Kannabis aiheuttaa psykoosin

kirjoitettu :) Kiitos.

Helmiä ei kannata syöttää sioille.

Turhaan heitetty aikaa, mikään ei mene perille, kun kannabis on tehnyt tehtävänsä aivoissasi.

Kenen juttuun vastasit?

Jotenkin ristiriitainen vastaus.

Löytyy paljon epidemologisia tutkimuksia, jotka juuri toteavat, että kannabiksen käytön räjähdysmäinen kasvukaan ei aiheuta mitään psykoosien kasvua väestössä.

Tiedän kyllä, että nuo "euroopan huumehaukat" tehtailevat kaikenlaisia epäluotettavia tutkimuksia ja painostavat toimittajia kertomaan "uutisia" "tutkimuksista".

keskittyminen ok kirjoitti:

Kenen juttuun vastasit?

Jotenkin ristiriitainen vastaus.

Löytyy paljon epidemologisia tutkimuksia, jotka juuri toteavat, että kannabiksen käytön räjähdysmäinen kasvukaan ei aiheuta mitään psykoosien kasvua väestössä.

Tiedän kyllä, että nuo "euroopan huumehaukat" tehtailevat kaikenlaisia epäluotettavia tutkimuksia ja painostavat toimittajia kertomaan "uutisia" "tutkimuksista".

Lue lisää

Mitä ristiriitaista näet siinä? Älä käsitä väärin tätä huomiota epidemiologisten tutkimusten merkityksestä.

Tupakan ja keuhkosyövän korrelaatio on selvä, siinä ei ole mitään tulkinnanvaraa jos löydetyissä tapauksissa ei ole muuta yhdistävää karsinogeenia.

Kannabiksenkäytön ja skitsofrenian esiintyvyystilastoja vertaamisella voidaan todistaa, ettei kannabiksenkäyttö korreloi skitsofrenian esiintymiseen.

On aivan eri asia todistaa päinvastaista, se ei yksinkertaisesti ole mahdollista muuten kuin tutkimallaa perusteellisesti kaikki sellaiset tapaukset, joissa korrelaatio esiintyy, ja sulkemalla heistä pois kaikki sellaiset, jotka ovat käyttäneet jotain sellaista toksiinia, jonka tiedetään aiheuttavan psykooseja.

Ei tämän pitäisi olla vaikea asia ymmärtää.

Jos esittää jonkin aineen aiheuttavan jotain ilmiötä tällaisella tutkimuksella, voisi samalla tutkimusasettelulla käydä läpi jokaisen kuolemantapauksen Suomessa ja etsiä kofeiinijäämiä ruumiista. Tällaisen tutkimuksen tuloksena olisi, että noin 85% tapauksista löytyy kofeiinijäämiä. Mitä johtopäätöksiä tuosta voi vetää tilastollisesti, lääketieteellisesti, poliittisesti ???

Jos koehenkilöt ovat käyttäneet tai käyttävät useita eri psykoaktiivisia aineita, ei ole olemassa mitään keinoa todeta mikä niistä aineista on aiheuttanut psykoosin.

Jos ei koehenkilöistä ole suljettu pois sekakäyttäjiä, koe on arvoton lääketieteen kannalta, mutta painonsa arvoinen kultaa propagandatarkoituksiin.

Tämä kirjoitus on satunnaisille palstan lukijoille, ettei tule väärinkäsityksiä vastapuolen provoilusta.

Etusivu » Lääkärilehden uutisia Tulosta
Lancetin tiedot kannabishaitoista eivät yllätä suomalaisia asiantuntijoita
23.08.2007
Päihdepoliitikot ja -tutkijat eivät yllättyneet kannabiksen ja psykoosin yhteyksistä. Päihdelääkärit ovat sen sijaan huolissaan, että kannabiksen käyttäjän psykoosi luokitellaan aivan liian helposti ”vain” kannabispsykoosiksi. Kuka ottaisi kokonaisvastuun psyykkisesti sairaasta ihmisestä, jolla on huumeongelma? Päihdehuollon ja psykiatrian työnjako takkuaa Suomessa yhä.

