Kokoomus ja Keskusta eivät kertoneet, että Suomi oli ajautumassa taantumaan jo keväällä 2008. Katainen piti kiinni vaalilupauksestaan tuloveron alentamisesta hyvätuloisille ja Keskusta siitä, että marraskuussa 2009 kansa saa ruokaveron alennuksen. Tilanteessa kerrottiin siten, että elokuussa 2008 annettu ensi vuoden talousarvio olisi Euroopassa ennen näkemätön, elvyttävin. Puheet ovat nyt tarkastelleen potaskaa. Elvyttävin aikakausi oli 1995-2006, jolloin Suomi nostettiin lamasta siitä lamasta, johon edellinen oikeistokausi Suomen vei virheellisillä, Ahon ja Viinasen ratkaisuilla.
Se oli pitkä ja kivinen tie.
Tuona ajanjaksona Suomi pääsi osalliseksi maailman talouden kehityksestä. Jos olisi jatkettu 1991-1995 valitulla tiellä, ei Suomi olisi ollut siinä kunnossa, kuin se oli, kun demari valtiovaranministerit potkittiin ulos hallituksesta.
Valtion talous oli kunnossa 2007 ja se antoi tilaa yli lyönneille ja varomattomuuteen joita Vanhanen ja Katainen säälittä toteuttivat. Jo viime vuoden syksyllä oli näkyvissä, että Suomen ulkomaankauppa tulee hiipumaan vuoden 2008 aikana ja olemme suunnilleen kansantalousen kasvun nolla tilanteessa.
Elvyttävät toimet olisi pitänyt ajoittua vuoden 2008 ajaksi, mutta vaalivoittoa tavoitteleva oikeisto suunnisti vuoteen 2009 ja uskottiin, että niillä eväillä ratsastettaisiin valkoisin ratsuin vaalivoittoon. Vanhasen tavoite on olla pääministeri eläkeikään saakka. Tasavallan presidenttiys piti unohtaa naisseikkailujen vuoksi.
Hallitus ei siis kertonut totuutta kevään ja kesän 2008 aikana. Jos olisi kertonut sen kokoomuspuolueen vaalivoitto olisi hiipunut tappioksi. Kokoomus ratsasti sillä, että maa näytti olevan kunnossa. Suulas ja kauniiksikin tituleerattu Katainen oli vetävän näköinen selittelyn mestari. Moni kakkku päältä kaunis, mutta silkoa sisältä on vanhan suomalainen sananlasku.
Vanhanen ja Katainen yrittää nyt väittää, että Suomen ongelmat syntyivät vasta lokakuussa 2008 maailmantalouden talous- ja finanssikriisin seuraamuksena. Se on siis emävale.
Vanhaselle ja Kataisella ei ole ryhtiä tunnustaa virhettä. Koska se olisi johtanut mm. tuloverotuksen ja ruokaverotuksen uuteen tarkasteluun sekä samalla vaalilupausten perumiseen. Tuloverotuksen keventäminen ja ruokaveron alentaminen eivät ratkaise, ne saattavat syventää talouden alamäkeä, koska rahaa pitäisi käyttää toimiin, jotka paremmin ylläpitävät välittömästi työllisyyttä ja toisaalta tukevat heikosti toimeentulevien elämisen mahdollisuuksia.
Demarit näyttävät vaativan välittömästi vähintään miljardiluokan elvytystä. Ja se ei tule riittämään.
Veroelvytysten hyöty jää marginaaliin, kun työttömien määrä kasvaa rajulla vauhdilla ja samalla verotettavat tulot. Toisin sanoen veronkevennykset eivät autta auta, jos palkkatulot puolittuvat kotitalouksissa. Ne eivät ensi vuonna puolitu vain työttömyyden vaan todennäköisesti myös palkanalennusten myötä. Elvytykseen ne eivät myöskään auta, kun kansa pane rahansa sukanvarteen tai pyrkivät maksamaan pankkilainansa nopeuteutetussa ajassa.
Se oli pitkä ja kivinen tie.
