kohtaan vaan siitä kelpaanko sellaisena kuin olen. Ronskista puhetyylistäni ajattelit asian olevan toisin. Miten kaipasin syliisi vaikka pelkäsin yhtä paljon.
En ollut epävarma
Tunteistani Sinua
191014
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sitä juuri pelkäänkin: teet päätökset puolestani vaikka osaan ne itsekkin tehdä.
nainen vai mies?
'kohtaan vaan siitä kelpaanko sellaisena kuin olen.'
- Enkai olis alunperin ottanut sua harkinnan alle, jos ajattelisin, ettei kelpais? Tosin, eihän sitä voi tietää kunnolla, että tykkääkö toisesta; joss ei kunnolla tunne toista ja tiedä miten sitä kestää vai kestääkö ? =* Millanen on niinku "livenä"
Ja miten käytännössä tulee toimeen, ja tuleeko esille mitä luonteen kummallisuuksia ja jotain ?? Eli eihän sitä voi tietää ennen kuin on tavattu kunnolla ja tunnettu. Eli näin alustavasti kelpaa kaiketi* mutta ei sitä voi mennä vannomaan vaikka ""ekojen treffien jälkeen haluaako välttämättä mennä naimisiin toisen kanssa?
Tykkään ainakin vähäsen ja haluaisin tietää onko meistä mihinkään. Ei kuitenkaan voi tietää tai sanoa, että tykkääkö toisen, jos ei kunnol tunne, että pitää varmaan tutustua, että tietäis tykkääkö toisesta. Tajusitkos . ?
ottaa riski vaikka pelottaakin? eikö suurempi riski ole menettää mahdollinen rakkaustarina?
ny, että turha enää makustella sen asian kanssa.
kun et koskaan oikeasti halunnutkaan mitään tapahtuvan. Käyhän se näinkin.
epävarmuus ja pelot ,hypätkää tuntemattomaan ja eläkää täysillä ,takkiin tulee jos on tullakseen ,vaikka istusi loppu elämän neljän seinän sisällä!!
Mun on ihan pakko kommentoida, vaikkei tämä juttu liity minuun mitenkään.
Älkää aina miettikö sitä, että kelpaanko mä varmasti - juttua.
Tosiasia on siinä, että minä en ainakaan asioi sellaisen henkilön kanssa joka ei edes teoriassa tai käytännössä minulle kelpaisi.
Jos toinen on tekemisissä niin kai sitä jollakin tasolla kelpaa. Sitä ei kannata miettiä koko aikaa.
Kuinkakohan monta suhdetta jää solmimatta tässä maassa sen vuoksi että ihmiset eivät uskalla tehdä mitään.
kuvan. Oletkohan kuitenkaan oikeasti itse kuvaamasi kaltainen? Useasti asia mikä näkyy päällepäin on se, että kumpaa kilpeä käyttää *tunne* vai *järki*.
Vastaan, vaikkei tuo minulle ollutkaan.
Käytös on kontekstisidonnaista.
Minulla on hyvä esiintymistaito, olen ollut kv ympyröissä koko ikäni, silti saatan olla arka ja ujo jos kohtaan yksityiselämässä ihmisen. En tiedä näkyykö arkuuteni päällepäin. Osaan hymyillä vaikken olisi iloinen (jos ymmärrät mitä tarkoitan)
En ajattele kuitenkaan omaa kelpaamistani sillä tavalla, koska sehän on toisen päätettävissä, ei minun. On olemassa ihmisiä, jotka eivät pidä minusta enkä voi asialle mitään.
että saattaa olla noin, mutta mitä olisit halunnut minun tekevän? Minä yritin ottaa yhteyttä ja keskustella ym. ja sinä vain vetäydyit. Joten minun kannaltani se loppujen lopuksi oli yhdentekevää mistä olit epävarma. Jos vetäydyt niin vetäydyt ja minä en lopulta sille mitään voi.
Torjuva käytöksesi oli varmaankin se syy. Itse halusit eroon minusta koko ajan, joten ehkä siitä sitten johtui. En halua tuputtaa seuraani tai tyrkyttää itseäni. Sellainen olo kai lähinnä, että et halua seuraani ja se tietysti tuntui pahalta.
Olisi pitänyt puhua, se on totta. Oma vikani tietysti, mutta oli niin paha olla. Asiat olisi pitänyt hoitaa paremmin.
Millä tavalla torjuin?
