Hei,
Järjestetäänkö missään anorektikkojen "aa-kerhoja!? :D tai tapaamisia joihin voisi vapaasti osallistua, ja mennä yhdessä juttelemaan muiden saman kokeneiden kanssa...
Itse haluan kovasti parantua, mutta uskon että ennenkaikkea ihminen joka käy samaa sairautta läpi, pystyy parhaiten ymmärtämään ajatuksiani.
Netin kautta juttelu ei ole sama asia.
Olisi ihanaa tavata rennoissa merkeissä.. vaikka pikkujoulut..
Järjestetäänkö missään anorektikkojen "aa-kerhoja!? :D tai tapaamisia joihin voisi vapaasti osallistua, ja mennä yhdessä juttelemaan muiden saman kokeneiden kanssa...
Itse haluan kovasti parantua, mutta uskon että ennenkaikkea ihminen joka käy samaa sairautta läpi, pystyy parhaiten ymmärtämään ajatuksiani.
Netin kautta juttelu ei ole sama asia.
Olisi ihanaa tavata rennoissa merkeissä.. vaikka pikkujoulut..
Vastaukset 13
Vanhimmat
joo mut et varmaankaan tarkottanu oikeesti verrata AA:han. siellä nimittäin ainoa pääsyvaatimus on halu lopettaa juominen kokonaan.
mut eikös se oo aika saman tyyliinen juttu? kaikki saa tulla kekkä haluaa parantua...
nii pitäs olla semmone kerho jossa lopetetaan syöminen kokonaan, kuten aa:ssa lopetetaan juominen...eikö?
oikeestikkin! siis ei mitenkään sarkastisesti. jos olis semmosia voisin vaik käydäkin..:)
idiootit hankkikaa oikeesti syömishäiriö......aa tai anoreksia ei oo mikään leikin asia.
ite saatana kärsin jostain kohtutulehduksesta (jatkuva verenvuoto) enkä todennäkösesti saa ikinä lapsia....sh:ta takana 4 vuotta.
älkää lapset leikkikö asialla.
kaikennäkösiä muita ongelmia jotka oon aiheuttanu päihteillä ja bulimialla, mm. vatsahaava.
vitun upeeta. saatan kuolla millon vaan ja teille käy samalla tavalla, onnee yritykselle!!
valitettavasti mul on jo syömishäiriö..... :/
http://www.syomishairioliitto.fi
Ite kävin jossain vaiheessa Tampereella sellaisessa vertaistukiryhmässä. Se oli juuri tuollainen kun kuvasit. Sinne saa mennä, jos kokee, että on ongelmia syömisen kanssa. Ja se paikka on tosi parantumismyönteinen.
Suosittelen!
Haluan siis todellakin parantua, päästä eroon näistä pakkomielteisistä ajatuksista ja syömisen kontrolloinnista. Olen maistanut todellista elämää, ollut elämäniloinen, NORMAALI, elossa oleva, naurava, iloinen ihminen. Siksi tiedän että tämä elämä on vankila, hullujenhuone ja haluan vapaaksi pääni hulluudesta. Siksi vertasin AA:han, koska haluan täysin irti riippuvuudestani.
Kiitos neuvosta! Yritän kerätä rohkeuteni lähteä tapaamiseen.
lopultahan on kyse vain HALUSTA parantua. itse en kykene siihen, mutta vertaistukiryhmä esim OA:n tapaan olisi hyvä idea....itse melkein lopetin juomisen kun kävin AA:ssa. se auttoi todellakin, mutta ei ollut halua vielä lopettaa......myönnän että syöminen on ongelma ja kaikkihan lähtee siitä, en vain kykene vieläkään luopumaan häiriöstä!
vihaan tätä.
Totta turiset; elämä on päätöksiä ja tästä sairaudesta parantuminen on päätöksen päässä. siinä välissä oleva kynnys tosin kasvaa ja kasvaa mitä pidemmälle hulluuteen antaa itsensä vajota.
Kysymys on arvoista; siitä minkä asettaa elämässä etusijalle, mille laittaa painoarvoa, miten tärkeänä näkee mitkäkin asiat.
Itse olen todennut että syömishäiriö on heijastuma äärimmäisen huonosta itsetunnosta ja peloista. Itsetutkiskelun tuloksena huomasin olevani sisältä yksi suuri lukkojen ja tukkeumien patouma, olen lukossa, täynnä ahdistusta ja sanoinkuvaamatonta PELKOA.
En osaa pukea sanoiksi pelon lähteitä jne., mutta elämän ja kuoleman ja ihmisten ja itseni pelkoa se on. En tiedä miten elää ja se heijastuu sairastumisena. Yritän kontrolloida edes jotakin pitääkseni yllä kaiken tarkoituksellisuuden illuusiota.
Mutta voin sanoa itse TODELLA syvästi haluavani ulos tästä kuplasta , mutta pelkään liikaa. Pelkään lihomista(ylläri)- jos nyt lakkaan muistamasta mitä olen viime aikoina syönyt, kuvittelen paisuvani järjettömiin mittasuhteisiin lyhyessä ajassa.. mikä ei ole totta. On pidettävä kontrolli, on tiedettävä mitä on suuhunsa laittanut.
Yritän lisätä ruokia pikkuhiljaa, mutta esim. silloin tällöin naposteltavat pikkusyötävät ovat vielä mahdottomuus; on oltava tietyt ajat jolloin syö ja ajat jolloin en syö.
Tähän sekoaa.
pelko on niistä pahin kun ei kehtaa myöntää että pelottaa niin vitusti että paskoo housuunsa!
mä en voi tehdä mitään enää nykyään, en nukkua, en syödä, en juoda ilman että pelkään koko ajan ihan helvetisti.......ja kun sitä päätä ei pääse pakenemaan. ainoana on auttanut se kun juo, mutta aamulla on taas sama pelko 5xvoimakkaampana.....kunpa tähän löytyis ratkaisu. en ole nukkunut pariin viikkoon kuin pari tuntia koska pelkään että kuolen.
Ei tätä pelkäämistä pysty terveelle ihmiselle järkevän kuuloisesti selittämään.
Viestisi oli kuin omista ajatuksistani.
Nukun pari tuntia yössä hikoillen ja nähden pahoja unia. Illalla kun alkaa lepäämään, ajatukset saa vallan eikä uni tule.
Jos ja kun on syönyt liian vähän päivän aikana, tulee ahdistus ja pelko kuolemasta. Kokeilen pulssia ranteestani ja pelkään enemmän kuin mitään kuolevani yön aikana. Teen öisiä päätöksiä siitä että huomenna aloitan normaalin elämän... Eikä se toteudu, vaan aamu lähtee käyntiin mustalla kahvilla kuten aina- samoihin rajoituksiin turvaten.
Jos olenkin ahminut illalla, ahdistus tulee siitä enkä saa unta. Mietin "läskejä" ja ajattelen että pitäisi jumpata. Joinakin öinä tosiaan herään jumppaamaan!
Liikunta on yksi unettomuuden aiheuttaja itselläni: liikun iin paljon että kroppa ei lepää ja käy ylikierroksilla. Pohkeita pakottaa kun lopulta menen makuulle. Sekin pelottaa; pelkään että sydän ei jaksa mun tahdissa enää.
Aamut on pahoja.. Joka aamu teen aamujumpan ja sen aloittaminen käy työläämmäksi. Aamusta alkaa taas päivän pituinen taistelu.. ja palelu.. ja itsensä koossa pitämisen projekti.. ja elämä itsessään.. se että pitäisi jaksaa ja ymmärtää ja olla järkevä, toimiva ihminen. En osaa.