Olin äsken perheen mukana kirkkokonsertissa Helsingissä, Johanneksen kirkossa.
Äänessä oli syntisen oopperan laulaja, ja orkesterissa oli viuluja ja rumpuja, kerran jopa mandoliineja.
Sinänsä tilaisuus noin muutoin oli hyvin vanhoillislestadiolaisille tuttu ja sopiva: Jeesus mainittiin vasta viimeisen laulun viimeisen virkkeen sivulausessa.
Äänessä oli syntisen oopperan laulaja, ja orkesterissa oli viuluja ja rumpuja, kerran jopa mandoliineja.
Sinänsä tilaisuus noin muutoin oli hyvin vanhoillislestadiolaisille tuttu ja sopiva: Jeesus mainittiin vasta viimeisen laulun viimeisen virkkeen sivulausessa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
konsertin ajan, mutta jos istuit, niin silloin hukka perii!
Oulussakin vl-väki laasuaa kirkkokonsertista toiseen, eikä Voittonen sano mitään.
Mopin palstalla on todettu että nykyisin ei enää uskovainen joudukkaan puhuteltavaksi, vaikka rikkoo moniakin määräyksiä. On suvaitsevainen ja hyväksyvä henki. SRK:ssa halutaan varjella ennen kaikkea sitä että joukko ei ala hajoamaan. Myönteinen kehitys kaiken kaikkiaan.
jäsenrekisteriä tutkailemaan silläsilmällä et ei kärsi enää pitää tiukkaa linjaa.
perua ne erottamisjutskat ainakin niiltä, jotka erotettiin kirkkokuorossa laulamisen vuoksi, noin aluksi.
Kuvauksesi vastaa hyin tapahtumien kulkua. Jeesus ei pahemmin (paremmin siis) ollut esillä.
Itselleni tuli kyllä huono omatunto siitä, että tilaisuuden keskeinen funktio oli tukea ruåtsinkielistä separatistitoimintaa. Luulisin esim. yksiviivaisen aan olevan samanlaisen ruåtsiksi ja suomeksi.
Toivottavasti pysyit erossa taputtamisen synnistä!
ja jos tuo ihminen ottaakin siitä itselleen kunniaa, niin silloin syyllistyy tuon toisen syntiin.
Samoin pitää varoa kiittämästä ruuasta emäntää. Hänkin voi langeta oman kunnian syntiin ja ottaa kiitokset itselleen ja ylpistyä.
Näin siellä Raamatussa opetetaan!
Alunperin lestadiolaisäidit vastasivat, kun kiitimme ruuasta: "Kiitos Taivaan Isälle!" tai "Jumalalle kiitos!"
Nykyään ei varmaan edes ole sopivaa kiittää ruuasta. Vain väärässä jumalisuudessa ja maailmassa lienee tälläinen tapa.
"Alunperin lestadiolaisäidit vastasivat, kun kiitimme ruuasta: "Kiitos Taivaan Isälle!" tai "Jumalalle kiitos!" " =O?
Mistä olet kuullut tuollisen tarinan/jutun? Haluaisin siis tietää tarkempaa informaatiota, onko jossain historiikissa selostettu tuo?
Oli muuten looginen päätelmä, minun isovanhempani sanoivat aina ruoan jälkeen että kiitos Taivaan Isälle ruoasta.
että tapa on hävinnyt. Entä nykysukupolvet?
Mutta taputtamiskielto on juuri siksi, ettei osoiteta kunnioitusta ihmiselle, joka saattaisi ylpistyä siitä.
Näin opetetaan!