Pojallani on autistisia piirteitä (diagnosoitu). Hän on erittäin valikoiva ruokailija. Nyt päiväkoti pyysi lupaa alkaa pakkomaistattamisen, niin että toinen hoitaja pitää kiinni ja toinen laittaa lusikallisen ruokaa suuhun.
Onko kenelläkään positiivia kokemuksia moisesta?
Onko kenelläkään positiivia kokemuksia moisesta?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Meillä reilu 3 v autisti-poika, todella nirso, ja homma lähti toimimaan syömisen suhteen, kun opet pakottivat maistamaan ja ottamaan lusikallisen. Syöminen sujui hienosti ja useimmiten jatkossa itse, kunnes poikamme vaihtoi ryhmää samassa pk:ssa. Nykyisin taas nirsoillaan, kun häntä ei ole pakotettu, vaan annetaan vain leipää/näkkäriä tilalle. Pitäisikin aiheesta minun taas jutella...
Kokeilkaa ihmeessä, ei lapsi siihen kuole ja homman voi hetken päästä tietty keskeyttää, jos ei toimi.
toimii hetken ihan varmasti - onko tenavalla vaihtoehtoja?
Seuraukset tulevatkin näkymään vasta ehkä vuosien jälkeen.
Muistan kun kansakoulussa yksi ujo tyttö pakotettiin syömään kylmää ruokaa ja hän oksensi, nekin lapattiin vaan hänelle takaisin pakottamalla suuhun. Sama juttu. As-lapsi on luonnostaan valikoiva ruoan suhteen ja se kuuluu siihen.
sairasta ja väkivaltaa ja ehdottoman haitallista.
Enpä ole ikinä kuullut mitään positiivista ko metodista, ns normi lapsellekin se on traumaattista, saatika sitten autistille. Ei ikinä.
Minua pakkosyötettiin päiväkodissa, seurauksena 20 vuotta kestäneet syömishäiriöt.
Voit kuvitella itsesi poikasi sijaan ja miettiä miltä se tuntuu. Syömisen pitäisi olla positiivinen kokemus, tällä konstilla siitä tehdään jotain aivan muuta.
Haastaisin oikeuteen jos oma lapseni olisi päiväkodissa ja saisin kuulla pakkosyöttämisestä.
Hienoa että kysyvät sentään päiväkodissa lupaa, mutta kuulostaa hullulta.
Oma äitini on lastentarhanopettaja, muttei minua ole koskaan saatu pakottamalla syömään. Nyt sitten adhd ja autismiepäily sekä minulla että omilla lapsilla, joten ehkä se syykin selvisi, niin ainakin uskon!
Ellet itse voi YMMÄRTÄÄ miksi lapsesi on nirso, kuten eivät kai päiväkodissakaan voi, toivoisin sinun käyttävän seuraavaa tapaa tutkia asiaa. Jokainen lapsihan nirsoilee joskus, mutta omasta kokemuksesta lapsuudessani voin kertoa, että
JOS LAPSI EI SUOSTU SYÖMÄÄN JOITAKIN RUOKA-AINEITA VAIKKA HERKULLINEN JÄLKIRUOKA JÄISI SAAMATTA TAI JOS HÄN ISTUU PÖYDÄSSÄ SINNIKKÄÄSTI PARI-KOLMEKIN TUNTIA KUNHAN EI VAIN JOUDU SYÖMÄÄN, JOTAIN JOTA HÄN OIKEASTI EI SAA SYÖTYÄ, ON KYSEESSÄ "OIKEA" ONGELMA. Mutta jos suostuu syömään kun uhkailee jälkiruualla (tai oikeastaan millä tahansa inhottavalla asialla), niin sitten kyseessä on jokin normaali nirsoilu.
EN KANNATA EDES "PAKKO maistaa edes VÄHÄN" -periaatetta, se voi olla ylivoimainen este AS-lapselle. Valitettavan harva sen ymmärtää joka voi syödä mitä tahansa. =(
Pelkäsin koulussa joka päivä ruokatuntia, koska pelkäsin että pakotetaan syömään jotain mitä en todellakaan voinut kuvitellakaan syöväni. Olen aina pitänyt "neutraaleista" mauista, mutta kai se AS-lapsillakin vaihtelee, kukin ihan yksilöllisellä tavallaan.
Minut pakotettiin syömään väkivalloin sen jälkeen kun olin kieltäytynyt lahjomisen jälkeen, istunut tunteja ruokapöydässä vanhempien uhkaillessa ja itkenyt itseni kipeäksi.
