Unikoulu 2v. täyttävälle äidille

huoneeseen nukkuun vaan. Vaikka nyt saisit onnistumaan että nukahtaa yksin niin kun vauva syntyy asiat voivat muuttua..

samaan kirjoitti:

huoneeseen nukkuun vaan. Vaikka nyt saisit onnistumaan että nukahtaa yksin niin kun vauva syntyy asiat voivat muuttua..

edellisen kanssa eli samaan huoneeseen kaikki nukkumaan. Meillä isompi tyttö nukkui vieressä n.5vuotiseksi ja pikkusisko nukkui omassa pinniksessä. Onneksi isommalla niin hyvät unen lahjat ettei heräänyt vaikka pienempi huusi välillä keskellä yötä. Yritettiin meilläkin unikoulua isomman kanssa mutta huonoin tuloksin joten siirtyi meidän väliin nukkumaan. Nykyisin 7 vuotiaana nukkuu omassa sängyssä yhteisessä makuuhuoneessa, ja pikkusisko taas meidän välissä. Jokainen tietenkin tekee kuten haluaa, meillä mennään näin. Enpä usko että kumpikaan nukkuu samassa sängyssä tai huoneessa enää rippikoulu iässä ja lapsuus on muutenkin niin lyhyt. Pääasia että jossain nukkuu yöt hyvin. Pakolla ei saa mitään hyvää aikaiseksi.

mieltä kirjoitti:

edellisen kanssa eli samaan huoneeseen kaikki nukkumaan. Meillä isompi tyttö nukkui vieressä n.5vuotiseksi ja pikkusisko nukkui omassa pinniksessä. Onneksi isommalla niin hyvät unen lahjat ettei heräänyt vaikka pienempi huusi välillä keskellä yötä. Yritettiin meilläkin unikoulua isomman kanssa mutta huonoin tuloksin joten siirtyi meidän väliin nukkumaan. Nykyisin 7 vuotiaana nukkuu omassa sängyssä yhteisessä makuuhuoneessa, ja pikkusisko taas meidän välissä. Jokainen tietenkin tekee kuten haluaa, meillä mennään näin. Enpä usko että kumpikaan nukkuu samassa sängyssä tai huoneessa enää rippikoulu iässä ja lapsuus on muutenkin niin lyhyt. Pääasia että jossain nukkuu yöt hyvin. Pakolla ei saa mitään hyvää aikaiseksi.

Lue lisää

Tuossahan ei ole mitään järkeä, tuossa teidän touhussa. Miksi 2 vuotiaan PITÄISI OSATA nukahtaa yksin omaan huoneeseen?? Ihan liikaa korostetaan vanhempien omaa tehokasta ajankäyttöä ja lapsen varhaista itsenäistymistä. Unihäiriöt ja nukuttamisrumbat ovat yleisiä vain länsimaissa, joissa lapset nukkuvat eri huoneessa kuin vanhemmat. Unihäiriöt liittyvät puhtaasti tähän tapaan, joka ei perustu vauvan eikä lapsen tarpeille, vaan se perustuu aikuisten itsekkyydelle.

Kyllä sen verran pitäisi löytyä aikaa vanhemmilta, että JOS lapsi ei osaa nukahtaa yksin, niin silloin hänen turvanaan ollaan, kunnes nukahtaa. Nukahtamishetken tulisi AINA OLLA TURVALLINEN JA LEVOLLINEN, sillä pelkäävä lapsi ei pysty nukahtamaan. Kun näin toimittaisiin säännöllisesti, eli lapsi tietää varmasti, että hänen vieressään ollaan turvana kunnes nukahtaa, niin sitten nukahtaminen sujuu nopeammin. Pakottamalla ei mitään hyvää saa aikaiseksi. Jos lapsi ei ole tarpeeksi kypsä tunne-elämältään, yksin nukahtaminen ja yksin nukkuminen voi olla varsinainen koettelemus ja tätä ravaamista on sitten tiedossa koko ajan. Tilanne tulee pahentumaan vauvan syntymän myötä. Esikoinen kokee tilanteen todella uhkaavaksi ja hänestä voi tuntua, että hänet on hylätty, jos vauva saa nukkua vanhempien kanssa mutta hän ei. Ratkaisu: äiti nukuttaa lapsen. Joko omaan huoneeseen tai sänky vanhempien huoneeseen. Jos kerta lapsi pelkää yöllä ja siksi tulee vanhempien huoneeseen, niin sänky sinne vanhempien huoneeseen. Näin taataan teille niitä unia.

