Kivasti on mennyt tämäkin vuosi.
Tammikuussa TSH oli 8,0 ja T4V 16. Tk-lääkäri ei osannut sanoa mitään, mutta laittoi lähetteen sisätautilääkärille.
Helmikuussa TSH oli 8,6 ja T4V 14, joten sisätautilääkäri suostui pitkin hampain aloittamaan 'koelääkityksen' 25ug thyroxinilla, kun luettelin kaikki yleisimmät vajaatoiminnan oireet.
Maaliskuussa sain keuhkokuumeen.
Huhtikuussa TSH oli 4,1 ja T4V 17. Lääkärin mukaan olin terve. Omasta mielestäni olin sairas.
Toukokuussa thyroxinit loppuivat, joten soitin lääkärille ja tilasin lisää. Samalla valitin ettei olotila ollut yhtään helpottanut, joten lupasivat laittaa uuden lähetteen labraan. Joskus syksyllä.
Kesäkuussa kävin yksityisessä labrassa mittaamassa TSH:n, joka oli 6,1. Hintaa testillä oli muutama kymppi. Nostin annoksen 50ug:aan.
Heinäkuussa olotila ei ollut yhtään parantunut, joten nostin annosta väliaikaisesti 75ug:aan. Huonolla menestyksellä. Jälkeenpäin ajateltuna taisi käydä niin, että "subkliinistä hypotyreoosia sairastava potilas huomasi sairauteen liittyneet oireet vasta thyroxin-hoidon aloittamisen jälkeen". Laskin siis annoksen takaisin 50ug:aan.
Elokuussa kävin yksityisellä mittauttamassa myös kortisolin, joka oli normaali. Hintaa muutama kymppi. Niin ja ferritiininkin mittautin. Normaali ja muutama kymppi.
Syyskuussa oli taas kontrollikäynti. TSH oli 4,0 ja T4V muistaakseni 17. Eli samat kuin keväällä, mutta puolta suuremmalla annoksella. Sovittiin kuitenkin lokakuulle aika.
Lokakuussa tapasimme (kuulemma) ensimmäistä kertaa kasvotusten. Luulen kyllä että tapasimme jo helmikuussa, mutta en muista varmaksi sillä niihin aikoihin muistini oli hyvin heikko. Valitin, että edelleenkään olotila ei ole juuri sen parempi mitä aikaisemminkaan. Lääkäri alkoi jo tuskastua ja kertoi näkemyksensä, jonka mukaan olen täysin terve. Korkeintaan vähän masentunut, mutta se menee ohi kun alkaa harrastaa liikuntaa kolmesti viikossa.(jonka sitten muuten teinkin) Lopuksi hän vielä kysyi, että syönkö edelleen 25ug:n annosta, joten toistin syöneeni koko kesän 50ug:aa ja välillä jo 75ug:kin. Sen jälkeen ilmoitin kokeilevani uudestaan 75ug:lla, johon hän pitkin hampain suostuikin.
Marraskuussa oli jälleen kontrollikäynti. TSH oli 2,5 ja T4V 16(joka on muuten tasan sama, mitä se oli ensimmäisissä mittauksissa ennen lääkityksen aloittamista). Lääkärin mukaan molemmat arvot ovat viitealueen puolessa välissä, joten oireita ei pitäisi enää olla. Edessäni oli kuitenkin paperi, johon olin luetellut 36 yleistä kilpirauhasen vajaatoiminnan oiretta, jotka edelleen tunnistin, hieman parantuneesta olotilasta huolimatta. Laskin myös luulosairauden poissulkemiseksi erikseen ne oireet jotka tunnistin jo viime vuotta edeltäneeltä ajalta. Niitä oli 5. Lääkäri kyllästyi terveen ihmisen hoitamiseen, mutta suostui sentään jalomielisyyttään laittamaan 'nyt sitten vielä' endokrinologille. JES! Lopuksi hän vielä erikseen kielsi nostamasta annosta, sillä "tulet entistä kipeemmäksi".
Joulukuussa nostin annosta 100ug:aan ja vaikutukset tuntuvat positiivisilta. En edelleenkään tunne itseäni mitenkään terveeksi, mutta suunta on kuitenkin oikea.
Näin siis meillä. Menepä valittamaan oireitasi, niin lyödään sellaiset rätingit eteen, että sulla EI VOI olla mitään vikaa. Että ulos täältä toisten resursseja tuhlaamasta!
Onko muilla yhtä kivaa?
Tammikuussa TSH oli 8,0 ja T4V 16. Tk-lääkäri ei osannut sanoa mitään, mutta laittoi lähetteen sisätautilääkärille.
