(tunnettu sanoittaja matkustaa rannalle ja takaisin)
Tietokoneen näytöllä aherran tilattua laulua,
kirjoitan sydämestäni, toki
Ikkunasta säteet valon
aamuun harmaaseen
Pölyyn piirtää kuvion ja
sieluun sellaiseen
Missä tänään soinnut ovat
miltei vaienneet,
vain yksinäiset haavekuvat
ilmaan leijailee
Ja aamun valo kirkas
Tunne kallis poissa on
ei syty uudelleen
Enkö ollut sulle kyllin
vielä laulun teen
Milloin tulet, tiedän rakas
haaveet rauenneet -
sormukseni annoit takas
virtsa karkailee
Äh!
Ajatukset eivät pysy kasassa
Itsenäisyyspäivä ja olen krapulassa,
katson kelloa
Juu, heräät kohta ja
sitten pitää lähteä kanssasi retkelle
Naputan otsaani, yritän saada luomisvireen päälle
Tunne kallis poissa on
ei syty uudelleen
Enkö ollut sulle kyllin
...huomiseen
Millaiseen huomiseen?
Hitto soikoon
Kuulen sinun heräilevän makuuhuoneessa,
mietin
pitäisikö peruuttaa retki
mutta tiedän että pettyisit kovasti
- Rakas, teetkö sä töitä?
- Joo, yhden laulun sanat pitäis saada valmiiks
- Mitä kello on?
Pirskules sentään nainen, älytön kysymys, katsoisit itse sitä
v-tun kelloa! Huokaus...
- Kohta seitsemän, nukkuisit nyt, mun pitää tehdä töitä
- Mmm... voin mä tunnin nukkua, mutta muista sitten
meidän itsenäisyyspäivänretki, ja herätä mut vähän ennen kahdeksaa
- Joo joo, kultaseni
Enkö ollut sulle kyllin...
tähän huomiseen?
Mmm... tähän huomiseen? uuteen huomiseen?
Tai ehkä:
Tunne kallis poissa on
ei syty uudelleen
Enkö ollut sulle kyllin
yhteiseen huomiseen
Ei onnistu
Käyn parvekkeella, poltan hätäisen savukkeen
Mannerheimintiellä jyristelee autojen tasainen virta
lipputangon naru flatkuttaa vasten tolppaa
Tulen takaisin sisälle, kello on puoli kahdeksan, päätä kivistää
Tietokoneen näytöllä aherran tilattua laulua,
kirjoitan sydämestäni, toki
Olenhan luova taiteilja, sanaseppo, eläytyvä ja empaattinen
Ikkunasta säteet valon
aamuun harmaaseen
Pölyyn piirtää kuvion ja
sieluun hiljaiseen
Missä tänään soinnut ovat
miltei vaienneet,
vain yksinäiset haavekuvat
ilmaan leijailee
Ja aamun valo kirkas
Tunne kallis poissa on
ei syty uudelleen
Enkö ollut sulle kyllin
kuiskaan huomiseen
Jos vielä tulet kotiin rakas
tahdon yrittää,
kaipaan lämpöäsi joka
liekin voisi sytyttää
On aamun valo kirkas
Mmm...
Kuuntelen ääniraitaa, säveltä ja rytmitystä, tam tam tam
Sovitan sanoja laulumelodiaan
Ai ai!
