Tietääkö joku Helsingistä tai Uudeltamaalta jonkun ammatti-ihmisen, joka osaa auttaa raiskattua?
Raiskauskriisikeskus Tukinainen ei ollut minulle sopiva paikka.
Olen nelikymppinen ja jouduin sadistisen raiskaajan raiskaamaksi ja hyväksikäyttämäksi 10 vuotta sitten parin kuukauden ajan n. kymmenisen kertaa yhteensä.
Olen käynyt terapiassa selvittelemässä elämääni. Tämä raiskaus-juttu vain on yhä minussa sisällä ja nousee pintaan aika ajoin. Se on valtavana vihana sisälläni, jossain hyvin syvällä ja haittaa elämääni ajoittain paljonkin ja monella tapaa.
Kun teen jotain fyysisesti raskasta pitemmän aikaa, asia nousee tietoisuuteen, mutta en pääse siihen käsiksi. En kai uskalla? Pelkään sisällä olevan vihani suuruutta ja voimaa. En tiedä, mitä siitä seuraisi? Välttelen rasittamasta itseäni tämän takia.
Tarvitsisin turvallisen ja ammattitaitoisen ihmisen auttamaan minua, jotta voisin kohdata vihan ja nöyryytyksen sisälläni. Tahtoisin huutaa ja itkeä sen ulos, mutta en kykene siihen yksin.
Raiskauksen jälkeen lamaannuin toimintakyvyttömäksi pitkäksi aikaa.
En haluaisi elää loppuelämääni tämän hirveän ja erityisen vihamöykyn, trauman? kanssa.
Poliiseilta en aikanaan saanut paljonkaan apua, koska minusta ei ollut nostamaan syytettä. Olin niin huonossa kunnossa.
Naisystäväni tuli avomiehensä raiskaamaksi pari vuotta sitten. Juttu menee oikeuteen. Naisystäväni on nyt huonossa kunnossa. Juttelin hänen kanssaan ja se nosti oman raiskauskokemukseni pintaan ja mieleen jälleen kerran.
Parisuhteeseen en ole mennyt tämän tapahtuneen jälkeen. Tuntuu vahvasti siltä, että ensin pitää saada tämä asia, suurimmilta osin itsestäni pois. Tiedän, että kokemus kulkee mukanani elämäni loppuun, mutta uskon, että kokemuksen aiheuttamasta vihasta, kärsimyksestä ja tuskasta voisin suurelta osin päästä eroon, jos vain löytäisin sopivan ihmisen tai tahon auttamaan minua tässä asiassa.
Kiitos vastauksista etukäteen.
Raiskauskriisikeskus Tukinainen ei ollut minulle sopiva paikka.
Olen nelikymppinen ja jouduin sadistisen raiskaajan raiskaamaksi ja hyväksikäyttämäksi 10 vuotta sitten parin kuukauden ajan n. kymmenisen kertaa yhteensä.
Olen käynyt terapiassa selvittelemässä elämääni. Tämä raiskaus-juttu vain on yhä minussa sisällä ja nousee pintaan aika ajoin. Se on valtavana vihana sisälläni, jossain hyvin syvällä ja haittaa elämääni ajoittain paljonkin ja monella tapaa.
Kun teen jotain fyysisesti raskasta pitemmän aikaa, asia nousee tietoisuuteen, mutta en pääse siihen käsiksi. En kai uskalla? Pelkään sisällä olevan vihani suuruutta ja voimaa. En tiedä, mitä siitä seuraisi? Välttelen rasittamasta itseäni tämän takia.
Tarvitsisin turvallisen ja ammattitaitoisen ihmisen auttamaan minua, jotta voisin kohdata vihan ja nöyryytyksen sisälläni. Tahtoisin huutaa ja itkeä sen ulos, mutta en kykene siihen yksin.
Raiskauksen jälkeen lamaannuin toimintakyvyttömäksi pitkäksi aikaa.
En haluaisi elää loppuelämääni tämän hirveän ja erityisen vihamöykyn, trauman? kanssa.
Poliiseilta en aikanaan saanut paljonkaan apua, koska minusta ei ollut nostamaan syytettä. Olin niin huonossa kunnossa.
Naisystäväni tuli avomiehensä raiskaamaksi pari vuotta sitten. Juttu menee oikeuteen. Naisystäväni on nyt huonossa kunnossa. Juttelin hänen kanssaan ja se nosti oman raiskauskokemukseni pintaan ja mieleen jälleen kerran.
