Presidentin valtaoikeuksista keskustelu alkaa jo ihmetyttää, sen verran ovat puolueiden takit kääntyilleet suhteessa siihen, missä asennossa ne olivat ensimmäistä perustulakiamme säädettäessä joskun 90 vuotta sitten.
Silloinhan keskusteltiin presidentistä ja kuninkaasta presidentin vaihtoehtoina, kun haettiin Suomelle tsaarin orviketta, vahvaa hallitsijaa. Kokoomus hävisi kädenväännön kuninkaasta ja oli mukana ajamassa presidentille vahvoja valtaoikeuksia. Sosilidemokraatit korostivat tuolloin eduskunnan ja kansanvaltaisen parlamentarismin roolin painottamista aivan sosialismin peruspiirteiden mukaan. Maalaisliiton kanta taisi olla presidentin pullella eikä varmaan vahvoja valtaoikeuksia vastankaan.
Sitten perustuslakia uudistettiin ja kaikki puolueet olivat aika yksimielisiä siitä, että ulkopoliittinen valta pitäisi parlamentarisoida presidentiltä hallitukselle. Koivisto siunasi tämän periaatteen, mutta vallanvaihto tuli väliin ja Ahtisaari halusi EU-pöytään oman lautasensa.
Päädyttiin muotoiluun, että ulkopolitiikkaa johtaatasavallan prsidenti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Tämä muotoilu oli susi jo syntyessään, kun se rakentaa köydenvetoasetelman pääministerin ja prsidentin välille etenkin EU-politiikassa, joka ei ole ulkopolitiikkaa.
Lipponen piti Halosen kurissa, mutta Vanhasesta Halonen on ottanut saneluotteen ja hoitaa ilmoitusasiana aina sen, mistä hän tulee mukaan päättämään kuului se yhteistoiminnan piiriin tai oli yksin pääministerin vallassa, siitä halonen ei näytä mitään välittävän.
Nyt on uusi perustuslain tarkennus mietittävänä Taxell'in komiteassa. Halonen käyttää kaikki haastattelutilanteensa pönkittääkseen presidentin valtaa ja estääkseen ulkopolitiikan parlamentarisoinnin hallitukselle. Samaa mieltä näyttää olevan SDP, joka näyttäisi asettuneen tukemaan Halosta ikään kuin solidaarisuussyistä, kun ei kehtaa asettua omaa presidenttiään vastaankaan, ei julkisesti ainakaan.
Kokoomu on 90 vuodessa kääntänyttakkinsa ja on valmis luopumaan täysin vahvoista prsidenteistä ja siirtämään vallan täysin kansanvaltaiselle eduskunnalle ja sen luottamusta nauttivalle hallitukselle. kokoomus on siis tullut sille linjalle, jossa sosialidemokraatit olivat 90 vuotta sitten.
SDP on puolestaan muuttunut konservatiiviseksi prsidentin yksinvallan pönkittäjäksi vähän samaan tapaan kuin sosialistiset puolueet Itä-Euroopassa ovat aina olleet. Sieltähän näitä vahvojen presidenttien perustuslakeja eniten löytyy, lännessä vastaavia on vain Ranskassa ja tietysti USA:ssa.
Mutta mikä lienee keskustalaisten kanta. kokoomuksen näkemyksiä on selvästi kannatettu, mutta aina jostain kuuluu myös "varovaisuuden sanoja", ettei pitäisi iian nopeasti muuttaa perustuslakia.
Onko tämä keskustan kahtiajakoisuus tässäkin asiassa harkittua pohdintaa perustuslain toimivuuden kannalta, vai pelkästään keskustalle niin perinteistä pelin politikointia sen suhteen kuka asettuu kokoomuksen kannalle ja kuka taas haluaa madella SDP:n edessä seuraavan punamullan porttia raottelemassa?
Silloinhan keskusteltiin presidentistä ja kuninkaasta presidentin vaihtoehtoina, kun haettiin Suomelle tsaarin orviketta, vahvaa hallitsijaa. Kokoomus hävisi kädenväännön kuninkaasta ja oli mukana ajamassa presidentille vahvoja valtaoikeuksia. Sosilidemokraatit korostivat tuolloin eduskunnan ja kansanvaltaisen parlamentarismin roolin painottamista aivan sosialismin peruspiirteiden mukaan. Maalaisliiton kanta taisi olla presidentin pullella eikä varmaan vahvoja valtaoikeuksia vastankaan.
