Kaunista katsella.
Kuinka kirkko loistaa pimeällä.
Kuusessa kymmenet kynttilät.
Haudat, kuin tuhat tähteä.
Kirkkomaa.
Illan pimenevässä ajassaan.
Hiljaa huokaa.
Kaipuutako lie.
Vaiko tuskaa raskasta.
Iloisia muistoja.
Lapsuutta.
Tunteet värähtää.
Kaikki on liian lähellä.
Kuitenkin kaukana.
Ajassa, muistoissa.
Sytytän kynttilän.
Kuinka kirkko loistaa pimeällä.
Kuusessa kymmenet kynttilät.
Haudat, kuin tuhat tähteä.
Kirkkomaa.
Illan pimenevässä ajassaan.
Hiljaa huokaa.
Kaipuutako lie.
Vaiko tuskaa raskasta.
Iloisia muistoja.
Lapsuutta.
Tunteet värähtää.
Kaikki on liian lähellä.
Kuitenkin kaukana.
Ajassa, muistoissa.
Sytytän kynttilän.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tämän pyhän kaunis ja herkkä
runo,joka on hyvin monen
tunne kuin ajatus
-elämän ja kuoleman
välillä.
Runosi on kuin palava
kynttilä,joka
- loistaa -
yksin ja ja yhdessä.
Minun askeleitani olet kulkenut. Kuin minun eilinen haudoilla käynti, olet sen sanoiksi kirjoittanut!
Herkkää ja Murukulta tunteella tämän lukee! :)
tästä hiljennyttävästä runostasi, tämä tuo jo
Joulua askelen verran lähemmäksi.
Ja kiitos viesteistäsi, molemmista.
Harras hetki
niin kaunis~~
hieno runo, kiitos Gitta~~
hoitajan työtä tehneenä
ja jossa kuolema on tullut
niin tutuksi,ja kuinka luonnollinen
se onkaan,
kuinka sitä oon alkanut arvostaa,
herkkyys lisääntyny,
arvokas ihmisellä
onkaan syntymä ja kuolema~~