kuinka vahva haju on leikatuilla uroksilla? entä naarailla? tarttuuko haju ihmiseen kun tämä viettää aikaa freetun kanssa? ja on samassa huoneessa.tiedän että tämä on mielipidekysymys ja riippuu fretistä mutta jos voisitte omia kokemuksianne kertoa? :)
haju???
maikki
361821
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
kuulin että urokset haisevat aika voimakkaasti mutta haju heikkenee leikatessa. naaraat eivät haise lähes yhtä paljon kuin urokset
frettien voimakas ominaistuoksu vähenee huomattavaksi leikkauksen myötä mutta ei toki kokonaan häviä.
Freteillä, kun on tapana myöskin merkkailla hajullaan, myöskin pelästyessään tulee hajua mutta tämä menee ohi tuuletuksella. Toki frettien hajua tarttuu myöskin vaatteisiin mutta tähänkin tehoaa raikas ulkoilma. Myöskin usein toistuvaa turhaa pesua pitää välttää koska tällä ei saada hajua vähenemään niinkuin yleisesti luullaan vaan päinvastoin haju on voimakasta kaksinverroin ja saadaan muutakin hallaa aikaiseksi. Ja tosiaankin myös yleisellä siivouksella saadaan frettien haju pidettya alhaisena koska pahin hajulähde lähtee yleensä niiden kakka-astiasta.
Uroksilla haju on voimakasta kiima-aikana jolloinka uros käyttäytyy agressiivisesti mutta suosittelen leikkaamaan ajoissa mikäli ei aiota pentuja teettää mutta pentujen tekoa ei suositella harrastelijoille vaan tämä on erittäin vaativaa työtä. (Kokemusta löytyy myös tästäkin)
Mutta frettien hajuun kyllä tottuu ajan myötä eikä frettien omistaja itse sitä, niin huomaa mutta ootas, kun fretti pölläyttää, niin sen kyllä haistaa ja se haju on aikas sanoinkuvaamaton mutta onneksi on olemassa raikastimet ja ikkunat jotka voi sitten avata.
Meidän Viivistä voin sen verran kertoa, että vaikka tyttö onkin leikattu, niin toki tyttö unissaan päästelee hajua, kun sylissä nukkuuu mutta eipä se mua häiritse, kun olen siihen niin tottunut.
Leikkaamattomalla naaraallakin haju on myöskin voimakasta siinä missä uroksillakin.
kiitoksia tiedoista. Olen jo miltei vuoden ajan yrittänyt imeä itseeni kaiken fretti tiedon mitä vaan olen saanut irti. Haju on kuitenkin jäänyt askarruttamaan, ei ole kiva lähteä ihmisten ilmoille jos haju on kamala :)
Julma totuus on se, että fretit haisevat, niin urokset kuin naaraatkin, aivan kauhealta. Tietysti freetulien omistajana en itse sitä hajua haista, ellen työnnä nenää elukan turkkiin kiinni, eikä sillonkaan haju oo omaan nenään paha. Mutta kommentteja tulee kyllä muilta! Menepäs frettien käsittelyvaatteissa ihmisten ilmoille, niin heti kaikki nyrpistää nenäänsä ja kiukuttelee, että hei sä haiset. Tästä syystä ainakin ite vaihdan paidan, kun menen ulos, jos olen ötöjä sitä ennen pidelly sylissä ^^
Haju tarttuu myös huoneeseen. Meilläkin freetujen kolme kuukautta sitten "hylkäämä" huone haisee niille vieläkin. Ötöt sai isomman ja paremman huoneen. Pahimmalta haisee virtsa, ja kiima-aikana urosten merkkailu on oikeasti niin ällöttävää, että siinä itkee kun niitä pesee. Just kun oot saanu sen iki-ihanan maljakon, jonka luokse fretin ei pitänyt päästä, putsattua, niin elukka huomaa: "haa! miksei tota oo viel merkattu!" Leikkauksella uroksilta kyllä loppuu toi merkkaus, mikä on iso helpotuksen huokaus. Mut ei sillä leikkauksellakaan se ominaishaju lähde, eikä eläintä voi hajustaan syyttää. Omistajalla (ja omistajan perheellä, tuttavilla, työkavereilla, naapureilla ect ect) täytyy vaan olla kestävä nenä ja hyvät hermot :)
Meillä on 2 naarasfrettiä, toinen leikattu ja toinen on pentu. Meillä ei haise fretille! Olen kysynyt tutuilta, jotka käyvät kylässä, että haiseeko, eikä kenenkään nenään ole käynyt. Jotkut ovat jopa ihmetelleet, ettei fretit haisekkaan, vaikka ovat niin kuvitelleet.
Siivoamisella on erittäin suuri vaikutus hajun poissa pysymiseen. Pesen kaikki frettien pehmikkeet ja niiden huoneen lattian (ja muut pinnat) vähintään kerran viikossa. Hiekkalaatikot puhdistan monta kertaa päivässä.
taidanpa olla eri mieltä sillä itse olen pentujani vienyt pienestä pitäen ihmisten ilmoille mutta totuushan on se, että, kun ostaa eläinkaupasta fretin, joka viettää suurimman osan ajastaan häkissä eikä sitä kauhesti käsitellä/viedä ihmisten ilmoille, niin se vie paljon aikaa/kärsivällisyyttä saada siitä ihmisystävällinen/purematon.
