onko kellään kokemusta sosiaalisten tilanteiden pelosta ja esiintymisjännityksestä? Suorastaan kammoan kaikkia sosiaalisia tilanteita. aina kun joudun tekemisiin muiden kanssa, menen ihan lukkoon. jos vaikka olen lenkillä ja joku tuttu tulee vastaan ja rupeaa puhumaan niin kadun koko lenkille lähtöä ja ajattelen, että olisin voinu jäädä kotiinkin, siellä ei ainakaan kukaan näkis mua. yritän vältellä ihmisiä ja siksi minua pelottaakin, että pystynkö koskaan esim. seurustelemaan. olisi kiva jos joku vastaisi ja antaisi neuvoja, joista olisi apua sosiaalisten tilanteiden pelkoon.
sosiaalisten tilanteiden kammo
jännittäjä-tyyppi
112772
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
en osaa antaa mitään kovin järkeviä neuvoja, mutta jos se yhtään lohduttaa niin meitä sos. kammoisia on MONTA!! mäkin eniten pelkään juuri tuota seurustelu-hommaa koska jännitän niin hirveästi yleensäkin ja eniten juuri miehiä jostain syystä:/
mulla on ainakin auttanut huumori tosi paljon ja sitten sellainen ei kiinnosta- asenne eli vaikka jännitän, niin mitä se toiseille kuuluu vaikka ilmeeni olisi jännittynyt ja suorastaan tärisisin enkä pystyisi kunnolla aina katsomaan silmiin jne..
myöskin ihmisille juttelu auttaa, ei ainakaan se kotiin istumaan jääminen, mikä niin usein aina houkuttaakin... niin ja sitten kannattaa myöskin muistaa että kaikki jännittää toiset vain pienemmässä mittakaavassa eli ei ne muutkaan niin kummoisia ole! monesti pelätään ihmistä ihan turhaan!!
yritän jeesailla kaikkia tämän asian ympärillä olevia. Olen kokenut nämä vaivat, mutta noussut suosta kohti omaa itseäni, jolle sosiaalinen elämä on todellinen vahvuus. Olen noussut jopa niin syvältä suosta, että ohjauduin ammattiauttajalle ja sain diagnoosin pahasta sos tilanteiden pelosta.
Olen siis vetänyt hieman omia reittejäni nämä ongelmat, sillä uskaltauduin psykiatrian erikoislääkärille syteen-tai-saveen-asenteella. Mutta voi herranen aika missä nousussa elämäni on ollut siitä lähtien. Sain siis lääkettä.
Huumori on uskomaton voimavara. Itse pelkäsin sosiaalisissa tilanteissa "virheitä", mutta ne pystyi kääntämään voitoksi juuri huumorin avulla.. mutta se oli pitkä prosessi se
sait? Kiinnostaisi tietää, sillä kärsin itsekin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja olen ajatellut hakea siihen apua, koska se häiritsee elämääni jo paljon. Voitko kertoa miten asiassa tulisi edetä? Voiko yleislääkäri auttaa? Saako heti jokin reseptin vai lähetetäänkö psykiatrille?
Kiitos jos viitsit vastata :)
Aika moneilla ihmisilla samanlainen ongelma, mutta ei kaikki uskalla puhua tästä asiasta. Mulla itse aina oli kauhea esiintymisjännitys...Otin yhteyttä terveydenhoitajan kanssa ja sain lääkityksen, eli Propral 10mg, kyllä se auttaa! Minulla huomenna koulussa historia-tehtävän esitys, ja vielä suomeksi (minulla on toinen äidinkieli), ei jännittä yhtään!
Ota rohkeasti yhteyttä terveydenhoitajan tai lääkärin kanssa! Ehkä jos sulla niin kauhea paniikki, lääkäri voi tarjota erikoisen terapian???
Tänään just oli ahistava tilanne kahvipöydässä työpaikalla kun jouduin selittää näkemyksiäni eräästä poliittisesta asiasta. Punastuin ja häselsin. Ärsyttää ja ahdistaa. Sitten luulen vielä että minulla on epävakaa persoonallisuushäiriö. En tiiä. En oo vielä uskaltanu käydä keskustelemassa lääkärin kanssa. Kaverilla on myös sosfobia ja hän käynyt terapiassa ja saanut lääkkeitä. Ehkä sillä on nyt parempi olo, mutta valittelee, että joistain lääkkeistä saattaa tulla ongelma.
Tuosta epävakaasta persoonallisuudesta. Tajusin vasta tällä viikolla, että minulla saattaa olla se. Tiedän. Itse tehdyt diagnoosit eivät aina päde, mutta kuvauksessa oli paljon, mitkä sopivat minulle. On tietysti hyvä asia, että löytyy joku syy käytökselleni. Joku voi sanoa, että se on sinun luonne. OK, mutta on siitä aika paljon haittaakin.
Ei helevetti kun tuli kerrankin kunnon neuvo. Propralia nieluun ja kaikki onkin helpompaa!
Siis ei jumalauta, propral 80 se vasta auttaakin kun pitää lähteä pyytämään ihastusta ulos. Nyt kun löytäis lääkärin joka myöntäis sitä :D
Heippa
Mulla myös sosiaalisten tilanteiden pelko todella paha, ilman lääkkeitä en tulisi toimeen.
Eli parhaat siihen vaivaan ovat ;
Propral ja Rivatril.
Propral vielä parempi siksi koska se ei ole rauhoittava lääke eikä siihen jää koukkuun koska se on alkujaan aivan tavallinen verenpainelääke ja on huomattu että se auttaa esim. kahvikuppineuroosiinkin.