Ruoka-aine oli liian outo ja aistini hyvin herkät. Luontaista kakomisrefleksiä vastaan taistellessa...
ehdotonta pakottamista, mutta pakosta tulee mieleen oma lapsuus ja se käytäntö mikä oli ruokailussa niin kotona kuin koulussa.
Ruoka mitä tarjottiin tai oli tarjolla, syötiin mukisematta ja oltiin kiitollisia, kun saatiin maha täyteen. Ei puhettakaan, että kukaan olisi nirsoillut, saati esittänyt toiveita tai listaa että syön vain tätä tai tuota. Tosin sipuli oli yhdelle veljelleni yök lapsena, mutta hän oppi pitämään siitä aikuisena. Poika erotteli sipulit lautasen reunalle, eikä niitä sentään tarvinnut syödä.
Ja assiutta on ja oli, nyt sen tietää, sen sukupolven lapsissa on todettu. Kyllä vahvoja piirteitä ja ilmeisiä dg:a tulisi omallekin sukupolvelle. Siitä vaan ei ollut aikoinaan tietoa, sen
kummemmin siitäkään, että laspi saa valita syötävänsä ja häntä pitää siinä ymmärtää. Se vaihto-ehto puuttui, joten jokaisen piti tajuta, että ruokaa ei valikoitu vaan syötiin, mitä annettiin.
Olen hämmästyksellä kuunnellut ja katsonut monia nykyperheitä - varmaan ns normaaleja - ja sitä, kuinka vanhemmat oikein kysyvät lapsilta, että mitä ruokaa haluat tai mitä laitetaan? Mennään täysin lasten ehdoilla ja kun lapsi saa alun alkaen "valita" kaiken mitä syö, niin ruokavalio voi käydä aika kapeaksi ajan mittaan. Tiedän erään nuoren, joka ei ole juuri normaalia ruokaa ikinä syönyt. Hänen mieliruokiaan ovat olleet pizzat ja hampurilaiset ja on saanut pitää mielitekonsa. Ehkä jossain pitäisi olla rajaa?
Vaikka olen 60-luvun lapsi, onneksi vanhempani eivät pakottaneet syömään mitään vastoin tahtoani. Koulussakaan ei pakotettu, mutta opettajat kyllä toisinaan kettuilivat.
Kun olen aina inhonnut lihaa ja kalaa, koulussa luonnollisesti lähes jokapäiväinen ateriani oli näkkileipä ja maito. Kesäkeittopäivät olivat harvassa.
Poikani on assi ja hän seuraa isäänsä, mutta päiväkodissa ei ollut ongelmia, koska siellä oli vain kasvisruokia ja joskus kalaa, mutta kalapäivinä oli myös jokin muu vaihtoehto. Koulussakin nykyisin saa kasvisruokaa. Pojalla ovat harvassa ne kasvisruoat, joita hän ei hyväksyisi.
Minun aikoinani koulussa joskus väitettiin, että kasviksilla ei elä, mutta hyvin ovat eläneet muutkin nirsoilija-assit, mm. Leonardo da Vinci, Isaac Newton ja Albert Einstein. Aleksanteri Ahola-Valon assiudesta en muista lukeneeni, mutta minusta hänkin voisi hyvinkin olla assi; mies joka muisti lapsuutensa 2-vuotiaasta lähtien, perusti koulun 8-vuotiaana ja harrasti opettamista vielä 90 vuotta myöhemmin.
meitäkään kukaan pakottanut, mutta sen oppi vaan jostakin, että kun oli ruoka-aika, niin jokainen tuli pöytään ja alkoi syömään. Ilman mukinoita.
En muista yhtään tapausta, en kotoa enkä koulusta.
Lapsi oppi pienestä pitäen, että mitään ruokaa ei ylenkatsota, vaan syödään kiitollisena. Vanhemmat olivat nähneet pula-ajan ja sota-ajan, jolloin ihminen oppi kunnioittamaan ja arvostamaan ruokaa. Olen 50-luvun lapsi. Uskon kyllä, etten ole ainoa, joka muistaa nuo ajat ja käytännöt.
Itsekin olen miettinyt, mitä olisi tapahtunut, jos joku olisi sanonut, etten syö tuota?
ja turha nirsoilu on aivan eri asia kuin neurologinen syy siihen, että ruokaa ei saa kurkusta alas. Vaikkapa autismi.
