Olen raskaana viikolla 10 5 ja tapaninpäivänä oli tarkoitus mennä naimiseen. Eilen kuitenkin selvisi, että mieheni on jo liki vuoden pitänyt salaa yhteyttä naiseen, jonka kanssa hänelle oli ollut jotain seurusteluviritystä, ennenkuin tapasi minut. Jo suhteemme alussa mies kertoi, että tämä nainen on hänen ystävänsä, eikä minua tietenkään haitannut se, että he soittelivat ja tekstailivat kavereina(joskus näkivätkin). Vasta sen jälkeen, kun paljon myöhemmin selvisi tämä heidän seurusteluvirityksensä, tulin mustasukkaiseksi. Viime talvena mies meni käymään kylässä tämän naisen luona, sanoi pistäytyvänsä, mutta viipyikin melkein neljä tuntia. Olin jo ehtinyt kuvitella mielessäni vaikka mitä ja suoraan sanoen vetäisin kunnon itkuraivarit. Sanoin kuitenkin jälkeenpäin, että on ok, että ovat kavereita, jos ei tapaile tätä naista tms selkäni takana. Aiemmin syksyllä sitten kysyin, mitä tälle naiselle kuuluu ja ovatko pitäneet yhteyttä. Mies sanoi, että eivät ole pitäneet moneen kuukauteen mitään yhteyttä.
Nyt sitten eilen selvisikin, että koko ajan ovat olleet yhteyksissä ja mieheni oli valehdellut minulle aiemmin asiasta päin naamaa. Mies väittää edelleen tätä yhteydenpitoa viattomaksi ystävyydeksi ja ettei heidän välillään ole mitään. On valehdellut kuulemma siksi, kun minä olisin kuulemma nostanut asiasta kunnon haloon, jos olisin saanut tietää. Hän ei myöskään mielestään ole minulle tilivelvollinen siitä, kenen kanssa pitää yhteyttä. Minä sekosin eilen ihan täysin: huusin ja raivosin, että jos jonkun kanssa ollaan, niin mielestäni ystävyyssuhteiden vastakkaiseen sukupuoleen tulee olla avoimia ja läpinäkyviä. Eihän viatonta ystävyyttä tarvitse salata, ellei nimenomaan ole menossa jotain, mikä ei kestä päivänvaloa.
Pahinta tässä on kuitenkin se, että mies, johon olen luottanut ja jonka kanssa oli tarkoitus mennä pian naimisiin, valehteli ja petti luottamuksen. Jo suhteen alussa tein selväksi, että pahinta mitä minulle voi tehdä, on valehdella. Olen aiemmissa suhteissani saanut kestää valehtelua ja pettämistä ja mieheni todellakin tiesi, että varmin keino päästä minusta eroon, on olla epärehellinen. Saatuani kuulla tapahtuneesta, ryntäsin pois kotoa, hyppäsin autoon ja ajelin kaksi tuntia, välillä pysähdyin jollekin levikkeelle itkemään. Mentyäni kotiin alkoi riita, jossa mieheni sanoi, että hänen oli pitänyt tehdä valinta, kertoako minulle yhteydenpidosta vaiko valehdella. Oli valinnut jälkimäisen, koska ei kuulemma olisi kestänyt kuulla nalkutusta asiasta. Tilanne kääntyi lopulta niin, että oli jo suorastaan minun syyni, että mies oli ajautunut valehtelemaan..mitäs olen niin hysteerinen. Olen tällä hetkellä aivan rikki. Luottamus mieheen on karissut täysin ja päässä vain pyörii, mitä kaikkea minulle on jätetty kertomatta ja millainen miehen suhde tähän naiseen todella on. Koko elämä tuntuu romahtaneen kertaheitolla, vaikka vielä eilen aamulla kaikki oli loistavasti: vauva ja häät tulossa ja ensi keväänä oli tarkoitus aloittaa talon rakentaminen. Nyt en enää tiedä, toteutuuko mikään näistä. Lapsen todennäköisesti pidän vaikka yksinäni, mutta naimisiin en voi mennä ihmisen kanssa, joka on valehdellut minulle kuukausikaupalla.