– Ihmettelen mikä tässä Lancetin analyysissä on uutta. Myös Independent muutti aiempaa käsitystään alkuvuodesta. Meille alan ihmisille kannabiksen ja mielenterveysongelmien kytkös on ollut selvä jo vuosia, kuittaa sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Tapani Sarvanti Lancetin viimekuisen uutisen kannabiksen terveysriskeistä.

Lancet julkaisi heinäkuussa metakatsausartikkelin sekä sitä kommentoivan pääkirjoituksen. Niiden viesti kuului: kannabiksen käytöllä on aiemmin luultua voimakkaampi ja selvempi yhteys psykooseihin.

Erityisesti uusi tieto oli se, että hyvin satunnaisella ja yksittäisellä kannabiksen käytöllä havaittiin selvästi suurentunut riskiyhteys psykooseihin.

Sekä Sarvannin että muiden huumausainepolitiikan tuntijoiden ja toteuttajien näkemykset Lancet-artikkelin vaikutuksista voi puolestaan kiteyttää näin: ei ole tarvetta kiristää suhtautumista kannabikseen Suomessa.

Uusi meta-analyysi sai Lancetin pyörtämään liberaalin kannabiskantansa vuodelta 1995. Lisäksi Britanniassa harkitaan nyt kannabiksen luokittamista takaisin huumeiden B-luokkaan, josta huume tiputtiin lievempään C-luokkaan vuonna 2004. Luokitus perustuu huumeen vaarallisuuteen ja sitä kautta määritellään myös kannabiksen käytön rangaistavuus.

”Mikä tässä on uutta?”

Suomessa huumausainepolitiikka kulkee Stakesin erikoistutkija Tuukka Tammen mukaan kahdella raiteella: kansanterveyden ja rikoskontrollin tavoitteet elävät melko harmonisesti rinnakkain.

Sarvanti pitää Suomen huumausainepolitiikan nykyisiä kannabislinjauksia täysin riittävinä ja vetoaa muun muassa juuri Tammen tutkimukseen.

– Suomalainen huumausainepolitiikka on onnistunut hirveän hyvin. Meillä on ollut tiukka asenne huumeiden käyttöön ylipäätään, eikä sitä voida enää tiukentaa, Sarvanti sanoo.

Sarvannin mielestä Lancet-tutkimuksen valistuksellinen anti tulee toki viedä kentälle, etenkin kansalaisjärjestöjen ja yhdistysten tietoon.

Stakesin erikoistutkija Pekka Hakkarainen näkee, että Lancetin artikkeli kytkeytyy ensisijaisesti keskusteluun Britanniassa juuri kolmen vuoden takaisen lievennysluokituksen takia. Siellä artikkelilla on todennäköisesti suurimmat seurausvaikutukset, ja tutkimusta tullaan arvioimaan tarkasti ja myös kriittisesti.

”Tärkeä viesti”

Suomalaiseen päihdelääketieteen piirissä Lancetin artikkelia pidetään tervetulleena lisänä, joka vahvistaa sekä aiempaa tutkimustietoa että kliinistä näppituntumaa.

– Australialaiset, uusiseelantilaiset ja ruotsalaiset tutkijat ovat saaneet samansuuntaisia tuloksia kuin Lancetin meta-analyysi. Kannabista on pidetty suhteellisen harmittomana huumeena, mutta väestötason tutkimukset paljastavat enemmän tai vähemmän vakavia mielenterveyshäiriöitä. On hienoa, että nämä vaikutukset on nyt summattu, sanoo A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri, pitkän linjan päihdelääkäri Pekka Heinälä.

Kiinnostavinta antia Heinälän mukaan on tarkentunut tieto jo vähäisen ja satunnaisen kannabiskäytön terveysriskeistä.

