Pakko purkaa hieman tunteitaan tänne.
Olen TODELLA lihava nainen, nyt 162cm 98kg. Olen laihduttanut kesän alusta alkaen, alkupainoni oli 110kg, joten 12kg olen jo laihtunut.
Meninpä iloitsemaan siitä myös eräälle läheiselle sukulaiselleni, joka on itsekin aika lihava, silloin kun hänelle kerroin painoni,oli meillä enää pari kiloa painoeroa. Nyt juttelin hänen kanssaan pitkästä aikaa ja hän on laihtunut kuukaudessa 9kg ateriankorvikkeilla jne. Eli meillä on taas n. 10kg painoeroa.
Olen oikeasti todella iloinen hänen puolestaan, että hän on siihen pystynyt. Mutta lähinnä ottaa päähän se, että tiedän että kyseinen henkilö on laihduttanut vain sen takia että minä pysyisin läskimpänä. Olen lukenut sen rivien välistä ja muutenkin se on aika selvää miehenikin mielestä.
Hänellä on hirveä tarve olla AINA laihempi kuin minä, ja sitä myötä kauniimpi kuin minä. Esim. yhteisissä juhlissa jossa käymme, näyttää hän paremmalta vierelläni ollessaan paremman näköinen.
Tämä ei oikeasti ole mitään vainoharhaista kuvittelua, en nyt jaksa tänne kaikkia kommentteja jne kirjoittaa mistä tämä on tullut selväksi. Mutta yksi sellainen voisi olla esim. kun kerroin hänelle laihtuneeni, niin ainut kommentti oli "voi helv***, pitää alkaa laihduttamaan".
Rakastan kyseistä henkilöä todella paljon, lukuunottamatta tätä piirrettä hänessä.
Tähän mennessä olen äitini kanssa puhelimitse puinut laihdutustani, ja kertonut hänelle edistymisestäni ja hän on aina jaksanut tsempata ja iloita tästä. Tänään kumminkin kun äitini kertoi että tämä henkilö on laihduttanut niin paljon kuukaudessa, kuulin jo äidin äänestä että hän on pettynyt minun laihdutustahtiini. Ja että se olenko nyt laihtunut kilon vai kaksi viikossa, ei ole mitenkään merkittävää enää.
Masentaa ja vähän epätoivoinen olo, kun tuntuu että tulen ikuisesti olemaan se porukan läskein, ja osa myös haluaa että asia pysyy niin. plaah.
Olen TODELLA lihava nainen, nyt 162cm 98kg. Olen laihduttanut kesän alusta alkaen, alkupainoni oli 110kg, joten 12kg olen jo laihtunut.
Meninpä iloitsemaan siitä myös eräälle läheiselle sukulaiselleni, joka on itsekin aika lihava, silloin kun hänelle kerroin painoni,oli meillä enää pari kiloa painoeroa. Nyt juttelin hänen kanssaan pitkästä aikaa ja hän on laihtunut kuukaudessa 9kg ateriankorvikkeilla jne. Eli meillä on taas n. 10kg painoeroa.
Olen oikeasti todella iloinen hänen puolestaan, että hän on siihen pystynyt. Mutta lähinnä ottaa päähän se, että tiedän että kyseinen henkilö on laihduttanut vain sen takia että minä pysyisin läskimpänä. Olen lukenut sen rivien välistä ja muutenkin se on aika selvää miehenikin mielestä.
Hänellä on hirveä tarve olla AINA laihempi kuin minä, ja sitä myötä kauniimpi kuin minä. Esim. yhteisissä juhlissa jossa käymme, näyttää hän paremmalta vierelläni ollessaan paremman näköinen.
Tämä ei oikeasti ole mitään vainoharhaista kuvittelua, en nyt jaksa tänne kaikkia kommentteja jne kirjoittaa mistä tämä on tullut selväksi. Mutta yksi sellainen voisi olla esim. kun kerroin hänelle laihtuneeni, niin ainut kommentti oli "voi helv***, pitää alkaa laihduttamaan".
Rakastan kyseistä henkilöä todella paljon, lukuunottamatta tätä piirrettä hänessä.
Tähän mennessä olen äitini kanssa puhelimitse puinut laihdutustani, ja kertonut hänelle edistymisestäni ja hän on aina jaksanut tsempata ja iloita tästä. Tänään kumminkin kun äitini kertoi että tämä henkilö on laihduttanut niin paljon kuukaudessa, kuulin jo äidin äänestä että hän on pettynyt minun laihdutustahtiini. Ja että se olenko nyt laihtunut kilon vai kaksi viikossa, ei ole mitenkään merkittävää enää.
Masentaa ja vähän epätoivoinen olo, kun tuntuu että tulen ikuisesti olemaan se porukan läskein, ja osa myös haluaa että asia pysyy niin. plaah.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei kannata kilpailla toisten kanssa, aina löytyy joku fiksumpi/kauniimpi/lahjakkaampi tms. Keskity omiin hyviin puoliisi. 12 kiloa on hieno tulos, jatka samaan malliin, kuten hyvältä tuntuu. Kilo viikossa on niin paljon, että meikäläiseltä 70-kiloiselta ei sellaista irtoa...
Näytä sille!