Tuollaiset maljakot ja kaikki särkyvä kannattaa laittaa mahdollisimman ylös. Meillä ei oo esim. kukan kukkaa, kun ei voi pitää enkä edes haluakaan kasveja. Kaikki särkyvä on vitriinissä frettien ulottumattomissa. Nytkin, kun eläinten messut lähtee, niin koko pesue tulee mukana ja viedään niitä ihmisten luo, kun kovasti tykkäävätte ihmisistä ja saavatte tutustua vieraisiin.
Enpä itse ole koskaan vaatteitani vaihtanu olos mentäessö enkä vaihda jatkossakaan mutta kukin tavallaan. Ja itselläni on ainakin tarkoitus kasvattaa freteistäni ihmisystävällisiä otuksia.
Pesen ite frettien nykysen alueen joka toinen päivä. Sen päivän ajan ei haise. Tosin vaikutusta voi olla silläkin, että yhtäkään elukkaa ei ole leikattu (ja tiedän kokemuksesta, että leikatut urosfretit haisevat paljon vähemmän kun nämä ei-leikatut). Ja vaikka siivoais ja jynssäis jatkuvasti, suurin haju tulee siitä virtsasta, ja sitä usein jää elukan mahakarvoihin, ja varsinkin, jos on parkettilattia tai vastaavaa, ja ei osukaan hiekkalaatikkoon.. Mut painotan vielä sitä, että mulla on tällä hetkellä kaks leikkaamatonta urosta, ja niistä lähtee enemmän hajua kun meidän pikkutytöstä (vaikka haiseehan toki sekin, mutta täysin erilaiselle). Eikä siivous vaikuta siihen ominaishajuun, joka tulee eniten ilmi siinä, kun pitelet frettiä sylissä. Sen jälkeen haisee paita fretille, vaikka miten päin seisoisit. En nyt katkerana halua jankata asiasta, tai mitenkään mustamaalata mitään tai ketään ^^ Ehkä meidän porukoilla on vaan herkemmät nenät.
Meillä on kyllä kans niin, että uroksen virtsa haisee tosi voimakkaalle ja pahalle. Naaraan ei haise juurikaan. Uroksen kakat on myös todella pahan hajuisia ja hirmu isoja (onpas hyvät jutut.. heh) ja lattioita saa kyllä hinkata aika urakalla jos meinaa sen hajun niistä saada. Nimittäin jos/kun poitsumme välillä sattuu lattialle tekemään. Ja poitsun massu kyllä haisee aina pissalle. Vähän inhottava juttu kyllä..
Ekan frettini sain eläinkaupasta pentuna, eikä se purrut tai käyttäytynyt huonosti, ellei sitä kohdeltu osaamattomasti tai jos siihen kajottiin hanskoilla. Sama pätee mielestäni kaikkiin eläimiin: jos sitä kohdellaan röyhkeästi tai pelokkaasti, se muuttuu agressiiviseksi varsinkin jos oma omistaja ei ole mailla eikä halmeilla.
Ja pidän maljakkoa aina esimerkkinä puhuessani rikkomisesta, ei se tarkoita, että edes omistaisin sellaista. En välitä mistään särkyvästä, koska oon huono itsekin sellasten kanssa, joten ne pysyvät kaukana musta ja freteistä.
Onhan se aina plussaa, että fretti on kiltti, hyväkäytöksinen, sosiaalinen ja sisäsiisti, mutta itse pidän paljon tärkeämpänä sitä, että se on onnellinen. Jos uudet ihmiset ahdistavat jotain freteistäni, ei sitä silloin pakoteta uusiin kosketuksiin, en pakota koskaan ketään tekemään mitään. Oon kasvanu lapsesta aikuiseks frettien kanssa, ja uskallan väittää, että kirjat, ohjeet, neuvot ja netin voi suoraan viskata nurkkaan, kun opettelee olemaan eläimen kanssa. Siitä oppii paljon enemmän vain seuraamalla ja tarkkailemalla. Ja sillä tavalla siihen saa luotua kontaktin ja siteen niin, että eläin oikeasti kiintyy, uskoo ja luottaa, ja tietää, että olet siellä kun tarvitaan. Se on iloinen kun tulet kotiin ja itkee kun lähdet pois.