– Se on ehdottomasti tärkeä viesti, joka tulee saattaa myös esimerkiksi kouluterveyshuollon ja vanhempien tietoon.

Heinälän mielestä terveydenhuoltojärjestelmä on aliarvioinut kannabista Suomessa. Akuutin ja näkyvimmän ongelman on aiheuttanut kovien huumeiden, kuten opiaattien ja stimulanttien käyttö. Kannabis on jäänyt näiden varjoon niin hoidoissa kuin julkisessa keskustelussa. Heinälän mukaan yhdestä esimerkistä käy huumeriippuvaisten Käypä hoito -suositus, jossa kannabis käsitellään melko lakonisesti.

– Hoitojärjestelmämme on tietyllä lailla suhtautunut kannabikseen niin kuin se ei olisi mitään, Heinälä pohtii ja valaisee väitettään rinnastusesimerkin avulla:

– Vähän samoin vähätellään tupakan merkitystä. Jos ajatellaan terveyshaittoja, niin tupakasta tulee ruumiita. Kannabiksesta ei todennäköisesti seuraa ruumiita, vaan mielenterveysraunioita. Sokeudumme tietyissä kysymyksissä, esimerkiksi kannabiksessa, koska sen käyttö on päihdepotilailla niin yleistä.

Huumepolitiikka elää murrosvaihetta

Suomessa ei juuri ole pohdittu saati toteutettu kannabispotilaiden hoitoja ja palveluja omana erityiskysymyksenään, toisin kuin esimerkiksi Ranskassa, Hollannissa ja Saksassa. Tosin näissä maissa kannabiksen ongelmakäyttö on aivan eri luokkaa kuin Suomessa.

Kun kovat huumeet kymmenkunta vuotta sitten tulivat ryminällä, viranomaiset ja terveydenhuolto olivat valmistautumattomia.

– Oli pakko kiinnittää huomiota akuuttien palvelujen hoitamiseen. Nyt seuraava askel olisi kehittää myös kannabiksen ongelmakäyttäjien palveluja, Hakkarainen sanoo.

Pekka Heinälän korviin on kantautunut lääkärikollegoiden huolestuttavia viestejä niin kannabiksesta kuin muista huumeista. Esimerkiksi Helsingissä huumeet ovat enenevissä määrin arkea myös yleispsykiatriassa.

Janne Ora

Siksi tämä kirjoitus kirjoitti:

Tämä kirjoitus on satunnaisille palstan lukijoille, ettei tule väärinkäsityksiä vastapuolen provoilusta.

Etusivu » Lääkärilehden uutisia Tulosta
Lancetin tiedot kannabishaitoista eivät yllätä suomalaisia asiantuntijoita
23.08.2007
Päihdepoliitikot ja -tutkijat eivät yllättyneet kannabiksen ja psykoosin yhteyksistä. Päihdelääkärit ovat sen sijaan huolissaan, että kannabiksen käyttäjän psykoosi luokitellaan aivan liian helposti ”vain” kannabispsykoosiksi. Kuka ottaisi kokonaisvastuun psyykkisesti sairaasta ihmisestä, jolla on huumeongelma? Päihdehuollon ja psykiatrian työnjako takkuaa Suomessa yhä.

– Ihmettelen mikä tässä Lancetin analyysissä on uutta. Myös Independent muutti aiempaa käsitystään alkuvuodesta. Meille alan ihmisille kannabiksen ja mielenterveysongelmien kytkös on ollut selvä jo vuosia, kuittaa sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Tapani Sarvanti Lancetin viimekuisen uutisen kannabiksen terveysriskeistä.

Lancet julkaisi heinäkuussa metakatsausartikkelin sekä sitä kommentoivan pääkirjoituksen. Niiden viesti kuului: kannabiksen käytöllä on aiemmin luultua voimakkaampi ja selvempi yhteys psykooseihin.