Helmikuussa TSH oli 8,6 ja T4V 14, joten sisätautilääkäri suostui pitkin hampain aloittamaan 'koelääkityksen' 25ug thyroxinilla, kun luettelin kaikki yleisimmät vajaatoiminnan oireet.
Maaliskuussa sain keuhkokuumeen.
Huhtikuussa TSH oli 4,1 ja T4V 17. Lääkärin mukaan olin terve. Omasta mielestäni olin sairas.
Toukokuussa thyroxinit loppuivat, joten soitin lääkärille ja tilasin lisää. Samalla valitin ettei olotila ollut yhtään helpottanut, joten lupasivat laittaa uuden lähetteen labraan. Joskus syksyllä.
Kesäkuussa kävin yksityisessä labrassa mittaamassa TSH:n, joka oli 6,1. Hintaa testillä oli muutama kymppi. Nostin annoksen 50ug:aan.
Heinäkuussa olotila ei ollut yhtään parantunut, joten nostin annosta väliaikaisesti 75ug:aan. Huonolla menestyksellä. Jälkeenpäin ajateltuna taisi käydä niin, että "subkliinistä hypotyreoosia sairastava potilas huomasi sairauteen liittyneet oireet vasta thyroxin-hoidon aloittamisen jälkeen". Laskin siis annoksen takaisin 50ug:aan.
Elokuussa kävin yksityisellä mittauttamassa myös kortisolin, joka oli normaali. Hintaa muutama kymppi. Niin ja ferritiininkin mittautin. Normaali ja muutama kymppi.
Syyskuussa oli taas kontrollikäynti. TSH oli 4,0 ja T4V muistaakseni 17. Eli samat kuin keväällä, mutta puolta suuremmalla annoksella. Sovittiin kuitenkin lokakuulle aika.
Lokakuussa tapasimme (kuulemma) ensimmäistä kertaa kasvotusten. Luulen kyllä että tapasimme jo helmikuussa, mutta en muista varmaksi sillä niihin aikoihin muistini oli hyvin heikko. Valitin, että edelleenkään olotila ei ole juuri sen parempi mitä aikaisemminkaan. Lääkäri alkoi jo tuskastua ja kertoi näkemyksensä, jonka mukaan olen täysin terve. Korkeintaan vähän masentunut, mutta se menee ohi kun alkaa harrastaa liikuntaa kolmesti viikossa.(jonka sitten muuten teinkin) Lopuksi hän vielä kysyi, että syönkö edelleen 25ug:n annosta, joten toistin syöneeni koko kesän 50ug:aa ja välillä jo 75ug:kin. Sen jälkeen ilmoitin kokeilevani uudestaan 75ug:lla, johon hän pitkin hampain suostuikin.
Marraskuussa oli jälleen kontrollikäynti. TSH oli 2,5 ja T4V 16(joka on muuten tasan sama, mitä se oli ensimmäisissä mittauksissa ennen lääkityksen aloittamista). Lääkärin mukaan molemmat arvot ovat viitealueen puolessa välissä, joten oireita ei pitäisi enää olla. Edessäni oli kuitenkin paperi, johon olin luetellut 36 yleistä kilpirauhasen vajaatoiminnan oiretta, jotka edelleen tunnistin, hieman parantuneesta olotilasta huolimatta. Laskin myös luulosairauden poissulkemiseksi erikseen ne oireet jotka tunnistin jo viime vuotta edeltäneeltä ajalta. Niitä oli 5. Lääkäri kyllästyi terveen ihmisen hoitamiseen, mutta suostui sentään jalomielisyyttään laittamaan 'nyt sitten vielä' endokrinologille. JES! Lopuksi hän vielä erikseen kielsi nostamasta annosta, sillä "tulet entistä kipeemmäksi".
Joulukuussa nostin annosta 100ug:aan ja vaikutukset tuntuvat positiivisilta. En edelleenkään tunne itseäni mitenkään terveeksi, mutta suunta on kuitenkin oikea.
Näin siis meillä. Menepä valittamaan oireitasi, niin lyödään sellaiset rätingit eteen, että sulla EI VOI olla mitään vikaa. Että ulos täältä toisten resursseja tuhlaamasta!
Onko muilla yhtä kivaa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kuulostaa niin normaalilta potilaan (mikä tahansa sairaus) hoitokäytännöltä, että!
Samoja kokeneita on varmasti satoja.
Miten voi päästä yksityiseen labraan mittauttamaan arvot ilman lääkärikäyntiä? Ja missä tällainen on mahdollista?