"Jos vielä tulet kotiin rakas"
on vaikea laulaa, liian vähän ilmaa tavujen välissä:
laulaja hengästyy
Muutenkin töksähtelee koko tekele, ei kuulosta luontevalta
No niin, ei voi mitään, täytyy jatkaa illalla
- Rakas, kello on viis yli kahdeksan! huudan makuuhuoneeseen
Auton nokka Kirkkonummen suuntaan ja menoksi,
takapenkillä korissa
eväät ja samppanjapullo
Menemme muistelemaan yhteisen taipaleen alkua
Painat iskelmäradion päälle
Hyräilet punaisin poskin, silmissä kaihoisa katse
Eläydyt laulujen tunnelmiin
Ja minä
kuulen pelkkää sanojen virtaa,
jota mieli tavuttaa ja pätkii automaattisesti,
jokainen sana on tehty sana, jokainen lause jonkun rakentama
Sataa vesiräntää, laitan tuulilasinpyyhkijät päälle
Silmien edessä kulkee sanojen litania, tuossa kohtaa
loppuu rivi, seuraavalle riville ja sitten
Aivan ennalta arvattavia riimejä
Tyhjänpäiväistä
Silmäkulmassasi kyynel kimmeltää
kun eläydyt
kasarirenkutukseen:
Ota minut syliin, bla bla bla
Minuutit kuluvat, emme puhu mitään, radio pauhaa -
muutama kilometri ja olemme perillä,
laulut seuraavat toistaan, ja tänä aamupäivänä ei tunnu tulevan
yhtään minun sanoittamaa laulua, tältä asemalta, ei se mitään
yhtä tyhjänpäiväisiä nämäkin, hymyilen ironisesti:
Potaskaa kaikki tyynni
Jokainen sana on tehty sana
Saavutaan perille, astutaan autosta ulos ja
Joskus minä pelkään, että kun katsot silmiini ja puhut hellimpiä sanojasi
alan kuulla ne niin kuin kirjoituksen, näen mustat koukerot kuin näyttöruudulla
mieleni heittelee pilkkuja ja pisteitä puheesi lomaan
Rytmitän lauseitasi
Stop, tähän kohtaan kuuluisi
parin sekunnin tauko, se kuulostaa tehokkaammalta
kultaseni
Kun sanot olevasi onnellinen että olemme tavanneet, elämä
minun kanssani on niin tavattoman rikasta
Hymyilen ironisesti,
niin kuin kuluneelle fraasille kuuluukin hymyillä
ja ehdotan tehokkaampaa riimitystä
Tällä tavalla se soi:
Niin onnellinen olla saan kun kerran tapasimme,
tää rikasta on elämää, en toivo enempää
Sinun kanssa, sinun kanssa tahdon vaan, ja kaiken jakaisimme
mikä elämään nyt kuuluu kohdallamme
Mitä nyt?
Kysyt tuijottaessani metsänreunaa mitäännäkemättömin silmin
autonavaimet kourassa, toisessa kädessä eväskori
Ei mitään kultaseni, työväsymys vaivaa
Otat kädestä kiinni
lähdemme kulkemaan rantaan vievää polkua
puristan kättäsi hellästi, niin, täällä rakastelimme ensikerran
itsenäisyyspäivänä 1965
Kauniit muistot valtaavat mielen liukastellessamme polkua alas, polkua alas
Laitan huuleni huulillesi
putoan lauluttomaan hyvyyteen
Ja sitten takaisin himaan
Työt odottaa
Olipa elämystä kerrakseen
bylsiä ulkona joulukuussa - niin kuin silloin joskus
Hellä mutta nopea itsenäisyyspano, Darling, sormet kohmeessa
Tam tam tam
Menet kuumaan suihkuun,
ja minä palaan keskeneräisen työni äärelle
Ikkunasta säteet valon
aamuun hiljaiseen
pölyyn piirtää kuvion
ja sieluun harmaaseen
missä tänään soinnut ovat
miltei vaienneet,
ja yksinäiset haavekuvat
ilmaan leijailee
on aamun valo kirkas
Tai, jos vaikka tekisin toisella tapaa...
Mietin
Jossain nainen kuuntelee radiota,
ihastelee uutta hittiä
ja ihmettelee, kuinka tavattoman kaunissieluinen mies
on tämä Jyri Kallanpää, laulaessaan avoimesti sydämensä tuntoja
Sä teet mulle valon
aamuun hiljaiseen,
puun kuoreen kuvion ja
nuolen sydämeen
En voi elää ilman
rakkauttasi sun
ja väreilevään ilmaan
puhu mulle kun
Sydän epäilee
Kerro että tulet vielä
vaikka lähdit pois,
sytytä ne tulet vielä
että sydämeni vois
Tuntea taas läheisyyden
joka kirkastaa
mieleni ja pimeyden tään
kun hämärä on maa
Ja sydän epäilee
Pösilö, senkin pösilö!
Luuletko että nämä on Jyri Kallanpään sanoja
Pyh, hän on pelkkä tulkki, ammattilaulaja
Tietokoneen näytöllä ahersin,
kirjoitin sydämestäni
minä,
luova taiteilja, eläytyvä ja empaattinen!
Tarkastelen sanoja
Hihitän?
