Haluaisin kuulla kokemuksia raskaudenkeskeytyksestä kun viikkoja jo näinkin paljon.
Viimeiset pari päivää ovat olleet henkisesti todella rankkoja, kun saimme tietää että masussa ei kaikki olekaan hyvin. Ensi viikolla edessä olisi raskaudenkeskeytys ja pelottaa ja surettaa hirveästi. Tuleeko hirveät kivut, kauan kestää jne.?? Voimia kaikille keskenmenon/keskeytyksen kokeneille!
Viimeiset pari päivää ovat olleet henkisesti todella rankkoja, kun saimme tietää että masussa ei kaikki olekaan hyvin. Ensi viikolla edessä olisi raskaudenkeskeytys ja pelottaa ja surettaa hirveästi. Tuleeko hirveät kivut, kauan kestää jne.?? Voimia kaikille keskenmenon/keskeytyksen kokeneille!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kipuja sinulle tulee jonkin verran, mutta keskeytyksen yhteydessä ei kipulääkitystä pihtailla, saat sitä niin paljon kuin tarvit. On myös mahdollista, että sinulle tulee pahoinvointia, mutta sitäkin voidaan parantaa tai ehkäistä lääkkeellisesti.
Kuten varmaan tiedät, kukaan ei voi tietää kauanko sinun keskeytyksessä kestää, ne menevät niin yksilöllisesti. Varaudu kuitenkin olemaan ainakin koko päivä sairaalassa.
Onko vauvallasi todettu jokin vamma, kromosomihäiriö vai mikä?
Kysy jotain, mitä haluat tietää keskeytyksestä.
Koita jaksaa, teit varmasti oikean päätöksen. Aika parantaa haavat, vaikkei tapahtumaa koskaan unohdakkaan.
Tuomioksi tuli partiaali mola ja triploidia.
Tähän tulee vahvistus vielä alkuviikosta. Olen miettinyt, että voiko hakea lupaa raskauden keskeytykseen jo vaikka maanantaina, koska haluaisin että toimenpide suoritettaisiin mahdollisimman pian kun tulos varmistuu? Miten hakemusten kanssa toimitaan, tarvitseeko minun täyttää jotain vai hoitaako lääkärit sen?
Keskeytys pelottaa suunnattomasti! Ehkä outo kysymys, mutta mihin sikiö synnytetään? Ei kai minun tarvitse nähdä sitä?
Tiedän että päätös on oikea, mutta tuntuu silti erittäin surulliselta. Välillä on parempi olo, mutta sitten taas suru iskee pohjattomana..Ahdistaa.
Niin, ajattele niin, että tässä oli varmasti kyseessä eräänlainen luonnon karsinta, lapsesi ei olisi varmastikkaan selvinnyt ja näin on parempi.
Kannattaa varmistaa heti lääkäriltä, kun saat tulokseen, että koska voisit hakea päätöstä. Lääkärit täyttävät paperit yhteistyössä sinun kanssasi. Luvan hakeminenhan on vain muodollisuus, tälläisissä tapauksissahan TEO myöntää aina luvan.
Sikiön synnyttämisessä on varmasti sairaalakohtaisia eroja, mutta minun kotipaikassani sikiö synnytetään tavallisesti sellaisille portatiiville, vähän kuin wc -tuoli. Varmasti jos sinulla on asian suhteen joitain toivomuksia, sinua kuunnellaan. Sikiön toki voi synnyttää myös sängylle, ikäänkuin normaalissa synnytyksessäkin.
Sinun ei missään nimessä tarvitse nähdä sikiötä jos niin haluat. Esitä toiveesi etukäteen henkilökunnalle. Joissain tilanteissa on tietenkin ihan hyvä nähdä synnytetty lapsi (nimenomaan tarkoitan juuri myöhäisen vaiheen keskeytyksiä), asia ikäänkuin konkretisoituu.
Surullinen olosi on asiaankuuluvaa ja normaalia. Asiaa kuuluukin surra. Ajan kanssa pääset varmasti asian yli.
Sairaalassa sinun on mahdollisuus jutella kätilöille, sairaalapastorille (muistakin kuin kirkollisista asioista, ihan käytännönkin jutuista) sekä sosiaalityöntekijälle. Tarvittaessahan voit tietty jutella jollekkin asiantuntijallekkin, jos asia tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta.
