Minulla todettiin muutama vuosi sitten keskivaikea masennus. Olen alkanut epäilemään, että onkohan minulla sittenkin kaksisuuntainen mielialahäiriö? Välillä kun jaksan tehdä vaikka mitä, suunnittelen innolla tulevaisuutta ja olen paljon paremmassa kunnossa kuin silloin kun olen masentunut. Silloin en jaksa tehdä juuri mitään, en edes tiskata tai siivota, elämä tuntuu toivottomalta, tuntuu että tahtoisin vain kuolla ja epäilen, että kaikki vihaavat minua. Silloin minä en saa nukuttua kunnolla eikä mikään kiinnosta kunnolla, kaikki tuntuu turhalta. Nämä jaksot kestävät yleensä muutaman viikon. Erityisesti näin syksyisin minulla on pitempi masennuskausi. Olen testien mukaan lievästi kehitysvammainen ja minulla on ilmeisesti myös autismin oireita, koska en hallitse kunnolla sosiaalisia tilanteita, en kykene hankkimaan ystäviä ja muutenkin minulla on vaikeuksia ihmissuhteissa. Olen 27-vuotias mies.
Onkohan minulla kaksisuuntainen mielialahäiriö?
Olkinalle
53393
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen itse miettinyt samaa ja olen nyt eka lääkkeitä kokeilemassa.Mulla on muistissa että vanhemmat sanoi mua aina taiteilijaluonteeksi ( ihanan kannustavia )ja ailahtelevaiseksi lapsena.Olen aina pelännyt kaikkea mahdollista koska uudet asiat saa mut epävarmaksi.Nuo ahdistavat jaksot mullakin selkeitä ja välillä tunnen että elän kuin sumussa.Ajatukset ei ole selkeitä.Mullakin oli kuoleman toiveita ja masennusta mistä osa johtuu kuukautiskierron aiheuttamasta hormoonivaihtelusta.Mulla on myös näitä innostumisjaksoja ja saan paljon aikaiseksi silloin,mutta siitäkin olen ajatellut että olen vaan urakkaluonteinen ihminen.Tykkään tehdä asiat kerralla kuntoon ja sitten tulee se tyhjyys kun ei ole mitään tekemistä ja tunnen itseni turhaksi.Mene lääkäriin ja kerro asiasi.Sieltä saat lähetteen mielenterveystoimistoon ja erikoislääkärille joka osaa auttaa ja antaa oikeita lääkkeitä sulle.MIehelläni on kaksisuuntainen diagnoosi ja hän elää hyvää ja onnellista elämää rinnallani lääkkeidensä avulla.Meitä on Niin monenlaisia ihmisiä ja kukaan ei ole täydellinen.Hienoa että olet avautunut.Hakeudu kuntoutukseen ( lääkärin lähetteellä pääsee) Kelan kautta joka auttaa sua selvittämään sun vaivasi kunnolla.Niitä on kaikenlaisia sopeutumisvalmennus kursseja jossa myös se sosiaalisuus voi muuttua parempaan suuntaan ja voit saada vertaistukea.Eli tapaat muita samassa tilanteessa olevia.Ne on kivoja kursseja.Yksin me ollaan heikkoja mutta yhdessä olemme vahvempia,Ja jokainen ihminen on arvokas.sellaisenaan..Lääkkeet tasoittavat näitä vaihteluita ja helpottavat sun elämää ja arkea.
Sulla vois olla ehkä aspergerin oireyhtymä. Mua ei oo viä diagnosoitu mutta arvelen että minulla olisi se, nimittäin minulle on vaikeaa sosiaalitilanteissa SILMIIN KATSOMINEN. ärsyttää kun kaverit huomaittelevat että miks katon jonnekki kattoo tai lattialle. Jotenki tuntuu et jos katon silmiin, ilmeeni on ns. ilmeetön ja tuijottava. Muuten tykkään olla kavereiden kanssa paljon! =) Oma mielekiinto kohteenani pidän elokuvia ja elektroniikkaa. pääsin toive alalleni AV-alalle jossa opiskelen ekaa vuotta. täytin juuri 16v.
Mutta toivottavasti saat selville sairautesi ja pääset hoitamaan sitä! halit täältä
Se, että välillä voi paremmin, on ihan normaalia.
2-suuntaisen maniavaiheessa tunnet, että mikään ei estä sinua tekemästä mitä haluat (yleensä täysin järjettömiä asioita).
Saatat saada päähäsi ostaa Presidentin Linnan, tai vaikka televisioaseman. (Yleensä siinä vaiheessa pankkitilisi olet saanut jo pakkaselle, esim. ostamalla 100 paria kenkiä).
Monet ihmissuhteet katkeavat, koska sanot ajatuksesi ääneen nopeammin, kuin tajuatkaan ja kovalla äänellä. Sinusta ne ovat faktoja, muun maailman mielestä törkeitä loukkauksia.
Parisuhde- jos sinulla sellainen on - on koetuksella, koska juuri nyt mielenkiintoisia partnereita on joka puolella.
Voisin jatkaa, mutta taisit saada käsityksen tästäkin.
Bipolaarihäiriö on todella raskas sairaus - sekä sairastajalle itselleen - että läheisille.
Mutta onneksi sen kanssa voi oppia elämään, ja oikealla lääkityksellä sen saa lähes oireettomaksi.
Terapiaa unohtamatta!
hei,
varaapas aika lähimpäään mielenterveystoimistoon tai terkkarin kautta kunnalliseen psykiatria yksikköön ei kannata arvailla jos on apua saatavilla.
Hyvä ihminen.
Mitenkä tuo kehitysvamma sitten todetaankaan.
Onko kehitysvammainen se joka ei halua osallistua
nykyiseen elämänmenoon jossa periaatteena on:
Niin härski, niin härski on oltava että elämässä
pärjää?
Huonot ihmissuhteet on luonnostaan ihmisellä joka on oppinut tuntemaan tarkemmin nykyihmisen.
Hyväksy itsesi ihmisenä äläkä liikaa mietiskele
miten erinomaisia muut ovatkaan.
Suurimmalta osalta ihmisistä elämä on teatteria muita ihmisiä varten ja sillä ei ole paljonkaan tekemistä sen kanssa kuinka asiat todellisuudessa
ovat.
Viestini näytti etsikatselussa vähän oudosti jao-
tellulta, mutta eiköhän itse asia sittenkin ole
selvä.