Olen tällä hetkellä opiskelijavaihdossa ulkomailla ja tunnen olevani yksin! Jos jossain järjestetään esimerkiksi bileitä(pl. tutoreiden järjjestämät Erasmus-bileet, joista on julisteita ympäri koulua), minulle ei niistä juurikaan kerrota.
Kun lhdin tänne, toivoin löytäväni uusia ystäviä, ja alku näyttikin hyvältä. Huonetoverinani hostellissa, jossa asuin aluksi, oli yksi vaihto-opiskelija ja hänen kanssa tunnuimme tulevan hvin juttuun. Lisäksi koulun alettua minuakin jopa kutsuttiin mukaan erilaisiin bileisiin.
Täällä on myös toinenkin suomalainen samasta koulusta. Alussa meni ihan mukavasti mutta hänkin on alkanut tätä syrjintä-linjaa harrastamaan.
Mutta myöhemmin kaikki muuttui.Kuten alussa mainitsin, enää ei minulle kerrottu missä olisi bileet ja jos jotkut(joiden kanssa kuvittelin tulevan toimeen hyvin) suunnittelivat matkaa jonnekkin kaupunkiin, minulle ei kerrottu asiasta. Jopa aiemmin mainittu entinen huonetoverini alkoi syrjimään minua ja minä lulin, että (edes) hän olisi ollut minun kaveri. Mielestäni olen ollut oma itseni, enkä ole kenellekkään mitään pahaa sanonut ja/tai tehnyt.
Nyt tuntuu, että koko vaihtoaika on pelkkää p**kaa ja toivoisin etten koskaan olisi tänne tullut vaihtoon. Voisipa mennä ajassa taaksepäin ja perua mm. tämän vaihtopäätöksen. V*****aa niin paljon!
Kun lhdin tänne, toivoin löytäväni uusia ystäviä, ja alku näyttikin hyvältä. Huonetoverinani hostellissa, jossa asuin aluksi, oli yksi vaihto-opiskelija ja hänen kanssa tunnuimme tulevan hvin juttuun. Lisäksi koulun alettua minuakin jopa kutsuttiin mukaan erilaisiin bileisiin.
Täällä on myös toinenkin suomalainen samasta koulusta. Alussa meni ihan mukavasti mutta hänkin on alkanut tätä syrjintä-linjaa harrastamaan.
Mutta myöhemmin kaikki muuttui.Kuten alussa mainitsin, enää ei minulle kerrottu missä olisi bileet ja jos jotkut(joiden kanssa kuvittelin tulevan toimeen hyvin) suunnittelivat matkaa jonnekkin kaupunkiin, minulle ei kerrottu asiasta. Jopa aiemmin mainittu entinen huonetoverini alkoi syrjimään minua ja minä lulin, että (edes) hän olisi ollut minun kaveri. Mielestäni olen ollut oma itseni, enkä ole kenellekkään mitään pahaa sanonut ja/tai tehnyt.
Nyt tuntuu, että koko vaihtoaika on pelkkää p**kaa ja toivoisin etten koskaan olisi tänne tullut vaihtoon. Voisipa mennä ajassa taaksepäin ja perua mm. tämän vaihtopäätöksen. V*****aa niin paljon!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Älä vaivu vielä murheeseen. Tuo "syrjiminen" ei ole välttämättä tahallista. Kun on paljon porukkaa, niin silloin ei ehkä muisteta kutsua kaikkia. Tai ehkäpä joku olettaa toisen jo kutsuneen, eikä siksi kutsu tms. Yritä kuitenkin pysytellä porukoissa ja voisithan itsekin vaikka ehdottaa jonnekin matkalle lähtöä. Tsemppia ja muista nauttia ulkomailla olosta:)
vaihdossa, mutta olen Suomessa asunut muutaman vuoden opiskelijatalossa, jossa lähes kaikki asukkaat olivat vaihtareita. Olin tässä menossa täysin sivullinen omasta tahdostani kylläkin, vaikka vaihtareita kämppiksenä olikin. Olin jo aika paljon muita vanhempi eikä se bilettäminen ym. maistunut enää niin hirveästi. Mutta asiaan.