Syitä voi olla myös psyykkisiä tai vaikkapa allergia:
moni pieni lapsi karsastaa luonnostaan ruoka-aineita joista on saanut allergisen reaktion mutta jota ei osaa ehkä vielä sanoa ja kertoa ääneen, että sattuu, mutta jota aikuiset eivät tajua tai huomaa.
Yksi yleisimpiä on esimerkiksi tomaatti, josta suu menee rikki sisäpuolelta ( limakalvot) - sitä ei välttämättä huomaa mutta se sattuu kyllä.
Lapsen ratkaisu ongelmaan on olla laittamatta sitä enää suuhun, aikuisen ratkaisu on tunkea se sinne väkisin kun se on niin terveellistä ja kaikkea pitää maistaa.
Jos lapsella ei ole mitään muuta syytä nirsoilla kuin huono kasvatus, se on sitten voi voi, mutta jos tiedetään lapsella olevan vaikkapa se autismi, on silkkaa sadismia tunkea väkisin ruokaa suuhun: jo pelkästään tilanne jossa aikuinen pitää kiinni ja toinen väkisin tunkee lusikkaa suuhun on äärimmäisen kamala ja ahdistava kokemus autistille.
Jos päiväkodissa ja vanhemmilla ei ole aikaa eikä viitseliäisyyttä muuhun kuin pakkosyöttämiseen niin siinä kaivetaan itselle kuoppaa joka näkyy myöhemmin: pikapatenttiratkaisut eivät ikinä luo mitään kantavaa ja pitkäkestoista tulosta. MIssään asiassa.
Pakkosyöttäminen voidaan lukea samaan kategoriaan "holding" kidutuksen kanssa, jonka keksijän voisi itse kääriä villamaton sisälle viikoksi ja kysyä, no tuntuuks nyt hyvältä?
Mutta kun tuo mikä sopi sinulle ei missään nimessä olisi sopinut minulle eikä monelle muulle assille. Jos kanaviillokki on maultaan oksennukseen verrattavaa ja aiheuttaa saman reaktion kuin oksennuksen tai ulosteen syöminen, ei kenelläkään pitäisi olla mitään aihetta olettaa, että henkisellä painostuksella (kaikkea kuuluu syödä) tai suoranaisella pakottamisella yritettäisiin OPETTAA syömään oksenn... anteeksi kanaviillokkia.
Lapsen syyllistäminen ylenkatsojaksi ei auta tippaakaan, jos on todellinen syy olla laittamatta jotain suuhun. Kaikenlainen vetoaminen pula-aikaan on myöskin täysin järjetöntä. JOS pula-aikaan on pakko vedota, sitä pitäisi tehdä ahmijoille tai kalliiden erikoisherkkujen haalijoille, ei niille, jotka haluavat ruokavaliostaan jotain POIS.
>Itsekin olen miettinyt, mitä olisi tapahtunut, jos joku olisi sanonut, etten syö tuota?
Sitä sietääkin miettiä. Olisiko osattu käyttäytyä korrekstisti toista kunnioittaen vai ei?
Ja kunniotuksesta vielä, että entä jos joku kunniottaa niitä broileriparkoja enemmän kuin kanaviillokkia lautasella?
mennä nyt pilkun puolittamiseksi - sehän kuuluu assiuteen? - kun kukin yrittää vääntää viestiään ymmärrettäväksi.
Minä yritän edelleen viestiä sitä, mitä olen pohtinut. Siis sitä, että miten vaikuttaa lapsen ruokailukäytökseen se koti/ympäristö/kasvatus,? Olosuhteet olivat ne mitkä olivat ja niihin kasvoi pienestä pitäen, tietäen ja tajuten, että näin vaan tulee käyttäytyä. Sellainen tuntuma on, että jos olisi kieltäynyt syömästä, niin äiti olisi komentanut pois pöydästä. "Jos ei ruoka kelpaa, niin mene sitten pois." Ei olisi alettu valmistamaan mieliruokia...No aikuisena, olen sitten valikoinut syötäviäni mieleni mukaan, mutta en ole saanut traumoja lapsuudestakaan vaikka "piti" syödä sitä mitä tarjottiin - pakottamatta.
Ruokailun suhteen ja muunkin. En minäkään kannatta pakkosyöttöä ja pakottamista - en. Toin vaan julki omia muistojani siitä, miten lapsuudessani ja nuoruudessani tapahtui.
Vierailulla kuulin kerran aikuisten sanovan kun lapsi oikutteli, eikä halunnut syödä normaalia ruokaa, että mitäs jos tulisi ruokapula tai suoranainen nälänhätä, mitä on vielä paljon kehitysmaassa. Mahtaisiko ruoka sitten kelvata?
ei välitä eikä ymmärrä vaikka kuinka komennettaisiin pöydästä pois ellei lautanen tyhjene.
