Tulin tänne ihmettelemään ja kyselemään asiasta, johon kellään on tuskin oikeata vastausta. Näkökulmia ja mahdollisia samanlaisia kokemuksia olisi silti mukava kuulla.
Olen reilu kolmekymppinen mies. Olen kokenut parisuhteita - myös pitkiä, mutta mikään niistä ei ole ollut oikea minulle. Jälkikäteen olen ymmärtänyt etteivät tunteeni ole olleet tarpeeksi vahvat toisia osapuolia kohtaan. Nyt olen tapaillut naista, jonka olen jo tuntenut useamman kuukauden. Asumme eri paikkakunnilla, emmekä aikataulujen vuoksi pääse tapaamaan kovinkaan usein.
Ongelmani ovat ylitsepääsemättömät tunteet. Me pidämme toisistamme todella paljon, ja nainen tuntuu siltä kuin olisin vihdoin tavannut elämäni ihmisen. Tunnen olevani rakastunut, mutta kun tälläisellä iällä ensimmäistä kertaa kohtaa näin vahvoja tunteita, ne saa mielen sekoamaan. Missään aikaisemmassa suhteessa en ole kokenut mustasukkaisuutta - päin vastoin, mutta nyt huomaan itsessäni sairaalloista mustasukkaisuutta pienistäkin asioista. Ymmärrän järjen tasolla, että aiheet ovat ilmasta temmattuja. Sen verran järjissäni olen vielä etten naiselle ole mustasukkaisuudesta kertonut. En halua sen painavan hänen mieltään, koska selvää on että ongelma on minun päässäni. Mustasukkaisuuden koko kehon valtaava tunne tai "raivo" (en ole väkivaltainen!!) on vaan minulle täysin uutta enkä pysty hallitsemaan sitä.
Lisäksi vaikka tiedän järjen tasolla naisen pitävän minusta kovasti, niin joka toinen päivä koen vahvaa tunnetason epävarmuutta hänen tunteistaan. Nainen on avoimesti kertonut minulle tunteistaan, ja se meneekin jakeluun, mutta seuraavana päivänä sillä ei ole enää mitään merkitystä.
Yhdessä tuo mustasukkaisuuden ja epävarmuuden tunne saavat minut aivan poissa tolaltani. En osaa käsitellä tunteitani, vaikka tunteiden "hallinnassa" olen aina ollut mielestäni hyvä. Joku voisi tähän sanoa, että opi elämään tunteitesi kanssa, mutta ongelmaksi on alkanut muodostua se että en kertakaikkiaan kestä niitä. Olen alkanut harkitsemaan suhteen katkaisemista sen takia että tunteet saavat minusta liian suuren ylivallan, ja saavat minut fyysisesti huonovointiseksi. Nämä ajatukset saavat minut taas suunnattoman surulliseksi, koska tiedän että nyt olen löytänyt jotain suurta ja tärkeää elämässäni.
Muuttaminen lähemmäksi toisiamme ei ole vielä mahdollista, joten jotenkin minun on selvittävä tästä tilanteesta.
Mitä ajatuksia teillä herää?
Olen reilu kolmekymppinen mies. Olen kokenut parisuhteita - myös pitkiä, mutta mikään niistä ei ole ollut oikea minulle. Jälkikäteen olen ymmärtänyt etteivät tunteeni ole olleet tarpeeksi vahvat toisia osapuolia kohtaan. Nyt olen tapaillut naista, jonka olen jo tuntenut useamman kuukauden. Asumme eri paikkakunnilla, emmekä aikataulujen vuoksi pääse tapaamaan kovinkaan usein.
Ongelmani ovat ylitsepääsemättömät tunteet. Me pidämme toisistamme todella paljon, ja nainen tuntuu siltä kuin olisin vihdoin tavannut elämäni ihmisen. Tunnen olevani rakastunut, mutta kun tälläisellä iällä ensimmäistä kertaa kohtaa näin vahvoja tunteita, ne saa mielen sekoamaan. Missään aikaisemmassa suhteessa en ole kokenut mustasukkaisuutta - päin vastoin, mutta nyt huomaan itsessäni sairaalloista mustasukkaisuutta pienistäkin asioista. Ymmärrän järjen tasolla, että aiheet ovat ilmasta temmattuja. Sen verran järjissäni olen vielä etten naiselle ole mustasukkaisuudesta kertonut. En halua sen painavan hänen mieltään, koska selvää on että ongelma on minun päässäni. Mustasukkaisuuden koko kehon valtaava tunne tai "raivo" (en ole väkivaltainen!!) on vaan minulle täysin uutta enkä pysty hallitsemaan sitä.