Itse huomasin, että eräs kämppikseni, joka oli minua noin 6 vuotta nuorempi, hehkutti aina tiettyjä ns. cooleja ja "showman"- tyyppejä, niitä joista itse aina pohdin, että hitto kun tyyppi on olevinaan. Ja moni näistä cooleista tyypeistä jossakin vaiheessa petti kämppikseni luottamuksen, lainasi rahaa eikä koskaan palauttanut, olivat pelimiehiä jne. Kämppikselleni oli todella tärkeää, että ihmiset ovat hauskoja, osaavat esiintyä ja miehissä hän arvosti komeutta, ei mitään rehellistä elämänasennetta. Ja samantyylisiä olivat kämppikseni kaveritkin.
Minulla on ollut myös tuttu, joka oli Italiassa vaihdossa ja kertoi aika huonoistakin kokemuksista vaihtovuodestaan monessa mielessä, mutta ei vähiten toisten opiskelijoiden taholta.
Ja ihan suomalaistenkin kesken ajateltuna itse olen aina ollut ujompi jne. ja vähän vanhemman oloinen kuin muut. Ne, jotka haluavat vain hulluna bilettää, eivät ole oikein pitäneet kypsemmästä olemuksestani. Ei ole auttanut, vaikka olen ollut kuinka mukava ja jelppinyt muita. Voiton ovat vieneet ne hauskaa pitävät, vaikka kuinka k-päitä olisivatkin. Paikoissa, joissa on paljon nuoria, homma usein luisuu siihen, että tietyt tyypit ovat niitä kingejä ja toisia aletaan syrjiä. Teinitouhu jatkuu joillakin vielä parikymppisenäkin.
En tiedä, missä maassa asustat ja kuinka kauan vielä siellä olet, mutta olisiko mahdollista hankkia ihan paikallisia ystäviä jonkun harrastuksen tms. kautta? Noi Erasmus-piirit saattaa joskus olla vähän sisäsiittoisia.
Itselläni oli aikalailla sama tilanne omalla ulkomaan opintomatkallani. En oikein tuntunut sopivan joukkoon, ja olin asiasta kyllä itsekkin samaa mieltä. En vaan jaksanut sitä jatkuvaa ylienergistä sähläämistä ja ihan ihme tyyppien (wannabe hippejä) ymmärtämistä.
Parhaat sen ajan "kaverini" oli ihan paikallisia tyyppejä. Heidän kanssaan pääsi muutenkin huomattavasti syvemmälle paikalliseen elämään ja tapoihin.
Neuvoni on että nyt vaan sitkeästi (vaikka väkisin) suoritat kursseja ja yrität saada homman jotenkin pyörimään. Luo itsellesi rutiineja...ne luo jotenkin turvaa ja aikakin tuntuu menevän nopeammin. Kornia sanoa, mutta jälkeenpäin aika kultaa muistot. Pärjäile.
ruikuttamaan! Ei ole olemassa salaisia bileitä, niiden ajankohdat saa selville kun kiertelee vähän vaikka matkalla kouluun. julisteita löytyy kanssa.
Kaikkein paras keino vitutuksesta eroon pääsemiseen on olla aktiivinen, olen asunut ja opiskellut ulkomailla vuosia. Ensimmäisinä viikkoina yliopistossa tunsin oloni ulkopuoliseksi. Syytän siitä vain itseäni koska en ollut aktiivinen, ajattelin että kaikki ihmiset tulevat minun luokseni. Eli sun pitää rohkeesti yrittää jututtaa muita ja mennä mukaan aktiviteetteihin - ei kukaan sinua vihaa, ei sua voi vihata kukaan, joka sua ei tunne. Et kuitenkaan varmastikaan näytä esim. Bin Ladenilta.
Tsemppiä vaan. Vielä ehtii! Kaikilla ei ole mahdollisuus lähteä vaihtoon tai ulkomaille, ota kaikki irti näistä päivistä.
Missä maassa olet ? Itse olin Espanjassa :-D tsemppiä, ei se maailma siihen kaadu !!
Espanjassa
Oletkin jo saanut monta lohdutuksen sanaa täältä. Minullekin kävi niinkuin sinulle, mutta syrjimiseen liittyi vielä sanallista kiusaamista, huutelua yms. Paras neuovoni on, että yritiät tutustua paikallisiin opiskelijoihin ja jos oikein ikävältä tuntuu niin parempi palata kotiin, kuin jäädä sinne kärsimään.