Tuona ajanjaksona Suomi pääsi osalliseksi maailman talouden kehityksestä. Jos olisi jatkettu 1991-1995 valitulla tiellä, ei Suomi olisi ollut siinä kunnossa, kuin se oli, kun demari valtiovaranministerit potkittiin ulos hallituksesta.
Valtion talous oli kunnossa 2007 ja se antoi tilaa yli lyönneille ja varomattomuuteen joita Vanhanen ja Katainen säälittä toteuttivat. Jo viime vuoden syksyllä oli näkyvissä, että Suomen ulkomaankauppa tulee hiipumaan vuoden 2008 aikana ja olemme suunnilleen kansantalousen kasvun nolla tilanteessa.
Elvyttävät toimet olisi pitänyt ajoittua vuoden 2008 ajaksi, mutta vaalivoittoa tavoitteleva oikeisto suunnisti vuoteen 2009 ja uskottiin, että niillä eväillä ratsastettaisiin valkoisin ratsuin vaalivoittoon. Vanhasen tavoite on olla pääministeri eläkeikään saakka. Tasavallan presidenttiys piti unohtaa naisseikkailujen vuoksi.
Hallitus ei siis kertonut totuutta kevään ja kesän 2008 aikana. Jos olisi kertonut sen kokoomuspuolueen vaalivoitto olisi hiipunut tappioksi. Kokoomus ratsasti sillä, että maa näytti olevan kunnossa. Suulas ja kauniiksikin tituleerattu Katainen oli vetävän näköinen selittelyn mestari. Moni kakkku päältä kaunis, mutta silkoa sisältä on vanhan suomalainen sananlasku.
Vanhanen ja Katainen yrittää nyt väittää, että Suomen ongelmat syntyivät vasta lokakuussa 2008 maailmantalouden talous- ja finanssikriisin seuraamuksena. Se on siis emävale.
Vanhaselle ja Kataisella ei ole ryhtiä tunnustaa virhettä. Koska se olisi johtanut mm. tuloverotuksen ja ruokaverotuksen uuteen tarkasteluun sekä samalla vaalilupausten perumiseen. Tuloverotuksen keventäminen ja ruokaveron alentaminen eivät ratkaise, ne saattavat syventää talouden alamäkeä, koska rahaa pitäisi käyttää toimiin, jotka paremmin ylläpitävät välittömästi työllisyyttä ja toisaalta tukevat heikosti toimeentulevien elämisen mahdollisuuksia.
Demarit näyttävät vaativan välittömästi vähintään miljardiluokan elvytystä. Ja se ei tule riittämään.
Veroelvytysten hyöty jää marginaaliin, kun työttömien määrä kasvaa rajulla vauhdilla ja samalla verotettavat tulot. Toisin sanoen veronkevennykset eivät autta auta, jos palkkatulot puolittuvat kotitalouksissa. Ne eivät ensi vuonna puolitu vain työttömyyden vaan todennäköisesti myös palkanalennusten myötä. Elvytykseen ne eivät myöskään auta, kun kansa pane rahansa sukanvarteen tai pyrkivät maksamaan pankkilainansa nopeuteutetussa ajassa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Urpilaista (sd), kun hän kertoi vaalitaistelun aikana edessä olevista vaikeuksista.
Vaalivoitto saatiin siis petoksella.
aspektin tässä veroalessa. Hyödyttääkö veroelvytys, kun työttömyys lisääntyy ja ihmiset säästävät pahimman varalle? Monilla on pankkilaina niskassa, he tuskin kuluttavat enemmän pelkän veroelvytyksen nimeen jne.
rajut leikkaukset tulee 2009 porvarihallituksen
on pakko leikkata MENOJA ja kohdistaa ne kuntatalouteen on muutenkin KURALLA..
EPÄILEN ETTÄ KUN VUOSI VAIHTUU NIIN KAIKKI VEROKEVENNYKSET ON HISTORIAA..
tuo. Näin se on.Jos veronkevennykset toteutetaan suurituloisille, täytyy heidän palkkojaan myös leikata, koska ovat saaneet tosisuuret palkankorotukset progresiivisen verotuksen kattamiseksi. Prosenttikorotukset on joskus suurempia, kuin jonkun kuukausitulo.