Ennemmin kuolee nälkään. Siinä nirson ja ei nirson ero.
Yksi iso virhe mitä aikuiset tekevät on jankuttaa lapsille tuosta nälänhädästä "ja miten muualla pienet lapset kuolevat nälkään ja sä vaan oikuttelet, aattele jos sulta ruoka loppuis ja KUOLISIT nälkään".
Se ei ole pienen lapsen ongelma, pienen lapsen ei tarvitse pienessä päässään ja mielessään alkaa murehtimaan ja miettimään ja näkemään painajaisia ja tuntea syyllisyyttä omasta suupalastaan sen takia, että aikuisten rukkaamassa maailmassa kuolee jengiä nälkään ja ruuan puutteeseen.
Kaiken tämän ne tenavat saa kyllä tietää aikanaan sitten, kun osaavat asian käsitellä ja ymmärtävät mitä se tarkoittaa.
Mitenpä luulet asperger lapsen ymmärtävän sanan ruokapula tai nälänhätä?
ymmärrä muutenkaan käsitteitä, ei edes miellä kuolemaa todelliseksi. Siinä olet oikeassa.
Silti väitän, että ennen kasvettiin tiettyyn rooliin ja elettiin sen mukaan. Kai se ja ne roolit käytöstavat opittiin jopa äidinmaidossa.
Tämä toinen muistelo ei liity ruokaan, mutta kouluun. Ei ollut ennen vanhaan koulussa sellaista mekkalaa ja hälinääkään kuin nyt. Taatusti joukossa oli erilaisia lapsia, assejakin ja jokainen istui kuuliaisesti pulpetissa ja kuunteli mitä opettajalla oli sanottavana. Viitattiin ja vastattiin, kun opettaja antoi luvan. Siihenkin kasvoi ja oppi, eikä kellään tullut mieleen kyseenalaistaa opettajan auktoriteettia.
Me harva assi (joukossa oli nykytiedon mukaan myös adhd ym..)olimme hiirenhiljaa ja niin mallioppilaita kuin olla voi.
En muista yhtään kiusaamistapaustakaan. Lapsi oppi, oli sitten hänellä mikä tausta vaan, että kun ollaan koulussa niin käyttäydytään esimerkillisen hienosti, siten, ettei tule moitteita. Tuskin kukaan on saanut traumoja niistä ajoista.
Noista kouluun, ruokailuun ja järjestykseen liittyvistä asioista on ollut monet muistelot erään lapsuuden ystävän kanssa. Viimeksi aivan hiljattain, kun kuulimme, että pidetty opettajamme oli siirtynyt tähtien tuolle puolen. Ystävälläni on täysin samankaltaiset muistot, hyvät ja lämpimät.
on turvaa.
Vielä ala-asteella ollessani oli käytössä viitataan-noustaan seisomaan vastaamaan-kaikki tapahtuu aina täsmälleen samalla kaavalla ennalta arvaten ja ennen kaikkea ollaan HILJAA ( ei meteliä) ja sehän se on assin "paratiisi".
Ennalta-arvattavuus ja aina samat rutiinit ja sama ympäristö, eihän siinä mitään pahaa ole, kaikki pienet lapset pitävät siitä, myös ei assit koska se on turvallista.
Sen sijaan vaikkapa tuo pakkosyöttmäninen ei kuulu tuohon turvaan, se on poikkeavaa käytöstä aikuisten osalta ja ahdistavaa lapselle.
Siksihän nykyään lapset ja nuoret niin huonosti voivatkin, kun kaikkea leimaa yleinen turvattomuus, koskaan et tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu, vanhemmat eivät tiedä onko huomenna enää töitä ja rahaa ja lapset eivät tiedä kuka sijaisen sijainen on koulussa opettajana huomenna vai onko ketään, luokattomuus on iso virhe koska monelle normilapsellekin se oma paikka ja oma luokka ja ryhmä saattaa olla ainoa pysyvä ja varma asia arjessa, säännöt ei enää ole yhtenäisiä, joku vaatii sitä ja toinen tätä ja kolmas käskee ajatella omilla aivoillaan jne jne.
Kysehän ei assin kohdalla useinkaan ole mistään herkkuruokien haluamisesta tarjotun sijaan, vaan yksinkertaisesti halutaan jotain, minkä saa kohtuudella kurkusta alas. Usein siis halutaan jotain POIS ruuasta. Minustakin kalakeitto on aivan syötävää, jopa hyvää, kunhan siitä jätetään se kala pois.