Erityisesti uusi tieto oli se, että hyvin satunnaisella ja yksittäisellä kannabiksen käytöllä havaittiin selvästi suurentunut riskiyhteys psykooseihin.

Sekä Sarvannin että muiden huumausainepolitiikan tuntijoiden ja toteuttajien näkemykset Lancet-artikkelin vaikutuksista voi puolestaan kiteyttää näin: ei ole tarvetta kiristää suhtautumista kannabikseen Suomessa.

Uusi meta-analyysi sai Lancetin pyörtämään liberaalin kannabiskantansa vuodelta 1995. Lisäksi Britanniassa harkitaan nyt kannabiksen luokittamista takaisin huumeiden B-luokkaan, josta huume tiputtiin lievempään C-luokkaan vuonna 2004. Luokitus perustuu huumeen vaarallisuuteen ja sitä kautta määritellään myös kannabiksen käytön rangaistavuus.

”Mikä tässä on uutta?”

Suomessa huumausainepolitiikka kulkee Stakesin erikoistutkija Tuukka Tammen mukaan kahdella raiteella: kansanterveyden ja rikoskontrollin tavoitteet elävät melko harmonisesti rinnakkain.

Sarvanti pitää Suomen huumausainepolitiikan nykyisiä kannabislinjauksia täysin riittävinä ja vetoaa muun muassa juuri Tammen tutkimukseen.

– Suomalainen huumausainepolitiikka on onnistunut hirveän hyvin. Meillä on ollut tiukka asenne huumeiden käyttöön ylipäätään, eikä sitä voida enää tiukentaa, Sarvanti sanoo.

Sarvannin mielestä Lancet-tutkimuksen valistuksellinen anti tulee toki viedä kentälle, etenkin kansalaisjärjestöjen ja yhdistysten tietoon.

Stakesin erikoistutkija Pekka Hakkarainen näkee, että Lancetin artikkeli kytkeytyy ensisijaisesti keskusteluun Britanniassa juuri kolmen vuoden takaisen lievennysluokituksen takia. Siellä artikkelilla on todennäköisesti suurimmat seurausvaikutukset, ja tutkimusta tullaan arvioimaan tarkasti ja myös kriittisesti.

”Tärkeä viesti”

Suomalaiseen päihdelääketieteen piirissä Lancetin artikkelia pidetään tervetulleena lisänä, joka vahvistaa sekä aiempaa tutkimustietoa että kliinistä näppituntumaa.

– Australialaiset, uusiseelantilaiset ja ruotsalaiset tutkijat ovat saaneet samansuuntaisia tuloksia kuin Lancetin meta-analyysi. Kannabista on pidetty suhteellisen harmittomana huumeena, mutta väestötason tutkimukset paljastavat enemmän tai vähemmän vakavia mielenterveyshäiriöitä. On hienoa, että nämä vaikutukset on nyt summattu, sanoo A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri, pitkän linjan päihdelääkäri Pekka Heinälä.

Kiinnostavinta antia Heinälän mukaan on tarkentunut tieto jo vähäisen ja satunnaisen kannabiskäytön terveysriskeistä.

– Se on ehdottomasti tärkeä viesti, joka tulee saattaa myös esimerkiksi kouluterveyshuollon ja vanhempien tietoon.

Heinälän mielestä terveydenhuoltojärjestelmä on aliarvioinut kannabista Suomessa. Akuutin ja näkyvimmän ongelman on aiheuttanut kovien huumeiden, kuten opiaattien ja stimulanttien käyttö. Kannabis on jäänyt näiden varjoon niin hoidoissa kuin julkisessa keskustelussa. Heinälän mukaan yhdestä esimerkistä käy huumeriippuvaisten Käypä hoito -suositus, jossa kannabis käsitellään melko lakonisesti.

