Kerroin n. kuukausi sitten pomolleni sairastavani epiä. Pomon reagointi oli ymmärtäväinen ja pyysi heti ilmoittamaan jos yövuorot eivät sovi minulle. No yövuorot sopivat tosi hyvin , koska sain seuraavan päivän nukkua pitkään. EN edes muista koska olisin niin hyvin nukkunut.
Lapseni ovat sairastellet paljon ja valvottaneet öitä..tein yhteensä 7 päivää töitä putkeen , kun kohtauksia alkoi . Olin keskiviikko yönä nukkunut 3h lapseni itkun takia , seuraavana yönä saman verran torstaina ja perjantaina tein iltavuoron (aamuisin herätys on klo 5.30 lasten takia) ja lauantaina kiirehdin muutaman tunnin yöunien jälkeen kuudeksi töihin.
Uusin "oire" ??? on se että heräsin yöllä klo 5 tunteeseen ihan kuin olisin saanut sähköiskun.
töissä lääkkeiden jaossa minua alkoi ihan hirveästi huimata ja pieniäkohtauksia alkoi tulla ja mun piti vielä mennä laittamaan insuliinipiikkejä parille potilaalle . Pomo oli onneksi töissä ja kerroin hänelle etten voi nyt hyvin ja hän käski minun mennä huilaamaan pitkäkseni taukohuoneeseen ja hän itse meni laittamaan piikit. Tottakai mä sitten päästin vesinaurun kun nolotti niin jumalattomasti. HUilasin reilun puolen tunnin ja menin takaisin töihin kun kohtaukset loppuivat.
Olo oli kuitenkin vähän hidasta (kai ne pienet kohtaukset saivat minut vähän uupuneeksi??)
Myöhemmin pomo tuli kyselemään vointiani ja halasi ja sanoi että pitää vaan rohkeasti kertoa jos kohtauksia alkaa tulla.
Ennen työn alkamista pelkäsin kertoa sairaudestani, mutta parempi kertoa kuin tehdä töitä kohtausten kanssa..useesti kun kohtaukset menevät kouristukseen, mutta nyt vältyin niiltä.
Lapseni ovat sairastellet paljon ja valvottaneet öitä..tein yhteensä 7 päivää töitä putkeen , kun kohtauksia alkoi . Olin keskiviikko yönä nukkunut 3h lapseni itkun takia , seuraavana yönä saman verran torstaina ja perjantaina tein iltavuoron (aamuisin herätys on klo 5.30 lasten takia) ja lauantaina kiirehdin muutaman tunnin yöunien jälkeen kuudeksi töihin.
Uusin "oire" ??? on se että heräsin yöllä klo 5 tunteeseen ihan kuin olisin saanut sähköiskun.
töissä lääkkeiden jaossa minua alkoi ihan hirveästi huimata ja pieniäkohtauksia alkoi tulla ja mun piti vielä mennä laittamaan insuliinipiikkejä parille potilaalle . Pomo oli onneksi töissä ja kerroin hänelle etten voi nyt hyvin ja hän käski minun mennä huilaamaan pitkäkseni taukohuoneeseen ja hän itse meni laittamaan piikit. Tottakai mä sitten päästin vesinaurun kun nolotti niin jumalattomasti. HUilasin reilun puolen tunnin ja menin takaisin töihin kun kohtaukset loppuivat.
Olo oli kuitenkin vähän hidasta (kai ne pienet kohtaukset saivat minut vähän uupuneeksi??)
Myöhemmin pomo tuli kyselemään vointiani ja halasi ja sanoi että pitää vaan rohkeasti kertoa jos kohtauksia alkaa tulla.
Ennen työn alkamista pelkäsin kertoa sairaudestani, mutta parempi kertoa kuin tehdä töitä kohtausten kanssa..useesti kun kohtaukset menevät kouristukseen, mutta nyt vältyin niiltä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tehdä yövuoroja epin jos ei kerta pakko olisi ?.
jossa olen joutunut tai saanut
en tiedä kumpi on parempi.
kertoa että sairastan epilepsiaa
ja pomo kysy heti mitä lääkettä
syöt.
testas että varmasti sairastan
epilepsiaa,kun olin töissä paikassa
jossa monella oppilaalla on/oli epi.
eikä sen kummempaa mutta en tiedä
miten olis käynyt jossain muualla.
ps.mutta tiedän ns.terveiden ihmisten
ajatuksen vaikkapa jos on töissä
päiväkodissa niin yks tutuista
kauhisteli kun oli saanut tietää
että yks hoitajista sairastaa epiä ja
aikoo vaihtaa lastensa päiväkoti
paikaa pelkän turvallisuuden takia.
vaikkakin hänen lapsensa ovat jo 4-6
vuotiaita.
suhtautumista pomoltasi, sekä myös Sinulta että olet kertonut sairaudestasi ja "huonoista" hetkistä töissä. Noin sitä pitää :-)
Kun ei salaile niin ei tule turhaa "paniikkia /stressiä" ja sekin vähentää kohtauksia :-)
Hyvää jatkoa Sinulle!
En pystyisi tekemään vuorotöitä missään nimessä juuri tuollaisten tuntemusten takia. Olen sinänsä "helppo" potilas, että kohtaukseni ovat poissaolokohtauksia ja pienentyneet sitäkin pienemmiksi lähiaikoina. Mutta niitä pieniä ilmenee nimenomaan silloin, kun teen jotain normaalista poikkeavaa. En elä aivan kaavamaisesti, mutta lääkkeeni otan tasavälein, valvon päivät ja nukun yöt. Jos vaihtelisin saman viikonkin aikana tuota nukkumisrytmiä, ei hyvää kyllä seuraisi.
Teen toimistotyöajan mukaista työtä ja se on hyvä. Pomoni tietää tilanteeni ja ymmärtää täysin. Olen myös sairaalassa töissä. Pomoni sanoi vaan, että sanon heti, jos on paha olla. Joskin poissaolokohtaus jos iskee niin ei se haittaa loppupäivääni.
Toivottavasti saat setvittyä tilanteesi, mutta ilmeisesti vuorotyö ei välttämättä ole sopivaa?