En ymmärrä, miks mun kimppuun aina hyökätään täällä. Mulla on oma metodini kasvattaa eläimiä, ja tiedän, että se on hyvä, koska elukat ovat onnellisia ja iloisia ja pitkäikäisiä. En tuomitse muita enkä muiden tapoja, en ole niin lyhytnäköinen, koska uskon, että jokaiselta voi oppia jotakin. Ja frettien lisäks mulla on myös tärkeitä ihmisiä, joita rakastan ja jotka haluan pitää elämässäni, joten kukaan ei saa sulkea pois ketään, ja tärkeintä on, että läheiset tulevat toimeen keskenään. Vieraat ovat vasta toissijaisia.
ihmettelen vaan, että miksi sitten pitää frettejä mikäli niiden haju häiritsee todella pahasti koska rohkenen olla eri mieltä, että mikäli ei pidä yleissiivostta lainkaan yllä, niin ne hajuhaitatkin häiritsee. Tuuletustakin kannattaisi harkita ja siivota perusteellisesti häkkiä myöten koska tälläkin tavoin saadaan pidettyä ne hajuhaitat poissa.
Parkettilattia on yks vihon viimeinen, joka meille ei tuu, kun sitä on hankala pitää puhtaana, kun on eläimiä talossa ja mielestäni muovilattia on tähän omiaan eduksi.
Itellään on yks uros joten tiedän kyllä miltä urokset haisee ja varsinkin leikkaamaton uros, joka ei nyt niin pahalta haissu ainoat ongelmat oli kiima-aikana jotka saatiin ratkaistua.
Tohdin toki edelleenkin väittää, että yleissiivouksella saadaan paljon aikaiseksi eikä frettejä kannata ryhtyä joka päivä pesemään koska ne hajuhaitat vain voimistuvat. Enkä myöskään suosittele hankkimaan frettiä mikäli haju häiritsee.
Meillä on monet vieraat käyny eikä oo pahemmin haistaneet vaikka pentuaikoinakin kävivätte. Edes heti nenään ei haise vaikka ovesta sisään astuu ja toki fretti kannattaa kiikuttaa aina hiekka-astialle jotta se oppii sen käytön eikä jättää opettamasta koska ei se sitä itse kovin helposti opi.
Tämän vuoksi painotan edelleenkin, että harkitse ennenkuin fretin otat sillä ei se, niin helppoa ole kuin mitä yleisesti luullaan ja mikäli haju häiritsee, niin älä edes ota vaan käy jollain kasvattajalla vierailulla jotta saa hiukkasen tuntumaa näihin otuksiin ja harkitsee vielä senkin jälkeen koska monet ovat freteistä luopuneet jo pelkän hajuhaitan vuoksi, kun liian herkät nenät eivät ole sitä kestäneet. (enkä nyt syyllistä tällä ketään vaan toin asian ilmi)
käsitit ihan väärin sillä kirjoituksellani en syyllistänyt ketään vaan toin asian ilmi jotta muutkin ymmärtävät.
Kirjoitukseni ei kohdistu kehenkään millään tapaa vaan olen yleisesti ottaen huolissani freteistä, frettien hyvinvoinnista ja muutenkin muista eläimistä joten kirjoituksia ei pidä täällä ottaa, niin paljon henkilökohtaisesti ja itsensä.
Tuon kaikille ilmi sen, että kannattaa harkita fretin ottoa sillä itse harkitsin yli vuoden verran enkä ole koskaan katunut. (myöskään tätä kirjoitusta ei ole kehenkään kohdistettu vaan tässäkin todetaan ihan yleisesti ottaen)
Itsekin saan kritiikkiä ja neuvoja todella paljon joita en itseeni ota vaan otan opikseni.
Minä en ainakaan halunnut hyökätä mielipiteelläni kenenkään kimppuun. Halusin tuoda oman kantani keskusteluun alkuperäistä kyselijää ajatellen, jotta hän saa käsityksen myös siitä, että frettien hajut ovat erittäin yksilökohtaisia asioita.
Pyydän anteeksi kilahdustani :) ottaa välillä vaan päähän toi kaunistelu ja "ei meillä ainakaan", en tiedä enää puhutaanko me samoista eläimistä. Meillä KYLLÄ ja myönnän sen, siivoan ja kuuraan ja putsaan ja tiskaan ja silti haisee. Tosin en pane uurastustani pahakseni, koska jo pelkästään frettien iloset ilmeet, kun on puhdasta, palkitsee. Enkä väitä, että meillä käyttäydyttäisiin aina niin hyvin, koska välillä ollaan pikkupiruja ja tuhotaan kaikki. Pääasia on, että on hauskaa, eikä ketään pahemmin satu. Jos sattuu, se on jo asia erikseen. Kaikilla on oltava hyvä olla, niin freteillä kuin ihmisilläkin.
mitäpä tuosta ja pitää myöskin muistaa se, että fretitkin ovat yksilöllisiä siinä missä muidenkin ihmisten tavat, huushollit...
Pitää vaan muistaa, että kukin elää tavallaan. Jotkut siivoaa ahkerasti ja toiset ei.
Tiedän kyllä miten paljon tietyt asiat ottavat toisia aivoon, kun toiset pääsevätte niin "helpolla" mutta ajan myötä kaikki suttaantuu, kun vain itse jaksaa edelleenkin yrittää ja siivota.
Tekee itsekullekin todella hyvää siivota asuntonsa ja eläinten sotkutkin sillä voinen sanoa etten kaunistele yhtään. Autan kyllä tarvittaessa sillä löytyy kyllä kärsivällisyyttä ja hermoja.