– Hoitojärjestelmämme on tietyllä lailla suhtautunut kannabikseen niin kuin se ei olisi mitään, Heinälä pohtii ja valaisee väitettään rinnastusesimerkin avulla:

– Vähän samoin vähätellään tupakan merkitystä. Jos ajatellaan terveyshaittoja, niin tupakasta tulee ruumiita. Kannabiksesta ei todennäköisesti seuraa ruumiita, vaan mielenterveysraunioita. Sokeudumme tietyissä kysymyksissä, esimerkiksi kannabiksessa, koska sen käyttö on päihdepotilailla niin yleistä.

Huumepolitiikka elää murrosvaihetta

Suomessa ei juuri ole pohdittu saati toteutettu kannabispotilaiden hoitoja ja palveluja omana erityiskysymyksenään, toisin kuin esimerkiksi Ranskassa, Hollannissa ja Saksassa. Tosin näissä maissa kannabiksen ongelmakäyttö on aivan eri luokkaa kuin Suomessa.

Kun kovat huumeet kymmenkunta vuotta sitten tulivat ryminällä, viranomaiset ja terveydenhuolto olivat valmistautumattomia.

– Oli pakko kiinnittää huomiota akuuttien palvelujen hoitamiseen. Nyt seuraava askel olisi kehittää myös kannabiksen ongelmakäyttäjien palveluja, Hakkarainen sanoo.

Pekka Heinälän korviin on kantautunut lääkärikollegoiden huolestuttavia viestejä niin kannabiksesta kuin muista huumeista. Esimerkiksi Helsingissä huumeet ovat enenevissä määrin arkea myös yleispsykiatriassa.

Janne Ora

Lue lisää

Kaikesta tästäkin huolimatta kannabiksen mielenterveyshaitat ovat minimaalisia siihen nähden, mitä laillinen alkoholi saa aikaan. Ja ne olisivat sitä myös, vaikka kannabis olisi laillistakin. Lisäksi nämä haitat kohdistuvat pääasiassa niihin ihmisiin, joilla on geneettinen rakenne sairastua mielenterveysongelmiin. Tämä ryhmä taas ei kovin suuri ole. On turha esittää, että kannabiksen haitat kohtaisivat kaikkia sitä käyttäviä, koska ongelmille altis ryhmä on marginaalinen.

Tässä nyt yritetään esittää, että kannabis olisi oikeasti jopa vaarallista, ja samaan aikaan porukka saa sulattaa aivonsa viinalla ja mennä siitä siinä määrin sekaisin, että mielisairaala kutsuu. Tämä on karua arkea tässä maassa, jossa verotuloiltaan tappiollinen halpa liuotin tuhoaa kansaa tuhansia vuodessa. Muista myös, että alkoholin suhteen ei ole kohtuukäyttöä, vaan jopa vähäinenkin käyttö saa aikaan aivoissa vaurioita.

Siksi tämä kirjoitus kirjoitti:

Tämä kirjoitus on satunnaisille palstan lukijoille, ettei tule väärinkäsityksiä vastapuolen provoilusta.

Etusivu » Lääkärilehden uutisia Tulosta
Lancetin tiedot kannabishaitoista eivät yllätä suomalaisia asiantuntijoita
23.08.2007
Päihdepoliitikot ja -tutkijat eivät yllättyneet kannabiksen ja psykoosin yhteyksistä. Päihdelääkärit ovat sen sijaan huolissaan, että kannabiksen käyttäjän psykoosi luokitellaan aivan liian helposti ”vain” kannabispsykoosiksi. Kuka ottaisi kokonaisvastuun psyykkisesti sairaasta ihmisestä, jolla on huumeongelma? Päihdehuollon ja psykiatrian työnjako takkuaa Suomessa yhä.

– Ihmettelen mikä tässä Lancetin analyysissä on uutta. Myös Independent muutti aiempaa käsitystään alkuvuodesta. Meille alan ihmisille kannabiksen ja mielenterveysongelmien kytkös on ollut selvä jo vuosia, kuittaa sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Tapani Sarvanti Lancetin viimekuisen uutisen kannabiksen terveysriskeistä.