Tietokoneen näytöllä aherran tilattua laulua,
kirjoitan sydämestäni, toki
Ikkunasta säteet valon
aamuun harmaaseen
Pölyyn piirtää kuvion ja
sieluun sellaiseen
Missä tänään soinnut ovat
miltei vaienneet,
vain yksinäiset haavekuvat
ilmaan leijailee
Ja aamun valo kirkas
Tunne kallis poissa on
ei syty uudelleen
Enkö ollut sulle kyllin
vielä laulun teen
Milloin tulet, tiedän rakas
haaveet rauenneet -
sormukseni annoit takas
virtsa karkailee
Äh!
Ajatukset eivät pysy kasassa
Itsenäisyyspäivä ja olen krapulassa,
katson kelloa
Juu, heräät kohta ja
sitten pitää lähteä kanssasi retkelle
Naputan otsaani, yritän saada luomisvireen päälle
Tunne kallis poissa on
ei syty uudelleen
Enkö ollut sulle kyllin
...huomiseen
Millaiseen huomiseen?
Hitto soikoon
Kuulen sinun heräilevän makuuhuoneessa,
mietin
pitäisikö peruuttaa retki
mutta tiedän että pettyisit kovasti
- Rakas, teetkö sä töitä?
- Joo, yhden laulun sanat pitäis saada valmiiks
- Mitä kello on?
Pirskules sentään nainen, älytön kysymys, katsoisit itse sitä
v-tun kelloa! Huokaus...
- Kohta seitsemän, nukkuisit nyt, mun pitää tehdä töitä
- Mmm... voin mä tunnin nukkua, mutta muista sitten
meidän itsenäisyyspäivänretki, ja herätä mut vähän ennen kahdeksaa
- Joo joo, kultaseni
Enkö ollut sulle kyllin...
tähän huomiseen?
Mmm... tähän huomiseen? uuteen huomiseen?
Tai ehkä:
Tunne kallis poissa on
ei syty uudelleen
Enkö ollut sulle kyllin
yhteiseen huomiseen
Ei onnistu
Käyn parvekkeella, poltan hätäisen savukkeen
Mannerheimintiellä jyristelee autojen tasainen virta
lipputangon naru flatkuttaa vasten tolppaa
Tulen takaisin sisälle, kello on puoli kahdeksan, päätä kivistää
Tietokoneen näytöllä aherran tilattua laulua,
kirjoitan sydämestäni, toki
Olenhan luova taiteilja, sanaseppo, eläytyvä ja empaattinen
Ikkunasta säteet valon
aamuun harmaaseen
Pölyyn piirtää kuvion ja
sieluun hiljaiseen
Missä tänään soinnut ovat
miltei vaienneet,
vain yksinäiset haavekuvat
ilmaan leijailee
Ja aamun valo kirkas
Tunne kallis poissa on
ei syty uudelleen
Enkö ollut sulle kyllin
kuiskaan huomiseen
Jos vielä tulet kotiin rakas
tahdon yrittää,
kaipaan lämpöäsi joka
liekin voisi sytyttää
On aamun valo kirkas
Mmm...
Kuuntelen ääniraitaa, säveltä ja rytmitystä, tam tam tam
Sovitan sanoja laulumelodiaan
Ai ai!