Lisäksi vaikka tiedän järjen tasolla naisen pitävän minusta kovasti, niin joka toinen päivä koen vahvaa tunnetason epävarmuutta hänen tunteistaan. Nainen on avoimesti kertonut minulle tunteistaan, ja se meneekin jakeluun, mutta seuraavana päivänä sillä ei ole enää mitään merkitystä.
Yhdessä tuo mustasukkaisuuden ja epävarmuuden tunne saavat minut aivan poissa tolaltani. En osaa käsitellä tunteitani, vaikka tunteiden "hallinnassa" olen aina ollut mielestäni hyvä. Joku voisi tähän sanoa, että opi elämään tunteitesi kanssa, mutta ongelmaksi on alkanut muodostua se että en kertakaikkiaan kestä niitä. Olen alkanut harkitsemaan suhteen katkaisemista sen takia että tunteet saavat minusta liian suuren ylivallan, ja saavat minut fyysisesti huonovointiseksi. Nämä ajatukset saavat minut taas suunnattoman surulliseksi, koska tiedän että nyt olen löytänyt jotain suurta ja tärkeää elämässäni.
Muuttaminen lähemmäksi toisiamme ei ole vielä mahdollista, joten jotenkin minun on selvittävä tästä tilanteesta.
Mitä ajatuksia teillä herää?
Vastaukset 7
Vanhimmat
naiselle. Tai jos et pysty puhumaan kirjoita vaikka sähköposti. Koska kyllä se nainen huomaa, tai on jo huomannut, että jokin sinua vaivaa. Sellaiset asiat vain vaistoaa ihmisestä. Pahimmillaan tuossa voi käydä niin että nainen tulkitsee ettet ole kiinnostunut ja lopettaa suhteen.
Olen samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa eli puhu naisesi kanssa kaikesta, jopa siitä mustasukkaisuudestakin. Avain toimivaan parisuhteeseen on aina asioiden jakaminen kumppanin kanssa. Tunteiden ja ajatuksien panttaaminen vain pahentaa olotilaasi ja lopulta rakentaa esteen parisuhteen tulevaisuuden eteen.
Useat naiset ovat erittäin herkkiä vaistoamaan miehen tunnetiloja. Ikävä kyllä on niin, että niistä tunnevärähdyksistä voi vetää hyvin vääränlaisia johtopäätöksiä ja soppa on silloin valmis. Ihminen niin helposti näkee niitä hälyttäviä merkkejä sielläkin missä niitä ei ole.
Mitä sinä oikeasti pelkäät? Elämää? Ei kukaan saa takeita siitä, että parisuhde toimisi tai elämä olisi loputonta auvoa tästä eteenpäin. Pitää vain uskaltaa luottaa ja toivoa. On varmastikin häkellyttävää tuntea noin voimakkaita tunteita yli kolmikymppisenä ja ne voivat ahdistaakin, mutta käännäpä asia toisinpäin. Mitä jos et olisikaan saanut kokea niin voimakasta tunnetta tai se yhtäkkiä katoaisi. Olisitko oikeasti silloin onnellisempi.
Minä uskon vakaasti siihen, että tunteet ovat ne, jotka tekevät ihmisestä ihmisen. Ilman niitä me olisimme vain kylmiä ja rationaalisia koneita. Sitä voi rauhassa kuvitella, että tunteet ovat hallittavissa, mutta useimmiten elämä näyttää jossakin vaiheessa, että se on vain harhakäsitys ja illuusio.
PS. Noin voimakkaat tunteet eivät muuten käskemällä katoa, joten parisuhteen katkaisu ei kyllä siinäkään mielessä ole mikään ratkaisu. Todennäköisesti olosi olisi vain entistä kauheampi.
pieneksi hetkeksi pysähtyä ajattelemaan, että ehkä se nainen tietää aivan täsmälleen nuo tunteet. On kokenut ne itse, ja tietää myös, että tavallaan on keino saada ne hallintaan.
Tiedän kuinka voimakkaita ja raskaita tuntemuksia nuo aiheuttaa. Mutta ne ei ole ollenkaan harvinaisia. Niitä on usein jos on paljon välittämistä ja jotain mitä ei ole ihan kunnolla selvitetty, kuten tuo välimatka.
tunteita, että mistä tällaiset syvät tunteet oikein kumpuavat kuten mustasukkaisuus ja voisitko tehdä sille jotain. Exä oli tosi mustis ja viis vuotta jaksoin ja sitten en enää. Ihmisen pitää saada hengittää. Muista, että jos olet liian mustis, se saattaa karkottaa toisen pois luotasi ja miksi aiheuttaisit vihaa, jos kerran välität hänestä. Ole varma hänestä ja itsestäsi.