Lancet julkaisi heinäkuussa metakatsausartikkelin sekä sitä kommentoivan pääkirjoituksen. Niiden viesti kuului: kannabiksen käytöllä on aiemmin luultua voimakkaampi ja selvempi yhteys psykooseihin.

Erityisesti uusi tieto oli se, että hyvin satunnaisella ja yksittäisellä kannabiksen käytöllä havaittiin selvästi suurentunut riskiyhteys psykooseihin.

Sekä Sarvannin että muiden huumausainepolitiikan tuntijoiden ja toteuttajien näkemykset Lancet-artikkelin vaikutuksista voi puolestaan kiteyttää näin: ei ole tarvetta kiristää suhtautumista kannabikseen Suomessa.

Uusi meta-analyysi sai Lancetin pyörtämään liberaalin kannabiskantansa vuodelta 1995. Lisäksi Britanniassa harkitaan nyt kannabiksen luokittamista takaisin huumeiden B-luokkaan, josta huume tiputtiin lievempään C-luokkaan vuonna 2004. Luokitus perustuu huumeen vaarallisuuteen ja sitä kautta määritellään myös kannabiksen käytön rangaistavuus.

”Mikä tässä on uutta?”

Suomessa huumausainepolitiikka kulkee Stakesin erikoistutkija Tuukka Tammen mukaan kahdella raiteella: kansanterveyden ja rikoskontrollin tavoitteet elävät melko harmonisesti rinnakkain.

Sarvanti pitää Suomen huumausainepolitiikan nykyisiä kannabislinjauksia täysin riittävinä ja vetoaa muun muassa juuri Tammen tutkimukseen.

– Suomalainen huumausainepolitiikka on onnistunut hirveän hyvin. Meillä on ollut tiukka asenne huumeiden käyttöön ylipäätään, eikä sitä voida enää tiukentaa, Sarvanti sanoo.

Sarvannin mielestä Lancet-tutkimuksen valistuksellinen anti tulee toki viedä kentälle, etenkin kansalaisjärjestöjen ja yhdistysten tietoon.

Stakesin erikoistutkija Pekka Hakkarainen näkee, että Lancetin artikkeli kytkeytyy ensisijaisesti keskusteluun Britanniassa juuri kolmen vuoden takaisen lievennysluokituksen takia. Siellä artikkelilla on todennäköisesti suurimmat seurausvaikutukset, ja tutkimusta tullaan arvioimaan tarkasti ja myös kriittisesti.

”Tärkeä viesti”

Suomalaiseen päihdelääketieteen piirissä Lancetin artikkelia pidetään tervetulleena lisänä, joka vahvistaa sekä aiempaa tutkimustietoa että kliinistä näppituntumaa.

– Australialaiset, uusiseelantilaiset ja ruotsalaiset tutkijat ovat saaneet samansuuntaisia tuloksia kuin Lancetin meta-analyysi. Kannabista on pidetty suhteellisen harmittomana huumeena, mutta väestötason tutkimukset paljastavat enemmän tai vähemmän vakavia mielenterveyshäiriöitä. On hienoa, että nämä vaikutukset on nyt summattu, sanoo A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri, pitkän linjan päihdelääkäri Pekka Heinälä.

Kiinnostavinta antia Heinälän mukaan on tarkentunut tieto jo vähäisen ja satunnaisen kannabiskäytön terveysriskeistä.

– Se on ehdottomasti tärkeä viesti, joka tulee saattaa myös esimerkiksi kouluterveyshuollon ja vanhempien tietoon.