Vai kävitkö kesä- ja elokuussa kuitenkin myös yksityisessä lääkärissä, vaikka et siitä meille sanonut.
Miten on myös mahdollista, että nostat itse lääkkeen annostusta. Eivätkö lääkkeet lopu kesken, kun niitä yleensä niin kitsaasti kirjoitetaan? Mistä sait nuo kesällä käyttämäsi lääkkeet ja kuinka isolla riitelyllä?
Miten lokakuinen lääkäri suhtautui siihen, että olit omin päin nostanut lääkettä? Kirjoittiko hän kuitenkin nyt tarvetta suuremman annoksen, kun pystyit sitten vielä omin päin nostaamaan sataan?
Reumapuolella se johtaisi totaaliseen kaaokseen, niin että potilas joutuisi jatkuvan kontrollin alle, koska ei ole luotettava. Varmaan ainakin kaikki vahvemmat kipulääkkeet lopetettaisiin, koska tuollaisen käsiin eivät sellaiset sovi. Viis siitä, että potilas kituu. Tai sitten kipulääkkeet kirjoitettaisiin pienissä osissa ja liian pienillä annoksilla niin, ettei väärinkäytöksiä voisi tulla.
Jos joskus sairastat niin paljon, että Kelan omaavastuuosa lääkkeiden vuosittaisista kuluista menee rikki, saat apteekista kerrallaan tasan kolmen kuukauden erän lääkkeitä kirjoitetun annoksen mukaan, ja vasta kun olet ajallisesti laskettuna käyttänyt nuo kaikki lääkkeet, saat lisää!!!!! Tekee elämän tosi hankalaksi. Ei auta, vaikka olisi matka tai apteekkilakko tulossa, tai osa lääkkeistä kadonnut tai varastettu. Toisaalta thyroxin on ilmaista. Sillä voi olla eri säännöt. Vai säännelläänkö jotenkin sen saamista suhteutettuna kirjoitettuun lääkeannokseen?
Terv. Toinen potilas
Yksityisen lääkäriaseman laboratoriot eivät edellytä lääkärin lähetettä, ainakaan suurimmat ketjut. Potilaan tulee vain osata pyytää haluamansa tutkimukset. Kelan korvausta ei myönnetä ilman lääkärin lähetettä, mutta kokeet voi otattaa ilman minkäänlaista lähetettä.
Yksityiseen labraan pääsin kävelemällä ovesta sisään ja pyytämällä tiskiltä TSH-testin. Hinnastokin oli näkyvillä. Kai se on ihan normaali käytäntö kaikissa yksityisissä lääkärikeskuksissa, vai onko?
Lääkkeen annostusta uskalsin nostaa, kun kokeen ottanut hoitaja sitä suositteli. Toki hän neuvoi ensin varmistamaan asian lääkäriltä, mutta en sitten kuitenkaan kysynyt. Tietenkin olin asiaan etukäteen perehtynyt ja lääke (tai paremminkin hormoni) oli myös siinä mielessä tuttu, että siskolla ja äidillä on myös samaa vaivaa.
Tyroksiinia saa tietääkseni kirjoittaa vuoden annoksen kerrallaan, mutta apteekista sitä saa vain 3kk annoksen yhdellä kertaa. Eli aluksi sain 'kokeiluannoksen' 100*25ug, joka kesti n. 3kk ja sen jälkeen muistaakseni toukokuussa puhelinlääkemääräyksellä 2*100*25ug, joka siis 50ug annoksella riittäisi 3kk. Syyskuussa kontrollin yhteydessä tilasin taas uuden lääkemääräyksen, josta on edelleenkin jonkin verran jäljellä. Lokakuussa sanoin nostavani annosta 75ug:aan ja marraskuussa pyysin kontrollisoiton yhteydessä 100ug tabletteja, joita sitten ottaisin vuoropäivin kokonaisen ja puolikkaan. Tästä asiasta ei sentään tarvinnut riidellä.
Ihme, että usemapi ei ole tietoinen yksityispuolen mutkattomuudesta.
Voit asioida yksityisen endokrinologin kanssa ja saada ihmisarvoista hoitoa ja kohtelua. Tarinasi ei yllätä.
Kyllä minulle on ainakin eräässä lääkäriasemaketjussa (jonka nimi on yleinen hyönteinen) sanottu, että labrakokeita ei saa ilman lääkärin lähetettä, koska lääkärin on tulkittava kokeet. Minulle ei ole edes annettu lääkärin minulle määräämää puhelinkoodia, jolla voisin tiedustella tulokset itse. .."koska tuo lääkäri ei normaalisti sitä koodia anna, joten tämä ei voi olla totta, ja jonkun on tulkittava arvot".