edellisiä kirjoitti:

Tuossahan ei ole mitään järkeä, tuossa teidän touhussa. Miksi 2 vuotiaan PITÄISI OSATA nukahtaa yksin omaan huoneeseen?? Ihan liikaa korostetaan vanhempien omaa tehokasta ajankäyttöä ja lapsen varhaista itsenäistymistä. Unihäiriöt ja nukuttamisrumbat ovat yleisiä vain länsimaissa, joissa lapset nukkuvat eri huoneessa kuin vanhemmat. Unihäiriöt liittyvät puhtaasti tähän tapaan, joka ei perustu vauvan eikä lapsen tarpeille, vaan se perustuu aikuisten itsekkyydelle.

Kyllä sen verran pitäisi löytyä aikaa vanhemmilta, että JOS lapsi ei osaa nukahtaa yksin, niin silloin hänen turvanaan ollaan, kunnes nukahtaa. Nukahtamishetken tulisi AINA OLLA TURVALLINEN JA LEVOLLINEN, sillä pelkäävä lapsi ei pysty nukahtamaan. Kun näin toimittaisiin säännöllisesti, eli lapsi tietää varmasti, että hänen vieressään ollaan turvana kunnes nukahtaa, niin sitten nukahtaminen sujuu nopeammin. Pakottamalla ei mitään hyvää saa aikaiseksi. Jos lapsi ei ole tarpeeksi kypsä tunne-elämältään, yksin nukahtaminen ja yksin nukkuminen voi olla varsinainen koettelemus ja tätä ravaamista on sitten tiedossa koko ajan. Tilanne tulee pahentumaan vauvan syntymän myötä. Esikoinen kokee tilanteen todella uhkaavaksi ja hänestä voi tuntua, että hänet on hylätty, jos vauva saa nukkua vanhempien kanssa mutta hän ei. Ratkaisu: äiti nukuttaa lapsen. Joko omaan huoneeseen tai sänky vanhempien huoneeseen. Jos kerta lapsi pelkää yöllä ja siksi tulee vanhempien huoneeseen, niin sänky sinne vanhempien huoneeseen. Näin taataan teille niitä unia.

Lue lisää

Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen.

Läheisyys kasvattaa itsenäisyteen

Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.

Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

Läsnäolo ja kosketus rauhoittavat

Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80—85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"

Mäkelä muistuttaa omaankin kokemukseensa viitaten, että aina on se noin 15 % lapsista, jotka eivät opi nukkumaan "kunnolla": "Puolitoista vuotta joka yö kannoimme ja lohdutimme lastamme. Vasta kolmevuotiaana hän nukkui tunteja. Meillä jokaisella on hauraat kohtamme, tämä on hänen." Tällaisissakin tapauksissa vanhemman läsnäolo ja lohduttaminen ovat lapselle tärkeitä. Hellä, mutta vahva kosketus selän ja pakaroiden alueella rauhoittaa. "Se ei ehkä aina yksinään riitä tyynnyttämään lasta kokonaan, mutta joka tapauksessa se rauhoittaa", vakuuttaa Mäkelä.

Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin.

Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."

Loput : http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml

lastenpsykiatrilta kirjoitti:

Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen.

Läheisyys kasvattaa itsenäisyteen

Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.

Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

Läsnäolo ja kosketus rauhoittavat

Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80—85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"

Mäkelä muistuttaa omaankin kokemukseensa viitaten, että aina on se noin 15 % lapsista, jotka eivät opi nukkumaan "kunnolla": "Puolitoista vuotta joka yö kannoimme ja lohdutimme lastamme. Vasta kolmevuotiaana hän nukkui tunteja. Meillä jokaisella on hauraat kohtamme, tämä on hänen." Tällaisissakin tapauksissa vanhemman läsnäolo ja lohduttaminen ovat lapselle tärkeitä. Hellä, mutta vahva kosketus selän ja pakaroiden alueella rauhoittaa. "Se ei ehkä aina yksinään riitä tyynnyttämään lasta kokonaan, mutta joka tapauksessa se rauhoittaa", vakuuttaa Mäkelä.

Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin.

Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."

Loput : http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml

Lue lisää

Ei kannata muodostaa mitään selkeää ja ehdotonta kuvaa siitä miten lasten kuuluu nukahtaa, milloin, missä ja kuinka. Silloin on vain vaikea irrottautua ikävästä ja toimimattomasta kuviosta ja ongelmien ratkaisu karkaa helposti käsistä. Olisi hyvä jos voisi pitää pään kylmänä ja olla hermostumatta pienelle hermosahalle. Koska silloin peli useimmiten menetetään kun kontrolli pettää. Sen jälkeen tilanne on kahta vaikempi saada rauhoittumaan ja nukahtaminen vain pitkittyy entisestään. Joskus voi auttaa kun antaa periksi ja lähtee lapsen mukaan. Kokeilee hänen tapaansa ja jos se auttaa, niin hyvä. Jos se ei toimi toivotulla tavalla, voit aina lopettaa ja palata takaisin lähtöruutuun.

Lapsen vierellä ollaan mikäli hän ei halua jäädä yksin (mikä on oletettavaa, onhan hän kuitenkin aina nukahtanut lähelle äitiä) ja alkuun onkin suotavaa, että lapsen kanssa ollaan kunnes hän nukahtaa. Alkuun nukahtamiseen saattaa mennä aikaa kauankin, koska tilanne on lapselle uusi ja hänen täytyy "opetella" uusi tapa nukahtaa. Kaikille ei tämäkään keino auta, silloin kannattaa antaa asian olla ja yrittää kenties myöhemmin uudestaan. Tai koittaa keksiä jonkin muun keinon.

Muutokset elämäntilanteessa voivat aiheuttaa nukahtamisvaikeuksia, samoin uudet nukkumajärjestelyt. Jos lapsi vaikkapa siirretään omaan huoneeseen hän saattaa alkuun nukahtaa aivan normaalisti mutta myöhemmin voi tulla ongelmia. Lapsi ei jääkään nukahtamaan itsekseen tai nukahtaminen kestää tolkuttoman kauan jne. Usein auttaa kun vaihtaa nukkumaanmenorituaaleja. Voi koittaa tehdä asiat vaikkapa eri järjestyksessä kuin ennen. Myös uudet hienot jutut, kuten uusi "oikea" sänky, uusi "isojen" peitto tai oma tyyny voivat olla hyvä houkutin jäädä hyvillä mielin omaan sänkyyn nukahtamaan.

Iltarituaalit ovat useimmille lapsille erittäin tärkeitä ja osaltaan edesauttavat nukahtamista. Kaikki asiat kuuluu tehdä aina samalla tavalla ja uusia rituaaleja voi syntyä vaikkapa vahingossa. Rituaalien sarja saattaa myös kasvaa turhankin pitkäksi ja silloin voi olla paikallaan jostain päin alkaa karsimaan. Vaikka rituaalit ovatkin lapselle tärkeitä, joskus voi olla hyvä vaihtaa niitä tai tehdä asiat eri järjestyksessä jos nukkumaanmenosta meinaa tulla koettelemus. Liian rajuja muutoksia kannattaa välttää, muutoin tilanne saattaa pahentua paranemisen sijaan.

