Sain korttini 19 vuotiaana, nyt olen 23 vuotias. Autolla ajelu ahdistaa vieläkin, yleensä ajelen vain tuttuja turvallisia reittejä aina tiettyihin paikkoihin, taskuparkkeerauksen olen kokonaan unohtanut, kaupungin ulkopuolelle en mielelläni lähde ajelemaan.
Helsinkiin ajo tuntuisi ihan kauhuelokuvalta, toisten autojen ohittaminen ahdistaa minua. Suuret rekka-autot ahdistaa minua jotka tulee toisella kaistalla vastaan, tuntuu että selkäni ja kämmeneni on hiessä. Välillä moottoritiellä puristan rattia ehkä vähän liian lujaa jne.
Mitään nynnykuskia minusta ei saa ihan kuitenkaan, kotikulmilla on rento meininki, mutta kun pitäs kauemmas ajaa niin tulee kauhea stressi ja tulee sellanen olo että olisi pitänyt bussilla tulla.. :S
Vituttaa ihan kamalasti, koska olen toisaalta ihan sairaan kiinnostunut autoista jne, tiedän niistä paljon. Myyntihommatkin voisi kiinnostaa. Mutta en kertakaikkiaan ole päässyt vauhtiin tän ajelun kanssa. Ja puhun nyt juuri pääasiassa kaupungin ulkopuolella olevasta ajelusta. Kaupunkiajo ei tuota ongelmia.
Harvemmin sitä kuitenkin tulee ajeltua muualle, koska ei kauheesti ole asiaa kaupungin ulkopuolelle autolla. Taustalla on myös muutamia pienempiä autokolareita (kukaan ei loukkaantunut ja itse en ollut kuskina) en tiedä voisiko tähän ahdistukseen olla juuri nämä taustana?
Ärsyttää nähdä näitä tyhjäpääteiniamiksia ajelemassa autolla, en usko että kokisivat minkäänlaista ahdistusta kun autolla ajavat.. :D
Moottoritiet kauhistuttavat mua sekä ne pk-seudun sokkelot. En esim osaa edes huomata kylttejä ajoissa. Äääh, saatana. Tunnen olevani toivoton tapaus.
Kertokaa autonopettajat ym, miten pääsen eroon tästä ahdistukseta? Ja älkää sanoko, että ajamisella siitä pääsee eroon, koska se on liian tylsä vastaus. Noloa, kun naispuoliset ystävättäret ajaa 10x luontevammin mitä minä.
Miksi se on toisille helppoa ja toisia ahdistaa vielä vuosienkin kuluttua? :S
Helsinkiin ajo tuntuisi ihan kauhuelokuvalta, toisten autojen ohittaminen ahdistaa minua. Suuret rekka-autot ahdistaa minua jotka tulee toisella kaistalla vastaan, tuntuu että selkäni ja kämmeneni on hiessä. Välillä moottoritiellä puristan rattia ehkä vähän liian lujaa jne.
Mitään nynnykuskia minusta ei saa ihan kuitenkaan, kotikulmilla on rento meininki, mutta kun pitäs kauemmas ajaa niin tulee kauhea stressi ja tulee sellanen olo että olisi pitänyt bussilla tulla.. :S
Vituttaa ihan kamalasti, koska olen toisaalta ihan sairaan kiinnostunut autoista jne, tiedän niistä paljon. Myyntihommatkin voisi kiinnostaa. Mutta en kertakaikkiaan ole päässyt vauhtiin tän ajelun kanssa. Ja puhun nyt juuri pääasiassa kaupungin ulkopuolella olevasta ajelusta. Kaupunkiajo ei tuota ongelmia.
Harvemmin sitä kuitenkin tulee ajeltua muualle, koska ei kauheesti ole asiaa kaupungin ulkopuolelle autolla. Taustalla on myös muutamia pienempiä autokolareita (kukaan ei loukkaantunut ja itse en ollut kuskina) en tiedä voisiko tähän ahdistukseen olla juuri nämä taustana?
Ärsyttää nähdä näitä tyhjäpääteiniamiksia ajelemassa autolla, en usko että kokisivat minkäänlaista ahdistusta kun autolla ajavat.. :D
Moottoritiet kauhistuttavat mua sekä ne pk-seudun sokkelot. En esim osaa edes huomata kylttejä ajoissa. Äääh, saatana. Tunnen olevani toivoton tapaus.
Kertokaa autonopettajat ym, miten pääsen eroon tästä ahdistukseta? Ja älkää sanoko, että ajamisella siitä pääsee eroon, koska se on liian tylsä vastaus. Noloa, kun naispuoliset ystävättäret ajaa 10x luontevammin mitä minä.
