On jopa jokseenkin helpottavaa lukea näitä juttuja. Täällä on tosi paljon todella fiksun kuuloisia ihmisiä ja aitoja tuntemuksia joten mä ajattelin kirjoittaa vähän omaa näkemystä tähän kaikkeen.
Mä oon 26v mies tampereelta ja mä olin pitkään sellanen että mä yritin löytää aina aitoja, rehellisiä, hyväsydämisiä, reiluja ja positiivisia ihmisiä. Aika paljon vaadittu vai mitä? Paljon näkee kuitenkin kaikkea muuta ja se teki mua syrjäytyneemäks. Ei ehkä niinkään kaikki yllä mainitut asiat mutta reiluus ja tasapuolisuus etunenässä.
Mä tykkään sateesta, myrskystä ja hämärästä, mutta toisin kun siitä voi luulla niin mä oon positiivinen ja tykkään myös elämästä.
Ehkä noin vuosi sitten mä kyllästyin aina vetäytymään syrjään. Mä odotin aina että joku jossain näkis mun kasvoilta mitä mä ajattelin ja millainen mä olin ja tulis juosten mua halaamaan, tulis vaan juttelemaan ja kysymään tehdäänkö jotain koska näki mun olemuksessa jotain samankaltaista mutta niin ei ikinä tapahtunut - kukaan ei tullut.
On se tietysti selvää että harvoin tuntemattomia lähestytään muuten kun treffiseuran toivossa ja ihmisten ajatukset ei vaan näy ulospäin. Mä luin täältä siitä miten joskus kaikki tuntuu teeskentelyltä ja tavallaan säpsähdin sitä miten paljon se muistutti mua vuosi sitten ja paljolti samaa on tietysti vieläkin.
Ihmisiä on todella paljon erilaisia ja mä oon tullut siihen tulokseen että kaikki ei kaipaa sellasta läheisyyttä ja sellaisia keskusteluja mitä sitten taas toiset. Jotkut pitää kovaa ulkokuorta hyvänä asiana, mutta mä esimerkiksi en. Mä arvostan aitoja keskusteluja ja kyllä sen huomaa onko se todella aitoa ja rehellistä jos antaa sille mahdollisuuden.
Mua surettaa lukea miten jotkut on antanut periksi ja sanotaan että "mä en enää ikinä sitä ja tätä". Mä oon ite luvannut itselleni päinvastoin. Mä tiedän että maailmassa on paljon hyviä ihmisiä ja samankaltaisia enkä mä halua sulkea niitä mahdollisuuksia pois vaan katkeruuden takia. Muutama matkan varrella saatu haava, kuinka syvä tahansa paranee kyllä.
Mä toivon että hyväntahtoiset ihmiset pysyy sellaisina ja antaa uusille tuttavuuksille aidon mahdollisuuden. Mä mielelläni vastaanotan sähköpostia ja miksen myös tapaisi ihmisiä joiden kanssa voi tehdä asioita ja ihmetellä maailmaa.
[email protected]
Mä oon 26v mies tampereelta ja mä olin pitkään sellanen että mä yritin löytää aina aitoja, rehellisiä, hyväsydämisiä, reiluja ja positiivisia ihmisiä. Aika paljon vaadittu vai mitä? Paljon näkee kuitenkin kaikkea muuta ja se teki mua syrjäytyneemäks. Ei ehkä niinkään kaikki yllä mainitut asiat mutta reiluus ja tasapuolisuus etunenässä.
Mä tykkään sateesta, myrskystä ja hämärästä, mutta toisin kun siitä voi luulla niin mä oon positiivinen ja tykkään myös elämästä.
Ehkä noin vuosi sitten mä kyllästyin aina vetäytymään syrjään. Mä odotin aina että joku jossain näkis mun kasvoilta mitä mä ajattelin ja millainen mä olin ja tulis juosten mua halaamaan, tulis vaan juttelemaan ja kysymään tehdäänkö jotain koska näki mun olemuksessa jotain samankaltaista mutta niin ei ikinä tapahtunut - kukaan ei tullut.
On se tietysti selvää että harvoin tuntemattomia lähestytään muuten kun treffiseuran toivossa ja ihmisten ajatukset ei vaan näy ulospäin. Mä luin täältä siitä miten joskus kaikki tuntuu teeskentelyltä ja tavallaan säpsähdin sitä miten paljon se muistutti mua vuosi sitten ja paljolti samaa on tietysti vieläkin.
Ihmisiä on todella paljon erilaisia ja mä oon tullut siihen tulokseen että kaikki ei kaipaa sellasta läheisyyttä ja sellaisia keskusteluja mitä sitten taas toiset. Jotkut pitää kovaa ulkokuorta hyvänä asiana, mutta mä esimerkiksi en. Mä arvostan aitoja keskusteluja ja kyllä sen huomaa onko se todella aitoa ja rehellistä jos antaa sille mahdollisuuden.