Sitten perustuslakia uudistettiin ja kaikki puolueet olivat aika yksimielisiä siitä, että ulkopoliittinen valta pitäisi parlamentarisoida presidentiltä hallitukselle. Koivisto siunasi tämän periaatteen, mutta vallanvaihto tuli väliin ja Ahtisaari halusi EU-pöytään oman lautasensa.
Päädyttiin muotoiluun, että ulkopolitiikkaa johtaatasavallan prsidenti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Tämä muotoilu oli susi jo syntyessään, kun se rakentaa köydenvetoasetelman pääministerin ja prsidentin välille etenkin EU-politiikassa, joka ei ole ulkopolitiikkaa.
Lipponen piti Halosen kurissa, mutta Vanhasesta Halonen on ottanut saneluotteen ja hoitaa ilmoitusasiana aina sen, mistä hän tulee mukaan päättämään kuului se yhteistoiminnan piiriin tai oli yksin pääministerin vallassa, siitä halonen ei näytä mitään välittävän.
Nyt on uusi perustuslain tarkennus mietittävänä Taxell'in komiteassa. Halonen käyttää kaikki haastattelutilanteensa pönkittääkseen presidentin valtaa ja estääkseen ulkopolitiikan parlamentarisoinnin hallitukselle. Samaa mieltä näyttää olevan SDP, joka näyttäisi asettuneen tukemaan Halosta ikään kuin solidaarisuussyistä, kun ei kehtaa asettua omaa presidenttiään vastaankaan, ei julkisesti ainakaan.
Kokoomu on 90 vuodessa kääntänyttakkinsa ja on valmis luopumaan täysin vahvoista prsidenteistä ja siirtämään vallan täysin kansanvaltaiselle eduskunnalle ja sen luottamusta nauttivalle hallitukselle. kokoomus on siis tullut sille linjalle, jossa sosialidemokraatit olivat 90 vuotta sitten.
SDP on puolestaan muuttunut konservatiiviseksi prsidentin yksinvallan pönkittäjäksi vähän samaan tapaan kuin sosialistiset puolueet Itä-Euroopassa ovat aina olleet. Sieltähän näitä vahvojen presidenttien perustuslakeja eniten löytyy, lännessä vastaavia on vain Ranskassa ja tietysti USA:ssa.
Mutta mikä lienee keskustalaisten kanta. kokoomuksen näkemyksiä on selvästi kannatettu, mutta aina jostain kuuluu myös "varovaisuuden sanoja", ettei pitäisi iian nopeasti muuttaa perustuslakia.
Onko tämä keskustan kahtiajakoisuus tässäkin asiassa harkittua pohdintaa perustuslain toimivuuden kannalta, vai pelkästään keskustalle niin perinteistä pelin politikointia sen suhteen kuka asettuu kokoomuksen kannalle ja kuka taas haluaa madella SDP:n edessä seuraavan punamullan porttia raottelemassa?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Eikös selkein kahtiajako tässä asiassa ole siellä kokoomuksessa? Niinistön ja Kataisen kesken?
Vai onko tuo pelkkää taktiikkaa? Yritetään pitää kiihtyvällä tahdilla synkkenevät talousnäkyvät sivummalla?
Ps. Kukas muuten oli kepussa syksyllä oikeassa????
Kokoomus katsoo, että ulkopoliittinen valta tulee olla eduskunnan luottamusta nauttivalla hallituksella kokonaisuudessaan. Epäselvyys on siis ratkaistava jotenkin.
Niinistöllä on asiasta oma kantansa, mikä ei merkitse kahtiajakoa kokoomuksessa, koska kokoomusta johtaa Katainen.
Kepun kanta on ainakin tähän saakka on ollut presidentin vahvojen valtaoikeuksien säilyttämisessä. Kepulaisista presidenttiehdokkaista Väyrynen ja Aho korostivat selvästi muita enemmän vahvoja valtaoikeuksia. Vanhanen oli niin lepsu tässäkin asiassa, ettei hän saanut sanotuksia asiasta oikein mitään kantaa. Luulen, että Kepu on puolueena edelleen vahvojen valtaoikeuksien kannalla. Kekkosen perinnön vaaliminen on tässä niin syvällä kepulaisessa turpeessa.