Itse en häntä ole ikinä torjunut. Joten joko olet joku muu, tai sitten hän on ymmärtänyt väärin. Minulla oli joskus tilanne, jolloin en ehtinyt tavata (ja sen kyllä ihan selkeästi hänelle selitin ja että kyse ei ollut siitä etten haluaisi) ja sitten oli tilanne jossa loukkaantuneena toisen sanoista vähän vetäydyin. Mutta silti tilanne kokonaisuutena on ollut enemmän se että minä olen yrittänyt pitää yhteyttä ja hän ei.
Mutta vieläkään ei ole liian myöhäistä. Todellisten tunteiden kohdalla ei koskaan ole.
Meidän ei olisi järkevää puhua tästä asiasta muuta kuin yleisellä tasolla jottei tule vääriä mielikuvia. Minä koin torjuntaa erään taholta ja sen vuoksi en halunnut tavata.
Siihen torjuntaan liittyy toinenkin henkilö, siis oikeastaan koin että eräs toinen henkilö torjui minut, mutta tämä on liian hankala selittää täällä.
Olen samaa mieltä kanssasi, että tuontyyppisiä väärinkäsityksiä sattuu kaiken aikaa ja tuollaisista asioista pitää pystyä puhumaan ja antamaan loukkaukset anteeksi.
Sellainen suhde joka päättyy ensimmäiseen erimielisyyteen ei kyllä sitten ollut minkään arvoinen.
Toivon, että saat asiasi kuntoon.
Nainen ei "ehtinyt" tavata, ennen kyllä ehti ja oikein perheestäkin puhui, perhelomalla oltiin jne, mutta sitten yht'äkkiä ei ehdikkään tavata, outoa käytöstä parisuhteessa.
Silloin ollaan yhdessä niin ilon kun mureehnkin päivänä, eikä niin, että toinen vetäytyy.
Mitäs jos oltaisiin samassa pesässä, kun tulee eripuraa niin mies viikoksi tai kahdeksi veneen alle varmaankin.
Ihme helvetin ajatusmaailma joillakkin.
en oikein ymmärtänyt tuota että toinen henkilö torjui ym., mutta senhän tiesitkin.
Kyllä minä asiani kuntoon saan ennen pitkää. Tai asiani ovatkin pääpiirteittäin ihan kunnossa, mitä nyt näitä ihmis-ongelmia aina tuppaa olemaan.
Jos hän ei halua minua enää tavata niin joskus varmaan löydän jonkun toisen. Itseäni en silti voi liikaa syyttää, koska minä olen pyrkinyt sopimaan ja olemaan hänen tavoitettavissaan, mutta jos hän ei halua minua elämäänsä en sille mitään voi.
Ja kyllä se ihminen on minulle merkityksellinen, vaikka emme romanttisessa mielessä yhteen enää palaisikaan. Olen saanut häneltä paljon ja toivon että olen edes jotain pystynyt myös hänelle antamaan.
Toivon, että sinun asiasi menevät hyvin. Tapahtuipa sitten mitä tahansa.
Olen edelleen sitä mieltä, ettei kenenkään pidä vetäytyä tilanteista torjutuksi tulemisen pelossa, mutta jos tosiaankin tulee torjutuksi (kuten minun tapauksessani) niin sitten vetäytyminen voi olla ainut vaihtoehto. Etenkin kun toinen osapuoli sanoo sekä pahasti että hyvästi niin eipä siinä muu auta.
hyvä ulkopuolinen, millä tavalla koet tulleesi torjutuksi? Oliko torjuminen selvää vai oliko se selvää vain sinun mielestäsi? Olisiko torjumiseen ollut mahdollisesti syitä (ehkä itse aiheuttamiasi?) joita et vain tullut ajatelleeksi?
Siis tarkoitatko tätä nimeomaista torjuntatapausta vaiko yleensä tilanteista joissa olen tullut torjutuiksi?
Tottakai aiemmat tilanteet kehittävät sellaista pelisilmää, että tunnistaa, jos joku ei pidä minusta.
Tarkoitukseni oli kuitenkin sanoa että torjutuksi tulemisen pelko ei saisi estää kanssakäymisen aloittamista.
En minäkään pelkää ihmisiä, vaikka joku minut torjuukin.
Tämä nimeomainen torjunta oli selvä juttu. Sain siitä tiedon kokonaan muilta ihmisiltä. Siis minua varoitettiin ao. henkilöistä ja sanottiin etten kiinnosta heitä yms. en nyt viitsi asiasta kirjoittaa tässä. Eli ei ole pelkästään omaa kuvitelmaani. Varmasti vika on minussa kuten aina. Asia on aivan päivänselvä. Kysymys ei ole minussa olevasta viasta vaan ominaisuudesta, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Eli asia jota en voi muuttaa itsessäni.