Nyt sitten eilen selvisikin, että koko ajan ovat olleet yhteyksissä ja mieheni oli valehdellut minulle aiemmin asiasta päin naamaa. Mies väittää edelleen tätä yhteydenpitoa viattomaksi ystävyydeksi ja ettei heidän välillään ole mitään. On valehdellut kuulemma siksi, kun minä olisin kuulemma nostanut asiasta kunnon haloon, jos olisin saanut tietää. Hän ei myöskään mielestään ole minulle tilivelvollinen siitä, kenen kanssa pitää yhteyttä. Minä sekosin eilen ihan täysin: huusin ja raivosin, että jos jonkun kanssa ollaan, niin mielestäni ystävyyssuhteiden vastakkaiseen sukupuoleen tulee olla avoimia ja läpinäkyviä. Eihän viatonta ystävyyttä tarvitse salata, ellei nimenomaan ole menossa jotain, mikä ei kestä päivänvaloa.
Pahinta tässä on kuitenkin se, että mies, johon olen luottanut ja jonka kanssa oli tarkoitus mennä pian naimisiin, valehteli ja petti luottamuksen. Jo suhteen alussa tein selväksi, että pahinta mitä minulle voi tehdä, on valehdella. Olen aiemmissa suhteissani saanut kestää valehtelua ja pettämistä ja mieheni todellakin tiesi, että varmin keino päästä minusta eroon, on olla epärehellinen. Saatuani kuulla tapahtuneesta, ryntäsin pois kotoa, hyppäsin autoon ja ajelin kaksi tuntia, välillä pysähdyin jollekin levikkeelle itkemään. Mentyäni kotiin alkoi riita, jossa mieheni sanoi, että hänen oli pitänyt tehdä valinta, kertoako minulle yhteydenpidosta vaiko valehdella. Oli valinnut jälkimäisen, koska ei kuulemma olisi kestänyt kuulla nalkutusta asiasta. Tilanne kääntyi lopulta niin, että oli jo suorastaan minun syyni, että mies oli ajautunut valehtelemaan..mitäs olen niin hysteerinen. Olen tällä hetkellä aivan rikki. Luottamus mieheen on karissut täysin ja päässä vain pyörii, mitä kaikkea minulle on jätetty kertomatta ja millainen miehen suhde tähän naiseen todella on. Koko elämä tuntuu romahtaneen kertaheitolla, vaikka vielä eilen aamulla kaikki oli loistavasti: vauva ja häät tulossa ja ensi keväänä oli tarkoitus aloittaa talon rakentaminen. Nyt en enää tiedä, toteutuuko mikään näistä. Lapsen todennäköisesti pidän vaikka yksinäni, mutta naimisiin en voi mennä ihmisen kanssa, joka on valehdellut minulle kuukausikaupalla.
Vastaukset 20
Vanhimmat
käytöksellä usutat miehesi takuuvarmasti toisen naisen syliin.
Koita lähestyä asiaa asiallisesti, ja rakentavasti puhuen. Menkää vaikka juttelemaan yhdessä ja selvittämään asia.
toisen naisen syliin?????onko mies siis sun mielest joku uhmaikänen pentu jolle ei kannata kiukiuta tai MENEE AIVAN VARMASTI?? vitttan!!hahaaahhh sanon minä. aivan varmasti kuuluu oman puolison pitää omastaan kiinni!!sodassa ja rakkauessa on kaikki keinot sallittuja kuules!! mee sinä lellii niit vauvoja ..
kellään ei ole oikeus loukata toista!!EI EES KIUKUTTELU ANNA SIIHEN SYYTÄ TAI LUPAA!!