"Jos vielä tulet kotiin rakas"
on vaikea laulaa, liian vähän ilmaa tavujen välissä:
laulaja hengästyy
Muutenkin töksähtelee koko tekele, ei kuulosta luontevalta
No niin, ei voi mitään, täytyy jatkaa illalla
- Rakas, kello on viis yli kahdeksan! huudan makuuhuoneeseen
Auton nokka Kirkkonummen suuntaan ja menoksi,
takapenkillä korissa
eväät ja samppanjapullo
Menemme muistelemaan yhteisen taipaleen alkua
Painat iskelmäradion päälle
Hyräilet punaisin poskin, silmissä kaihoisa katse
Eläydyt laulujen tunnelmiin
Ja minä
kuulen pelkkää sanojen virtaa,
jota mieli tavuttaa ja pätkii automaattisesti,
jokainen sana on tehty sana, jokainen lause jonkun rakentama
Sataa vesiräntää, laitan tuulilasinpyyhkijät päälle
Silmien edessä kulkee sanojen litania, tuossa kohtaa
loppuu rivi, seuraavalle riville ja sitten
Aivan ennalta arvattavia riimejä
Tyhjänpäiväistä
Silmäkulmassasi kyynel kimmeltää
kun eläydyt
kasarirenkutukseen:
Ota minut syliin, bla bla bla
Minuutit kuluvat, emme puhu mitään, radio pauhaa -
muutama kilometri ja olemme perillä,
laulut seuraavat toistaan, ja tänä aamupäivänä ei tunnu tulevan
yhtään minun sanoittamaa laulua, tältä asemalta, ei se mitään
yhtä tyhjänpäiväisiä nämäkin, hymyilen ironisesti:
Potaskaa kaikki tyynni
Jokainen sana on tehty sana
Saavutaan perille, astutaan autosta ulos ja
Joskus minä pelkään, että kun katsot silmiini ja puhut hellimpiä sanojasi
alan kuulla ne niin kuin kirjoituksen, näen mustat koukerot kuin näyttöruudulla
mieleni heittelee pilkkuja ja pisteitä puheesi lomaan
Rytmitän lauseitasi
Stop, tähän kohtaan kuuluisi
parin sekunnin tauko, se kuulostaa tehokkaammalta
kultaseni
Kun sanot olevasi onnellinen että olemme tavanneet, elämä
minun kanssani on niin tavattoman rikasta
Hymyilen ironisesti,
niin kuin kuluneelle fraasille kuuluukin hymyillä
ja ehdotan tehokkaampaa riimitystä
Tällä tavalla se soi:
Niin onnellinen olla saan kun kerran tapasimme,
tää rikasta on elämää, en toivo enempää
Sinun kanssa, sinun kanssa tahdon vaan, ja kaiken jakaisimme
mikä elämään nyt kuuluu kohdallamme
Mitä nyt?
Kysyt tuijottaessani metsänreunaa mitäännäkemättömin silmin
autonavaimet kourassa, toisessa kädessä eväskori
Ei mitään kultaseni, työväsymys vaivaa
Otat kädestä kiinni
lähdemme kulkemaan rantaan vievää polkua
puristan kättäsi hellästi, niin, täällä rakastelimme ensikerran
itsenäisyyspäivänä 1965
Kauniit muistot valtaavat mielen liukastellessamme polkua alas, polkua alas
Laitan huuleni huulillesi
putoan lauluttomaan hyvyyteen
Ja sitten takaisin himaan
Työt odottaa
Olipa elämystä kerrakseen
bylsiä ulkona joulukuussa - niin kuin silloin joskus
Hellä mutta nopea itsenäisyyspano, Darling, sormet kohmeessa
Tam tam tam
Menet kuumaan suihkuun,
ja minä palaan keskeneräisen työni äärelle
Ikkunasta säteet valon
aamuun hiljaiseen
pölyyn piirtää kuvion
ja sieluun harmaaseen
missä tänään soinnut ovat
miltei vaienneet,
ja yksinäiset haavekuvat
ilmaan leijailee
on aamun valo kirkas
Tai, jos vaikka tekisin toisella tapaa...
Mietin
Jossain nainen kuuntelee radiota,
ihastelee uutta hittiä
ja ihmettelee, kuinka tavattoman kaunissieluinen mies
on tämä Jyri Kallanpää, laulaessaan avoimesti sydämensä tuntoja
Sä teet mulle valon
aamuun hiljaiseen,
puun kuoreen kuvion ja
nuolen sydämeen
En voi elää ilman
rakkauttasi sun
ja väreilevään ilmaan
puhu mulle kun
Sydän epäilee
Kerro että tulet vielä
vaikka lähdit pois,
sytytä ne tulet vielä
että sydämeni vois
Tuntea taas läheisyyden
joka kirkastaa
mieleni ja pimeyden tään
kun hämärä on maa
Ja sydän epäilee
Pösilö, senkin pösilö!
Luuletko että nämä on Jyri Kallanpään sanoja
Pyh, hän on pelkkä tulkki, ammattilaulaja
Tietokoneen näytöllä ahersin,
kirjoitin sydämestäni
minä,
luova taiteilja, eläytyvä ja empaattinen!
Tarkastelen sanoja
Hihitän?
Vastaukset 2
Vanhimmat
on paras kiva.
Ei kai tässä muuta sanomista ole. Vei mukanaan, toiseen maailmaan, piirsi tarkan kuvan muutamasta hetkestä, tunteista, elämästä, työstä... sai ajattelemaan omia hetkiäni, miten maailmaa katson, miten sen koen, miten tunnen. Sabluunat päässäni...
Kiitos.