Nyt aikuisiällä olen tullut hieman katkeraksi omille vanhemmilleni. Mieleeni on tullut kaikki ne tapahtumat, jolloin olen kokenut, että minua on kohdeltu väärin.
Vanhempani eivät ole mitään alkoholisteja tai väkivaltaisia, vaan ihan normaaleja vanhempia. Ja varmaankin yrittäneet toimia vanhempina parhaalla mahdollisena tavalla.
Minun pitäisi olla varmaankin kiitollinen. Mutta mitä voin tehdä katkeruudelleni?
Katkera olen enmmänkin pienistä asioista, kuten minulle oli aina lapsuudesta nuoruuteen, liian pieni rämä sänky. Vanhempani eivät olleet köyhiä, mikseivät he voineet hankia minulle kunnollista sänkyä?
Aloin pestä pyykkini itse nuorella iällä, koska vanhempani eivät niistä juurikaan huolehtineet. Muuten olisin varmaan kulkenut likaissa vaatteissa.
Vanhempani painostivat minua opiskelemaan ylimääräisiä aineita koulussa kuten kieliä, vaikka en kerta kaikkiaan jaksanut niin paljon.
Näitä kyseisiä juttuja voisin kertoa vaikka miten paljon... Miten voisin muistella niitä positiivisia asioita, enkä vain olla katkera vanhoista tapahtumista?
Vanhempani eivät ole mitään alkoholisteja tai väkivaltaisia, vaan ihan normaaleja vanhempia. Ja varmaankin yrittäneet toimia vanhempina parhaalla mahdollisena tavalla.
Minun pitäisi olla varmaankin kiitollinen. Mutta mitä voin tehdä katkeruudelleni?
Katkera olen enmmänkin pienistä asioista, kuten minulle oli aina lapsuudesta nuoruuteen, liian pieni rämä sänky. Vanhempani eivät olleet köyhiä, mikseivät he voineet hankia minulle kunnollista sänkyä?
Aloin pestä pyykkini itse nuorella iällä, koska vanhempani eivät niistä juurikaan huolehtineet. Muuten olisin varmaan kulkenut likaissa vaatteissa.
Vanhempani painostivat minua opiskelemaan ylimääräisiä aineita koulussa kuten kieliä, vaikka en kerta kaikkiaan jaksanut niin paljon.
Näitä kyseisiä juttuja voisin kertoa vaikka miten paljon... Miten voisin muistella niitä positiivisia asioita, enkä vain olla katkera vanhoista tapahtumista?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Anna tulla esiin ne ikävät asiat ja tunteet, joita olet lapsena kokenut. Eihän niitä voi kieltää tapahtuneen.
Miksi pitäisi olla kiitollisempi kuin on aihetta?
Koska sinulla nyt nousee muistoja mieleen lapsuudesta, niin nyt on juuri oikea aika tuoda ne esiin esim. tänne luettavaksi. Omatkin ajatuksesi selkiintyvät sitä mukaa, kun saat purettua omia patoutuneita ajatuksiasi.
Kukaan täällä ei tiedä sinusta ja kokemastasi paremmin kuin sinä itse, joten mahdollisen kritiikin voit sivuuttaa.
On onnellista tiedostaa itseen kohdistuneet vääryydet lapsuudessa, koska se estää vanhempaa siirtämästä edelleen omaan lapseensa näitä ajatuspatoutumista syntyneitä negatiivisia toimintamalleja.
Meinasin juuri kirjoittaa vastaavasta aiheesta. Luulen, että sinäkin olet joutunut liian suurien vaatimusten alle lapsena: huolehtimaan itsestäsi sekä täyttämään liian suuria odotuksia. Saattaa, että vanhempasi eivät ole olleet läsnä tai huomioineet sinua tarpeesi mukaan. Kumminkin ns. kannustava tuki on puuttunut. Vaadittu kumminkin on. Kaikki nämä kokemukset ja nykyiset tuntemukset ovat sinun - niitä ei tule toisten vähätellä. Itse kävin ammattiauttajan puheilla ja hän opetti minulle sitä mitenkä pitäisin puoleni vanhenpien kanssa. Tuntui, että minun täytyi sanoa ääneen miltä minusta tuntui. Luulen, että sinun kannattaisi mennä juttelemaan jonkun kanssa tai sitten kirjoittaa tänne (kuten edellinenkin vastaaja kehoitti). Ainakin nyt kun asiat pukkaavat sinusta ulos, niin on niiden käsittelyn aika. Itse sain apua Hellstenin kirjoista - luulen, että itse olen läheisriippuvainen enkä oikein vielä tiedä mitenkä asiassa pitäisi edetä. Kumminkin olen joutunut elämään väkivaltaisessa perheessä.
että vanhempasikin ovat vain ihmisiä. Kaikkine virheineen ja puutteineen.
Ja he ovat silti ainoat vanhempasi, muita ei ole.
Olisikon jo aika antaa heidän mennä...
Olen eri mieltä. Jossain vaiheessa voi antaa anteeksi ja jatkaa matkaa, mutta vasta kun asia joka vaivaa on käsitelty. Yleensä ongelmat eivät katoa jos ne vain unohtaa.
kun yrittää kasvattaa omia lapsiaan,aina oikein ja ymmärtävästi ja rakkaudella ja mielettömällä,loppumattomalla kärsivällisyydellä,silloin ehkä tulee hiukan armahdettua omia vanhempiaan myös.