Eilen maanantaina mieheni (ihme?) halusia olutta. Hommasi mäyräkoiran.
Minulla oli piilossa joululahjoiksi tarkoittettuja pikkupulloja.
Join kuusi kaljaa ja pienet votka ym. pullot.
Nytkö tämä sinnittely sitten päättyi???
Meillä meni palikat taas sekaisin. Ukko häipyi reppuneen jonnekkin, kai toiselle puolen Suomea äitinsä luo. Lähti juuri.
Minä hain R-kiskalta 8Xolutta...
Tämän päivän olen näin. En halua tavata ketään, en puhua puhelimessa, syödä aion...ja sitten lopettaa.
18.12. on maksakokeet, kai arvot päin honkia ja isot moitteet.
En jaksa juuri nyt välittää mistään.
Olen kirjoitellut, kuinka ihanaa on olla juomatta. Totta puhuen, tiukkaa se teki. Mutta ei tämä juominenkaan ihanaa ole.
Mikä olisi ihanaa???????????
Minulla oli piilossa joululahjoiksi tarkoittettuja pikkupulloja.
Join kuusi kaljaa ja pienet votka ym. pullot.
Nytkö tämä sinnittely sitten päättyi???
Meillä meni palikat taas sekaisin. Ukko häipyi reppuneen jonnekkin, kai toiselle puolen Suomea äitinsä luo. Lähti juuri.
Minä hain R-kiskalta 8Xolutta...
Tämän päivän olen näin. En halua tavata ketään, en puhua puhelimessa, syödä aion...ja sitten lopettaa.
18.12. on maksakokeet, kai arvot päin honkia ja isot moitteet.
En jaksa juuri nyt välittää mistään.
Olen kirjoitellut, kuinka ihanaa on olla juomatta. Totta puhuen, tiukkaa se teki. Mutta ei tämä juominenkaan ihanaa ole.
Mikä olisi ihanaa???????????
Vastaukset 7
Vanhimmat
olen lukenut kirjoituksiasi ja onhan niistä vähän ollut näkyvissä, että pian voi ratketa. Yritä nyt vaan, ettei karkaa putkeksi.
Ihan tuttuja tuntemuksia kirjoitat. Samassa junassa meitä näyttää olevan moni. Kysymyksiä on päässä mutta vastauksia ei löydy.
Ei kai ne maksa-arvot nyt niin nopeasti kohoa ja ehtiihän ne laskea parin viikon kuluessa. Älä nyt niistä arvoista murehdi tai varsinkaan mistään moitteista. Ei kenelläkään ole oikeutta moittia alkoholiongelmaista. Yritä vaan saada itsesi takaisin kuntoon ja raittiiksi
Miksi pitäisi olla aina ihanaa, miteippä sitä. Tavallinen arki on tavallista arkea vain mutta jos etsit elämääsi joka hetki jotakin ihanaa, ei kai sitä kenellekään mistään riitä.
Opettele etsimään mielihyväsi arjen pienistä asioista ja palkitse itsesi jollain ihanalla, ei alkoholilla. Kuten jo totesit, ei se ihanuutta tuo vaan entistä kurjemman olon.
Jos ukkosi haki kaljaa vaikka tiesi sinun sinnittelevän, joutaa toki muitten helmoihin ryyppäämään mennäkin. Sinulle tuli tähän kohtaan tauko, ei muuta. Toivottavasti jatkat raitistelua vaikka ei sekään aina niin ihanaa ole.
Olen nyt juonut neljä tölkkiä olutta.
Ikää on 57 vuotta, kolmas avioliitto.
Ekan eron syy neurologisen sairauteni toteaminen ja lapsettomuuteni hoidon lopettaminen.
Toteamus: "Minä en ala sinua pyörätuolissa työntämään". Muutti äitinsä luo.
Toinen ero, yli 22 avioliittovuoden jälkeen silloisen mieheni ALKOHOLISMI. Elin pelossa ja ahdistuksessa, en tiennyt koska nyrkki heilahtaa.
Hän pyöri pihallamme (silloisella) enkä koskaan tiennyt, missä kunnossa tulee sisään. Turvakodit ja viimein naapurin tarjoama ulkosauna olivat piilopaikkojani. Sai lopulta maksaongelman, joka leikattiin. Leikkauksen seurauksena aivoverenvuoto. Siitä alkoi lopullinen riemastus. Löysin kerran 7 kossupulloa piiloista, autotallista, puuvajasta, leikkimökistä...Pelkäsin ja lähdin.
Kolmas avioero on ollut vireillä yhteistä hakemuksesta. Olen aviossa muorin pojan kanssa. Hänellä sama neurologinen sairaus kuin minulla, oli kai yhdistävinään.
Avioiduimme. Hän ei halunnut sormuksia. Hän halusi Alfa Romeon (1/2 minun, olen II haltija rekisteri-otteessa, sijoitin autoon 22.000€).
Asunnon ostin minä, hän halusi asua kuin äitinsä luona.
Odottaa, että ruoka on valmista, pyykit pesty. Luojan kiitos, ymmärsin vaatia avioehdon! On tallessa pankkilokerossa.
