. Luulisivat varmaan, että alkaisimme rilluttelemaan..
Ei minua heidän luulonsa kiinnosta, mutta sitä kun on niin jumissa tuossa lahkossa ettei tiedä miten tulisi kaapista ulos. Nostaako tv pöydälle? Lopettaako vain JT:n sanominen? Vai suoraan vaan kahvipöydässä, joo me kait ei olla enää uskomassa? Taitais mennä vanhuksilla kahvit rinnuksille..
Kertokaa te vl:stä eronneet miten oma irtiottonne tuli julki?