Tässä hommassa on nyt vain yksi ratkaisu. Selvitätte kolmestaan onko noiden kahden välillä ollut seurusteluaikananne romanttista virettä vain ovatko he olleet pelkkiä kavereita. Jos romantiikkaa on ollut voit tulkita sen pettämiseksi mutta jos ei niin käyttäydyt törkeästi miestäsi kohtaan nostamalla äläkän pelkästä kaveeraamisesta. Valehtelu on tässä se pienempi paha, koska mieshän oli selvästi oikeassa sen suhteen miten käyttäytyisit. Ole itsellesi rehellinen: Voiko puolisosi tosiaan pitää edes täysin läpinäkyviä ystävyyssuhteita vastakkaiseen sukupuoleen? Vai nipottaisitko silti koko ajan?
Ajatteleppa asiaa siltä kannalta, että miehesi on voinut tuttavansa kanssa keskustella sinusta ja siitä miten raskaana olevan kanssa ollaan ja miten seurustelu toimisi paremmin! Monella miehellä on luotto nainen jolta hän voi kysyä apua ja neuvoja vaimon kanssa elämiseen.
Itselläni on lukuisia miespuolisia tuttavia ja ystäviä, jotka myös haluan pitää tuttavina ja ystävinä. Itse en näe heidän tapaamisessaan mitään ongelmaa koska tiedän rajani ja miten käyttäytyä. Puolisoni kanssa luottamus on sataprosenttinen. Jos mieheni alkaisi epäillä minua aiheetta pettämisestä, ottaisin sen todella suurena loukkauksena. Mitä olen kerran luvannut sen pidän.
Sepä se, kun mies ei ole tälle naiselle kertonut, että saadaan vauva ja ollaan menossa naimisiin. Sen myönsi suoraan. En ole myöskään aivan varma, tietääkö tämä nainen, että asumme yhdessä. Kaveruus on minusta ihan ok, mutta selän takana hääräämistä en sulata. On minullakin miespuolisia kavereita, mutta en puhu heidän kanssaan puhelimessa salaa mieheltäni ja kerron reilusti, jos saan esim. viestin joltain miespuoliselta kaverilta.
No kyllä tuo sitten pahasti kuulostaa siltä ikävämmältä vaihtoehdolta :( Eli suhdetta ollaan viritelty ja luottamuksen menetys on ihan aiheesta.
Itse kyllä puhun miespuolisten kavereideni kanssa ja viestittelenkin, ilman että jokaisesta viestistä teen tiliä miehelleni. Ei tulisi edes mieleenkään, että aina pitäisi kertoa!
Minulla vähän samanlainen kokemus.
Otettiin kunnolla yhteen ieheni kanssa. Hän lupas, ettei enää pidä yhteyttä, eikä tietääkseni olekaan pitänyt.
Heillä oli joskus lyhyt suhde, jonka jälkeen kumpikin tunsi toista sen verran hyvin, että tuli sellainen ystävyyssuhde.
Asia on perheessämme käsitelty loppuun. Olen iloinen, että nostin kissan pöydälle. Mies voi muuttua. Ja ainakaan minun tapauksessa ei ollut kysymys suoranaisesta pettämisestä, siis fyysisestä. Voimia sinulle!
Uskalla kysyä asioita. Jospa ne vielä selviäis!
Kaikki ei välttämättä ole niin hullusti, kuin sinusta tuntuu!
luonnistu. Kuulostaa siltä ettei kumpikaan ymmärrä miltä toisesta tuntuu.
Tosiaan varsinkin raskausaikana kaikki tuollaiset asiat tuppaa suurentumaan, vaikka ne muuten ei tuntuisikaan maailmaakaatavilta. Älä mitään radikaaleja ratkasuita tee raskausaikana, ettet sitten kadu myöhemmin.
