vaan jotain siltä väliltä. Ehkäpä tämä kapo sopiikin erityisen hyvin.
Vai mitä sanotte tästä poliittisesta artikkelista?
Elämämme ovat kulkeneet eri suuntiin…
Kirjoittanut: KapiKorhonen 9.12.2008 klo 10.26
…enkä ole siitä pahoillani.
Minä tosiaan olen aloittanut elontieni isovanhempieni kasvattipoikana Rautavaaran salomailla, keskellä ei mitään, sinä kunnon vanhempiesi hoivissa täällä ihanassa Stadissa, jonne minä pääsin tulemaan vasta 16-vuotiaana. Minusta kuitenkin on sittemmin tullut stadilainen, sinusta kepulainen. Se kertoo kaiken sille, jolla on järkeä päässä, mutta sinulle täytynee selventää, että stadilainen on tällainen iloinen maailmankansalainen, kepulainen on katkeroitunut nurkkakuntainen juntti.
Miksi niin on käynyt? Selittäjä varmaan löytyy kyvyistämme, sillä ei tuurillakaan voida ilman kykyjä kovin pitkälle pötkiä. Kaikessa, mihin olen ryhtynyt, olen onnistunut; sinä sen sijaan lienet epäonnistunut kaikessa. Jos sinä olisit joskus ollut tukkijätkä, olisit sitä vieläkin; minä pääsin jo siellä Lapissa herran tieni alkuun. Jos sinä olisit joskus ollut kersantti, et kai tosin päässyt korpraaliksikaan, se olisi jäänyt korkeimmaksi sotilasarvoksesi, minusta tuli huippuarvostelut saanut ja monin kunniamerkein palkittu kapteeni. Palkintoihini kuuluu myös Nobelin rauhanpalkinto, joka myönnettiin YK:n rauhanturvaajille 1988.
Valiollakin aloitin vain konttoripalveluesimiehenä, mutta minusta tuli isännöitsijä keskushallintoon hyvin suurella vastuualueella eikä ihan pienellä palkallakaan. Niin minua nostivat myös suomalaiset talonpojat, joista suuri osa lienee oikeita keskustalaisia, eivätkä varmaan hyvän hyvyyttään vaan ansioistani. Sinua nuo samat piirit eivät ole tainneet erityisemmin palkita, ja lienet saanut porttikiellon Apollonkadullekin.
Että tuon kaiken olen saavuttanut, siihen on kykyjen lisäksi tarvittu yritystäkin. Sinulla on kai ollut yrityksiä, mutta ei kunnon yritystä, kun on käynyt niin kuin on käynyt. Olen tosin päässyt sinua enemmän käymään koulujakin ja niissä erinomaisesti menestynyt, mutta sittenkin tärkeimmän oppini olen saanut kantapään kautta, työn ja maailman opettamana. Hankkinut kohtuullisen kielitaidonkin, jolla pärjää hyvin maailmalla, jolla paljon edelleen liikun. Sinulla tuo suomenkielikin näkyy jääneen kansakoulun alaluokilla huonosti opitun varaan ja siitäkin suurimman osan olet unohtanut.
Yksityiselämässäni – naisasioissa nimenomaan – sain kauan ja monen naisen kanssa opetella, ja vaikka hauskaakin oli, mopo karkasi usein käsistäni ja ikäviä seurauksia sain kokea. Mutta lopulta opin nekin hommat hallitsemaan ja sain kokea hyvin onnellisen avioliiton hyvin sivistyneen, ihanan naisen kanssa, ja hänet menetettyäni elämääni olen vielä saanut elämääni ihanan naisen, joka rakastaa minua kuten minäkin häntä.
Hevosista puheenollen – kyllä minä vieläkin hevosen puikkoihin saisin ja sillä vaikka metsässä voisin töitä tehdä, sillä sen taidon opin jo lapsena, ja kyllähän noissa sotakouluissakin vielä minun palvelusaikoinani hevosten käsittelyä opetettiin. Sekin taito taitaa sinulta puuttua.
Että näin, jos totta puhutaan – jollaiseen sinä et tosin koskaan pystyne.
Mutta voisit sentään yrittää ottaa vaarin neuvostani, niin ilmeesi näyttäisi toisenlaiselta kuin kuvassasi. Se on todella kateran kepulaisen kuva. Katso minun kuvaani: siinä näet elämäänsä tyytyväisen iloisen stadilaisen!
Siinäpä todella iloinen ja sydämmellinen stadilainen koulukiusaajan prototyyppi.
Vai mitä sanotte tästä poliittisesta artikkelista?
Elämämme ovat kulkeneet eri suuntiin…
Kirjoittanut: KapiKorhonen 9.12.2008 klo 10.26
…enkä ole siitä pahoillani.