Mua surettaa lukea miten jotkut on antanut periksi ja sanotaan että "mä en enää ikinä sitä ja tätä". Mä oon ite luvannut itselleni päinvastoin. Mä tiedän että maailmassa on paljon hyviä ihmisiä ja samankaltaisia enkä mä halua sulkea niitä mahdollisuuksia pois vaan katkeruuden takia. Muutama matkan varrella saatu haava, kuinka syvä tahansa paranee kyllä.
Mä toivon että hyväntahtoiset ihmiset pysyy sellaisina ja antaa uusille tuttavuuksille aidon mahdollisuuden. Mä mielelläni vastaanotan sähköpostia ja miksen myös tapaisi ihmisiä joiden kanssa voi tehdä asioita ja ihmetellä maailmaa.
[email protected]
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minusta kirjoituksesi oli oikein mukavaa ja tasapainoista luettavaa. Joku pilakirjoittelija on taas tuossa on eksynyt tänne sivuille herjaamaan, ei pidä välittää.
Minäkin pidän hämärästä ja myrskyistä, ei jaksaisi kuunnella päivästä toiseen kun työpaikalla muut valittaa tätä pimeätä aikaa kun minusta se on niin kaunista.
Ihan samoja fiiliksiä tuosta että on saanut odottaa että milloin se joku tulisi huomaisi minutkin että tässä se olisi kunnon ihminen ja hyvä ystävä jollekin, enkä jauha pelkkää paskaa, mutta eipä ole tullut sellaista vielä vastaan...
Mutta minäkään en ole luovuttamassa, yksinkin on ihan hyvä olla. Monesta asiasta voi silti nauttia.
Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa kaikille!
Oon ihan samaa mieltä että nää lämpimät "talvi" illat pienellä lämpimällä sateella on ollut nimenomaan kauniita! Usein kun on sellanen ilma ja on menossa johonkin niin tulee oikein hidasteltua ja kotoa taas tulee lähdettyä kävelylle.
Sun viesti on muutenkin tosi samankaltainen mun ajatuksien kanssa. Tässä on tullut monta vuotta hukattua tavallaan elämällä puolivaloilla. Olis mukava saada sulta ja muiltakin sähköpostia, osoite olikin tossa ensimmäisessä viestissä. :)
Tulin tänä yönä tälle palstalle löytääkseni jotain juuri tällaista, vahvistusta siihen, että minunkin laillani ajattelevia täältä näiden kaikkien vieraalta tuntuvien kovapintaisten ihmisten joukosta löytyy. Itse olen aina silloin tällöin antamassa periksi, kun tuntuu, että hyväntahtoista ihmistä lähinnä hyväksikäytetään eikä aina ole helppoa kestää omaneduntavoittelua ja itselle pinnallisen oloista, vierasta elämäntapaa. Melankolinen olen minäkin ja sateen, hämärän ja myrskyn ystävä. Mutta melankolia virittää pohtimaan asioita, ja mukavaahan se pohtiminen on. Nykyään aika syrjäänvetäytynyt, silti pidän tästä elämästä ja itsestäni, koska minulla on rohkeutta elää omana itsenäni ilman isoja tukijoukkoja. Mielestäni parempi muutama syvempi aito ihmissuhde kuin jatkuva suosion kalastelu. Mukavaa että reiluus ja tasapuolisuus on hyveitä muidenkin kuin mun mielestä. Halusin vaan tervehtiä, mukava kun oli sun ja samanlaisen kirjettä lukea.
meilaa mulle,ois kiva ystävystyä ...
Tää nyt ei välttämättä tänne kuulu, mut päätin silti kirjottaa.
Kerran äidinkielen tunnilla keskustelimme erilaisuudesta, ja opettaja kysyi, että kuka täältä luokasta on erilainen. Luokan ulkoisesti erilaisin ei ollut koulussa, joten lähes kaikki kääntyivät katsomaan minua, joka olen hiljainen enkä pidä melua itsestäni. Sillä hetkellä se oli ihan järkyttävän noloa, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna se oli kaikkea muuta. Tuntuu todella hienolta erottua joukosta, oli se sitten hyvässä tai pahassa. Tiedänpä ainakin, etten ole vain yksi muiden joukossa, vaan ihan omanlainen persoonani, oma itseni.
Näin sivusta ystävälliseen sävyyn huomauttaisin, että hän ei todennäköisesti tiedä sähköpostiosoitettasi, kun et sitä ilmoittanut. Älä siis pahoita mieltäsi, jos viestiä ei tule. Sen sijaan sinä voisit kirjoittaa hänelle, koska tiedät hänen osoitteensa.