Olen ahdistunut potilaitteni ihastumisesta minuun. Olen sairaanhoitaja ja työni kuvaan kuuluu olla ystävällinen potilaille. Monet miespotilat vain luulevat ystävällisyyden olevan sama asia kuin flirtti, jota se ei todellakaan ole! Vaihdoin numeroni salaiseksi mutta nyt potilaat soittavat osastolle ja pyytävät puhelimeen kun ovat kotiutuneet osastolta. Tämä on jo yleinen läppä työkavereideni keskuudessa ja olen ahdistunut tilanteesta.
Onko muilla hoitajilla samoja ongelmia? Onko oltava tyly jotta saa olla rauhassa?!!
Olen nuorempi sairaanhoitaja ja vanhemmilla kollegoillani ei ole samaa ongelmaa tässä määrin.
Onko muilla hoitajilla samoja ongelmia? Onko oltava tyly jotta saa olla rauhassa?!!
Olen nuorempi sairaanhoitaja ja vanhemmilla kollegoillani ei ole samaa ongelmaa tässä määrin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ei ole kyllä kovasti apua.. Itse olen kätilöopiskelija ja vasta vähän ollut sairaalassa ja kesänkin olin naistentautien vuodeosastolla, niin noista miespotilaista ei kovin ole vielä kokemusta.. Itse olen ystävällisyyden kannalla ehdottomasti, mutta luullakseni on varmaankin hyvä olla myös napakka työssään.. Mutta eihän sitä itse mahda tietystikään tuollaiselle tilanteelle mitään. Tsemppiä sulle!
Jos kyse olisi vain yhdestä tai kahdesta sinuun ihastuneesta potilaasta, niin voisi ajatella tapausten olevan irrallisia, mutta jos alat olla osastolla jo vitsi ihastuneitten potilaitten takia, niin sinun pitää pyyhkiä vaivautunut hymy naamaltasi ja katsoa itseäsi todella tarkkaan.
Sinä ehkä lähetät potilaille ja ympäristöösi viestiä joka ei kuulu työyhteisöön, ei sairaalaan.
Mahdollisesti olet käsittänyt väärin, päätellen siitä, että pidät ystävällisyyden vastakohtana tylyyttä, miten ollaan ystävällisiä. Mieti, oletko peräti hieman liian tuttavallinen, menetkö liian lähelle, katsotko liian syvälle silmiin, viivähtääkö empaattiseksi tarkoitettu kosketus hieman liian pitkään.Imarteleeko toisaalta potilailta saamasi huomio sinua, ja kiusaannut lähinnä siitä, että työkaverisi huomaavat kyseenalaisen suosiosi?
Monelle sairaanhoitajalle kuuluu työn kuvaan olla potilaille paljon muutakin kuin ystävällinen.
Mainitset miespotilaittesi luulevan että ystävällisyys on flirttiä, mutta pyydän sinua miettimään, joudutko tilanteisiin, jossa oma käytöksesi saattaaa olla tulkittavaksi flirtiksi?
En ammattietiikkani tähden lähtisi ensimmäisenä etsimään syytä potilasjoukosta vaan itsestäni.En tiedä mitä kuvittelet syyksi, ettei vanhemmilla sairaanhoitajilla ole samaa ongelmaa tässä määrin. Ovatko he kenties mielestäsi vähemmän seksuaalisia olentoja mitä sinä, vai olisko asenteissa ja toimintatavoissa eroa?
Professionaalisena hoitajana sä varmaan pystyt havainnoimaan itseäsi ja tiedostamaan, mikä on se hienoinen raja, jota ei ole tarkoitettu ylitettäväksi.Kyse lie lähinnä nonverbaalisesta viestinnästä, jos tarkennuksen tarvitset.Tässä kohtaa itsetutkiskelua sä varmaan oletkin jo huomannut mistä kenkä saattaa puristaa.
Ehkä ja toivottavasti.
Ymmärrän hyvin. Mulla on ollu samanlaista ongelmaa miespuolisten työkavereiden kanssa. Ei siinä auta muu kuin ottaa asiallisempi asenne ja laittaa "hymy pyllyyn". Vanhempana naisena voit sitten vapaasti hymyillä ja moni miespotilas jopa toivoo, ettei hymyn takana ole mitään piilomerkityksiä...
No todennäköisesti olet ainakin edistänyt monen miehen paranemista ;)
Itse jouduin aikoinaan vakavaan onnettomuuteen ja jouduin makaamaan sairaaloissa kuukausia.
Silloin alkuaikoina tarvitsin apua kaikkeen.Vessakäynteihin, pesulla ja jopa syömiseen.
Ja silloin ainoat läheiset naiskontaktit olivat ne hoitajat ( en silloin seurustellut).
Mutta vaikka mies olisi miten sairas tai vakavasti loukkaantunut niin kivekset ei lopeta tuotantoaan :))
Ja kun siinä tilassa joku viehko nuori nainen tulee aivan liki niin kyllä se mieheen vaikuttaa.
Niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Kyllä minäkin silloin ihastuin.
En tosin ehdotellut mitään tai soitellut myöhemmin hänelle mutta kuitenkin.
Ja kyllä tämä hoitaja sen huomasi ja taisi vähän vaivaantua.