Koin paniikkikohtauksen ensimmäisen kerran noin 5 vuotta sitten (olin tuolloin 20-vuotias), kun elämässäni oli aikamoinen sekamelska. Eräänä päivänä tunsin kuinka en saa enää henkeä. Tuntui kuin olisin ollut oman itseni ulkopuolella, enkä pystynyt liikkumaan. Hengitys oli tiheää ja sydänkin hakkasi kuin satasen sileää juostessa. Ajattelin, että opiskelustressi aiheutti kohtauksen ja unohdin sen. Seuraavan 6 kuukauden aikana koin saman tunteen toistuvasti ja aloin jo välttää paikkoja, joissa on paljon ihmisiä, koska tuntui, että kohtaus iski joko sellaisessa paikassa tai kotona poikaystävän luona.
Jossain vaiheessa hallintani katosi niin täysin, että suunnittelin tekeväni itselleni jotain. Välineetkin oli jo kädessä, mutta luojan kiitos jätin toteuttamatta suunnitelmani. Tajusin jossain vaiheessa, että paniikkikohtaukset juontavat juurensa äärimmäisen ahdistavaan ja sitovaan parisuhteeseen, ja kun tarpeeksi oli tapahtunut päätin hankkiutua eroon miehestä. Suhteessamme oli päällimmäisenä hillitön mustasukkaisuus hänen puoleltaan, henkistä alistamista (ei haukkumista välttämättä, mutta hän onnistui saada minut tuntemaan itseni täysin arvottomaksi) ja fyysistä väkivaltaa.
Kohtaukset harvenivat ja koin niitä yleensä vain sellaisissa tilanteissa, joissa ympärilläni oli paljon ihmisiä (edelleen välttelen mm. Hulluja Päiviä ja täysiä baareja, koska tiedän, että siellä kohtaus iskee hyvin todennäköisesti). Noin 4 kk:tta sitten törmäsin exääni ostoksilla ja kohtaus iski välittömästi. Henki ei kulkenut ja tuntui kuin en pystyisi hallitsemaan itseäni. Nyt olen saanut kohtauksia tasaisin väliajoin. Pelkästään se, että suunnittelen meneväni käymään kaupungissa, jossa hän asuu (lähes koko sukuni asuu siellä) saa minut kohtauksen partaalle.
Kysymys kuuluukin: Miten tästä pääsee eroon? Kohtauksen pelossa välttelen suuria ihmisjoukkoja ja uusia ihmissuhteita, sillä pelkään, että uusi pettyminen aiheuttaa lisää vahinkoa. Miten te muut olette saaneet tämän kuriin, vai pitääkö tämän kanssa vain elää?
Jossain vaiheessa hallintani katosi niin täysin, että suunnittelin tekeväni itselleni jotain. Välineetkin oli jo kädessä, mutta luojan kiitos jätin toteuttamatta suunnitelmani. Tajusin jossain vaiheessa, että paniikkikohtaukset juontavat juurensa äärimmäisen ahdistavaan ja sitovaan parisuhteeseen, ja kun tarpeeksi oli tapahtunut päätin hankkiutua eroon miehestä. Suhteessamme oli päällimmäisenä hillitön mustasukkaisuus hänen puoleltaan, henkistä alistamista (ei haukkumista välttämättä, mutta hän onnistui saada minut tuntemaan itseni täysin arvottomaksi) ja fyysistä väkivaltaa.
Kohtaukset harvenivat ja koin niitä yleensä vain sellaisissa tilanteissa, joissa ympärilläni oli paljon ihmisiä (edelleen välttelen mm. Hulluja Päiviä ja täysiä baareja, koska tiedän, että siellä kohtaus iskee hyvin todennäköisesti). Noin 4 kk:tta sitten törmäsin exääni ostoksilla ja kohtaus iski välittömästi. Henki ei kulkenut ja tuntui kuin en pystyisi hallitsemaan itseäni. Nyt olen saanut kohtauksia tasaisin väliajoin. Pelkästään se, että suunnittelen meneväni käymään kaupungissa, jossa hän asuu (lähes koko sukuni asuu siellä) saa minut kohtauksen partaalle.
