Ihmetys on suuri!

Jenkkikirja, en muista kirjailijaa, mutta kirjan nimi on Välähdys, sen jälkeen tiedät miten juttu menee.

.....Tieteen ja astrologian suhde

Vallitsevan tieteen käsityksen mukaan astrologia on pseudotiedettä. Pseudotieteen
käsitettä määriteltäessä on astrologia usein jopa esimerkkitapauksena. Peruste
tälle mielipiteelle on se, että koska astrologian tuottamat psykologiset tulokset
eivät perustu yksiselitteisiin relaatioihin vaan ovat hyvin tulkinnanvaraisia,
niistä on vaikea johtaa kumoutuvia väitelauseita. Lisäksi on vaarana, että
syyllistytään selektiiviseen tulkintaan eli huomioidaan ainoastaan ne tulokset,
jotka omaan persoonallisuuteen sopivat. Kriitikoiden mielestä astrologian pätevyys
onkin vain näennäistä ja perustuu ainoastaan selektiivisyyteen. Esimerkiksi
tilastotieteilijä Michel Gauquelin, joka tutki 1950-luvulla laajasti astrologiaa
tilastotieteen keinoin, esittää artikkelissaan Zodiac and personality (1982)
tapauksen, jossa kymmenille koehenkilöille annettiin sama, erään sarjamurhaajan
syntymätietojen nojalla laadittu horoskooppi. Valtaosa ihmisistä piti horoskooppia
tarkkana.
Nykyiset astrologit väittävät mielellään, että heidän oppinsa perustuu
monituhatvuotiseen kokemukseen, joka olisi vahvistanut ne oikeiksi. Voidaan
kuitenkin kysyä, miten väitetyt vastaavuudet tähtien asennon ja henkilön
luonteenpiirteiden välillä olisi voitu muinaisina aikoina havaita. Jos säännöt
olisivat riittävän yksinkertaisia ja yksiselitteisiä (esimerkiksi jos kaikki tai
melkein kaikki ihmiset, jotka ovat syntyneet Marsin ollessa Oinaan merkissä,
olisivat muita ihmisiä aggressiivisempia), muinaiset kansat olisivat ehkä
helpostikin voineet huomata ne. Mutta nykyisten astrologien mukaan luotettavien
päätelmien tekeminen edellyttää hyvin monien astrologisten tekijöiden huomioon
ottamatta, ja jotkin niistä voivat kumotakin toistensa vaikutuksen. Tästä kuitenkin
seuraisi, että minkään yksittäisen tekijän vaikutus tuskin voisi olla havaittavissa
muutoin kuin hyvin laajojen tilastollisten aineistojen ja monimutkaisten
korrelaatiolaskelmien avulla, mutta sellaisia ei muinaisina aikoina ollut edes
keksitty. Sitä paitsi tällaisten, vasta suurissa aineistossa ilmenevien
korrelaatioiden laskemisen teki käytännössä mahdolliseksi vasta tietokoneiden
kehittyminen 1900-luvun loppupuolella.