Hei!
Mitenkä te muut pärjäätte selkänne kanssa? Minulla menee sahaten kolmatta vuotta. Satutin selkäni puutarhaa tehdessä kohtalokkaan noston ansiosta vuonna 2005. Siitä asti elämäni on ollut tuskaa. Ikääkään ei ole kuin 30 ja risat.
Aluksi hakeuduin lääkäriin seuraavana päivänä kun olin selkäni naksauttanut. Lääkäri ei uskonut, että nostaessani isoa taakkaa kuului kova naksahdus alaselästä ja illalla ei sitten enää kävelty suorassa ja särky oli sanoinkuvaamaton. Vahvalla Buranakuurilla jatkettiin ja mitään tutkittavaa ei kuulemma ollut.
Meni helmikuusta seuraavaan vuodenvaihteeseen selkä vääränä. Välillä lääkäri väitti minun teesekentelevän. Vaihdoin yksityiselle ja siellä sain helpotusta kortisonin voimalla. Hetken apua, mutta särky palasi taas. Eksyin välillä DBC-hoitoonkin, mutta siitä ei mielestäni ollut mitään hyötyä.
1½-vuotta myöhemmin pääsin magneettikuvaukseen. Siinä löydettiin laakeahko välilevyn pullistuma alaselän nikamassa. Pääsin kuntoutukseen välittömästi ja siihen se sitten jäikin. Olin kuulemma liian terve. Minun ongelmani on se, että lihaksistoni on jonkinlaisessa kunnossa aikaisempien yleisurheiluharrastusten ansiosta ja olen aika notkea ja taipuisa. Pystyn ihmeen hyvin erilaisiin testeihin, koska olen harrastanut erilaisia voimistelulajeja ja korkeushyppyä ikäni.
Minut palautettiin terveyskeskus hoitoon ja sitä on nyt jatkunut vuoden verta. Lääkärikäynnit paikallisessa ovat aika vaikeita ja ei oikein oteta todesta. Nyt on taas menossa todella vaikea jakso ja selkä on ihan jumissa ja tulehtunut. Olen käynyt 2 vuotta aktiivisesti yksityisellä fysikaalisella asemalla ja tänään hoitaja oli ihan ällikällä, kun selkäni oli täysin jumissa ja tulehtunut.
Mitenkä teihin muihin suhtaudutaan? Otetaanko todesta. Olen käynyt myös yksityisillä lääkäreillä, maksanut turhasta ja aina sama 3 vuoden jälkeen. Liikunta auttaa ja lisää sitä. Mutta kun oireet on silti tuskaiset. Ei siinä, en minä aio jäädä makaamaan, mutta todella hankala tilanne. Lisäksi 2 viikon sairasloma 3-4kk välei alkaa häiritä työsuhdetta ja irtisanominen alkaa olla lähellä.
Mitenkä te muut pärjäätte selkänne kanssa? Minulla menee sahaten kolmatta vuotta. Satutin selkäni puutarhaa tehdessä kohtalokkaan noston ansiosta vuonna 2005. Siitä asti elämäni on ollut tuskaa. Ikääkään ei ole kuin 30 ja risat.
Aluksi hakeuduin lääkäriin seuraavana päivänä kun olin selkäni naksauttanut. Lääkäri ei uskonut, että nostaessani isoa taakkaa kuului kova naksahdus alaselästä ja illalla ei sitten enää kävelty suorassa ja särky oli sanoinkuvaamaton. Vahvalla Buranakuurilla jatkettiin ja mitään tutkittavaa ei kuulemma ollut.
Meni helmikuusta seuraavaan vuodenvaihteeseen selkä vääränä. Välillä lääkäri väitti minun teesekentelevän. Vaihdoin yksityiselle ja siellä sain helpotusta kortisonin voimalla. Hetken apua, mutta särky palasi taas. Eksyin välillä DBC-hoitoonkin, mutta siitä ei mielestäni ollut mitään hyötyä.
1½-vuotta myöhemmin pääsin magneettikuvaukseen. Siinä löydettiin laakeahko välilevyn pullistuma alaselän nikamassa. Pääsin kuntoutukseen välittömästi ja siihen se sitten jäikin. Olin kuulemma liian terve. Minun ongelmani on se, että lihaksistoni on jonkinlaisessa kunnossa aikaisempien yleisurheiluharrastusten ansiosta ja olen aika notkea ja taipuisa. Pystyn ihmeen hyvin erilaisiin testeihin, koska olen harrastanut erilaisia voimistelulajeja ja korkeushyppyä ikäni.