Niin ja pelkkä siivouskin toki palkitsee, kun näkee työnsä jäljen ja freteilläkin on mukavempaa.
Samoista eläimistä edelleenkin puhutaan ja itse ainakin koulutan frettini menemään astiaan ja miskan kanssa vielä tapellaan siitä, että kumpi määrää tahdin mutta luulenpa, että ajan kanssa vien voiton koska periksi ei anneta. Ja voihan olla, että olen vain saanut omaksi onnekseni ne "kiltimmät" yksilöt.
Viivi ei oo pahemmin mua pureskellu vaan se loppui ihan itsekseen, Selmakaan ei oo kertaakaan purru vaan on erittäin kiltti, Miskan kanssa on toistaiseksi pomottelussa ongelmia, Emman kanssa koulutus on kesken, kun avokkia pureskelee mutta se pitää vain kieltää joka kerta eikä antaa periksi vaikka joskus meinaa hermot pettää ja alkaa luulemaan, että eikö oppi mene perille vai onko kuulossa vikaa mutta joskus kyllä oppii ja saan oppimaan. Mutta voinen sanoa sen, että onhan nuo kieltämättä ihania lemmikkejä vaikkakin tuhnuttelee päivittäin ja tekee kaikkea hauskaakin. Energiaa näillä otuksilla tuntuu riittävän ja edelleenkin painotan, että autan oikein mielelläni. Tarjoan sijaiskotiakin tarvittaessa kunhan rohkenette ottaa mailitse yhteyttä ja myöskin ongelmissa auttelen sen minkä voin. Minulta riittää kyllä aikaa myös muillekin freteille.
Terveisin: [email protected]
Poikien käsittely ei meillä koskaan ole ollu ongelma, jotenkin saan yhteyden niihin paremmin. Toinen ei ole koskaan purru, toinen järsii vain rannetta (ei onneksi lujaa eikä aina). Tyttö on lähinnä puremisessa oikein iso ongelma. Tarttisin rauhotuspiikin itelleni, että uskaltaisin kunnolla mennä sen lähelle. Totta kai sen saa syliin ja rapsutettua ja leikittyä, mut sillon täytyy olla vähintään yks hanska kädessä, jolla estetään sitä tajuamasta, ettei toisessa kädessä ole hanskaa. Kunhan joku tulis työntämään mun käden sen eteen niin auttais jo paljon :) Satutti mua vaan sen verran pahasti kuukaus sitten, että vieläki on sormi kipeä ja kynsi lähtemässä irti. Harmittaa vaan kun nään, että se tahtois kanssa tulla lähelle ja leikkiä ja olla koko ajan sylissä. Kyllähän sen tavoille sais helposti opetettua, kun on muutenkin fiksu ja suhtkoht kiltti tyttö, mutta milläs minä teen sen ekan askeleen, kun sormessa vihlasee aina kun elukka roikkuu lahkeessa ja tahtoo syliin. Ongelma itsessään ei siis ole fretissä vaan minussa :(
olikos tää nyt se tyttö jonka viimeksi haitte(?)
meillä oli kans miskan kanssa alkuun, niin, että hyvä, kun uskalsin leikkiä pojan kanssa, niin johan haettiin pomon paikkaa ja jota edelleenkin haetaan. Ärsyttää vaan, että avoa uskoo enempi mutta mua ei ja tyttöihin saan käskyn menemään helpommin perille kuin pojalle mutta nyt on alkanut tulla jonkinmoista muutosta tuohonkin asiaan, kun rohkeasti käsittelen poikaa enkä näytä sillä, että pelkään.
Alkuun mulla oli hanskat kädessä, kun joku puupää aina vingutti lelua ja tiesin, että se hyökkäsi aina mun käsilleni ja verta on vuotanu montakin kertaa mutta nytpä oon ottanu askelia eteenpäin pojan kanssa ja jättäny ne hanskat kokokaan pois.
Joka kerta oon napannu takas, purru, kehunu ja leikkinu, antanu makupalaa ja työntäny itteni väkisin poikaa kohden.
Purinkin muuten muutamia kertoja pehvaan takasin ja tais tehota, kun huomas, että se sattuu. vaikka karvoja olikin suussa mutta tulipahan tulosta.
Nyt ei enää pahemmin pureskele ja nyt uskallan poikaa käsitellä mutta vähän on vielä hakusessa, että kuka näyttää kaapin paikan.
Mä sinuna rohkeasti jättäisin ne hanskat pois ja alkaisin käyttämään myöskin jäähykeinoja joita itsekin käytin. Makupalatkin on ratkaiseva tekijä myöskin. Ja sun täytyy vaan tuupata itsesi eteenpäin ja yrittää olla pelkäämättä vaikkei se niin helppoa olisikaan koska se tosiaan kostautuu ja eläin yleensä havaitsee koska ihminen pelkää.