Minä tosiaan olen aloittanut elontieni isovanhempieni kasvattipoikana Rautavaaran salomailla, keskellä ei mitään, sinä kunnon vanhempiesi hoivissa täällä ihanassa Stadissa, jonne minä pääsin tulemaan vasta 16-vuotiaana. Minusta kuitenkin on sittemmin tullut stadilainen, sinusta kepulainen. Se kertoo kaiken sille, jolla on järkeä päässä, mutta sinulle täytynee selventää, että stadilainen on tällainen iloinen maailmankansalainen, kepulainen on katkeroitunut nurkkakuntainen juntti.
Miksi niin on käynyt? Selittäjä varmaan löytyy kyvyistämme, sillä ei tuurillakaan voida ilman kykyjä kovin pitkälle pötkiä. Kaikessa, mihin olen ryhtynyt, olen onnistunut; sinä sen sijaan lienet epäonnistunut kaikessa. Jos sinä olisit joskus ollut tukkijätkä, olisit sitä vieläkin; minä pääsin jo siellä Lapissa herran tieni alkuun. Jos sinä olisit joskus ollut kersantti, et kai tosin päässyt korpraaliksikaan, se olisi jäänyt korkeimmaksi sotilasarvoksesi, minusta tuli huippuarvostelut saanut ja monin kunniamerkein palkittu kapteeni. Palkintoihini kuuluu myös Nobelin rauhanpalkinto, joka myönnettiin YK:n rauhanturvaajille 1988.
Valiollakin aloitin vain konttoripalveluesimiehenä, mutta minusta tuli isännöitsijä keskushallintoon hyvin suurella vastuualueella eikä ihan pienellä palkallakaan. Niin minua nostivat myös suomalaiset talonpojat, joista suuri osa lienee oikeita keskustalaisia, eivätkä varmaan hyvän hyvyyttään vaan ansioistani. Sinua nuo samat piirit eivät ole tainneet erityisemmin palkita, ja lienet saanut porttikiellon Apollonkadullekin.
Että tuon kaiken olen saavuttanut, siihen on kykyjen lisäksi tarvittu yritystäkin. Sinulla on kai ollut yrityksiä, mutta ei kunnon yritystä, kun on käynyt niin kuin on käynyt. Olen tosin päässyt sinua enemmän käymään koulujakin ja niissä erinomaisesti menestynyt, mutta sittenkin tärkeimmän oppini olen saanut kantapään kautta, työn ja maailman opettamana. Hankkinut kohtuullisen kielitaidonkin, jolla pärjää hyvin maailmalla, jolla paljon edelleen liikun. Sinulla tuo suomenkielikin näkyy jääneen kansakoulun alaluokilla huonosti opitun varaan ja siitäkin suurimman osan olet unohtanut.
Yksityiselämässäni – naisasioissa nimenomaan – sain kauan ja monen naisen kanssa opetella, ja vaikka hauskaakin oli, mopo karkasi usein käsistäni ja ikäviä seurauksia sain kokea. Mutta lopulta opin nekin hommat hallitsemaan ja sain kokea hyvin onnellisen avioliiton hyvin sivistyneen, ihanan naisen kanssa, ja hänet menetettyäni elämääni olen vielä saanut elämääni ihanan naisen, joka rakastaa minua kuten minäkin häntä.
Hevosista puheenollen – kyllä minä vieläkin hevosen puikkoihin saisin ja sillä vaikka metsässä voisin töitä tehdä, sillä sen taidon opin jo lapsena, ja kyllähän noissa sotakouluissakin vielä minun palvelusaikoinani hevosten käsittelyä opetettiin. Sekin taito taitaa sinulta puuttua.
Että näin, jos totta puhutaan – jollaiseen sinä et tosin koskaan pystyne.
Mutta voisit sentään yrittää ottaa vaarin neuvostani, niin ilmeesi näyttäisi toisenlaiselta kuin kuvassasi. Se on todella kateran kepulaisen kuva. Katso minun kuvaani: siinä näet elämäänsä tyytyväisen iloisen stadilaisen!
Siinäpä todella iloinen ja sydämmellinen stadilainen koulukiusaajan prototyyppi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaikka CITY.-Keskustalle tuo viestini oli, vastineena hänen viestiinsä minulle, josta irroitettuna tuo saattaa tulla väärin ymmärretyksi. Mutta mitäpä tuosta, ymmärtävätkö saittikepulaiset muka jotakin oikein?
Mutta olen minä todella merkittävä mies, kun viestejäni tuolla tavalla avuksiksi nostetaan! Ja tehdään muutenkin minusta kertovia avauksia, sonni"mies" näköjään jo useita. Joissa on sitten nähnyt minun myös vastailevan. Voi sitä suunnatonta turhautumista, kun en häntä huomioi!
kertoo kaiken oleellisen sinusta ja tarkoitusperistäsi.
Ei siinä ole paljonkaan arvailunvaraa.
Merkittävä mies on ehkäpä hiukan liikaa sanottu. Rakkikoira ihmisille on lähempänä totuutta.