Parisuhteeseen en ole mennyt tämän tapahtuneen jälkeen. Tuntuu vahvasti siltä, että ensin pitää saada tämä asia, suurimmilta osin itsestäni pois. Tiedän, että kokemus kulkee mukanani elämäni loppuun, mutta uskon, että kokemuksen aiheuttamasta vihasta, kärsimyksestä ja tuskasta voisin suurelta osin päästä eroon, jos vain löytäisin sopivan ihmisen tai tahon auttamaan minua tässä asiassa.
Kiitos vastauksista etukäteen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itsellä on jonkinlaista insestikokemusta lapsuuteni ajalta. Isäni serkku käytti minua ja sisartani tavallansa hyväksi muka leikin varjossa. Itse oli silloin noin 7-vuotias ja se poika noin 15. Poika on hieman älyllisesti jälkeenjäänyt, sai vapautuksen armeijasta ja pääsi vain luokalta toiselle vaikkei oppinut laskemaan ja luki heikost. Ei ollut silloin erityiopetusta tällaisille. Myös siihen aikaan ei seksuaalisuudesta puhuttu nuorille ja luonto nosti tikanpojan puuhun kun aika tuli. Ajatellessani kaikkea tätä olen pystynyt antamaan tälle miehelle anteeksi. Ymmärrän hänen henkisen kypsymättömyyden ja tietämättömyyden. Itsekin vain heikosti aavistin, että nyt tapahtuu jotakin kauhean pahaa. Auttaa se, että olen syytön tapahtumaan ja ei tuo typerän teko tee minusta yhtään sen pahempaa. Ei se täysillä ajajele tuollainen tyyppi, joka raiskaa. Todellakaan sillä ei "kaikki kämärit" lämpene kopassa. Jotenkin pitää se viha käsitellä ja työstää, mutta juuttua ei siihen ei pitäisi. Onkohan sinulla ongelmana, että et ole päässyt työstämään tätä jo silloin alussa ja jotenkin se on painunut syvälle alitajuntaan. Kaikki me olemme myös yksilöitä ja itsekullakin on ne omat työkalut käsitellä traumoja. Toivon ja rukoilen, että löytäisit ehkä jonkun kohtalotoverin, joka on kokenut saman, mutta jo päässyt asiasta ulos. Ei sitä koskaan unohda, mutta voi päästä yli ja vapauteen. Sinä voit sitten olla avuksi ja toimijaksi asioiden eteen, että nämäkin traumaattiset kokemukset otetaan vakavasti. Laki pitäisi olla paljon kovempi raiskaajille.
Tuo ei enään näin pitkän ajan päästä pitäisi niin hirveästi vaivat, tottakai se mietityttää välillä, mutta yli siitä olisi päästävä. Onko tuo terapiasi jo loppunut ? Voisitko siellä käydä asiaa läpi ? Jos ei muuta niin käy kysymässä sairaalasta, psykatrian klinikalta, jos sieltä osaisivat auttaa eteenpäin, kai siellä pääkaupunkiseudullakin on päivystyssairaalassa.
kunnes sen käsittelee. omista kokemuksista on yli 10 vuotta, eli en voi enää tehdä rikosilmoitusta. jos vaan ehdit (10 vuotta tasan) puhu ihmeessä poliisille heti! ne osaavat suhtautua jo nykyään tosi asiallisesti. terapeutin etsintä on tehty äärettömän vaikeaksi. kun ei olisi voimia, ja sitten pitäisi perustella, miksi tarvii apua. päivästä päivään selviäminen on raskasta. Oletko soittanut Naistenlinjan numeroon, myös mielenterveysseuran numerossa on joskus joku vähän sillä hetkellä osannut lievittää. Ei saa antaa periksi!
taitaa olla oikea osoite. He mm. järjestävät feministisen itsepuolustuksen kursseja, joilla käydään läpi paljon henkisiin voimavaroihin liittyviä asioita. Googleta siis naisasialiitto unioni, ja tutustu heidän toimintaansa. Ota heihin ihmeessä yhteyttä, niin pääset eteenpäin!
hän autttaa sinua saamaan terapiaa.
uskon että toivut kyllä. elämä helpottuu kun pääsee käsittelemään asioita.
jaksamista.
tukinainen oli itselleni alussa hyvä apu, myöhemmin en enää saanut ryhmästä mitään apua koska asioita käsiteltiin vain pinnallisesti. mutta opin ettei se ole häpeäni, ymmärsin että se oli rikos ja en enää häpeä puhua siitä ääneen.
Olen ottanut yhteyttä Naisasialiitto Unioniin ja menen mukaan heidän järjestämäänsä toimintaan.
Kiitos kaikille vastanneille.