Miten olette labrakäynnin jälkeen saaneet itsellenne tulokset, jos olette saaneet labrat ilman lähetettä? Onko joku tulkinnut ne kuitenkin vai oletteko itse kysyneet ne puhelinkoodilla vai saaneet postissa kotiin?
Onko joku saanut röntgenkuvan haluamastaan paikasta myös ilman lääkärin lähetettä?
On se uskomatonta, että yksityiselläkin puolella asiat ovat näin vaikeita. Vai onko minulla vain huono tuuri?
Niiden labrakokeiden mukana tulevat viitearvot,ja jos arvot ovat pielessä, sen ilmoittaa laboratorion näytteenottaja, lääkärille voi varata ajan,jos epäilyttää.
Myös röntgenkuvat saa ilman lähetettä, tosin siitä ei saa sitten Kelan korvausta. Näin ainakin Terveystalon lääkäriasemalla.
Olen itse hakenut labrakokeitteni tulokset ja käynyt ne läpi näytteenottajan kanssa. Mikä tuossa epäilyttää. Ellen olisi itse toiminut noin, en antaisi tänne vääriä tietoja.
Käy terveystalon labrassa.
Nimittäin olen itsekin toiminut samoin ja olen vain ilmoittanut lääkärilleni annosnostosta ja hän on sen hyväksynyt.Ja samalla tavalla olen otattanut kokeita yksityisesti,kun aina ei ole ollut lähetettä.
Kyllä tämä kilpparin vajis on sellainen asia,että pitää itse itsestään huolta pitää.Turhan moni on alilääkitty ja jopa ilman diagnoosia!
Sitä oppii luottamaan tuntemuksiinsa ja huolehtimaan itsestään. Tuota ihmettelen, kuinka Mehiläinen on noin joustamaton. Suosittelen vaihtamaan lääkäriasemaa.
Ei epäilytä mikään. En vain jaksanut edellisessä viestissäni selittää asiaan liittyvää toista ongelmaa! Kävin siis lääkärissä, joka kirjoitti labrat. Koska lääkärin puhelinajat olivat pitkälle varattu, hän käski minun pyytämään labrasta puhelinkoodin, jolla voin kysyä tulokset seuraavana päivänä.
Labratäti sen sijaan oli niin tietäväinen, että hän tiesi minua paremmin sovitun; tuo lääkäri ei ikinä anna puhelinkoodeja, joten sanomasi ei voi olla totta. Lisäksi lääkärin (edes labrahoitaja ei käy, kun on tulehdusarvot ja maksa-arvot) pitää tulkita kokeiden tulokset. Tästä voi poiketa mukamas vain silloin, jos potilas on itse lääkäri! En sitten koodia saanut. Lääkärin kanssa sovimme, että jos minulle puhelinaika kuitenkin annetaan, hän ei soita, koska minulla jo silloin jo tuo tieto.
Näin ollen labratulosten saamisessa oli lopulta kova työ. Vihdoin tulivat postissa kotiin - ilman kenenkään tulkintaa. Että näin hyvää palvelua siellä pörriäisessä.
Kiitoksia neuvojille! Ensi kerralla tosiaan menen Terveystaloon, jos kaipaan vain puhtaasti labroja.
Toiminnasta voit antaa palautetta, vaikka hoitavalle lääkärille, ettet ole tyytyväinen laboratorion toimintaan. Olet maksanut kokeesi, ja kopiot labratuloksista tulee saada, vaikka labrassa sanottaisiin mitä.
Otan kokeeni useimmiten paikallisessa terveysalan oppilaitoksessa, jossa on oma labransa. Sieltä vaan listalta valitsee testinsä ja maksaa paikanpäällä. Tuloksen saa postissa kotiin. Mukana tulee myös sellainen viitearvolappunen, josta voi tarkistaa omien arvojensa tilanteen ja sen mukaan saa itse varattua lääkärin, jos tuntee tarvetta siihen.
Noiden testitulosten kanssa oon sitten marssinut yksityiselle lääkärille, jolle on aivan hyvin kelvannut oppilaslabran tulokset. :)
En käsitä miksei labrapalveluja voisi tehdä laajemminkin joustavammmiksi, sillä se tekisi hoidosta selvästi helpompaa! On mukavaa saada nähdä tulokset ensin itse ja miettiä sitten mitä kautta hakea apua.