Nälänhätään vetoaminen lapsen kohdalla on vähintäänkin arveluttavaa, mutta sitäkin olen kuullut tehtävän.
"Onko kenelläkään positiivia kokemuksia moisesta?"
Onneksi ei ole, sillä olisin todennäköisesti joutunut vankilaan(pakkosyöttäjät hautaan) näiden positiivisten kokemusten johdosta.
Hei!
Yleensä siellä missä taito loppuu alkaa väkivalta. Fyysisellä pakottamisella ei saada koskaan mitään hyvää aikaiseksi, itsellä kokemusta useastakin autistisesta "valikoijasta", ja kyllä heidän kohdallaan palkkiojärjestelmä toimii ihan hyvin. Pitää varmistaa että lapsi ymmärtää mitä häneltä halutaan ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Tämä vaatii aikaa ja miettimistä mutta tuottaa oikeita tuloksia. Älä suostu moiseen. Aloita ruokavalion laajentaminen kotona pienin askelin, se sitten laajenee päiväkotiinkin ihan luonnostaan kotoa käsin.
Hei,
oma poikani on ihan pienestä pitäen ollut tosi nirso. Tänäkään päivänä ei syö vihanneksia, marjoja tai hedelmiä ja muutoinkin on tosi valikoiva. Kun poika oli pieni niin yritimme hyvällä ja pahalla pakottaen, mutta käytäntö opetti että pakottaminen on turhaa. Poika piti päänsä ja pattitilanne tuli aina. Oma kärsivällisyys kasvoi ja tajusimme että turha pakottaa. Vuosien mittaan on aina tullut uusia ruokia ja makuja. Vitsailemme nykyään että poika on pysynyt terveenä kun on kuorruttanuta aina kaiken ruoan ketsupilla. = ) Nyt kun poika on 14 vuotias on helppo jutella asiasta. Ongelma on ollut siinä "miltä joku ruoka tuntuu suussa" l. joskus ollaan luettu "supermaistajista". Pojallamme on ollut Asperger tyyppisiä ominaisuuksia, mutta niitä ei ole koskaan tutkittu eteenpäin koska hänellä on ollut aina omat vahvuudet, jotka paikanneet sosiaalista puolta. Vuodet ovat parantaneet tilannetta paljon. Viisautta teille!
Anna ajan hoitaa asia.
Ei pakko maistamista, autisisella lapsella voi olla todella hyvä tai huono makuaisti (hyper tai hypo). Suosittelen lukemaan kirjan tahatonta tohellusta tai muukalaisena keskuudessamme. kirjat avaavat autistin maailmaa niin että mekin ymmärrämme. Autistin aistimaailma toimii eri tavalla kuin meidän.
Lapsi ei ole saanut turhaan diagnoosia.
Kuulostaa oudolta ja ikävältä tuollainen pakottaminen. Kysehän ei ole autismin kirjon lapsella (välttämättä) nirsoilusta, vaan siitä että sensorisen yliherkkyyden takia monet ruoat maistuvat tai tuoksuvat liian voimakkailta tai tuottavat kipua suussa ja kurkussa. Enkä tarkoita vain pientä kutinaa tai pistelyä, vaan ihan todellista kipua; aivan kuin pakotettaisiin juomaan kiehuvaa vettä tai ammoniakkia. Haluaisitko todella lapsesi kokevan sellaista? Sensorista yliherkkyyttä ei paranneta pakottamalla, mutta oireita voidaan usein lievittää vähittäisellä totuttelulla, jonka pitäisi tietenkin aina tapahtua lapsen ehdoilla.
Ei missään nimessä pakolla ja kiinnipitämällä, jokin järki sentään. Meillä lääkäri sanoi ehdottoman EI:n tuollaiselle, kuulostaa sadistiselta, eihän nenteille lapsillekkaan tuollaista sallita, ketään ei saa pakottaa syömään tuolla tavalla. Älä anna lupaa ! Assille se saattaa tuoda vain vahinkoa ja suunnatont kärsimystä.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1743665
valikoivan ruokailun! Mikäli lasta pakkosyötetään, niin suosittelen päiväkodin tätien brutaalia väkisin makaamista.
valikoiva ruokailu ei aina johdu pakottamisesta. Ehkä et sitä tarkoittanutkaan.
Voi, jeesus mikä pelle tää jätkä on.
MINÄ SYÖN KAIKKEA RUOKAA