Tosin ymmärrän huolesi ja pääsääntöisesti uskon, että "vaan kavereita" on täysin turha väittämä. Yleensä jommallakummalla kaveruksista on yleensä ajatuksia tai toiveita toisen suhteen. Itse pitkään ja sitkeästi yritin uskoa muuta, mutta jälkikäteen olen kuullut niin pöljiä väitteitä omien entisten "vaan kaverien" suusta kiertoteitse, että luottamus on karissut. Parikin "kaveria" on elvistellyt harrastaneensa seksiä kanssani, vaikka minkäänlaista latausta ei ainakaan minun puoleltani ole suhteessa ollut. "Kaverien" todelliset ajatukset on myös joskus tullut huomattua kaveripotukan illanvietoissa, jossa estot on laskeneet.
Uskon, että on tosi harvinaista, että nainen ja mies voi olla kaveri ilman seksuaalista vetovoimaa. On oikeastaan merkityksetöntä, onko vetovoima yksi- vai molemminpuoleista. Joitain miehiä (tai naisia) saattaa jopa imarrella, että "vaan kaveri" osoittaa huomiota ja keskittyy toiseen tavalla, mitä oma puoliso ei ehkä enää tee.
Voi tietysti olla, että viattomiakin kaverisuhteita löytyy. Sehän selvinnee sillä, että alat kutsua miehesi naisystävää teille kylään. Näät silloin kanssakäymisen miehesi ja naisen välillä. Kyllä varmaasti vaistoat, jos jotain on meneillään. Kyllä ainakin meillä miehen kaverit käy kylässä ja käydään porukalla leffassa ym. Minulle on tärkeää, että tunnen mieheni kaverit ja hän tuntee minun kaverini. Jos merkitystä ei ole sukupuolella, voit olettaa, että sinun tutustumisesi miehesi naisystävään on vaan iloinen ja positiivinen asia myös miehesi mielestä.
En sulattaisi sitä, jos mieheni puhuisi jollekin toiselle naiselle (olkoonkin "vaan kaveri") avioliitto-ongelmistamme tai raskausaikani haasteista (haluttomuus, milialavaihtelut ym). Se olisi mielestäni vaimon ja miehen välisen luottamuksen pettämistä. Kyllä miehen pitäisi pystyä puhumaan vaimon (tai toisten samassa asemassa olevien miespuolisten ystävien) kanssa asioista ja oikeasti ratkoa ongelmiaan oikeiden ihmisten kanssa. Me naisetkin ollaan yksilöitä, eikä muiden naisten aivoitukset, toiveet ja mielipahan syyt vastaa omiani - näin väitän.
pitäs nyt miehen kestää kiukuttelut ja ymmärtää sua tossa asiassa ja vielä raskaana kiukut tulee yleensä kovempina. ja mieti nyt mitä kaikkea mies voi sulta salata sillä perusteella että nokun tiedän ettet pidä asiasta tai että kun tiedän että suuttusit. mitään viatonta ei salailla.. sori nyt vaan mutta en usko kyllä että miehesi olisi ollut ihan kiltisti tuon naisen kanssa...
Tee todellakin radikaali ratkaisu, sano miehellesi, että tapaatte, te kaikki kolme ja selvitätte tilanteen.
Jos miehesi ei suostu tähän, hän salaa jotain.
Ja vaikka olisikin sopinut tämän toisen naisen kanssa erikseen, tämä nainen jossain vaiheessa kertoo totuuden.
Epäilen miestäsi.
Miksi hän tapailisi salaa naista joka olisi vain ystävä??
Itselläni oli samankaltainen tapaus, tosin olin tämä "salaa tavattava nainen".
Mies ilmestyi aina oven taakseni, kun nainen oli poissa/töissä. Sanoin hänelle heti, ettei peliä pelata niin. Tulet luokseni niin että Naisesi tietää sen (me miehen kaa siis seurustelimme aikaisemmin). Hän lupasi kertoa täsedes Naiselleen.
Tapasimme usein ihan kadulla tämän Miehen ja naisen kanssa, moikkasimme ja vaihdoimme kuulumiset.
