deva vu

Mulla on noita tuntemuksia ollu 90 luvun alulta alkaen. 1995 todettiin epilepsia yhden tajuttomuuskohtauksen tuloksena. Sen jälkeen taju ei mennyt kuuteen vuoteen. Alkuun dejavut jatkui satunnaisesti entiseen malliin niin kauan, kunnes oikea lääkityksen määrä löytyi. Kun 2002 aloin satunnaisesti saada tajuttomuuskohtauksia, niin niitä edelsi aina dejavu-tuntemus. Onneks saatiin taas lääkitys kohilleen ja kaikenlaiset tuntemukset ja kohtaukset saatiin kuriin. En ole enää saanut noita tuntemuksia.
Mut ne oli kyllä tosi omituisia. Hengitys ehkä tosiaan hieman tiheni ja hieman hiottikin. Mulla lääkitys siis auttoi.

Mun poissaolokohtaukset on ihan saman tyyppisiä ja joskus kun katson ohjelmaan niin yhtäkkiä joku näyttelijä saattaa "muuttua" joksikin minun kaveriksi.. tosi outoa ja ahdistavaa.
Välillä saattaa kaverinikin alkaa näyttämään ihan toiselta ihmiseltä kohtauksen aikaan..
Tällä hetkellä kohtaukset vain ovat olleet aika paljon pahempia kuin pitkään aikaan, mutta jospa tämä jotenkin tästä paremmaksi muuttuis.
26v on tullut tän sairauden kans taisteltua.
Voimia Sinulle =)

Deva vu tunne oli ensimmäinen oireeni epilepsiasta, ennen kuin sairaus todettiin. Yhden kesän aikana sain lähes joka aamu deva vu tunteen. Se oli todella merkillistä, kun ei käynyt mielessäkään, että voisi liittyä epilepsiaan. Muistan kuinka sanoin äidille monta kertaa, että nyt ei oo kaikki okei. Mä kutsuin niitä "unikuviksi" ja sanoin, että nyt taas saan niitä unikuvia. Tunne oli todella selittämätön.
No, siitä meni sitten kuukausi niin sain kunnon kohtauksen. Senkin jälkeen, niitä muutamaa kohtausta, joita olen saanut, on aina ennakoinut deva vu tunne. Sinänsä tietysti hyvä, on osannut ennakoida kohtausta.
Oli kuitenkin tavallaan todella helpottavaa kuulla, että tämä tunne liittyy epiin, enkä ole valumassa johonkin epätodelliseen maailmaan...
Nyt ei enää ole tunnetta tullut, kun ei ole kohtauksiakaan tullut.

Voimia!:)

Minulla tapahtuu tuota usein ja viimeisen kuukauden aikana todella usein, jota ihmettelenkin, koska minulla on lääkitys.

Minulla on myös ohimolohkoepi. Saan kohtauksi silloin tällöin,joskus parin viikon välein monta kertaa/pv, sitten menee montakin viikkoa ilman.
Muttta kaikki ovat deja vu –tunteita. Mulla on myös tunne, että katson samaa ohjelmaa kuin joskus ennen tai joku tapahtuma on sattunen ennenkin.
En minä ainakaan voi näille mitään,odotan vain että menevät ohi.

Mulla tulee kuukausittain deja vu tunteita. Mutta ei mulla mitään pitäisi olla. Terve olen. Tunteet tulevat yleensä koulussa ja kotona. Harvoin muualla. Mutte ne on aina jotain 2-4 sekunttia pitkiä. Itse rakastan niitä. Jotain jännää.

Kehoitan suuntaamaan neurologin juttusille - lääkityksesi (oletan, että syöt jotain epilepsialääkettä) ei ehkä ole ihan tasapainossa. Itsellä on myös ohimolohkossa tämä vaiva ja kun deja vu:t alkaa kiusata, tiedän, että on aika mennä tohtoriin ja nostattaa lääkeannosta taas hieman.

Minulla on epilepsiapohjainen migreeni. Ei saa varsinaisesti epilepsiaa, mutta pahimman migreenikohtauksen aikana saan epileptisä kohtauksia ja kerran olen ollut status epileptikuksen vuoksi saiuralassa 3kk.

Itselläni myös deja vu -tunteita. Ja sitten välillä sellaisia "kuin putkessa" olisi ja kaikki tuntuu hidastetulta elokuvalta -tuntemuksia. Lisäksi tulee näitä pieniä poissaolokohtauksia.

Esim. viime kesänä totesin, etten enää aja Turun moottoritietä ja tunneleita. Hyvä, että selvisin, kun pisimmässä tunnelissa tuli tuo "aika hidastuu", ja tuntuu "putki" -fiilis ja kaikki tuntuu tapahtuvan kuin hidastetussa elokuvassa. Korvissa suhisee, sydän hakkaa, tulee kylmä hiki ja kädet ovat täysin jääkylmät. Kamala tunne...

Tuttuja ovat no dejavu tuntemukset!Eli sillä hetkellä tulee aivan ennen koetun tunne, jotain tapahtumia ja ajatuksia ja tunteita pyörii mielessä mutta niitä ei sitten sen jälkeen muista mitä ne oliva vaikka kuinka sillä hetkellä yrittää painaa mieleen,eli siis tajunta ei mene, se on kuitenkin hyvä. Niitä on tosi usein.Ja samaa ahdistusta rintakehässä on, joskus pelottaa onko liittyykö se sydämeen mutta eihän se sitä kuitenkaan ole Varmasti väsymys ja stressi minullakin aiheuttaa monesti noita.
Lääkäreille olen maininnut ja lääkkeitä yritetään tietenkin lisätä, mutta ne aiheuttavat taas voimakkaampia lieviä kohtauksen tyyppisiä.
Niin että kun kysyy lääkäriltä että haittaako jos niitä on niin sanovat että tietenkin pyrittäis että ei olisi ollenkaan.

