Miten poika/-tyttöystävänne/puolisonne otti vastaan tiedon, kun kerroit sydänviasta?
Itse olen päälle parikymppinen nainen ja aina ollut tosi vaikea kertoa sydänsairaudesta. Olen vain esittänyt tervettä kaikille. Tyhmää sinällään, mutten halua, että minua pidetään erilaisena. Sairaudestani ei koskaan ole tienneet muut kuin vanhemmat ja sukulaiset. Ei edes lähimmät ystävät..
En tiedä miten kerron asiasta miehelle, jonka olen tavannut. Jos hän ei halua sairasta naista niin en haluaisi kuluttaa hänen aikaansa. Minulla on arpia ja joudun käymään lääkärillä vuosittain ja myös leikkauksia vaatii sydänvikani. Tämä vika ei välttämättä tosin ole perinnöllinen, jos lapsia tulevaisuudessa haluan.
Tietenkään se ei ole niin paha juttu, jos vanhemmalla iällä tulisi joku sairaus, ainakin jos oltaisiin jo parisuhteessa. Minä vain olen ollut sairas jo syntymästäni..
Itse olen päälle parikymppinen nainen ja aina ollut tosi vaikea kertoa sydänsairaudesta. Olen vain esittänyt tervettä kaikille. Tyhmää sinällään, mutten halua, että minua pidetään erilaisena. Sairaudestani ei koskaan ole tienneet muut kuin vanhemmat ja sukulaiset. Ei edes lähimmät ystävät..
En tiedä miten kerron asiasta miehelle, jonka olen tavannut. Jos hän ei halua sairasta naista niin en haluaisi kuluttaa hänen aikaansa. Minulla on arpia ja joudun käymään lääkärillä vuosittain ja myös leikkauksia vaatii sydänvikani. Tämä vika ei välttämättä tosin ole perinnöllinen, jos lapsia tulevaisuudessa haluan.
Tietenkään se ei ole niin paha juttu, jos vanhemmalla iällä tulisi joku sairaus, ainakin jos oltaisiin jo parisuhteessa. Minä vain olen ollut sairas jo syntymästäni..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kerro vaan rohkeasti läheisillesi ja ystävillesi ja jos he eivät osaa hyväksyä sinua sellaisena kuin olet niin mieti ovatko hekään sinun ystävyytesi arvoisia.
Meitä sydänvikaisia ja sairaita on miljoonia tässä maailmassa.
Oletko tavannut muita sydänsairaita?kannattaa tutustua.On hyvä tavata muita samanlaisia ihmisiä
ja vaihtaa kokemuksia heidän kanssaan,silloin oppii tietämään ettei ole sairautensa kanssa yksin.
Hyvää Joulun odotusta sinulle :)
Hyvän kysymyksen esitit! Minunkin on vaikea kertoa synnynnäisestä sydänviastani, haluaisin olla ns. normaali. Voin elää normaalia arkea eivätkä työkaverini tiedä asiasta mitään. Siinäpä olisi juoruämmille pitkäksi aikaa juttua!! En halua mitään erityiskohtelua enkä voivotteluja: "sääliä saa ilmaiseksi, mutta kateus on ansaittava."
Mutta sitten ne lähimmät ja rakkaimmat... Jossain vaiheessa on vain uskallettava. Ensin on tietysti kasvatettava luottamus. Reaktio voi olla "miks kerrot vasta nyt, etkö sä luota muhun" loukkaantuminen tai vastapuoli voi tuntea olevansa sen suuren luottamuksen arvoinen, minkä sydänviasta kertominen vaatii. Haavoittumisen mahdollisuus on, mutta "se ei pelaa, joka pelkää". Tsemppiä!
Kannattaa kertoa. Itsellä on melko vaikea sydänvika ollut syntymästä asti ja kerroin heti seurustelin alussa. Eikä se muuttanut suhdetta mitenkään, enintään kasvatti vain luottamusta välillämme.