Hyvä keino rauhoittaa hetki ennen Nukkumattia on lukea iltasatu sylitysten tai vaikkapa antaa lapsen kuunnella unilauluja kasetilta (tai jotain muuta musiikkia, kenties lapsen lempparilevyä) kun hän pötköttää sängyssään. Apu voi löytyä myös hämärästä valaistuksesta, esim pistorasiaan kiinnitetystä yövalosta (7 Watin lamppu valaisee ihan kiitettävästi olematta kuitenkaan häiritsevä, vähempitehoisilla ei juuri ole muuta virkaa kuin osoittaa oikeaa suuntaa). Entäpä jos lapsi saisi hetken puuhailla itsekseen, vaikkapa lukea kirjoja sängyssä kunnes uni tulee? Äiti tai isä voi sitten myöhemmin käydä keräämässä kirjat pois sängystä ja peitellä ja sammuttaa valot. Tätä tarkoitusta varten kannattaa hankkia vaikkapa pieni pöytälamppu ja yöpöytä jos sellaisia ei ennestään ole.

Mikäli lapsi ei ilmiselvästi halua jäädä yksin nukahtamaan, lastenhuoneeseen voi hankkia nukuttajalle mukavan tuolin jossa hän voi vaikkapa lueskella sen aikaa kun lapsi nukahtaa. Tähän päästäkseen voi joutua muutaman illan tuolissa nököttämään pitkäänkin, varsinkin jos lapsi on aiemmin tottunut nukahtamaan pimeässä mutta silti vaatinut vanhemman läsnäoloa. Kattovaloa ei kannata pitää päällä vaan käyttää sitä pientä pöytälamppua tmvs. Kun tästä tavasta tulee tottumus, useimmat lapset nukahtavat melko pian petiin päästyään ja vanhempi voi jatkaa illan askareitaan pienen rauhoittumis- ja lukuhetken jälkeen.

Jos lapsen siirtäminen omaan huoneeseen ei ota onnistuakseen, vaan seuraus on nukahtamisvaikeuksia, iltaisia rähinöitä ja hampaiden kiristelyä, turhaa stressiä ja ahdistusta sekä lapselle, että vahemmille, kannattaa harkita asioiden palauttamista ennalleen ja koittaa muuttoa myöhemmin.

Nukahtamishetken pitäisi aina olla positiivissävytteinen ja hyvä kokemus, jotta siitä ei myöhemminkään tulisi ongelmaa. Lapsella tulisi olla hyvä ja turvallinen olo, jotta hän voi huoletta nukahtaa.

Mikään näistä vinkeistä ei varmasti toimi toivotulla tavalla, mikäli lapsi ei ole valmis nukkumaan. Jos häntä ei vielä väsytä, on nukuttaminen turhaa. Toisaalta, yliväsyneen lapsen nukuttaminen saattaa myös olla yhtä tuskaa, eli olisi hyvä löytää se jokaiselle oma, oikea nukkumaanmenoaika. Toiset lapset - aivan kuten aikuisetkin - voivat olla aamuihmisiä, toiset iltaihmisiä. Ei liene olemassa mitään yleistä oikeaa lasten nukkumaanmenoaikaa, vaan jokaisella on oma rytminsä.

Virkeän lapsen nukuttaminen on vaikeaa ja hermostuttavaa ja saattaa kestää pitkäänkin. Sitten kello jo onkin vaikka kuinka paljon ja omille hommille ei loppujen lopuksi jää juuri aikaa. Yksi vaihtoehto on antaa lapsen valvoa ja tehdä sellaisia töitä joita voi tehdä vaikka lapsi siinä mukana valvookin. Tai sitten voi ottaa lapsen nukkumaan samaan huoneeseen itsensä kanssa ja nukahtaa kaikessa rauhassa ja antaa lapsen nukahtaa omia aikojaan. Joka tapauksessa, jos homma ei tunnu sujuvan, kannattaa kokeilla jotain muuta eikä jäädä kiristelemään hampaitaan ja rassaamaan hermojaan.