Tosi asia on, että hitaampi laihdutus on pitkällä aikavälillä toimivampaa, eli onnittelut sinulle! Sukulaisesi voi tuhota terveytensä kilpailudieetillä, jos niin haluaa. Sinun järkevällä laihdutuksella on taatusti jo saavutettu terveyshyötyjä. Älä murehdi kateellisesta sukulaisesta, ole tyytyväinen itseesi.
Ja laihempi ei tarkoita aina samaa kuin kauniimpi. Äsken aloitin kirjoituksen aiheesta rypyt. Laihan iho kun rypistyy ymmärtääkseni helpommin kuin vähän pyöreän. Sukulaisellasi on hyvät mahdollisuudet muuttua rusinaksi, jos hormonitoiminta menee sekaisin liian nopeasta laihdutuksesta.
........et noilla max. kilolla edes ollut lihava...
Kerro jossakin sopivassa vaiheessa ystävällesi, että sun äkillinen laihduttaminen on ollut haitallista terveydellesi ja että lopetat systemaattisen laihduttamisen toistaiseksi.
Sitten kuitenkin salaa jatkat laihduttamista.
Aika vierähtää ja sinä laihdut maltillisesti. Kun ystäväsi ihmettelee jatkuvasti kevyempää ulkomuotoa, sanot ettet ymmärrä siihen syytä.
Ryhdyt kertomaan hänelle sairaalatutkimuksiin menoa yms. Epäilet itsessäsi jotain vakavaa sairautta ja edelleen vain laihdut. Tai sitten jo oikeastaan kuihdut hänen silmissään.
Hän lopettaa laihdutuskilpailut kanssasi ja sinä olet lopuksi se hoikempi tyttö. ;)
Hän laihduttaa liian nopeasti silloin jää mitä varmemmin roikkuvat nahkat masun päälle ja loppujen lopuksi itse tunto on yhtä huono kun ennenkin.. Laihduta vain omaan tahtiin, ei paineita muiden laihdutuksesta. tai ehkä pieni kilpailukin laihduttamisesta voi olla ihan hyväksi. Minulla oli sama tilanne ystäväni kanssa, pieneksi kilpailuksi meni ja minä laihduin hitaammin mutta pysyin laihana toisin kuin hän.
Ystävä Hyvä
En ymmärrä ongelmaasi. Laihduta, älä puhu kadottamistasi kiloista, käytä väljiä vaatteita ja kun,mielestäsi olet ihannemitoissa tämän ilkkujan ja kilpasisaresi kanssa hups vaan heität yllesi istuvat vaatteet ja hän saa kerrankin kunnolla näpäyksen. Oma itsetuntosi paranee ja antaa voimia jatkaa taistelua kiloja vastaan. Itse tein näin kun lasten jälkeen oli vaikea päästä ylimääräisistäkiloista irti. On niitä vieläkin, mutta kannan ne ylpeänä.
Ite olen 165 cm pitkä ja painan saman verran! Olen aina ollut porukan lihavin:( äitipuoleni uhkaa tilata ajan terapeutille. Minun nuoruus on kuulemma pelastettava. Elämä on muutenkin itellä vaikeaa äiti on hylännyt mut, koulussa on kaveri ongelmia yms.. Itken joka ilta itseni niin sanotusti uneen. Jos saan kysyä minkä ikäinen olet?:) itse olen vielä murros iässä. Olen joskus myös laihtunut muutaman kilon mutta ne ovat tulleet takaisin tuplaten...
Surullista luettavaa ku naiset laihduttavat koska pitävät itseään rumina. Ja minä niin tykkään pulleammista tytöistä. Kohta kaikki maailman naiset laihtuvat eikä sitten minua huoli enää kukaan. :'(
Olen lihava ja tiedän sen. En halua että tähän tulee vastauksia että hyi lihava ym. Olen tehnyt blogin ja jos joitain laihduttavia kiinnostaa, sitä voi lukea. Kokeilen aina välillä erilaisia dieettejä ja lisään liikuntaa. Kerron blogissa mietteitäni päivittäin ja välillä saatan miettiä vain maailman menoa. Jos blogi rohkaisee jotain kanssasisartani innostumaan liikunnasta tai siitä että painoa on mahdollisuus tiputtaa ja että sohvalla suklaalevyn kanssa istuminen ei edesauta laihdutukseen. Lue blogia ja kommentoi jos kiinnostaa. http://laskiliikkuu.omablogi.fi/
Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet!Minäkin painan 98,6kg ja olen 158cm pitkä.Liikun päivittäin puolituntia,sauvakävelen tai ajan kuntopyörää.Huomasin että vartaloni on tällä kiinteytynyt niin että mahtuu jo päälle sellaiset vaatteet jotka eivät viime kesänä mahtuneetOlen lopettanut laihduttamisen,on paljon helpompi elää kun ei kiellä itseltään mitään.Syön säännöllisesti tavallista kotiruokaa,pieniä annoksia,hitaasti nautiskellen.Pukeudun kauniisti,laitan aina hiukseni kun lähden ihmisten ilmoille,kävelen ryhdikkäästi.Kun joskus tulee painosta puhetta,ja ilmoitan omani,sanovat että eipä uskois!Pidän kirjaa liikkumisistani,toisinaan innostun jopa tekemään kotona liikesarjoja käsipainoilla.Sellaista joka tuntuu itsestä hyvältä.Ei tarvi lähteä näytille salille niinku monet käy...Tsemppiä!