sisulla eteenpäin, vaikka välillä kaikki tuntuu niin kovin tahmealta ja oma persoonakin on "omissa silmissä" naurettava?
Välillä sitä vaan luulee ja olettaa olevansa muka jotain, jaksaa tehdä työt ja opiskella, mutta yllättäen sitten näkee koko oman yrityksen ihan surkuhupaisena. Toisaalta taas toisten ihmisten epäluulo omia kykyjä kohtaan nostattaa yrittämistä entisestään eikä ihan uhallakaan viitsisi antaa periksi. Tulee tunne, että vielä minä teille näytän!
Hetken päästä uhma taas laantuu ja tulee tappiomieliala, kun jollain tasolla tajuaa, että en tule ehkä koskaan nousemaan tai pääsemään tämän pitemmälle. Olenko sittenkin tässä tilanteessa "huipulla"?
Tiedän, että tämä on väärä palsta, mutta täältä vain saa kommentteja helposti, koska keskustelu on vilkasta ainakin tähän aikaan.
Välillä sitä vaan luulee ja olettaa olevansa muka jotain, jaksaa tehdä työt ja opiskella, mutta yllättäen sitten näkee koko oman yrityksen ihan surkuhupaisena. Toisaalta taas toisten ihmisten epäluulo omia kykyjä kohtaan nostattaa yrittämistä entisestään eikä ihan uhallakaan viitsisi antaa periksi. Tulee tunne, että vielä minä teille näytän!
Hetken päästä uhma taas laantuu ja tulee tappiomieliala, kun jollain tasolla tajuaa, että en tule ehkä koskaan nousemaan tai pääsemään tämän pitemmälle. Olenko sittenkin tässä tilanteessa "huipulla"?
Tiedän, että tämä on väärä palsta, mutta täältä vain saa kommentteja helposti, koska keskustelu on vilkasta ainakin tähän aikaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jatka vain samaan malliin. Tuollaisia tunteita tulee kaikille joskus. Tsemppiä sinulle! :)
joulun odotusta.. :)
vain tahtoo olla täynnä kaikenlaista sähläystä ja muistettavaa. Ei tämä ole ollenkaan kivaa, vaan tulee hirveä stressi...
Sais ajan siirrettyä kaksi viikkoa eteenpäin, niin jo helpottais. Pelkään, että pimenen lopullisesti näiden vaatimusten keskellä ja kun siiehn vielä lisää tuon mistä puhuin eka viestissä, niin jo on soppa valmis. Välillä pitää vaan relata, vetää peitto korviin ja viis veistata mistään...
antaa, itsekin keikun ainaisella luovutus-yritys-jaksamis-akselilla.Nyt se mullakin se luovutus painaa päälle..ja aika rankasti.
Jos on kuitenkin älyä ja osaamista,niin luovuttaminen on lahjojen haaskaamista.Voitko yrittää esim.rauhallisempaa tahtia?
muu kamppailee samojen asioiden ja tunteiden kanssa... kummasti helpottaa kuulla, ettei oo ainoa. Tahtia ei voi enempää tästä rauhoittaa, koska harrastukset on minimissä ja työ ja opiskelu on vain hoidettava... ja lapset ja kotityöt...
vaan kiihtymään kun kevääseen päästään!
Luovuttaminen ei ole mua varten :)