Kysymys kuuluukin: Miten tästä pääsee eroon? Kohtauksen pelossa välttelen suuria ihmisjoukkoja ja uusia ihmissuhteita, sillä pelkään, että uusi pettyminen aiheuttaa lisää vahinkoa. Miten te muut olette saaneet tämän kuriin, vai pitääkö tämän kanssa vain elää?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Terve!
tutulta kuulostaa oireesi. Itse sain ensimmäisen paniikkikohtauksen vuosi sitten opiskeluiden loppuvaiheessa,jolloin olin todella kovilla henkisesti ja fyysisesti. Parissa viikossa alkoi myös minulla tuo paikkojen välttely ja kohtausten uusimisen pelko.
Hakeuduin onneksi ajoissa lääkäriin, ja lääkäriin meno auttoi kovasti.Oli helpottavaa saada kuulla sairaudesta, ja lääkkeetkin sain. Lääkkeiden lisäksi käyn kognitiivisessa toimintaterapiassa kerran kuukaudessa. Lääke sai elämäni takaisn raiteilleen, ja kohtausten pelko loppui vähitellen. Suosittelen lääkettä terapiaa. Lääkitystä suositellaan jos pelko kohtauksista alkaa haittaamaan elämää. Kannattaa muistaa että hoitamattomana paniikihäiriö voi edetä todella vakavaksi fobiaksi. Kannattaa siis ehdottomasti AJOISSA hakea apua. Sitä on saatavilla, ja se kannattaa! voimia sinne paljon!
Johanna
Hae ihmeessä apua!
Kun paniikihäiriö on edennyt tuohon välttely-vaiheeseen, on oireista todella vaikea päästä eroon omin avuin! Ja hyvä on myös huomata se,että vastaavat oireet ja paniikkihäiriökohtaukset johtuvat usein liian alhaisesta serotoniinin tuotannosta aivoissa,jolloin lääkehoito voi olla tarpeen terapiaa tietenkään unohtamatta.
Hae rohkeasti apua.
En ole mennyt lääkäriin, koska en ole halunnut antaa exälleni valtaa vaikuttaa elämääni. Hän on tämän takana ja jos menen lääkäriin tämän takia, minusta tuntuu että konkreettisesti annan hänelle vallan elämääni.
Mutta ehkä nyt on aika ottaa elämä itse haltuun, sillä ei tässä ole enää mitään tolkkua. Yritän saada itseni lääkäriin mahdollisimman pian.
Mene ihmeessä lääkäriin, saat sillä tavalla elämän takaisn omaan hallintaasi! Se ei ole todellakaan heikkoutta, vaan mielestäni nimenomaan VAHVUUTTA. kaikilla on joskus ongelmia, ja jos ne kohtaa avoimesti ja ryhtyy ratkomaan niitä rohkeasti, niistä pääsee nopeammin eroon. Ja paniikkihäiriö ei ole merkki heikkoudesta. Usein herkillä ja vahvasti tuntevilla ihmisillä on taipuvaisuutta tähän sairauteen. Terapia kannattaa, se vahvistaa itsetuntoa ja antaa muutenkin lisää itsetuntemusta ja näin myös parantaa elämänlaatua.
Olet rohkea kun myönnät itsellesi tarvitsevasi apua. Kaikki me tarvitaan joskus muiden apua.
voisi auttaa. Ystäväni opetti minulle ajattelemaan tilanteita jo etukäteen. Käy ne positiivisella tavalla läpi. Itse oivalsin oman ahdistukseni juontavan lapsuuden ahdistavista kokemuksista. Ne laukesivat läheisten kuolemien myötä. Lisäksi epäilen, että ahdistus liittyy jollakin tavoin verenkiertoon ja jotkut ruoka-aineet saattavat myös sitä kuten migreeniäkin laukaista. Kohtaukset lisääntyvät kun käytän ruoka-aineita, jotka sisältävät E621. Tämä on vain arkikokemusta, ei siis pohjaa mihinkään tieteelliseen tutkimukseen.