Jos Kokoomus on lähtenyt parlamentarismin vahvistamisen tielle, se on ehdottomasti oikeassa ja demarit täysin väärässä. Olisi aika lopettaa koko presidentti-instituutio ja siirtyä brittiläis-ruotsalaiseen malliin, missä hallitus ja sen pääministeri ovat keskeisiä vallankäyttäjiä de facto, mutta luonnollisesti vain parlamentaarista luottamusta nauttivina.
Kansan olisi vihdoinkin oettava valta omiin käsiinsä, kun kansan koulutustasokin on noussut sitä edellyttävälle tasolle. Valtaa ei pidä enää antaa millekään isä- tai äitihahmolle uskoen, että näillä olisi hallussaan jokin korkeampi viisaus. Presidentinlinnasta voidaan tehdä joku museo tai kulttuuritila, kun se näihin tarkoituksiin hyvällä paikalla. Äänestän seuraavissa presidentinvaaleissa sellaista ehdokasta, joka lupaa olla Suomen viimeinen presidentti.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että vallankäyttö tulisi parlamentarisoida eduskunnan luottamusta nauttivalle hallitukselle kokonaisuudessaan.
Presidentille jäisi näin ollen edustuksellisia tehtäviä ja jonkinlainen arvojohtajan ja mielipidevaikuttajan rooli, mikä ei ole vähäpätöinen lainkaan, jos prssidenteiksi valitaan riittävän monipuolisesti kokeneita ja avarakatseisia kansalaisia.
Presidentin valinnan suoralla kansanvaalilla jättäisin ennalleen, koska se panee puolueet kuuden vuoden välein keskustelamaan ajankohtaisista politiikan kysymyksistä avoimesti äänestäjiensä kanssa.
Edustuksellinen valta.
Olisihan se mukava leikkiä ajatuksella, että perustuslain muutoksen jälkeen 2012 kansa valitsisikin presidentin sijasta kuninkaan, jonka valta sen jälkeen siirtyisi hänen perillisilleen ilman enää uusia "kuninkaanvaaleja".
Ihan miettimisen arvoinen vaihtoehto. Olisi mukava kuulla, millaisia ajatuskulkuja valtio-oppineet professorit, muu älymystö ja poliittinen eliittimme tuosta kehittelisivät.
Perintöprinsessakin on jo olemassa.
Asetelma näyttää olevan se, että presidentti, tai sellaiseksi pyrkivä, haluaa vahvat valtaoikeudet, ja puolueet muodostavat kantansa suhteessa tähän.
SDP on siis kääntänyt takkinsa vahvan presidentinvallan suuntaan demaripresidenttien halutessa pitää valtaoikeudet laajoina, Ahtisaarta ja nyt Halosta vastaan ei uskalleta sanoa mitään, tyydytään myötäilemään näiden kantaa. Kokoomuksessa Niinistö on esittänyt samankaltaisia ajatuksia, omista lähtökohdistaan. Puolueena Kokoomus on kuitenkin pitänyt yllä valtaoikeuksien kaventamista.
Keskustan kanta on tosiaan vähän epämääräinen, mutta uskoisin siellä käänyttävän Kokoomuksen kannalle kun näköpiirissä ei ole omaa presidenttiä, ei edes kunnollista ehdokasta.
SDP:n linjattomuus kuvaa hyvin puolueen suuntaa ylipäätään, siellä ei linjata asioita pitkällä tähtäimellä, vaan toimitaan lyhytnäköisten oman vallan pönkittämiseksi.
mitään presidentti ehdokasta, jahkailevaa saulia tyrkytetään, hänhän on eipäs juupas mies se tiedetään vanhastaan, tämä uusi kuukko poika on aivan kelvoton, joten sinne päin ei kallistuta.
Aika usein tuntuu siltä, että vahvaa presidenttiä puolustavat ne, jotka näkevät itsellään tai omalla puolueellaan olevan mahdollisuuksia päästä seuraavaksi tuohon asemaan vallan käyttäjäksi.
Totuus lienee onneksi hiaman moniulotteisempi, kun epäselvästä perustuslaista näyttää olevan se haitta, että media koko ajan kyselee "virallista linjaa", jos joku ministeri tai presidentti uskaltaa jotain julkisesti sanoa.