Minut palautettiin terveyskeskus hoitoon ja sitä on nyt jatkunut vuoden verta. Lääkärikäynnit paikallisessa ovat aika vaikeita ja ei oikein oteta todesta. Nyt on taas menossa todella vaikea jakso ja selkä on ihan jumissa ja tulehtunut. Olen käynyt 2 vuotta aktiivisesti yksityisellä fysikaalisella asemalla ja tänään hoitaja oli ihan ällikällä, kun selkäni oli täysin jumissa ja tulehtunut.
Mitenkä teihin muihin suhtaudutaan? Otetaanko todesta. Olen käynyt myös yksityisillä lääkäreillä, maksanut turhasta ja aina sama 3 vuoden jälkeen. Liikunta auttaa ja lisää sitä. Mutta kun oireet on silti tuskaiset. Ei siinä, en minä aio jäädä makaamaan, mutta todella hankala tilanne. Lisäksi 2 viikon sairasloma 3-4kk välei alkaa häiritä työsuhdetta ja irtisanominen alkaa olla lähellä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Valitettavasti samantyyppinen ongelma. Ollut jo myös jo useamman vuoden. Kipupolikliniikan asiakkaana, käyn ottamassa piikin 3-4 kertaa vuodessa. Lääkityksenä ollut: Burana 800, Panacod/panadol,Lyrica menossa tällä hetkellä 300mg. Aikaisemmin oli myös Cymbalta 60mg, mutta se vaihdettiin.. Pyydä hoitavalta lääkäriltäsi lähete kipupolille. Luulisi lääkärin ymmärtävän mikä on sinun tilanne. Työelämässä en ole ollut valittavasti terveyden menettämisen jälkeen.
http://www.anttiheikkila.com/sivu.php?id=4
Jotenkin tutulta kuulostaa...
Itse loukkasin itseni 3 vuotta sitten ja siitä on rumbaa ollutkin tähän päivään asti!
Eka magneettikuvissa tapaturman jälkeen oli protruusiota,sieltä välilevy pullisteli ja ärsytti hermoa. Tässä vaiheessa koin etten saa mistää apua. Lääkkeitä erilaisia jokainen vaan kirjoitti ja sairaslomaa.
Sitten aloin kuntouttaa selkääni mutta se jäi kesken koska menin vaan kipeämmäksi kertta kerran perään. Sitten otettiin toinen mahneettikuva,uusi pullistuma oli tullut toiseenkin väliin ja siitä se helvetti oikeastaan vasta alkoikin. Vaikka olin luullut olleeni kipeä jo ensi kuvaushetkellä vasta toisen pullistuman myötä sitä vasta kipeä alkoikin olla.
Sain lähetteen kipupolille,siellä puuduteltiin ja aloiteltiin Lyricat kasisatasten Buranoiden lisäksi (söin tunnin välein niitä) ja Panacodit meni 6 x pv-ssä...no Lyrica nostettiin max annokseen ja kivut vaan jatkuivat. Sitten vaihdettiin Gabrioin (vast Lyricaa) ja sen myötä (6 tbl/pv) rupesin saamaan vasta apua.
Sitten tuli virtsaumpi,pissan kanssa pitkään ongelmia,vatsa jumissa eli selviä caudaoireita...mutta kun uloste ei tullut itsestään niin leikkausaihetta ei kuulemma ollut?
Olin puolitoistavuotta yhtäsoittoa tosi kipeä,siis ihan järkyttävässä kunnossa.Se on tosi raskas aika ollut elämässäni,ajattelin silloin etten ikinä selviä hengissä niistä hermosäryistä!!!
Koakaan eiu kukaan lääkäri ole kyseenalaistanut tilannettani, alussa ehkä vähän sellaista mutta ei suoranaisesti kukaan ole sanonut mitään suoraan. Sairaslomat aluksi 2 vk,sit 2kk,sit alkoikin olemaan puoltavuotta,viimeisimmät jo vuoden mittaista ja nyt ollut toistaiseksi eli ei päättymispäivämäärää.
uudelleenkoulutukset ollut suunnitteilla,mutta eihän niitä opiskelupaikkojakaan aina niin vaan saa joten asia pitkittynyt minun kohdallani...
Tällä hetkellä haaveilen työkokeilusta,omaan fyysisesti raskaaseen työhöni en voi palata mutta menen kokeilemaan kevyempää hoitotyötä,aika näyttää pystynkö siihen mutta haluja kokeilla on...
Tilanne on tällä hetkellä se että on monia tosi hyviä päiviä mutta sitten taas ykskaks selkä alkaa vihoitella= tulee kova painon tunne alimpiin välilevyihin joissa tyrä ollut ja sieltä tosi tiukkaa hetmopuristusta.
Lääkärini mukaan kuulun siihen valitettavaan 10%_n porukkaan jotka eivät parane tästä täysin koskaan vaan tämän kanssa on pakko oppia elämään. Eli on hyviä jaksoja ja on huonoja jaksoja,kipujen kanssakin tuntuu oppivan elämään. Väliin paremmin väliin huonommin mut etiäpäin mennään...
