En tiedä mitä ajatella tai mitä tehdä. Tehdäkkö enää mitään sinun suhteesi. Osa minusta on halunnut jo aikoja sitten luovuttaa, järki varmaankin ollut silloin vielä kuvioissa mukana. Tunteet taasen saavat järjen äänen sekoilemaan. Sinä olet älytön, raivostuttava ja sekopää. En edes ymmärrä, kuinka olen saattanut rakastua tuollaiseen pakkaukseent. Olen miettinyt, pohtinut, miettinyt...enkä päässyt sinusta silti irti. Sinä et rakasta minua..muussa tapauksessa olisit nyt minun tukenani. Et olisi jättänyt minua näiden sekavien ajatusteni pariin..hakkaamaan päätä seinään. Nyt vaan toivon, että se järki tulisi nopeasti takaisin ja voisin kääntää sinulle lopullisesti selkäni.
Ajatukset sekaisin
pieni pörröpää
8686
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=y5CafUC_OG0
Selkä on jo seinää vasten. Pakko oli tulla järkiinsä ja ottaa itseään niskasta kiinni. En jaksa "tunnesyöppöjä". Minusta on parempaankin.
Vai kuka?
..täällä. Joku joka haaskasi aikaansa, niinkuin varmaan aika moni muukin. Nyt suunta vain eteen- ja ylöspäin, hope so. Kunhan vain selkäranaka ei pettäisi.... :)
vaihtoehto. Ei minulle. Viha ja katkeruus pysähtyvät minuun. :)
Elämä menee ohitse kun jahkailee. Toinen voi rakastaa kaikesta sydämestään muttei silti välttämättä halua odottaa ikuisesti, sillä elämästä ei ikinä tiedä.. mitä tapahtuu..
Älä sano itsellesi ettei joku rakasta sen takia jos suhde epäonnistui. Rakkaus on vain joskus mahdotonta joillekin.
..olisin katkera tai vihainen? Minähän rakastan sitä toista. Ja valitettavasti, en ole kyennyt vihaamaan häntä vaikka olen yrittänyt..joskus pieni määrä vihaa voi auttaa eteenpäin. Ei..minä vain haluan sen saman vanhan itseni takaisin, joka ei tarvinnut ketään tai tuntenut älytöntä kaipausta, joka repii joka päivä pään sisällä. Rakkaus on niin monimutkaista. Olisi todellakin helppoa, että jos rakastaa tai rakastuu niin kaikki menisi niinkuin vanhoissa elokuvissa. Liian paljon menneisyyttä, vammoja ja kuormia...
Hänelle ja kerrot tunteesi.
Meillä ei ole ongelma siinä, etteikö tunteista olisi koskaan puhuttu..päinvastoin..niistä puhuttu liikaakin. Ongelma on jokin muu...kaipaus on valtava välillä, silloin ehkä näemme..vietämme hetkisen yhdessä, rakastamme. Hän ei osaa olla minun kanssani, enkä minäkään enää hänen kanssaan. Elämäntilanne, karma vai mikä lie tämän aiheuttaa.. Joku siinä miehessä on kuitenkin koukuttanut minua, tehnyt minusta idiootin. Järki lentänyt päin seinää monesti. Nyt vaan haluan jo enemmän, tiedän etten sitä häneltä tule saamaan. Vaikka sydän huutaa etukäteen, niin pakko päästää irti.