Kansan enemmistö valitsee kokoomuslaisen presidentin seuraavaksi, koska muilla ei ole kunnollisia ehdokkaita.
Presidentti, kuten ennenkin.
Kun on viime aikoina kuunnellut Kataisen ja Niinistön mielipiteitä asiasta kuin asiasta, niin nehän ovat lähinnä mahdollisimman kaukana toisistaan. Jompi kumpi siis ei ole kokoomuslainen, jos koko kokoomuksella on yksi kanta?
Mitähän mieltä Harri Holkeri on presidentin valtaoikeuksista?
Katainen on tuonut esiin kokoomuksen kannan puolueena. Niinistön kanta on hänen henkilökohtainen kantansa.
Niinistö on kuitenkin monelle kokoomuslaiselle Jumalan sijainen maan päällä, joten ei ole aivan sama mitä mieltä hän mistäkin on. Lisäksi hän on valtiollisessa hierarkiassa korkeimmalla oleva kokomuslainen. Vastoin hänen kantaansa toimiminen jakaa väkisinkin puoluetta.
Katainen on vahvassa asemassa kokoomuksen johdossa. Niinistön mielipiteet eivät jaa puoluetta mihinkään. Kokoomus ei ole mikään kepusakki.
viime vaalit ja muistaa ketä ei äänestä.
Kepusakki lähti viime presidentinvaaleissa yhtenä miehenä tekemään Sauli Niinistön kenttätyötä, mikä johti siihen, että Niinistö sai enemmistön vaalipäivänä annetuista äänistä.
Kokoomuksessa tunnetaan kiitollisuutta keskustaa kohtaan ja siksi hallitusyhteistykin nyt sujuu erinomaisen hyvin.
Toivottavasti kepun Korhonen saataisi jollain sulkemaan typerä suunsa, joka repii alas keskustan luotettavuutta ja kannatusta koko ajan.
ettei tule kummankaan kannalle, vaan pysyy omalla kannallaan, kollo?
Kepulla ei ole koskaan ollut mitään omaa kantaa mihinkään. Takki sen kun kääntyilee vasemmiston ja oikeiston välillä aina sen mukaan, mistä päin kannatusta luullaan enemmän tulevan.
Kepulta on mennyt jo oikea ja vasenkin ihan sekaisin, kun se pyörähtelee oman napansa ympäri niin, että viuhuu vaan.
Presidentti Ahtisaari riisuisi presidentin kaikesta ulkopoliittisesta vallasta ja tekisi presidentistä täysin edustuksellisen. Hän säilyttäisi kansanvaalin, mutta harkitsisi kauden lyhentämistä neljään vuoteen.
Minusta tämä on toiseksi paras esitys asiasta ja ihan kelvollinen, jos ei parasta ehdotusta eli sitä minun tekemääni toteuteta. Jos vaihtoehtoina ovat kuitenkin pelkästään edustuksellinen presidentti taikka ei lainkaan presidenttiä, molemmat ovat lähes yhtä hyviä eli sopivat hyvin parlamentaarisen tasavallan menoon.
Presidentin valtaoikeuksien säilyttämisen puolesta ovat vahvimmin ottaneet kantaa Kokoomuksen Sauli Niinistö, kepun Paavo Väyrynen ja SDP:n Eero Heinäluoma eli Jaban kuolemattomia sanoja lainatakseni valtakunnan räksyttäjät, ainakin kaksi ensin mainittua.
Ahtisaari taitaa nyt jo ymmärtää, että hänen vaatimansa muutos "yhteistoiminnasta" oli susi jo syntyessään, kun hän nyt kannattaa vallansiirtoa hallitukselle.
Kauden pituus saisi minusta kuitenkin olla kuusi vuotta, koska vaalien tihentäminen ei olien palvele mitään konkreettistatavoitetta. Jos pressanvaali liitettäisi jonkin muun vaalin yhteyteen, se saisi ehkä turhaa puoluepoliittista väritystä, mitä presidentin henkilöön ei tulevaisuudessa niin paljoa tarvittaisi.
Niinistön mielipidettä olen aika lailla ihmetellyt. Väyrysen kanta ei ollut yllätys Kekkosen entiseltä perintöprinssiltä. Heinäluomaa kummeksun eniten, koska sdp on minusta ennen kannattanut parlamentarismin vahvistamista.