Mieli kannattaa pitää avoimena ja olla rohkea ja ennakkoluuloton kokeiluissaan.

Teillä ei siis oikeastaan ole muuta ongelmaa, kuin että haluaisitte opettaa 2 v poikanne nukahtamaan yksin tulevaisuutta ajatellen. Eihän se nyt ole ongelma, älkää tehkö tästä ongelmaa! Väsytätte vain kaikki. Kyllä asioilla on tapana järjestyä.

Jatkakaa kuten ennen, silloin kun kaikki toimi hyvin. Jos poika tarvitsee nukuttajan se hänelle suotakoon. Hän kuitenkin kasvaa ja kehittyy koko ajan ja puolen vuoden päästä hän voikin jo osata nukahtaa yksin. Kun yrityksistä huolimatta poika ei osaa nukahtaa yksin, niin älkää enää pakottako ja yrittäkö ja väsyttäkö kaikkia.

Tulette kuitenkin kaikki nukkumaan samassa huoneessa vauvan syntymän jälkeen?

Jos nyt nukutatte ja olette herkkiä poikanne tarpeille, niin teette hyvän työn kaikille! Olkaa joustavia ja empaattisia. Vauva voi olla rauhallinen viilipytty, jonka voi ottaa syliin mukaan nukutukseen ja samalla voi hiljaa imettääkin. Tai myös isä voi pitää vauvaa, kun äiti nukuttaa esikoisen.

Jos te teette tästä tappelua ja epämukavaa, kohta ei ole kivaa enää kellään.

............. kirjoitti:

Teillä ei siis oikeastaan ole muuta ongelmaa, kuin että haluaisitte opettaa 2 v poikanne nukahtamaan yksin tulevaisuutta ajatellen. Eihän se nyt ole ongelma, älkää tehkö tästä ongelmaa! Väsytätte vain kaikki. Kyllä asioilla on tapana järjestyä.

Jatkakaa kuten ennen, silloin kun kaikki toimi hyvin. Jos poika tarvitsee nukuttajan se hänelle suotakoon. Hän kuitenkin kasvaa ja kehittyy koko ajan ja puolen vuoden päästä hän voikin jo osata nukahtaa yksin. Kun yrityksistä huolimatta poika ei osaa nukahtaa yksin, niin älkää enää pakottako ja yrittäkö ja väsyttäkö kaikkia.

Tulette kuitenkin kaikki nukkumaan samassa huoneessa vauvan syntymän jälkeen?

Jos nyt nukutatte ja olette herkkiä poikanne tarpeille, niin teette hyvän työn kaikille! Olkaa joustavia ja empaattisia. Vauva voi olla rauhallinen viilipytty, jonka voi ottaa syliin mukaan nukutukseen ja samalla voi hiljaa imettääkin. Tai myös isä voi pitää vauvaa, kun äiti nukuttaa esikoisen.

Jos te teette tästä tappelua ja epämukavaa, kohta ei ole kivaa enää kellään.

Lue lisää

edellisen kanssa.Asioilla on tapana järjestyä.

Mietin joskus samaa että miten saan kaksi lasta nukutettua(mies iltavuorossa).Hyvin kaikki meni,imetin vauvaa ja esikoinen nukahti joko selän taa tai omaan sänkyyn.Riitti että tiesi äitin olevan samassa huoneessa.

mieltä kirjoitti:

edellisen kanssa.Asioilla on tapana järjestyä.

Mietin joskus samaa että miten saan kaksi lasta nukutettua(mies iltavuorossa).Hyvin kaikki meni,imetin vauvaa ja esikoinen nukahti joko selän taa tai omaan sänkyyn.Riitti että tiesi äitin olevan samassa huoneessa.

