Usein mulla on lamaannuttava masennus, nyt tunnen hirveää vihaa.
Tunnen kuinka kaikki on patoutunut sisääni, kehoon.
Miten nämä patoutuneet tunteet saa purettua?
Yksin kun olen, se on aika vaikeata.
Terapiassa tuolissa istumalla ne eivät juurikaan
lähde liikkeelle.
Pienenä lapsena jouduin kaiken sulkemaan sisääni ja nyt aikuisena oireilen.
Onko sellaista terapiaa jossa saisin tämän kaiken ulos?
Tuntuu että tukehdun näihin asioihin.
Olen saanut kroppani kipeäksi kun en saa näitä tunteita ulos.
Yksi ystävä tietää, mutta hän ei halua auttaa.
Tunnen kuinka kaikki on patoutunut sisääni, kehoon.
Miten nämä patoutuneet tunteet saa purettua?
Yksin kun olen, se on aika vaikeata.
Terapiassa tuolissa istumalla ne eivät juurikaan
lähde liikkeelle.
Pienenä lapsena jouduin kaiken sulkemaan sisääni ja nyt aikuisena oireilen.
Onko sellaista terapiaa jossa saisin tämän kaiken ulos?
Tuntuu että tukehdun näihin asioihin.
Olen saanut kroppani kipeäksi kun en saa näitä tunteita ulos.
Yksi ystävä tietää, mutta hän ei halua auttaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mä puhuin asiasta mm. ryhmäterapiassa aikoinaan, ja sielläkään ei osattu kunnolla auttaa. Jotkut kohtalokaverit ovat puhuneet joskus tyynyyn hakkaamisesta, mutta ei se varmaan kaikkia auta.
Olen muuten ollut kauan psyk.hoidoissa. Niiden aikana elämässäni on sattunut jatkuvasti kaikkea ikävää ja ahdistavaa. En ole päässyt parantumaan kunnolla enkä varmaan paranekkaan koskaan. Mt-ongelmat usein kroonistuvat.
Olen ainakin joskus purkanut vihaani sanallisesti joillekin, jotka ovat kohdelleet mua huonosti, olen ollut erittäin pirullinen ja käytän "sanan säilää" terävästi, ja nautin siitä jos pahantekijä pahoittaa mielensä siitä, saipahan ansionsa mukaan paskapää kun mua halveksi ja pilkkasi. :/
Vihan purkamista ei kyllä ainakaan näköjään terveysaseman tarjoamilla ilmaisilla terapioilla saa tehtyä, pitäs olla rikas ja käydä yksityisellä. :(
Hei! Mulla ainakin on syitä vihan tunteisiin, varmaan sullakin. Ne eivät synny tyhjästä.
On niin järkyttävä tunne kun tuntee mitä olis tulossa jos saisi ne asiat ulos, pakahduttava tunne kehossa.
Olen todennut että muhun ei tehoa tavallinen terapia.
Olen myös käynyt ryhmäterapiakursseja läpi.
Sama juttu, en parane tuolissa istumalla.
Kerran kävi jopa niin että ohjaajat pelkäsivät
mitä asioita olisin tuomassa esille ja melkein
estivätkin sen.
En tiedä onko ketään muuta tässä maailmassa jolle on sattunut samoja asioita kuin minulle.
Ehkä tässä vielä etsin erilaista terapiaa, joka
sopii näiden asioiden työstämiseen.
Masennus aiheuttaa vihaa,tuskaisuutta,kiukkua,vanhat nim.omaan pahat asiat tulevat esille.Kun itsellä on huono olla ja masennus pukkaa ja on depis,niin kumma kyllä,silloin aivot hakevat muistista aina ne karmeat/ikävät/huonot/synkät kokemukset ja asiat ja ne ovat masennuksessa päälimmäisinä.Jotenka,ei se auta,jos depis-ihminen istuu ryhmäterapiassa tai yksilöterapiassa masentuneena,eikä tuohon masennukseen ole sitä ennen annettu lääke tai muuta lääkinnällistä apua.
Masentunut ihminen tarvitsee lääkehoidon ja jos muuta hoitoa tarvitaan ja psykiatri on kartoittanut depression syyn,niin sitten on toinen asia,jos potilas itse vielää katsoo hyväksi istua ryhmässä ja muistella menneitä.
Kun masennus on hoidettu siihen sopivalla lääkkeellä(mahd.vähän sivuvaikutuksia),alkavat raivo,viha ja surukin paeta ja maailma muuttuu silmissäsi kauniimmaksi paikaksi.Masennuksen on tosiaan todettu johtuvan aivojen välittäjäaineiden epätasapainosta.Mutta kannattaa antaa hoidattaa ensin tuo masennus pois erikoislääkärillä ja miettiä sitten tarvitsetko menneisyytesi kelaamista.Mutta tsemppiä.Minä otan juuri tätä kirkasvalohoitoa vielä vaikka onkin jo iltapäivä.Minulle tämä kirkasvalohoitolaite on lääkärin määräämä ja lääkettä syön myöskin.Pimeän vuodenajan depiksestä kärsin .Tsemppiä,jaksamisiin.
Taideterapia voi olla sellainen, missä kaiken saisi ulos tai sitä voi kokeilla ihan itsekseenkin, mulla se on ainakin helpottanut, tunteet saa jotenkin ilmaistun muodon.
Olen itse padonnnut kaiken sisääni; isäni käytti minua terapeuttinaan, enkä koskaan oppinut ottamaan omia tarpeitani huomioon, minua ei kukaan koskaan kuunnellut, kannustanut tai huomioinut ja odotin koko ajan, että isäni juomaisi minunkin tarpeeni, kunhan vaan tarpeeksi kuuntelisin häntä, mutta nyt hän on kuollut, eikä sitä hetkeä koskaan tullut. Se aiheuttaa ihan suunnatonta raivoa ja pettymystä, tuntuu, että minut on petetty ja koko elämältäni on pohja pudonnut pois.
Minulla kävi viha niin suureksi että otin puukon taskuun ja läksin kaupungille, jos jollakin olisi jotain minua vastaan niin en juoksisi pois, nyt olen lueskellut huolestuneena uutisia, se puukko on poissa enkä tiedä missä. Masennus ei ole hupia kun se jatkuu vuosia eikä apua tunnu löytyvän.