Kertana eräänä tämä Nainen soitti minulle vihaisena "JÄTÄ MUN MIES RAUHAAN!!!!" Siis häh??
Sovin sen siliäntien, että tavataan naamatusten, yllätys yllätys, tämä mies ei uskaltanutkaan olla paikalla (sanoi selitykseksi jälkikäteen sen, että pelkäsi Naisensa hakkaavan mut).
No, minä tapasin Naisen ja saatin juteltua asiat selviksi, minulla ei ole mitään "salaisia" haaveita tätä miestä kohtaan, kuten Mies oli kertoillut Naiselleen.
Sanoin myös sen, että minä EN ole koskaan ollut heidän oventakana, tietäen että Nainen on töissä/poissa. Mutta tämä Mies on ollut ovenitakana, enkä ole häntä päästänyt sisään.
Olihan sielä kuulemma ollut aika riita tämän jälkeen, mutta ainakin saimme asiat selvitettyä.
Mieleeni EI tulisi KOSKAAN mennä rikkomaan kenenkään Perhettä, ei edes Parisuhdetta!
Joten suosittelen lämpimästi selvittämään asiat naamatusten, ilmeet kertovat enmmän, kuin puhelin.
Voimia!
Ota selville missä se nainen asuu ja käväise juttelemassa varoittamatta. Kerro häistä, raskaudesta, kaikesta... kyllä yleensä toinen nainen kertoo totuuden jos asia on oikeasti noin vakava ja vaikuttaa loppuikään. Näin siskoni teki kun miehen kanssa oli epäselvyyksiä. Toinen nainen kertoi kyllä kaiken!
Voimia sulle tilanteeseen!
Jos suhde on totta, lähde ihmeessä tai älä ainakaan naimisiin mene! Rohkeutta sinulle!
et ikinä saa luottoa takasin. ei voi olla mahdollistakaan et samaan aikaan kahen kans vehtaa.mun ex teki samaa.luotin häneen 2v kuin kallioon,hän aina vannotti ettei ikinä loukkais minua koska ties mun menneisyyen ymym. hänellä oli kaks lasta exänkans..ja kävi muka aina mummolassa tapaamas lapsiaan..aluks oli päivät lasten kans ,sitte alko viettää "mummolassa" myös öitä.. minä uskoin ja luotin.yölläkin soitteli mulle et onko kaik ok ja kestänkö kotona..eli testas etten ole hänt ettimäs.. no valkenikin et oli exänkans kokoajan luvannu muuttaa takas ja alkaa olee parempi isä..oli siis sen akan luona.se muijakaan ei tienny minusta mitään vaikka tää heppu väitti aina et puhuu meist jo avoimesti,että onhan exän tajuttava et eloa on muuallakin.. se veti maton mun jalkojen alta totaalisesti.ja meillä oli lapsettomuushoidot meneillään.meinasin kuolla siihen tuskaan. luojalle kiitos,tein maailman parhaan siirronsoitin sen ex? akalle ja kerroin kaiken ,ja pakkasin kamat ja muutin takas kotipaikkakunnalleni.ukko jäi tyhjän päälle.ei saanu minua eikiä exää enää takasin.minulla NYT MAAILMAN IHANIN MIES,ja vauva tulee n.3 viikon päästä.tappeluja on kyl,muttei ikinä tuollasista aiheista.huh..ollaan sopivasti mustiksii toisistamme,minä enempi...mutta en varmasti ikin tulre sillee luottaa että eläisin koskaan enää vapaaasti. mutta jos jotain on tapahtuakseen,se tapahtuu..luotin tai en :)
jos olisin sinä,minä pakkaisin kamat ja poistuisin vähin äänin.ja ilmota sille akalle et miehel oli raskaana oleva muija,eip ole ennää muijaa.. siin on miettimist sillekin :?
voimia sulle ..paljon se vaatii,mutta on sen arvostakin sitte.vapaus.