Summasummaren eli kaapista löytyy kymmeniä erilaisia lääkkeitä,tuntuu että lääkärit vaan uusia ja uusia rec kirjoitti...vasta kipupolilla päästiin oikeanlaiseen kivunhoitoon = koita päästä sinne,VAADI lähete!
Kuulin jostain että samatulos 5 vuoden kuluttua leikattiin tai ei mutta leikattaessa monesti kipu jää siihen leikkauspöydälle,itsehän kärsin siitä aivan liian kauan.
Tällähetkellä en syö vakituisesti mitään lääkettä,otan Burana 800mg depot 1 x 3 pv-ssä viikon kuurina kipujaksoihin...auttaa jos auttaa,mutta voin olla nyt kotona ja silloinhan voin venytellä,käydä välillä oikaisemassa kroppani ja olla taas pienessä liikkeessä. Yhtään etukumara-asentoja ei kestä eikä nostelua.
Mutta töihin vielä haluan palata,täyspäiväisenä tai osa-aikaisena se jää nähtäväksi.
Elä sinäkään anna periksi,tiedän tunteen ja vereni kiehahtaa kun kuulen/luen että jonkun pitää tositella tälläisiä kipuja.
Onni onnettomuudessa minulla on ollut se että minun lääkärini ovat sanoneet että välilevysairaudet ovat tosi kivuliaita,niihin löytyy apua ja niitä ei ole pakko sietää.Itselläni vaan asia on pitkittynyt jo liian kauan...
Tsemiä sulle,koita saada kipu hallintaan ennenkuin se kroonistuu...tai on tainnut jo kroonistua ja sitä onkin vaikea hoitaa !
Itse olen hoikka vartaloinen ja hyvässä kunnossa hermovauriostani huolimatta- olen aina pitänyt itsestäni huolta ja liikkunut paljon. Olisin helvetin huonossa jamassa jos en olisi ollut ja pysynyt aktiivisena.Kipua ei enään ole ja pystyn toimistotyötä tekemään yhtä hyvin kuin kuka tahansa terve ihminen. MEillä kaikilla on mahdollisuus tehdä valintoja jos haluamme. Täten kysyisinkin- minkälaiset ovat elämäntapanne nykyisin ja minkäläisia ne olivat aiemmin. Rööki viina kotisohva ja rasvanen paskaruoka? jos näin on sanoisin että jokaisesta tutkimuksesta ja terkkarikäynnistä teitä pitäisi verottaa normia enemmän(ahon malli). minä olen sellaisessa työssä ja sellainen koulutustausta että uskoisin että jos pysyn muuten terveenä saavutan eläkeiän ja helposti. Olen vakuuttanut itseni "kouluttamalla" itseäni. ylempikorkeakoulututkinto löytyy ja uskoisin että työtäkin . SUOmen naiset ja miehet; olemme oman elämämme seppiä. Minulle korkeakolutus ei ole ollut ikinä itsestäänselvyys vaan olen "lahjattomana" ja sairastellen joutunut tekemään sen edestä töitä ja helvetisti. SIksipä uskallan tänne kirjoittaa ehkäpä vähän provotyyppisen kirjoituksen . "Lahjakkaana" ja täysin terveenä en sitä kehtaisi tehdä.
Selkä hajoitettu nuorena 1. pesäpallossa juniorina kiertoliikkeitä ja paljon pelejä ilman lihashuoltoa. 2. 80-luvun puolella voimanostoa maksimipainoilla yllätys yllätys ILMAN LIHASHUOLTOA. Selkäkuntoutuksessa ollut nykyään 50 pärjäilen liikuntaa harrastamalla ja ottamalla huomioon rajoitukset. 2 lannenikamalevyä kuluneet (rikki) pari kertaa vuodessa paha kausi (2vrk. petissä ja siitä se taas lähtee). Lääkitys ainoastaan kipuun 800 Buranaa kuurina 3*vrk. viikon ajan. Hoitakaa selkänne ENNEN PYSYVIEN VAMMOJEN MUODOSTUMISTA. Minulla se on jo myöhäistä. Lääkäri totesi, että leikkaushoitoon ryhdytään vasta sitten, kun saatavat hyödyt ovat selvästi suuremmat, kuin haitat. Tarkoitti vuoden kuntoutumisaikaa. Ja ei, kun sulkapalloa pelaamaan. Liikuntaa, voimistelua, kipulääkettä ja pitkää pinnaa sopivassa suhteessa.
selän kanssa elämisestä:
Toisilla hyviä,
toisilla huonoja,
toisilla vielä huonompia.