No tuollainen sanallinen haukkuminen taitaa olla aika harvinaista, tuskin korkeakouluissa enää moista esiintyy.....mutta sanatonta syrjintää sitäkin enemmän.
En osaa auttaa alkperäiseen ongelmaan, mutta oma onglemani johtuu päinvastaisesta asiasta: mua ei taas nuo Erasmus-bileet hirveästi kiinnosta ja sen takia ihmiset loukkaantuu kun en jaksa lähteä baariin roikkumaan yötä myöten. Haluaisin mukavia rauhallisia iltoja toisten erasmus-ystävien kanssa, mutta niillä on aina jotkut bileet tiedossa. Osasyynä tässä on tietysti ikäero, olen hieman vanhempi kuin kaverini n.20vuotta ja olen elämässäni juhlinut aivan tarpeeksi. Oli vaan pakko tulla avautumaan tänne kun kellään muulla ei tunnu olevan tällaista ongelmaa.
No mulla on kyllä TÄYSIN sama ongelma, tuntuu että lähdin tänne kuusi vuotta liian myöhässä! Ajatukseni olla tutustuu kulttuuriin, kierrellä, avartaa maailman katsomusta ja saada ystäviä.. Erasmus- kulttuuri iskeytyi päin naamaa! Tänne ollaan tultu jatkamaan kotoa pääsyä pois! Eli ollaan oman maalaisten kans aika paljon, RYYPÄTÄÄN 3-4 kertaa viikossa ja tunneille mennää jos krapuloiltaan päästään, tyttö/poikaystävää petetään sen minkä keretää! Että joo-o, minä en tiedä kuka tänne lähti ja mistä syistä mutta oma syy tuntuu kyllä "väärältä" tähän massaan verrattuna!
Ja toinen asia mikä tässä vielä vaikeuttaa että itse olen tekemässä työharjoitteluna vaihtoa, mä en nää muita opiskelijoita missään! Asun yhden kämppiksen kans ja sen kiukuttelua/kasvukipuja en enää jaksa katsoa.. Mutta kaikki on omasta asenteesta kiinni: Minä olin tämän tarpeessa tietääkseni kuinka hyvin asiat on oikeasti! Mulla on perhe, ystäviä ja mies, kaikki hyvin kotimaassa siis :D Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin!
Kannattaa kuitenkin harkita palaamista Suomeen, jos kovin kurjaksi menee. Eihän ne opinnotkaan voi kovin hyvin mennä, jos on kurja mieli koko ajan. Vai opiskellaanko siellä ollenkaan? Meneekö ihan bilettämiseksi vain koko aika.
Hei. Minulla oli sama tilanne. Kaikki näytti niin hyvältä alussa ja minusta oltiin kiinnostuneita, sitten tapaamiset harveni ja kun sitten yritin aktiivisesti kysellä muiden suunnitelmista, niin kiertelivät ja kaartelivat eivätkä pyytäneet enää mukaan. Jäin pois jopa matkalta jota itse ehdotin, koska "kyytiin ei mahdu". Oli ikävä loppuaika kun ei ollut oikein ketään kenen kanssa olla.
Hiljaisuuteni kai oli se ongelma, etten ollut yhtä energinen siinä mielessä kuin muut. Olen kai vain erilainen. Porukoissa pitäisi kai olla jatkuvasti mukana, ettei jäisi kyydistä pois. Itse kun tykkäsin välillä olla yksinkin esim.harrastaa liikuntaa, kun ei jaksa aina ryypätä. Yhdestä tyypistä kuulin, ettei hänestä tykätä koska hän ei esim.maksanut osaansa ravintolassa käydessään.
No minulla on mennyt kyllä harjoittelu niin hyvin että matka on kannattanut. Olen saanut viedä tärkeitä asioita eteenpäin ja pari potilasta itkemään onnesta kun olen saanut autettua. Tällaiset hetket kantaa. JA joskus ne paskatki reissut on tehtävä että tietää ettei tee toista kertaa, eikä kaipaa sellaista enää :D