Tänään vihdoin asia selvisi. Tämä nainen myönsi, että hänellä on tunteita miestäni kohtaan ja että häntä harmittaa, on koko ajan harmittanut, että menetti hänet minulle. Sanoi, että "oma moka", kun missasi tilaisuuden.
Eli se siitä, aidosta ja vilpittömästä ystävyydestä. Eniten kyrsii, että minua on haukuttu vainoharhaiseksi ja hysteeriseksi, vaikka olen ollut täysin oikeassa siinä, että täysin vilpitön ystävyys ei ole kyseessä. Nyt tekisi mieli heitellä muutama astiasto seinille. Se kuka tuossa aiemmin kommentoi, ettei usko naisen ja miehen voivan olla vain ystäviä, oli täysin oikeassa. Ainakaan silloin se ei toimi, jos toinen osapuoli on sinkku.
eteeenpäin??? ihan hyvä että sait sen akan juttusillesi. kyllä toi on aina selvää etttei voi pelkkkii kamuja olla jos pitää selän takana tavata!!! mun ukjolla oli naistuttavia kun tavattiin,ihan julkisest mun kans niiekans puhu puh ym.ei ongelmia,mut silti en tykänny asiasta.ja sanoin sen. hän poisti numbet ym.ei oo pitän yhteyksii.tiien sen.tietty jutskaavat kun näkee,mut se o siinä.
kanssa hulluks ja ukko oli se joka raivos kun ees epäilin.se heitteli kamoja,uhkaili minua ynnämuuta kivaa (kirjotin tonne alkupäähä jo siit petturimiehestä) nyt onneks kaikki parhain päin..vauva syntyy lähipv.. toivottavasti vaihat ukkoa.ei ollu eilua sinua kohtaan kummaltakan niiltä.
Tunteet voivat olla myös yksipuoleisia. Älä siis vielä tee mitään johtopäätöksiä tuosta. Voi olla että ystävyys on ollut miehesi puolelta vilpitöntä. Sitä kyllä ihmettelin että miehesi ei ollut sanonut naiselle että seurustelee ja lapsi on tuloillaan. Toisaalta voi olla että mies tiesi että nainen on ihastunut eikä halunnut loukata naisen tunteita.
Samoin voi olla että miehesi on nauttinut saamastaan huomiosta. Ei varmaan kukaan meistä voisi tosissaan sanoa että että ei pidä siitä joku komea mies viheltää kadulla perään tai flirttailee. Ei silti asialle mitään tee, mutta se kohentaa itsetuntoa.
Pointti siis on että miehesi ei välttämättä ole ihastunut naiseen. Tuon keskustelun perusteella, mitä olet naisen kanssa käynyt, voit kyllä vaatia ettei miehesi enää tapaa naista. Tai ainakin vähentää sitä radikaalisti. Toisaalta jos kysyt mieheltäsi onko hän ihastunut naiseen, niin ei hän sitä varmaan myöntäisi vaikka olisikin. Oletko jutellut miehesi kanssa mitä tuo nainen sanoi sulle? Miehesi reaktiosta voit päätellä jotain hänen tunteista. Samoin siitä miten hän ymmärtää sinun tunteesi keskustelun jälkeen.