Mikäli leikki alkaa mennä liian rajuksi ja alkaa tajuton pureminen, niin laita häkkiin jäähylle tai kantokoppaan. Sekös sitä keljuttaa, kun näkee muut vapaana ja hän on kopassa tai häkissä tuulettumassa ja vähän ajan päästä otat pois. Teet sitä niinkauan, kun puree, niin lyön vaikka vetoa, että ennen pitkää ei jaksa enää purra, kun tietää päätyvänsä jäähylle tai tulee pieni näpäytys, ravistus tai muuta vastaavaa mutta eka sut pitää saada sen tytön luo.
Nyt vain keräät rohkeutta ja menet tytön luo tai mä tuun linjoja pitkin ja tönäsen.
Juuh ^^ Otinpas itteäni kiinni niskasta ja nappasin neitokaisen syliin paljain käsin. Hetken se oli häkeltyny mut sit muisti hampaansa ja nappas :( Järsi oikein kunnolla rystystä, tosin ei verille asti! Mikä tässä vaiheessa on jo iso plussa. Mut pikkuhiljaa tästä :)Oon kyllä ylpee ittestäni kun vihdoinkin uskalsin. Ärsyttää vaan, kun tyttö seurailee, kinuu syliin ja tahtoo leikkiä, mut kun kumartuu sitten leikkimään niin hampaat vilahtaa heti. Näpäyttelykin on sen kanssa vähän vaikeeta, kun se hyökkää siitä vielä pahemmin kimppuun. Nappaan kyl päästä kiinni, jos yrittää purasta (sama toimii toiseen poikaanki, joka järsii rannetta). Kiitos rohkaisusta! Kynsi on kyl vieläki sen näkönen, kun joku ois kiskassu oven pariki kertaa sormille. Vielä kerran kehtaa purra kynnen alle niin minäki puren takasin.
kiva kuulla, että auttoi :) ja muista, että tuossakin miltei kaikki keinot on sallittuja koska ennemmin tai myöhemmin se kostautuu mikäli jätät eläimesi kouluttamatta.
Jatkossa voit lähettää vaikka kysymyksiä esim. mailitse, niin auttelen lisää.
Kunhan vain itse jaksat kärsivällisesti opettaa ja kannattaa pitää myöskin taukoja opetuksen lomassa eikä pidä unohtaa niitä kehumisiakaan mikäli eläimesi tekee oikein. Näytät vain ettet pelkää ja eläinkin alkaa sinuun luottamaan vähitellen.
Se vain vie aikaa, kärsivällisyyttä, hermoja ja paljon rakkautta mutta koskaan ei pidä jättää opettamatta/kieltämättä.
Mikäli et jaksa kaikesta huolimatta, niin kirjoita minulle vaikka mailitse.
... vain sen verran, että väkivalta on aina huono ajatus. Siis näpyttelyt ja ravistelut. Itse olen käyttänyt tuota puremis- (niskasta) ja jäähytaktiikkaa. Toimii.
Silloin kun vanha-rouvani oli pieni, annoimme sille "luunapin" aina kun puri tai ravistelimme niskasta kiinni pitäen. Niin oli kasvattaja käskenyt. Tuloksena oli se, ettei anna enää pitää ollenkaan niskasta -> eläinlääkärikäynnit yhtä tuskaa, samoin korvien putsaaminen. Ja luunappien kanssa meni välillä huti, eli hyvä, ettei silmiä puhjennut. =(
Ja "näpäyttelykös" vasta innostaa frettiä kovempaan väkivaltaan! Näin meillä, tapansa kullakin.
Joo, meilläkin tytön kanssa pieni näpäytys ja huone on oikeasti taistelutanner, ja ihan sama sen jälkeen ketä purraan ja saa pojatki kyytiä. Pojat ymmärtää näpäytyksen rangaistuksena, joten jättää asian sikseen. Toisella pojalla käytin jäähytaktiikka, että saatiin se pienen pieni näykkiminen pois ja sormista repiminen. Tyttö tosin puree aina (huom! AINA) kun sormi tulee liian lähelle. En oikein usko, että se ymmärtäis sitä jäähyä vielä kunnolla, kun pistäisin sen sinne aina, kun tuun lähelle. Sitten kun lopettaa ton välittömän hyökkäilyn, siirrytään siihen.
Meilläkin uusinta tulokasta on ihan turha kyllä rangaista... Jäähyä ei varmaan ymmärrä, eikä tulisi mieleenikään näpäyttää sitä kun se on vihainen. Se nimittäin myös puree.. =( Ja lujaa. Hyppäsi toissapäivänä poskeeni kiinni. Palahan siitä lähti. Kyllä se tuosta, edellinen omistaja sanoi, että tämä on tosi kiltti, hieman jääräpäinen ehkä. Just.
Vanhan rouvan kanssa puremine loppui kuin itsestään. Vielä vähän täytyy isääni maistella. Herra puree välillä leikkiessään, eikä koskaan ole verelle asti purrut. Enkeli! =) Mutta tuo uusi neiti...
puremista ei pidä missään nimessä antaa periksi vaan edelleenkin painotan sitä, että miltei kaikki keinot on sallittua mitä tulee puremisen kanssa, kun fretit ovatte todellakin itsepäisiä ja käyttävätte tilaisuuden hyödykseen heti mikäli periksi antaa.
