Minulla on hieman outo tarina. Se alkoi jo vuosia sitten. Tilanne oli se että meidän perheen isä lähti matkoihinsa Emiraatteihin jo vuonna 1987. Se oli varmaan parasta mitä ikinä olisi voinut tapahtua. Se oli melkoinen psykopaatti.
No, vuonna 2000 se päätti ettei se halua maksaa enää elatusmaksuja. Sen mielestä kaikki sen lapset olivat häntä vastaan. Oltiin vittumaisia jos niin sanotaan, ainakin sen mielestä.
No, sanoin sille että voit vapaasti lähteä ihan minne haluat, lähden töihin ja maksan niin paljon kuin pystyn. Rupesin sitten tekemään it-hommia. Itse opiskelin myös tietojenkäsittelyä yliopistossa.
Puolet palkastani meni suoraan oman äidin kukkaroon. En pystyisi jättämään pikkusiskojani pulaan. Tämä jatkui about 4 vuotta. Sen jälkeen kaikki siskolaumassa olivat 18-vuotiaita.
Yritin saada opinnot loppuun. En koskaan uskonut pystyväni siihen. Mutta keväällä 2008 sain maisterin tutkinnon valmiiksi kovan taistelun jälkeen. Ajattelin tässä vaiheessa, että tästä se elämä vasta alkaa.
Olin väärässä. Otin lopputilin nyt marraskuun lopussa nykyisestä työstäni. En pystynyt enää menemään sinne. Tuntui siltä että elin valheessa.En saanut unta eikä mistään tullut mitään.
Ennen tätä kuusi vuotta kestänyt parisuhde meni päin..jotain. Sitä en vaan taju, miksi en kestä nyt kun minä pystyin melkein neljä vuotta elättämään sekä itseäni että siskolaumani, opiskelemaan yliopistossa ja jopa valmistua? Miksi en jaksa enää? Nyt minun piti elää vain itselleni.
No, vuonna 2000 se päätti ettei se halua maksaa enää elatusmaksuja. Sen mielestä kaikki sen lapset olivat häntä vastaan. Oltiin vittumaisia jos niin sanotaan, ainakin sen mielestä.
No, sanoin sille että voit vapaasti lähteä ihan minne haluat, lähden töihin ja maksan niin paljon kuin pystyn. Rupesin sitten tekemään it-hommia. Itse opiskelin myös tietojenkäsittelyä yliopistossa.
Puolet palkastani meni suoraan oman äidin kukkaroon. En pystyisi jättämään pikkusiskojani pulaan. Tämä jatkui about 4 vuotta. Sen jälkeen kaikki siskolaumassa olivat 18-vuotiaita.
Yritin saada opinnot loppuun. En koskaan uskonut pystyväni siihen. Mutta keväällä 2008 sain maisterin tutkinnon valmiiksi kovan taistelun jälkeen. Ajattelin tässä vaiheessa, että tästä se elämä vasta alkaa.
Olin väärässä. Otin lopputilin nyt marraskuun lopussa nykyisestä työstäni. En pystynyt enää menemään sinne. Tuntui siltä että elin valheessa.En saanut unta eikä mistään tullut mitään.
Ennen tätä kuusi vuotta kestänyt parisuhde meni päin..jotain. Sitä en vaan taju, miksi en kestä nyt kun minä pystyin melkein neljä vuotta elättämään sekä itseäni että siskolaumani, opiskelemaan yliopistossa ja jopa valmistua? Miksi en jaksa enää? Nyt minun piti elää vain itselleni.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos parisuhde loppuu, voi olla uneton ym. ja sitten väsyttää eikä jaksa. Ei mikään kummallinen kaavio. Aika tavallista
veri on vettä sakeampaa jospa nyt olet alkanut ymmärtämään mikä on totuus
ett ei ehkä kannata täältä kysellä...
Vastaukset ei ehkä ole ihan korrektia...hyviä neuvoja varmasti tulee...ja paljon....
Saattaa olla, että väsymys tuli nyt ns jälkikäteen. Silloin kun on pakko jaksaa niin silloin usein jaksetaankin. Mutta kun tilanne ns rauhoittuu niin ihmisen mielelle ja fysiikalle jää tilaa väsyä. Sulla on kuitenkin ollut aika rankkaa ja olet ottanut nuorena aikapaljon vastuuta ja kuormittanut näin itseäsi. Minun mielestä sinun reaktiosi vaikuttaa luonnolliselta, ei ihminen kaikkea jaksa. Suosittelen että käy vaikka lääkärille juttelemassa. Varmaankin lepo ja keskittyminen siihen mistä itse pidät voisi auttaa, sen olet ainakin ansainnut. Voimia :)
Edellinen kirjoittaja kertoi kuinka asiasi ovat.
Elit vuosia kovan paineen alla, nyt tuli väsymys.
Sun kannattaa kääntyä lääkärin puoleen, nyt tarviit aikaa itsellesi lepoon.
Minulle kävi aivan samoin.
Erosin 10v sitten. Huolehdin käytännöllisesti yksin lapsistani - muutin takaisi kotimaahan. Sain oman uuden elämän rakennettua, löysin ihanan partnerin ja BÄNG sairastuin...astia tuli täyteen...ei enää tarvinu yksin jaksaa/puurtaa joka päiväisestä selvitäksemme. Kaikki oli hyvin - NYT OLI VARA SAIRASTUA...sanoi serkkuni. Sen jälkeen itsekin aloin ymmärtää - ny on voimaa ja asiat siinä mallissa voin "fiksata" minun rikkinäiset osat/asiat. Se kävi kipeesti mut ilman "remonttia" en olisi pystyny jatkamaan - koneisto sippasi.