Minulla ei ole todettu epilepsiaa mutta minullekin tulee tuollaisia tunteita ja ne jäävät päähän pyörimään... Todella epä miellyttävää. Viime vuonna tuli todella monta tuollaista tunnetta,ne tuntuivat ihan kuin olisin elänyt jo saman hetken... Voimia kaikille!

Mulle on tullut tuon tyyppisiä. Mieleen tulee kuin joku vanha uni tai muu muisto, kuitenkin tutun tuntuinen, mutta ei ihan saa siitä kiinni. Tajunta ei kuitenkaan lähde, pystyn jatkamaan tekemistäni sen aikana. Tila tuntuu kuitenkin oudon miellyttävältä ja kun se menee ohi, on usein maha tullut hetkeksi kipeäksi. Nuo alkoivat minulla nuorena, ja yleistyivät pikkuhiljaa. Myöhemmin myös kouristuskohtaukset tulivat mukaan. En ennen ikinä tajunnut, mitä ne olotilat olivat. Ja kun niitä on niin vaikea selittää kenellekään, en koskaan mennyt lääkäriin tms. Ja jotenkin niitä alkoi pitämään normaalina ("varmaan muillakin on tällaisia tuntemuksia").

5 vuotta sitten tuli vuosien jälkeen kouristuskohtauksia, epilepsiadiagnoosi ja lääkitys. "Olotilat" katosivat saman tien ja kun epilepsiasta lueskelin, tajusin vihdoin, mitä nuo oudot kokemukset olivat! Sen jälkeen ei niitä ole ollut. Toisaalta alussa niitä jäi vähän kaipaamaankin, koska ne tuntuivat hiukan miellyttäviltä ja niihin oli niin tottunut.

Mulla on määrittämätön epilepsiatyyppi, paikallisalkuiseksi epäillään. Wikipedian perusteella nuo "olotilat/tuntemukset" olisivat simple partial-kohtauksia/auroja.

Itselläni myös edellämainitun kaltaisia kohtauksia, kiinnostaa tietää että onko kenelläkään todettu mitään epilepsia kohtauksia aiheuttavaa syytä (kasvain, verenkiertohäiriö, aivovaurio tms.) Itsellä kohtauksien vuoksi kaksi vuotta sitten tehty eeg ja tt kuvaus, joissa ei kummassakaan mitään, joten asia sain lähetteen psykologille. Kohtauksia edelleen, ja pelkään tehdä vuorotyötä koska väsyneenä kohtaukset lisänevät ja lääkäriin ei huvita mennä kun eivät halua ottaa vakavasti..

Mul löytyi aivoista poikkeama. Dejavuuta tässä ajoitttain tulee. Lääkitystä haetaan vielä. Luulin tämän olevan jokin "yliluonnollinen" taito, mut ei ollutkaan (pettymys :D). Leikkaushoitoihin en lähde, kun tuota ikää on jo keski-ikää. Näillä mennään ja katellaan tätäpäivää uudelleen. Ei nää mua haittaa. Muut tasapaino yms. näköhäiriöt haittaa. Otan vastaan kaiken mitä elämä eteen tuo. Kai näillä jokin tarkoitus on.

Hei! Vanha ketju, mutta vastaan silti. Itsellä paikallisalkuinen ohimolohkoepilepsia diagnosoitu ja saatu lääkitys joka pitää pahimmat kohtaukset kurissa. Kuitenkin välillä tulee näitä deja vu tuntemuksia ja poissaolojohtauksia. Näissä tulee ensin deja vu, hirveän tuntuinen, kuin joku paha muisto. Sitten kylmä, kädet tärisee, huono olo, ahdistaa, tuntuu kun jokin voima painaisi alas. Tuntuu että ei saa happea. Yleensä kohtauksen aikana menen vaistomaisesti ulos tai avaan ikkunan jos mahd. Kohtauksen jälkeen väsyttää ja poissaoleva olo jatkuu koko päivän.

Vähän aikaa sitten sain tällaisen kohtauksen kotona, kun söin aamupalaa. Sen jälkeen usein, kun syön aamupalaa samassa paikassa, tulee pieni deja vu ja huono olo, jotka lähtevät nopeasti pois. Viimeksi tänään aamulla. Päätin sitten googlettaa että onko muillakin tätä tunnetta liittyen epilepsiaan. Hyvä tietää, ettei tänkään asian kanssa oo yksin.

Olen aina ajatellut että lukuisat deja vú kokemukseni olisivat harmittomia juttuja. Muistan niitä ihan lapsesta saakka. Myös silmät auki nukahtamisia ym. Nyt olen ruvennut saamaan myös kovempia kohtauksia ja sellaisia poissaolo -tiloja on ollut ties kuinka monta vuotta.
Viime aikoina olen kokenut paljon uni-välähdyksiä ja saatan nähdä jonkun vanhan unen mielessäni / vahvan deja vu tunteen siitä että olisin kokenut tämän päivän/hetken aiemmin tai unessani.
Päivinä kun saan kohtauksen niin deja vu tunteet ovat hyvin yleisiä..
En ollut ajatellut että tämä voisi viitata epilepsiaan vaan olen ajatellut että se on ihan normaalia. Nyt osaan ainakin avautua suuni näistäkin asioista lääkärille.