Missään vaiheessa koulutusta ei pidä jättää kesken koska se fretti ei muuten opi. Itse näpäytin joka kerta, sanoin Ei, tuuppasin häkkiin ja otin toki pois, muistaen myöskin kehumiset, kun ne oli paikallaan.
Käytä rohkeasti vain kaikki keinot äläkä missään vaiheessa anna tytölle periksi tai epäröi koska edelleenkin itseään toistaen se kostautuu.
Mieluummin se miltei kokonaan purematon fretti on mukavempi kuin sellainen joka hyökkii ja puree jatkuvasti.
Missään vaiheessa ei pidä olla liian "kiltti" eikä periksi antavainen. Tuon hyökkäilynkin saa ajan kanssa loppumaan.
Toki tietyssä vaiheessa pitää käyttää rangaistuksia eikä olla liian hellä ja päinvastoin. :) Muistakaa siis käyttää kaikki mahdolliset keinot ja muistaen myöskin ettei niitä tuloksia synny heti tai muutamissa päivissä vaan ihan ajan kanssa. Myöskään leikissä olevaa purentaa ei pidä hyväksyä koska muuten fretti ei ymmärrä, että miks hän ei nyt saakaan purra, kun yhtäkkiä purraankin ja tosi lujaa jolloinka on hyvä pitää hetki esim. sieraimista kiinni mutta tässäkään ei pidä myöskään liioitella ellei muuten saa sormeaan suusta pois, kun väkisin ei kannata repiä. Voinen sanoa kokemuksesta, että tuo keino on ainakin toiminut.
Meillä on parkettilattiat ja niistä on kyllä tosi vaikea saada se kusen haju pois. Mutta asialle ei voi mitään. Kyllä se sitten siitä kun siivoilee usein ja hyvin.
Tuli tuossa vielä mieleen semmoinen pointti, että lähes tulkoon kaikki meillä käyvät vieraat inhoavat lemmikkejämme syystä jos toisesta. Tuossa oli juuri yövieras meillä pari päivää ja sanoin kyllä hänelle ennen hänen tuloaan meille, että meillä on sitten tämmöiset elukat, että jos haittaa niin älä tule. No, tähän hän sanoi, että eihän ne haittaa. Kuitenkin kun meille pääsi, oli koko ajan aivan kauhuissaan ja ihmetteli, että miksi teillä pitää tämmöisiä olla yms. Sitten jo uhkaili, että jos elukka tulee puremaan, niin hän liiskaa sen. Aika kovaa puhetta oli ja siinä vaiheessa teki mieli jo heittää koko vieras pihalle. Eihän me niitä elukoita olla ketään muita kun itseämme varten otettu ja jos muut ei tykkää, niin ei tarvii tulla kylään.
Musta on vaan tosi tyhmää tuommonen, että aletaan toisten lemmikkejä heti haukkua yms.
Tämä tyttönen vaan sattuu olemaan sellainen yksilö, joka ei vieraista pahemmin perusta. Ja on ollut minulla vasta kaksi viikkoa, eli olen vieläkin vieras. Tyttö kai miettii, että milloin tämä tyhmä leikki loppuu ja se pääsee kotiin.
Ei sitä aikaisemmassakaan kodissa väkivallalla koulutettu, vaan PUHEELLA JA KÄRSIVÄLLISYYDELLÄ. Eli en aio voimakeinoja minäkään käyttää. Ikäähän tällä on vasta 1,5v. Aikaisemmassa kodissaan se oli lopulta kuin enkeli. Tämä vaatii aikaa.
En pidä siitä "näpäyttly"-tekniikasta yhtään. Ja tuo tukehduttaminen kuulostaa jo aika kauhealta. Muistaakseni joskus vuosia sitten kuulin, että koiriin käytettäisiin samaa tekniikkaa...? Eihän äiditkään lapsiaan kurista( vaikka joskus tekisikin mieli). Ja tuon herran annan järsiä käsiäni, koska ei se sitä pahalla tarkoita, joskus minäkin järsin sitä. =) Jos ja kun pureminen yltyy, lopetan leikin samantien. Siinä minun taktiikka.
sieraimista voi pitää hetken kiinni mikäli muulla keinoin ei sitä pois siitä saa koska väkisin repiminen ei auta.
Mielestäni kovaan yksilöön ei minkään maailman pelkkä puhe tehoa. En minä ainakaan rupa pelkästään freteille puhelemaan vaan laitan ne jäähylle häkkiin.
Monet muutkin frettien kasvattajat ja omistajat ovat suositelleet tuota erittäin hyväksi keinoksi mikäli fretti ei irroita otettaan ja täältä lisää mutta minkäs teet, kun asiat käsitetään "tahallaan" väärin. Mielestäni pelkkä puhe ei kaikkiin jäääräpäisimpiin yksilöihin tehoa, kun fretitkin ovat kovinkin erilaisia.
http://sfyry.board.dk3.com/2/viewtopic.php?t=15
tuoltavoi lukasta mitä muitakin keinoja on käytetty jolla puremisen voi saada loppumaan. Mutta enpä usko, että pelkkä puheleminen riittää.