Lue lisää

tilanne oli jokin aika sitten eli yritimme nukuttaa esikoista omaan sänkyyn ennen kakkosen syntymää (nukkui kyllä omassa huoneessa pinnasängyssään ja kaksi viikkoa se oli huutoa ja raahausta takaisin omaan sänkyyn ja sitten aattelin ettei tässä oo MITÄÄN JÄRKEE. Otettiin pinnasänky takas ja elämä palautui uomiinsa. Mutta tuosta kun aattelit etukäteen noita nukutustukioita-mikäli vauva ei ole koliikkivauva tms. niin kaikki kyllä järjestyy omalla painollaan. Minut ainakin yllätti, miten hankalammatkin nukutustilanteet on yleensä hyvin järjestyneet, vaikka enimmäkseen olen ne yksin hoitanut ilman miehen apua. Yritämme uudelleen isojen sänkyä sitten joskus kun aika tuntuu kypsältä, nyt on ollut tutista luopumisen aika ja siinä oli tarpeeksi prosessia...Eli suosittelen minäkin, että nhyt kaikki vaan samaan huoneeseen nukkumaan ja siirrä suosiolla tuota siirtoa myöhemmäksi. Tarvitset nyt itse voimia ja lepoa!

zvcxvxv kirjoitti:

tilanne oli jokin aika sitten eli yritimme nukuttaa esikoista omaan sänkyyn ennen kakkosen syntymää (nukkui kyllä omassa huoneessa pinnasängyssään ja kaksi viikkoa se oli huutoa ja raahausta takaisin omaan sänkyyn ja sitten aattelin ettei tässä oo MITÄÄN JÄRKEE. Otettiin pinnasänky takas ja elämä palautui uomiinsa. Mutta tuosta kun aattelit etukäteen noita nukutustukioita-mikäli vauva ei ole koliikkivauva tms. niin kaikki kyllä järjestyy omalla painollaan. Minut ainakin yllätti, miten hankalammatkin nukutustilanteet on yleensä hyvin järjestyneet, vaikka enimmäkseen olen ne yksin hoitanut ilman miehen apua. Yritämme uudelleen isojen sänkyä sitten joskus kun aika tuntuu kypsältä, nyt on ollut tutista luopumisen aika ja siinä oli tarpeeksi prosessia...Eli suosittelen minäkin, että nhyt kaikki vaan samaan huoneeseen nukkumaan ja siirrä suosiolla tuota siirtoa myöhemmäksi. Tarvitset nyt itse voimia ja lepoa!

Lue lisää

Tänään oli pojan 2 v neuvola ja sielläki kyselin neuvoa. Sieltä neuvo oli vaan jatkaa ja poika on kuulemma siihen jo kypsä. No mut itse päätin toisin. Tänään unilaulujen jälkeen jäin itse makoilee omaan sänkyyn. Poika jäi kiltisti omaan sänkyyn nukahtamaan. Ei itkua ,kitinää tai sängystä poistumista. Nukahti siihen itsekseen. Menköön sit näin ku ei onnistunut yksin nukahtaminen. Äitinä mulla on sit tietenki kauhee morkkis et ollaan viikko toista "kidutettu" mut tuskimpa niinkään. Tunteet tunteet....

väsynyt äiti kirjoitti:

Tänään oli pojan 2 v neuvola ja sielläki kyselin neuvoa. Sieltä neuvo oli vaan jatkaa ja poika on kuulemma siihen jo kypsä. No mut itse päätin toisin. Tänään unilaulujen jälkeen jäin itse makoilee omaan sänkyyn. Poika jäi kiltisti omaan sänkyyn nukahtamaan. Ei itkua ,kitinää tai sängystä poistumista. Nukahti siihen itsekseen. Menköön sit näin ku ei onnistunut yksin nukahtaminen. Äitinä mulla on sit tietenki kauhee morkkis et ollaan viikko toista "kidutettu" mut tuskimpa niinkään. Tunteet tunteet....

Lue lisää

aloittajalle, tosi kiva kun kävit laittaa viestiä. hienoa, että haluat antaa turvaa ja olet läsnä nukuttamassa! näin se sujuu helpoiten ja luonnollisimmin. hyviä jatkoja.