Voimia sinulle.
minulla meni raskaus kesken juurikin viikolla 17 ja kokemus oli koko perheelle erittäin raskas. Vieläkään ei olla kokonaan päästy asian yli. Ja portatiiville minäkin synnytin. Aluksi olin sitä mieltä, että missään tapauksessa en tahdo nähdä vauvaani. Mutta synnytyksen jälkeen (todellakin siis näillä viikoilla jo vauva synnytetään) halusin sittenkin nähdä vauvan. Seuraavana päivänä ja nätisti laitettuna. Ja todellakin, se teki asian todellisemmaksi.Jos en olisi vauvaa nähnyt ja tietäisi minne vauva on haudattu, tuntuisi varmastikin siltä, että vaan hylkäsin kylmästi oman lapseni sinne jonnekin sairaalaan. Nyt sain rauhassa hyvästellä pienokaiseni ja se vähän helpottaa tuskaa.
Keskenmeno näillä viikoilla oli todella kamala kokemus joka ei tietenkään unohdu koskaan. Vaikka elämä muuten jatkuukin.
Voimia siis kaikille keskenmenon kokeneille.
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Seulotut/HS20060514SI1VS01vib?ref=rss
Tässä linkki pariskunnasta joka oli kokenut samaa kuin sinä.
Minä jouduin synnyttämään poikani, joka kuoli n. 20 viikolla. Kun synnytys käynnistettiin oli 20 3. Ensin lääkkeet eivät meinanneet vaikuttaa ja kohdun suuni ei tahtonut aueta, olen ensi synnytäjä joten se hidasti kai vähän. Sain kipulääkkeitä ensin suun kautta ja sitten piikin, kun tämäkään ei auttanut minut siirrettiin synnytyssaliin jossa sain ilokaasua ja epiduraalin. Sain siis kaiken mahdollisen kivunlievityksen ja ne tulivat tarpeeseen, älä turhaan kärsi kipua, koska lääkkeistä ei ole enää vauvalle haittaa (tuo lause sai minut itkemään monesti sairaalassa). Kaikkiaan synnytys kesti n. 12 h, mutta alku päästä se oli vain odottelua että lääkkeet alkaisi vaikuttaa. Olin vielä yön yli sairaalassa.
Tuosta vauvan näkemisestä sanoisin sen verran ,että harkitse asiaa. Älä pakota itseäsi, mutta olin itsekkin ensin sitä mieltä etten tahtoisi nähdä, mutta muutin mieleni ja olen siitä hyvilläni. Minulla on muutama valokuva muistona, joita katson lähes päivittäin. Näin pidän lapsosen hellästi muistoissani. Jälkeen päin harmittaa etten pitänyt häntä sylissä ja koskettanut, olin synnytyksen jälkeen tokkurassa ja heikkona, joten en pystynyt.
Eväiksi sairaalasta sain ajan psykiatrisellehoitajalle, jonka kanssa olen käynyt juttelemassa. Hän ei tuo lasta takaisin, mutta pitää huolta "jäljelle jääneistä". Olen aina pitänyt itseäni vahvana ihmisenä, mutta äitinä olin pehmeä ja tämä surullinen tapahtuma on taivuttanut minut polvilleni. Kaikkea hyvää sinulle jatkossa ja toivottavasti kokemuksistani on jotan apua. Voit kysyä lisää, käyn seuraamassa palstaa päivittäin.
Hei voimia sinulle!
Kävin toissa päivänä ultrassa ja oma sikiö oli kuollut ja siellä lääkäri sano ettei sialle voi mitään, ja ihmetteli miksi se ei ollut luonnollisesti tullut pois. No he antoivat siellä sairaalassa eka yhden tabletin ja antoivat 4 tablettia mukaan jotka piti laitaa emättimeen kahden päivän äästä. Nyt on vielläkin huono voitisuutta ja paha mieli vaivaa. Minulla oli tosi huono lääkärikin, sanoi että pitää makaa 4 tuntia makuu asennossa ja tein niin kuin piti, kunnes mieheni soitti toiseen sairaalaan ja kysyi mitä pitäisi tehdä kun kivut vaan paheni kokoajan,siellä määrättiin että ehdottomasti täytyy yrittää liikkua, että se tulisi pois. Kun lähdimme mieheni kansa liikkumaan ei mennyt kauvaakaan kun ne valui pois. kaikista kamalanta oli se kunse tuli. ikävintä siinä oli se että se tuli kokonaisena.´, ja mieheni otti sen käteen se oli sn kämmenen kokoinen. heti sen jälkeen pyörryikin. nyt luulin jo eilen että veren vuoto loppuisi mutta tänään se taas alkoi voimakkaana. jaksamisia, ja muista yrittää liikkua!
ps. anteeksi kirjoitus virheet, minulla on aika paha lukihäiriö.