Mä ainakin menin ihan yleislääkärille Pulssiin ja sain reseptit ja käyn tällä ko. lääkärillä nyt ihan säännöllisesti.
terv. yks kahvikuppineuroosinen rouva
Varmasti kaikilla on ollut jossain vaiheessa jännitystä kun pitää esiintyä esimerkiksi koulussa, mennä sukulaisjuhliin tapaamaan anoppia tai pitää työpäikalla kokous.
Ihmiset käyttäytyvät erillä tavoilla mikä tulee ahdistavien sosiaalisten tilanteiden kohtaamisen.
Ihan rehellisesti sanottuna hieman ottaa päähän, että jotain käsien hikoilua ja pienmuotoista ylitsepäästävää ja ohimenevää jännitystäkin luokitellaan Sosiaalisten tilanteiden kammoksi - onhan sekin jo jotain ja jonkinmuotoista sosiaalisten tilanteiden pelkoa mutta eikö sitä ole kaikilla?
Itse sairastan sosiaalisten tilanteiden kammoa - olen sairastanut jo useampia vuosia. Muutaman vuoden lääkkeitäkin vetänyt ja niistä juuri eroon päässyt (sitalopraamia (sepram) jota ei yleensä anneta edes lapsille)
Itselläni se kuitenkin oli täysin eria luokkaa kun se, että jännitti nähdä tuttuja ja muita. Päivät, että pääsin kouluun edes muutamaksi tunniksi olivat harvinaisempia kuin päivät etten talosta, joskus jopa huoneestani ulos pystynyt lähtemään. Pahimmillaan saattoi olla, että ei omia vanhempia pystynyt näkemään tai kohtaamaan ja sosiaalisista kanssakäymisistä aiheutui paniikkikohtauksia - hyperventilointia, ahdistuneisuutta, kykenemättömyyttä tekemään mitään muuta kuin yrittämään hengittää kippuralla nurkassa.
Tämähän johti sitten siihen, että koulun juuri ja juuri sain suoritettua kotona tehdyilla tehtävillä jonka vanhemmat koululle veivät. Ylä-asteen jälkeen sain paikan amiksessa, mutta koulussa kohtaukset pahenivat sen verran, että psykologi anoi vuoden lomautuksen koulusta.
Tässä sitä sitten toivotaan, että koulun saisi edes suoritettua loppuun ja että kykenisi vihdoin pääsemään koulu- ja työelämään.
Turha väittää laiskaksi - tuskinpa kannattaa edes yrittää tajuta ellei löydy jonkin sortin kokemusta.
Tämän takia vinkuteinitkin ottavat päähän - tuskinpa tietävät mistä puhuvat ja draamaavat.
Itselläni ollut todella paha sosiaalisten tilanteiden pelko reilusti yli kymmenen vuotta. Propral ei auta minulle edes siihen vapinaan! Rauhottavia joudun popsimaan aina jos pitää ihmisten ilmoille lähteä... Mitään sosiaalista elämää minulla ei ole tämän vaivan vuoksi, jätin kouluttautumatta ja töissä käyminen mahdotonta... En ole ikinä vain yhdellekään lääkärille edes puhunut tästä ja rauhottavia tuntuu olevan todella vaikeaa saada mutta tarvitsen niitä koska ne ovat ainoa helpotus silloin kun on aivan pakko lähteä jonnekin. Alkoholi on toinen mutta juomisesta tuli minulle aikoinaan paha ongelma enkä vieläkään osaa ottaa kohtuudella eikä minusta kohtuukäyttäjää ikinä varmaan tulekaan. Ajoittain tulee siis juotua paljon yleensä viikon tai pari ellei kauemmin ja joka kerran jälkeen sosiaaliset tilanteet tuntuvat aina vain vaikeammilta.
Mulla on kanssa sos.tilanteiden pelko.Melkein kaikki ihmisten kohtaamiset on kamalia kun jännittää,pelottaa,oon iahn paniikissa.Pahinta on puhua lääkärille tai psykologille,se ei vieläkään oikeen onnistu kunnolla kun en saa aina sanaa suustani,änkytän,hikoilen ja tärisen.Se on ihan kamalaa ja pelkään että kaikki huomaa sen ja menen enemmän paniikkiin.Nyt ongelma ei kuitenkaan ole niin paha kuin joskus aikaisemmin,pystyn jotenkin (yleensä) puhumaan ja käymään kaupassakin.Kaupassa käynti yksin oli joskus mahdotonta,en vaan pystynyt menemään edes kauppaan sisään.Toinen suurimmista ongelmistani oli kun kävin koulua ja piti mennä ruokasaliin.Ala-asteella ja ylä-asteella se vielä onnistui jotenkin kun menin kauas muista istumaan mutta kymppiluokalla en enää pystynyt menemään ruokasaliin.Kerran menin sisään sinne mutta iski kamala paniikki ja oli pakko lähteä heti pois.Koulupäivät olin syömättä ja nälissäni ja valehtelin käyneeni syömässä ettei kukaan saisi tietää ongelmaani.Nyt tiedän että ne näkivät lävitseni vaikka kuvittelin peittäväni ongelman hyvin.Mutta parempaan päin oon mennyt,pahimpia nykyään on palaverit.Niissä en ole käynyt pariin vuoteen,elokuussa pitäisi mennä ja se olisi tosi tärkeää joten pitänee ottaa itteään niskasta kiinni ja mennä,jos se onnistuu.
Kaikki pelko mikä päässä liikkuu on väärin opittua harhaa ja siintä pääsee eroon. Fucki it asenne toimii erinoimaisesti tälläisissä tilanteissa missä pelkäät tekeväsi jotain virhetiä. Oikeasti sillä ei ole niin suurta merkitystä jos vähän jotain punastelet tai änkyttelet. How cares.. Ei tämä elämä niin vakavaa ole että ptiäisi pelätä muita ihmisiä.