Helsingin Sanomilta oli rohkea veto muistuttaa Jokelan koulusurmista itsenäisyyspäivänä. Itselleni tulee lehti tilattuna ja nähdessäni Auvisesta kertovan jutun puffin etusivun alareunassa, tunteeni olivat aika ristiriitaiset. Onko koulusurmaaja ja hänen nettielämänsä rakkaussuhteineen sopiva puheenaihe itsenäisyyspäivälle?
Sanomalehden lukaistuani päätin kuitenkin lukea Kuukausiliitteen tarinan Auvisen nettirakkauksista. Mielestäni juttu oli hyvin kirjoitettu. Se imaisi mukanaan, sisältö oli modernia, asiallista ja onnistui edes jollain tasolla valottamaan reaalimaailman ja nettimaailman välisiä eroja ja rajapintoja.
Kuukausiliitteen juttu kertoo Auvisen kolmesta erilaisesta naistuttavuudesta internetissä. Miehensä hakkaamalle ja raiskaamalle englantilaiselle naiselle Auvisesta tuli rohkeuden esikuva. Ulkomaalaiseen äärioikeistolaisia arvoja ihailleeseen ja pienen nettiyhteisön fanittamaan nettiprinsessaan, Auviselle oli todellinen rakkaussuhde, ylä- ja alamäkineen ja mustasukkaisuuskohtauksineen. Suomalainen ikätoveri oli Columbinen koulusurmaajien ihailija IRC-galleriasta, tavallinen suomalainen tyttö, jonka elämälle ei oltu annettu niitä kaikista parhaimpia rakennuspalikoita.
Auvinen eli teinivuodet ilman todellisen elämän ystäviä. Hän kehitti itselleeen rajattoman maailman internettiin, netissä hän oli jotain, pienen yhteisön ihailema älykäs keskustelija. Monille nettikulttuuriin perehtymättömättömille ihmisille, varsinkin vanhemmille, Kuukausiliitteen juttu saattaa avata ymmärtämään jotain uutta nuorten todellisuuksien kerrostumista. Netissä nuorilla ja tietysti vanhemmillakin ihmisillä voi olla todellinen toinen elämä, pikaviestimen toisessa päässä on todellinen ihminen, ainoastaan viestintävälineet ja tapa osoittaa tunteita ovat erilaiset. Rakkauden kieli muuttuu, mutta inhimilliset peruselementit eivät katoa mihinkään.
Tunteet ovat inhimillisyyden merkki, Kuukausiliitteen muodostaman henkilökuvan perusteella myös Pekka-Eric Auvinen oli inhimillinen, tunteva ihminen. Ei Jokelan surman jälkeinen tiedotusvälineiden muovaama, etäällä internetin Mikä-Mikä-Maassa asustava tunteeton, yhteiskunnan ulkopuolinen yli-ihminen. Suomalaisten on hyvä muistaa tämä vaikeasti hyväksyttävissä oleva tosiasia, erityisesti itsenäisyyspäivänä.
http://tinyurl.com/5bmbv7
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Pekka-Eric Auvinen pettyi nettirakkaudessaan/1135241702280
Sanomalehden lukaistuani päätin kuitenkin lukea Kuukausiliitteen tarinan Auvisen nettirakkauksista. Mielestäni juttu oli hyvin kirjoitettu. Se imaisi mukanaan, sisältö oli modernia, asiallista ja onnistui edes jollain tasolla valottamaan reaalimaailman ja nettimaailman välisiä eroja ja rajapintoja.
Kuukausiliitteen juttu kertoo Auvisen kolmesta erilaisesta naistuttavuudesta internetissä. Miehensä hakkaamalle ja raiskaamalle englantilaiselle naiselle Auvisesta tuli rohkeuden esikuva. Ulkomaalaiseen äärioikeistolaisia arvoja ihailleeseen ja pienen nettiyhteisön fanittamaan nettiprinsessaan, Auviselle oli todellinen rakkaussuhde, ylä- ja alamäkineen ja mustasukkaisuuskohtauksineen. Suomalainen ikätoveri oli Columbinen koulusurmaajien ihailija IRC-galleriasta, tavallinen suomalainen tyttö, jonka elämälle ei oltu annettu niitä kaikista parhaimpia rakennuspalikoita.