Minä en itse siis puhunut tämän naisen kanssa. Olisin kyllä halunnut, mutta tämä kieltäytyi keskustelemasta kanssani. Nuo tunteensa hän kertoi miehelleni, joka sitten kertoi asian minulle. Mieheni vannoi minulle, ettei ole tiennyt mitään tämän naisen tunteista, vaan on pitänyt heidän välejään ihan vilpittömänä ystävyytenä. Mies kertoi tälle naiselle nyt, että on salannut heidän yhteydenpitonsa minulta kauan ja tästä syystä epäilen nyt, että heillä on suhde. Nainen ilmoitti miehelleni, että "rakastaa tätä ystävänä" eikä voi käsittää, miten mieheni voi olla näin mustasukkaisen naisen kanssa. Tuon kuultuani meinasin revetä. Juuri edellisenä päivänä nainen oli toitottanut tunteitaan mieheeni, joten ei ihan turhaa tämä mustasukkaisuuteni ja epäilyni ole todellakaan olleet. Mieheni sanoi olevansa todella pahoillaan ja pyysi anteeksi. Sanoi, että jos olisi tiennyt naisen tunteista, ei olisi salannut heidän yhteydenpitoaan. Kuitenkin kaikesta huolimatta, mies haluaa pysyä yhä tämän naisen ystävänä, vaikka minä kovasti toivoisinkin, että laittaisi välit poikki. Eihän koko juttu ole naisen puolelta mitään ystävyyttä ollut ja tuskin sellaiseksi muuttuukaan. Nyt kun ollaan jo sillä asteella, että hän haukkuu minua miehelleni ja yrittää selvästi lyödä kiilaa väliimme.
Tuo vaikuttaa nyt selvästi siltä että nainen haluaa pitää miehesi vielä lähellään valehtelemalla että rakastaa vain ystävänä. Näin ollen hän olettaa että voisi ajan myötä vaikuttaa miehesi tunteisiin. Tuo edellisen viestini pointti oli siis se että valttämättä miehesi ei ole tehnyt mitään väärää (tai ainakaan omasta mielestään) ja nuo viestit missä eka kommentti on että jätä mies, kannattaa jättää omaan arvoonsa. Maailma ei ole mustavalkoinen.
Kumpaa naisen kommenttia hän uskoo? Sitä että rakastaa vain ystävänä vai sitä mitä oli sanonut edellisenä päivänä? Tunteethan eivät yhdessä päivässä muutu... Jos oma mieheni oleskelisi naisen kanssa joka on tunnustanut tälle rakkautensa olisin minäkin aika käärmeissäni. Jos esim työasioiden merkeissä joutuisi näkemään niin sille ei välttämättä voi mitään. Mutta jos mies varta vasten menee naisen luo kyläilemään niin se olisi jo liikaa, vaikka mieheeni luottaisinkin. Kysele mieheltäsi asiaa toisinpäin. Miltä hänestä tuntuisi jos sinä tapailisit jotain miestä joka on kertonut rakastavasi sinua? Voi olla että asiat saavat toista perspektiiviä. Samoin voit myös kysellä että jos miehesi olisi sinkku ja olisi rakastunut seurustelevaan/naimisiin pian menevään naiseen. Mitä hän luulisi yrittävänsä tilanteessa. Ja kestäisikö hän vain sivusta ystävänä katsella asiaa. Jos tosiaan haluaa olla vain ystävä niin ainakin minä yrittäisin välttää kyseistä ihmistä jos vaikka sitä myötä saisi tunteet laimenemaan.
Mutta tosiaan mielestäni olet täysin oikeutetusti mustasukkainen. Yritä saada mies ymmärtämään asia sinun kannaltasi. Toivottavasti saatte asian ratkottua!
Minusta jo se, että miehelläsi on (naispuolinen) ystävä, jota hän tapailee toistuvasti, mutta häntä ei ole esitelty sinulle, on jo ihan riittävän epäilyttävää. Ja vielä se, että se toinen nainen ei tiedä, millä tasolla miehesi ja sinun suhde on, herättää lisää epäilyksiä. Jos kyseessä olisi täysin viaton ystävyyssuhde, olisi teidät, miehesi molemmat naiset esitelty toisillenne jo aikaa sitten.
Yksi ratkaisu tuohon tilanteeseen voisi olla, että pyytäisitte sen toisen naisen teille tai tapaisitte jossain puolueettomalla maaperällä ja selvittäisitte, millainen se teidän kolmiodraamanne on. Ja sen jälkeen te kumpikin nainen päättäisitte, mitä teette jatkossa.