Miten olette yhteyksissä

sellaisia joiden kanssa lähes päivittäin yhteyksissä mutta on niitäkin joiden kanssa harvoin tai ei koskaan.

Omia kummilapsiani näen ainakin kerran kk eli ihan sopivasti.

Kaikkien kolmen lapsen kummit asuvat lähettyvillä, kauinpana asuvalle matkaa 20km.. Erittäin tiiviisti pidämme yhteyksiä, eikä pelkästään kummiuden vuoksi vaan ihan muutenkin.

Itselläni on yksi kummilapsi, ja usein hänenkin kanssaan tekemisissä. Sellasena varahoitajana toimin usein =)! Haen lasta usein hoidosta, usein tulee meille vielä leikkimään ja yöksi saa aina jäädä jos tahtoo/tai tarvetta on esim. vanhempien työvuorojen vuoksi.

Tietysti minulla on tällähetkellä helppo ottaa niin paljon tätä lasta koska olen muutenkin pienimmän lapsen kanssa vielä kotona, eikä omat työvuorot ole häiritsemässä! Ja myös se helpottaa kun sattuu vielä meiltä omasta takaa löytymään samanikäinen ja vielä samassa hoitopaikassa oleva lapsonen!!
Ja jottei ihan liian ruusuista kuvaa anneta niin komennan kummilasta siinä missä omianikin!! Tasapuolisesti kaikkia tekojensa ja ikänsä huomioiden!! Ja siitäkään ei ole tullut ongelmaa koska olemme lapsen vanhempien kanssa samoilla linjoilla kasvatuksessa.. Ja sama pätee myös toisinpäin! Jos meidän lapset ovat heillä kylässä ja tekevät hulluuksia, myös heitä komennetaan siellä..

Kannattaa pitää paljon yhteyttä. Meistä ainakin tuli parhaimmat ystävykset kummiuden jälkeen. Ja siteen luominen lapseen kannattaa aloittaa mahdollisimman aikaisin, mitä myöhemmin sen vaikeampaa. Ja kun kummilapsesi hiukan kasvaa ja tuntee sinut jo hyvin on hänet helppo käydä "nappaamassa" mukaan milloin mihinkin!
Lapsi saa olla ylpeä omasta kummistaan ja tietää että kummin luona on aina jotain vähän tavallisuudesta poikkeavaa ja jännää.. Eikä sen tarvitse sen suurempaa olla kuin kesällä puistoon ja jätski kiskalle. Se on lapsen maailmassa suuri juttu..

Omia kummeja en lapsena nähnyt usein, mutta hienoja muistoja jäänyt! Kuinka suuri päivä se aina oli kun ne tuliva käymään..

Toivottavasti auttoi tämä romaani edes jotenki =)

Niin juu.. unohdin täysi, en mä mikää kummi ollukkaa.. Vaan KUMITÄTI!!!!

Nykyään ei käytännössä mitenkään. Kummitytön puolelta ei ikinä kiinnostusta sen koommin kun hänet kastettiin, ei kutsua synttäreille, ei mitään kiitosta lahjasta eikä niin mitään elonmerkkiä koko tytöstä. Aikamme jaksettiin yrittää, enää emme kun olemme nimet kastepaperissa ja se siitä.
Poikamme kummien kanssa pidetään yhteyttä suht tiiviisti, ja tapaavat aika usein. Meistä se on kiva eikä tunnu että he tuppaavat. Ollaan kerrottu heille ettei odoteta mitään lahjontaa, pakkoyhteyttä jne, itse haluavat olla mukana pojan elämässä. Ja perheyhteys oli jo ennen lasta. Jos arveluttaa niin kannattaa jutella kummilapsen perheen kanssa miltä heistä tuntuu.