Auvinen eli teinivuodet ilman todellisen elämän ystäviä. Hän kehitti itselleeen rajattoman maailman internettiin, netissä hän oli jotain, pienen yhteisön ihailema älykäs keskustelija. Monille nettikulttuuriin perehtymättömättömille ihmisille, varsinkin vanhemmille, Kuukausiliitteen juttu saattaa avata ymmärtämään jotain uutta nuorten todellisuuksien kerrostumista. Netissä nuorilla ja tietysti vanhemmillakin ihmisillä voi olla todellinen toinen elämä, pikaviestimen toisessa päässä on todellinen ihminen, ainoastaan viestintävälineet ja tapa osoittaa tunteita ovat erilaiset. Rakkauden kieli muuttuu, mutta inhimilliset peruselementit eivät katoa mihinkään.
Tunteet ovat inhimillisyyden merkki, Kuukausiliitteen muodostaman henkilökuvan perusteella myös Pekka-Eric Auvinen oli inhimillinen, tunteva ihminen. Ei Jokelan surman jälkeinen tiedotusvälineiden muovaama, etäällä internetin Mikä-Mikä-Maassa asustava tunteeton, yhteiskunnan ulkopuolinen yli-ihminen. Suomalaisten on hyvä muistaa tämä vaikeasti hyväksyttävissä oleva tosiasia, erityisesti itsenäisyyspäivänä.
http://tinyurl.com/5bmbv7
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Pekka-Eric Auvinen pettyi nettirakkaudessaan/1135241702280
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eilen juttelimme kavereiden kanssa siitä, että ennen ei jouluna, siis joulurauhan aikaan, tullut laisinkaan televisiouutisia. Ja sen merkitystä miten erilaisilla ulkopoliittisilla selkkauksilla tai niiden aikana voidaan tehdä sisäpoliittisia muutoksia, tai päin vastoin, koska mediahuomio ja vastaanottajien aika on rajallista. Siksi huomioin tämän kirjoituksesi alun.
Omia väitteitäni tähän jatkoksi:
Jokainen ihminen on hyvin monimutkainen aikakausi ja sosiaalinen verkosto.
Jos jokaisesta sarjamurhaajasta tulee todennäköisesti bestselleri, ei se murhien määrää vähennä - "hyvä" manageri joka on lähellä rajatapausta saattaa "vahingossa" kerätä jo ennalta tietoja tulevaisuudessa rahallista media-arvoa omaavasta henkilöstä. Toisaalta (porno)malli- ja pop-maailmassa saatetaan hylätä aika karusti ihmisiä, joiden esimerkiksi poliittinen tulevaisuus on lähes täysin mahdotonta ilman Ciccolinan kaltaista nukketeatteria.
Miksi mediahuomio on meille niin helkkarin tärkeää? Jos kaveri oli hyvä keskustelija kirjallisesti ilmeisesti englanniksi, niin miksi sitä ei huomattu ja arvostettu? Ehkä hänen ulosantinsa ei ollut teatterin sulavaa livenä, mutta ehkä hän ei myöskään ehtinyt jutella kenenkään kanssa, koska televisiomaailman keskustelut ovat hyvin hyökkääviä ja lyhyitä.
Nuorilla on oikeasti vanhempiensa salaisuuksia taakkanaan, joiden takia he eivät voi olla tekemisissä viranomaisten kanssa käräyttämättä omia rakkaittaan.
Mutta kuitenkin haluaisin myöskin korostaa sitä, etteivät tytöt ja naiset niin voimakkaasti vaatisi, että asioiden ratkaisemiseen vaaditaan joku poika, josta tulee mies ja/tai kuollut mies.