Vai mitä?
yksin tunteittesi kanssa. Kaikki mitä kirjoitit on niin tuttua. Eikä niille ole mitään helppoa kikkaa auttamaan, jos et voi saada naista lähemmäs ja vakiinnuttaa tilannetta hänen kanssaan. Silloin tuollaiset tunteet varmasti alkavat helpottaa oikein kunnolla. Mutta ennen sitä niiden kanssa on opeteltava vaan selviämään. Itse olen yrittänyt kääntää niitä iloisemmiksi. Koska sitähän ne ilmentää että välittää niin kovasti toisesta. Sehän on hieno asia oikeasti. Pitää järkeillä paljon että se toinen tuntee just niin kun on jo sanonut. Sillä voi olla huonoja hetkiäkin, mutta aina ne hyvät on lopulta voittaneet ja niitä tulee AINA niiden huonojen jälkeen. Toi on mulle tärkein ajatus auttamaan. Pitää kovasti keskittyä asioihin, jotka itsellesi ovat todistaneet hänen tunteensa. Unohda sanat ja sellaiset ja keskity niihin ajatuksiin jotka itselles ovat olleet tärkeimpiä hänestä.
Suhteen katkaisusta se että jos tunteet on aitoja niin se helpottaa hetkeksi mutta ne tunteet tulee takaisin sellaisella ryminällä että siinä sattuu ja oot entistä pahemmassa jamassa lopulta. Itseäni se ei auttanut.
Keskity siihen että yrität saada tilanteen vakiintumaan ja sen naisesi lähemmäs. Sitten ne tunteet lievittyy ja sun olo alkaa helpottumaan. Sitä ennen on kieltämättä huono olla, mutta eiköhän se helpota hiljalleen. Ainakin mulla helpotti. Oikeesti se on pahinta toi vaihe jos toinen asuu kaukana eikä nää kovin usein. Jos vaikka näkisitte useammin, se vois jo vähän lievittää. Ei kannata ajatella et se pahenis mitä lähemmäs meette, se tosiaan helpottaa. Mutta sen taisit jo tietää.
Tsemppiä ja onnea siitä, että olet löytänyt jonkun tuolta tuntuvan.
Kiitos ajatuksia herättäneistä viesteistä, ja varsinkin tuosta viimeisestä tsemppiviestistä!
Itse olen parisuhteessa keskustelevaa tyyppiä. Syy miksen ole naiselle mustasukkaisuudesta puhunut on siinä, että hänellä on huonoja kokemuksia sairaalloisen mustasukkaisista poikaystävistä. Lisäksi en ole varma näyttäytyykö mustasukkaisuuteni hänelle asti, koska kun olen hänen seurassaan kaikki ikävät tunteet kaikkoavat ja minulla on vain todella hyvä olla. Uskon kyllä siihen ,ja pääosin toteutankin sitä, että suhteelle on hyväksi puhua kaikista tunteista.
Aiemmissa suhteissani en tosiaan ole ollut lainkaan mustasukkainen, edes tilanteissa joissa olisi pitänyt olla. Sen olen siis ymmärtänyt että mustasukkaisuus kertoo todella vahvoista tunteista tätä ihmistä kohtaan. Se, että ne menevät mulla yli äyräiden kertoo varmaankin juuri siitä että ensimmäistä kertaa joudun kohtaamaan sen että edessäni on jotain minulle todella tärkeää. Muutenkin olen kyllä enemmän tunne- kuin järki-ihminen, mutta kerrankin tosiaan kohtaan jotain joka saa tunnepuoleni aivan sekaisin.
Viimeinen kirjoittaja on varmasti oikeassa siinä, että vakiinnuttaminen ja naisen lähemmäksi saaminen auttaa tunnepuoleen. Lisäksi tämä oli tosi kivasta sanottu: "Pitää kovasti keskittyä asioihin, jotka itsellesi ovat todistaneet hänen tunteensa".
En halua menettää häntä, ja siksi on vaan työstettävä tätä, vaikkei tämä helppoa olekaan.
Mielellään kuulen myös lisää ajatuksia, jos jollekin sellaisia herää..