Isä veisti puusta minulle hevosen ja rattaat.
Ne oli kunnon lahjoja ne.
Ne oli kunnon lahjoja ne.
Muovikrääsää lapsille
isä veisti...
11401
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
puusta kuorma-auton, se on hyvä vielä yli viidenkymmenen vuoden jälkeenkin.
Toista ovat nämä muovihökötykset.
puiset, lipslaps-kengät laudanpalasista.
hi,hii, aivan unohtunut, niitä pidettin kesällä leikkiessä ulkona ja voi kun ne oli hienot.
Muistan kun remmi leikattiin pyörän sisä-kumista, voi härregyy kun oltiin hienoja. Lautakaan ei varmasti ollut höylättyä. :) voi meitä.
kopina niistä kuuluikaan, se hiveli korvaa!
Taisi muutamat tikut jäädä jalkapohjiin. :))
Veistelepäs nykylapselle puusta lahjoja. Jo lapsi tulee kateelliseksi ja pahoittaa mielensä, kun näkee naapurin lapsen muovikrääsät ja vertaa omiin lahjoihinsa.
lapsemme pilanneet sillä krääsällä, niin se on.
Ei minun lapsuudessani ollut käsinveisteltyjä lahjoja. Ei kyllä annettu lahjoja kasapäinkään. Lisäksi olin lapsena kovin tietoinen siitä, mitä halusin. Osasin olla kovin pettynytkin "vääristä lahjoista". Ja sitä haaveitteni polkuautoa en koskaan saanut. Näin sellaisen kerran lapsena kaupassa ja halusin.
Minulle tulee joskus mieleen, että ne jotka syyllistävät toisia muovikrääsän ostamisesta taitavat olla niin rikkaita, että niillä ei ole enää mitään ostettavaa muksuillensa kun niillä on jo kaikkea. Rikkaat raukat.
Silloin on tylsää kun ei voi mitään ostaa, eikä mitään saa antaa lapsenlapselleen, niin onhan se tylsää. Ja kait se sitten on veistettävä se puuheppa, jos on jo kaikkea muuta...
Ei muuta kuin ensin puutyökursseille ja senjälkeen sahaamaan lähimmästä puistosta sopivaa materiaalia yön pimeinä hetkinä. Voi tulla kalliiksi jos jää kiinni.
Kuulostaa työläältä.
Saapahan sitten myös sitä "extreme" jännitystäkin ihan kaupanpäälle, melkein kuin pelkokertoimessakin...
Älkää vain ihmeessä hävittäkö, jos teillä vielä tallessa on. Itse ostin jokun verran Brio-leluja puiseen junarataan aikanaan näitä ratoja ja junanvaunuja kun poika oli pieni ja vielä leikki-iässä. Osan saimme tädiltäni joka taas oli omalle pojalleen tätä Brio-sarjaa osastanut ja keräillyt. Ovat nämä puulelut kestäviä ja kovasti ne olivat aikanaan mieleisiä. Sekä pojalle itselleen, että naapurin samanikäisille pojille silloin aikanaan.. Samoin kuin tuolta Virosta eräs nainen toi puustatehtyjä autoja jonkun verran pojalle. En ole hävittänyt vaan tuolla komerossa ne "uutta" leikkijää odottavat...siirtyvät nämä lelut eteenpäin. Muovikrääsät taas kestävät vain lyhyen aikansa...
Kyllä puulelut hyvinkin mieleisiä pikkutytöille ja pojille ovat... pieneen käteenkin tuntuvat "lämpöisiltä" ja mukavilta.
j.k. pari valkoista pientä puuhevosta minullakin on koristeena kaapin päällä.