Elämä kuin harsoinen teräs

Kun olin teini (joskus 80-luvulla) oli Hassisen Kone ja Ismo mulle vähän samaa kuin Neumann vähän nuoremmille. Sielunveljien aikaan kasvoin ns. aikuiseksi. Kun kokoelma "Musta laatikko" ilmestyi, ostin CD-levarin - koska sitä ei julkaistu kuin CD:nä. Töissä (90-luvulla) yritin selittää, että fiilistelen joskus Sielunveljet täysillä ja siitä tulee ihan mieletön olo. En tullut ymmärretyksi.

Neljän CD:n kokoelma "Alangolla" kuuluu myös aarteisiini. Soololevyt ovat mielestäni Ismon parasta antia meille musiikin ystäville. Parasta kappaletta on vaikea sanoa. Niitä on niin paljon. Musiikkia tehdään paljon ja uusia artisteja tulee ja menee, mutta Ismo on legenda.

Tilastollisesti olen elämänkaaressani jo yli puolenvälin. Musiikkimaku ei ole kuitenkaan muuttunut, korkeintaan jalostunut. Rokkimimmi on rokkimimmi vanhanakin eikä vaihda rokkia humppaan. Ns. idolitkin vanhenee, mutta Ismolle toivon monia, luovia vuosia, meidän uskollisten "fanien" iloksi. Ja ehkä tavataan vanhainkodissa, jossa ei soi humppa eikä virret vaan mm. Ismon musiikki! :)