Heinälän mielestä terveydenhuoltojärjestelmä on aliarvioinut kannabista Suomessa. Akuutin ja näkyvimmän ongelman on aiheuttanut kovien huumeiden, kuten opiaattien ja stimulanttien käyttö. Kannabis on jäänyt näiden varjoon niin hoidoissa kuin julkisessa keskustelussa. Heinälän mukaan yhdestä esimerkistä käy huumeriippuvaisten Käypä hoito -suositus, jossa kannabis käsitellään melko lakonisesti.

– Hoitojärjestelmämme on tietyllä lailla suhtautunut kannabikseen niin kuin se ei olisi mitään, Heinälä pohtii ja valaisee väitettään rinnastusesimerkin avulla:

– Vähän samoin vähätellään tupakan merkitystä. Jos ajatellaan terveyshaittoja, niin tupakasta tulee ruumiita. Kannabiksesta ei todennäköisesti seuraa ruumiita, vaan mielenterveysraunioita. Sokeudumme tietyissä kysymyksissä, esimerkiksi kannabiksessa, koska sen käyttö on päihdepotilailla niin yleistä.

Huumepolitiikka elää murrosvaihetta

Suomessa ei juuri ole pohdittu saati toteutettu kannabispotilaiden hoitoja ja palveluja omana erityiskysymyksenään, toisin kuin esimerkiksi Ranskassa, Hollannissa ja Saksassa. Tosin näissä maissa kannabiksen ongelmakäyttö on aivan eri luokkaa kuin Suomessa.

Kun kovat huumeet kymmenkunta vuotta sitten tulivat ryminällä, viranomaiset ja terveydenhuolto olivat valmistautumattomia.

– Oli pakko kiinnittää huomiota akuuttien palvelujen hoitamiseen. Nyt seuraava askel olisi kehittää myös kannabiksen ongelmakäyttäjien palveluja, Hakkarainen sanoo.

Pekka Heinälän korviin on kantautunut lääkärikollegoiden huolestuttavia viestejä niin kannabiksesta kuin muista huumeista. Esimerkiksi Helsingissä huumeet ovat enenevissä määrin arkea myös yleispsykiatriassa.

Janne Ora

Lue lisää

"Suomalainen huumausainepolitiikka on onnistunut hirveän hyvin ... Sarvanti sanoo."

kummeksun hieman tätä kommenttia, koska esimerkiksi kannabiksen, amfetamiinin ja mielialalääkkeiden käyttö huumausaineena on lisääntynyt räjähdysmäisesti.


"Suomalaiseen päihdelääketieteen piirissä Lancetin artikkelia pidetään tervetulleena lisänä, joka vahvistaa sekä aiempaa tutkimustietoa että kliinistä näppituntumaa."

juuri niin. näppituntumalla. kuinkahan paljon kannabis on aiheuttanut psykooseja ihan oikeasti?
tilastotietoa?


"Hoitojärjestelmämme on tietyllä lailla suhtautunut kannabikseen niin kuin se ei olisi mitään, Heinälä pohtii .."

ehkäpä juuri sen vuoksi, ettei mitään sanottavaa ole tapahtunut?

"Kannabiksesta ei todennäköisesti seuraa ruumiita, vaan mielenterveysraunioita."

niinpä. todennäköisesti.
montakohan mielenterveydellistä rauniota kannabis on suomessa aiheuttanut?
miten minusta tuntuu, että jos kannabiksen takia mielenterveydellisiä raunioita olisi ilmennyt edes tilastopoikkeaman verran, siitä olisi jo irti huumeista ym. rahastuskerhot nostaneet metelin. mutta ei, koska tällaista tilastopoikkeamaa ei ole.

lupaan pyörtää puheeni, jos tällainen todistettava tilasto jostain löytyy.

todennäköisesti.

ps. et sitten ottanut ollenkaan kantaa esittämiini tutkimuksiin / aihealueisiin, joiden mukaan skitsahtamisen riski on suurempi, kuin kannabiksen käytöllä.
tämä todennäköisesti siksi, että olisit itsekin rajannut kannabiksen riskit todella marginaalisiksi.