Mutta kukin tavallaan. Ja pitää muistaa sekin, että jokainen on yksilö.
Eikös fretin suuta voi kammeta auki? Kyllä sinne pikkusormi menee mainiosti, ellei ole pottusormi. Tai avittaa kynnellä. En sanonut, etteikö jäähy tehoaisi, varmaan tehoaa paremminkin kuin ravistelu.
Itse käyn joka päivä Frettinetissä, koska siellä on laajemmat keskustelut kuin tuolla linkissäsi. On tytön entisellä omistajalla pelkkä puhe riittänyt ( jäähyt), joten se ei kai ole sitten siitä jääräpäisimmästä päästä. Frettinetin sivuilla en kyllä ole huomannut kenenkään suosittelevan tuota nenästä puristamista. Enkä käsitä asioita "tahallani" väärin.
Mutta kuten sanoit, "kukin tavallaan. Ja pitää muistaa sekin, että jokainen on yksilö". Niinpä juuri. Erilaiset kasvatusmetodit erilaisilla ihmisillä.
Ensimmäinen frettini puri sukista ja muita ihmisiä. Sen sai irti aina koskettamalla varovasti nenänpäätä. Ei näpäytystä, ei puristusta, vaan pienen pieni kosketus. Irrotti joka ainoa kerta. Toisella pojalla nappaan leuan alta kiinni ja otan sen pään pois puremakohdasta. Se ei iske hampaitaan kiinni vaan järsii, joten se on helppo irrottaa. Tyttökin puri nilkoista aluks joka ainoa kerta. Sekin vähentyi huomattavasti, kun huusin, ja huusin lujaa ja liioitellusti aina kun se puras. Irrotti välittömästi. Toinen on käsien taputtaminen. Mitä pahaa ikinä se on tekemässäkää, kun taputtaa käsiä se pysähtyy. Samalla tavalla irrotan pojat toisistaan, jos toinen vikisee. Aina ei ehdi eikä pääse näpäyttämään, niin pitää olla äänimerkkejä :)Ainoa vaan, että noi ei sitten toimi enää tyttöön, jos se on sylissä tai pitää sormesta kiinni.
Meillä muute on tuollainen vinkuva karvakala sekä hampurilainen. Kun niitä vinguttaa, saa koko konkkaronkan luoksensa! =) (ja tytön kimppuunsa) Mutta lopettavat hetkeksi pahanteon. Käsien taputtaminen onnistuu joissain tilanteissa.
muistaakseni kyseisen tekniikan olen myöskin lukenut aikanaan saamasta frettien ystävät infosestakin jossa oli jonkin verran tietoa ja kyseistä tekniikkaa ovat muutkin frettien omstajat käyttäneet(ja kuulin moisesta lisää myös muualtakin) koska suuta ei kannata väkisin avata korkeintaan esim. laittaa peukalo ja etusormi fretin suuhun kummaltakin puolelta mutta mikäli ei kerkiä tuota tekemään, niin onpahan ainakan pari keinoa mainittu koska väkisin EI kannata repiä.
Ja toki tuokin foorumi laajenee, kun vain ihmiset menevät sinne "rohkeasti" juttelemaan. Ei se ole sen kummosempi foorumi siinä missä muutkaan. Sekin foorumi on tarkoitettu kaikille freteistä kiinnostuneille ja muustakin kuin freteistä voi siellä jutella. Kunhan jutteku pysyy hyvän maun rajoissa.
meillä ei pahemmin piitata vinkuleluista reaktio on päinvastainen eli käydään käsiksi ja purraan koska joidenkon korviin sattuu nuo vinkulelujen äänet ja se ei kaikille välttämättä käykään.
Leluilla korkeintaan leikitään mutta äänet ovat frettien mielestä järkkyä korville.
Elikkäs meiltäkin löytyy semmoinen vihainen frettityttö. Melkein vuoden se on meillä majaillut ja edelleenkään ei voi pitää sitä sylissä ilman hanskaa. Sekin aina tulee lähelle, pyrkii syliin tosi kovasti, on leikkisä ja kaikkee, mutta heti kun menee lähelle käsinensä, niin johan se käy hampailla kiinni. Ja käykin kiinni tosi kovaa. Veri tirskuu ja tulee kunnon mustelmat ja koskee! Kamalia arpia on sen käsittelyn jäljiltä. Ei kyllä voi tajuta mikä sitä riivaa. Toinen frettimme (uros) on aivan eri maata. Mutta kyllä tässä jaksetaan tuon tytönkin kanssa yrittää, vaikka välillä meinaa toivo mennä.
Eli muuten meilläkin on tuo tyttö mitä ilmeisimmin todella fiksu ja hyvä lemmikki. Se on nykyään lähestulkoon laatikkosiisti, ei tuhoa ikinä mitään paikkoja, osaa oman nimensä ja ymmärtää kun sitä komentaa. Ja joskus jopa tottelee.. :)
Siihen verrattuna tuo poitsumme taas on aivan erilainen. Eli se ei tosiaankaan ole vielä täysin sisäsiisti, ei tajua mitään mitä sille sanoo ja on paljastunut aikamoiseksi tuholaiseksi. No, ikää sillä ei kyllä vielä kauheesti ole, joten noi nyt on vielä ihan ymmärrettävissä. Mutta näköjään jos yhtä ongelmaa ei ole, niin on toinen.