Hän on impotentti. Istuu vain netissä. Välillä äitinsä pesee pyykit, välillä minä.
Ei minulla ole iloja. En vain tiedä miksi elän elämää, jossa elätettävä vartioi minua?
Otan itseäni niskasta kiinni!
Tämä nykyinen ei lähtenyt ryyppäämään, vaan äitinsä hoiviin.
Löytäisimpä joskus miehen (en etsi enää, askel vain kalmistoon), joka ei pitäisi minua siivojana, kokkina, laskujen maksajana. Elämä olisi voinut olla mukavaa, jos olisi ollut puoliso, joka olisi mies.
En halua enää tulla millään tasolla hyväksikäytetyksi. Jos olen alkoholisti, niitä on monia muitakin, en ole yksin.
Mikään ei tässä pimeydessä ole ihanaa...
minä täytän 13.joulukuuta 35 vuotta ja olen kolmannen kerran aviossa ja ero tulee.
Syy en voi saada lasta ja nykyinen mieheni on 33vuotias.
Kun olin 17-vuotias silloinen poikaystäväni tartutti minuun C-hepatiitin-huumeilla. Käytin niitä 17-19vuotiaaksi saakka.
jätin hänet ja olin 5vuotta väkivaltaisen miehen kanssa jonka kanssa sain lapsen.
Päätin että tämän lapsen ei tarvitse väkivaltaa katsoa ja jätin hänet.
Seuraava mieheni oli työssäkäyvä. Me ostimme tiilitalon ja saimme 2 tytärtä.
3.n lapsen jälkeen neuvolassa ehdottivat sterilisaatiota sairauteni vuoksi. Lapsiin se ei tarttunut mutta varmuuden vuoksi.
Suostuin.
Mieheni jätti minut ja pian olin naimisissa lohduttajani kanssa. Hän oli Raamattukoulun käynyt ja luotin että kunnollinen.
Mutta ei-sen lisäksi että hän pahoinpiteli minua ja vei palkkani hän kertoi rakastuneensa äitiini.
Olen kunnollisesta perheestä. isäni on entinen rakennusinsinööri ja nyt hänellä oli dementia.
Hänestäkään ei tarvinnut välittää.
2.mieheni jä äitin muuttivat yhteen asumaan lapsuudenkotiini. Myös poikani muutti sinne sillä niihin aikoihin aloin juoda kunnolla.
Jos,selvinpäin, yritin häntä katsomaan he(äitini ja aviomieheni)hakkasivat minut ulos.
Äiti kerran mm.puri minulta peukalonkynnen hajalle ja löi kämmeneni verille 1.hääkuvallani.
Mies polki selkääni ja sanoi hommaavansa mut pyörätuoliin.
C-hepatiitti on maksasairaus. Nyt olen 7vuotta juonut-joka päivä-ainakin mäyräkoiran.
Pelkään kuolla.
Olikohan tuo kahden päivän ryyppyputkeni jokin "päivitys"?
Hauskaa ei ollut, ei yhdessä juominen, ei yksin juominen.
Olo on taas normaali, vähän masentunut.
Joko tämän ikäisenä elämä vain maistuu puulta ja väsymykseltä? Löytämäni vanhat harrastukseni ovat taas jääneet unholaan.
Tiedän inhoavani tätä vuodenaikaa. Etsin juomalla kai keinotekoista piristystä. Ei auttanut.
Ehkäpä tämä tästä taas...
Olikin ehkä hyvä, että "päivitit" ja huomasit, ettei se mitään auta, eikä tuntunutkaan niin hyvältä kuin ennenvanhaan. Sellaiseksi se menee meillä pitkään ja hartaasti juoneilla, ei saa enää hyviä fiiliksiä juomisesta. Minäkin olen lopettanut kokonaan ja jos vähänkin tekee mieli, niin päivitän heti mieleeni pahimmat kankkuset ja morkkikset, niin loppuu se mieliteko. Raittiina on hyvä jatkaa, vaikka välillä olisikin vähän tylsää. On vain opittava nauttimaan pienistä mukavista asioista, kuten siitä, että aamulla on hyvä herätä kahvin keittoon selväpäisenä.
Tsemppiä meille kaikille!
Niinhän siinä monesti käy, että asiat jotka on kiellettyjä tai jotenkin muuten saavuttamattomissa voi muodostua muka niin ylimaallisen hienoiksi ettei mitään rajaa. Pienellä päivityksellä pääsee taas huomaamaan mitä scheissea mikäkin taas olikaan.
Toisaalta, kun elämä potkii sitä aina joskus lohduttauttuu ajatuksella että tenuamalla pääsee ainakin hetkeksi loittonemaan arkisonnasta. Sitten kun huomaakin just tän josta edelläkin mainittiin, et eipä enää olekaan hip hip hurraata kännissä vaan väsyneen ärtynyttä paskaa niin se vasta masentaakin. Viimenenkin riemu on viety.
Mut hitto sitähän tää elämä on, alamäkilaskua puun molemmilta puolilta. Ja sitten vielä kuolee.