Meillä ollaan ihan hulluina vinkuihin. Niitä kun vinguttaa, niin johan saa kumppanukset luokseen hirmuisella vauhdilla. Ne on ihan hurjana noihin, ne onkin meillä lempileluja. Mutta sitten on yksi vinkulelu, joka jostain syystä on semmoinen, että fretit ei tykkää siitä. Itseasiassa sitä kun vinguttaa, niin tyttö hyökkää kimppuun raivon vimmalla. Muista vinguista se kyllä tykkää eikä tuu sillon päälle..
Meillä on vajaan vuoden ikäinen frettipoika. se on leikattu muutama kuukausi sitten, jolloin haju on vähentynyt huomattavasti, ainakin turkista. Nyt se tuoksuu lähes koiranpennulle. Mutta tietenkin hätääntyessään tai muuten vain innostuessaan sillä on tapana päästää hajut. Ei se mikään kovin miellyttävä tuoksu ole, ja niitä on eri hajuisia vähän eri tilanteissa. Mutta ei frettejä kannata niiden hajun perusteella vierastaa! kyllä se haju tuulettamalla (ja viimeistään pesemällä) lähtee!
Niistä saa kyllä aivan mahtavaa, pirteää seuraa kunhan jaksaa hoitaa ja huoltaa niitä hyvin!
Mun mielestä fretit ei haise pahalle. Muuten en varmaan niitä omistaisikaan. Ekaa frettiäni kun menin hakemaan, niin järkytyin vähän kun kasvattajan asunnossa haisi aivan hirveälle. Mutta siellä oli monta frettiä ja hän ei sitten varmaan ollut huolehtinut siivoamisesta ja tuuletuksesta.. Meillä on uros ja naaras. Naaras haiseen miedommalle kuin uroksemme, mutta uroksemme ei ole vielä täysin täysi-ikäinen eikä siis leikattukaan vielä. Senkin haju siis varmaan voimistuu vielä. Mutta sitten kun se leikataan, niin ei kai se taas sitten enää kovin voimakkaalle haise. Naaraamme on leikattu ja kiima-aikana se haisi selvästi voimakkaammalle.
Mutta huomaa sen kyllä, että kotona peitot tms. haisee fretille kun fretit niissä peuhaa. Pitää vaan huolehtia hyvin siivouksesta ja tuuletuksesta, niin ei tule niitä hajuja. Meillä ei ainakaan ovella tule mikään paha haju vastaan kun kotiin tulee. Ja mulla ei kyllä vaatteet ikinä haise. Voihan sitä katsoa ettei niissä siistimmissä vaatteissa käsittele frettejä, niin ei ne hajut kulkeudu mukana ulos. Ja ei se haju mikä tekstiileihin tarttuu ole mielestäni niin voimakas, että sen haistaisi kauempaa.
Frettikodeissa varmaan useammin haisee ne likaiset hiekkalaatikot kuin fretit itse. Niitä saakin olla siivoamassa koko ajan ja meilläkin meni aika kauan ennenkuin löydettiin semmoiset kuivikkeet jotka imee hajun täysin. Eli puupelletit. Kissanhiekat haisee kamalalle kuselle heti.
Silloin kun meille eka fretti tuli, haistelin leikkaamatonta ja leikattua urosta ja ero oli selvä, vaikka kummatkin aluksi haisivat aikas tyrmäävälle... =) Ja ensikertalaisen nenässä narttukin tuoksahti.. Mutta silti meille tuli tyttönen, joka nyt on kyllä jo kärttynen vanharouva. Ei tullut edes mieleenikään, että se haju voisi mua häiritä. Eikä vanhusten luona asuessa haissutkaan. Mutta nyt kun muutimme omaan kotiin niin haju tulee ovella vastaan. En ole ahkera siivooja, vaikka tuuletankin pari kertaa päivässä.
Minulle on ihan sama, kuinka paljon vierelläni olevat ihmiset nyrpistelevät nenäänsä, minä rakastan eläimiäni (ja niiden hajua)! Omistan tällä hetkellä 2 leikattua naarasta, 3,5v ja 1,5v sekä 1,5v uroksen, jota ei ole leikattu. Harkinnassa on kyllä, kun täytyy tuo herra viedä kuitenkin nukutukseen kun sillä on piilokives. Kastorointi menisi siinä samalla. Mutten millään raaskis viedä sen miehuutta! =/
Minua eivät haittaa herralta pääsevät pikku merkkaukset, en omista parkettilattiaa tai hienija mattoja. Ja jos haju tunkeutuu rappukäytävään, niin naapurit kestäkööt sen. Tottakai haju tarttuu vaatteisiin yms, mutta kuten tässä on monta kertaa todettu, perussiivous auttaa tuntuvasti.