Miksi se on toisille helppoa ja toisia ahdistaa vielä vuosienkin kuluttua? :S
Vastaukset 23
Vanhimmat
Itse ajoin korttini -94, kuorma-autokortin sai silloin vähän helpommalla kuin nykyään. Olen aina ollut innokas ajaja, aina valmiina kuskiksi, siksi siitä varmaan tuli ammatti.
21-vuotiaana rupesin ajamaan linja-autoa, aluksi pienemmässä kaupungissa missä oli viisi linjaa ja tuttu ympäristö. Ensimmäisen kerran ajoin Helsinkiin bussilla hakemaan asiakkaita. sitä en unohda ikinä. Selvitin valmiiksi etukäteen ajamani reitin, kysyin kaiken mahdollisen työkavereilta, ja kyllä jännitti! Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin.
Vielä suhteellisen kokemattomana bussin ratissa lähdin Hesaan ajamaan ja se on ollut kaikista paras koulu ajotaitoni suhteen. Jouduin kaiken opettelemaan alusta asti, paikat, reitit ym. Ja linja-autolla jos eksyy niin kovin helpolla ei käännytäkään ympäri... Helsingissä sain kuitenkin olosuhteiden pakosta ajamiseeni rutiinin, aktiivinen havainnointi, rauhallisuus ja ympäristön seuraaminen ovat kohdallaan.
Maantieajosta en ole koskaan pitänyt niin paljon kuin ajamisesta vieraassakin kaupungissa, siksi että nopeudet ja riskit ovat suuremmat. Ja kuvittele, minulla on aina keskimäärin parikymmentä silmäparia tarkkailemassa ajoani =)
Uskoisin, että syynä epävarmuuteesi on yksinkertaisesti se, että tiedostat muita paremmin liikenteen riskit ja omat heikkoutesi. Jos toiset vaikuttavat itsevarmoilta ratissa, muista että he ehkä eivät samoja asioita edes ajattele.
Lähde rohkeasti seikkailemaan, tee retkiä muihin kaupunkeihin ja aloita se suunnittelemalla vaikka määränpää ja reitti sinne, netistä löytyy karttoja kyllä. Sitä kautta saat harjoitusta ja varmuutta ja totut vieraassakin paikassa liikennerytmiin. Ja Hesaankin kannattaa lähteä! Maantiellä ja moottoritiellä havainnointi ja valppaus ovat tärkeitä eikä ole pakko ajaa kovempaa kuin mukavalta tuntuu.
Toivottavasti jatkat ajamista ja opit nauttimaan siitä!
miksi sun nimimerkki on "äijä" vaikka olet ihan selvästi säikky nais-kuljettaja. "Noloa, kun naispuoliset ystävättäret ajaa 10x luontevammin mitä minä". Tämä jo viimeistään paljasti sinut. Tai sitten olet vaan muuten neiti mieheksi.
aloittajan tekstissä ei mikään viittaa naissukupuoleen. Sukupuoli ei tee kenestäkään hyvää tai huonoa kuljettajaa. Ero on vain siinä että miehet useammin luulevat olevansa hyviä. Ja kolaroivat enemmän.
Itse olen 33v kortti ollu jokusen vuoden enkä ole taajamassa ajanut kuin autokoulussa ja maantiellä tuommoiset max 10km ja ainoastaan kesällä talvella en edes uskalla ajaa tutussa ympäristössä ja ihan lähialueella,enkä voi kuvitella ajavani yksin kova epävarmuus jos yksin joudun ajamaan,omalla pihatiellä ajanut viimeksi eilen 300m postilaatikolle,vanha autokoulun opettaja sanoi: erittäin pienellä matkalla voi oppia ajaan ja päästä ajopelosta irti
Kuten edellinen kirjoittaja jo suosittelikin, kannattaa lähteä Hesaan seikkailemaan! Itse ajan päivittäin kuorma-autolla Helsingissä, ja muistan myös hyvin ensimmäisen kertani; katsoin tarkkaan etukäteen reitin, ja tein oikein lapulle ajo-ohjeet (silloin ei ollut vielä navigaattoria käytössä). Aluksi tuntui vaikealta, ja kädet hikosivat, ja norttia paloi urakalla, kun tarkkailtavia kohteita oli sen verran enemmän, kuin mihin olin aiemmin tottunut yms. Jo parin tunnin päästä ajo rupesi sujumaan ihan rutiinilla. Mikä ei tapa, se vahvistaa =)
On se kyllä niinkin että kaikista ei vain ole automiehiksi/naisiksi. Siksi ajokortin ei pitäisi olla mikään kansalaisoikeus. Tarkat testit ja havainnoijat siihen että kuka on soveltuva hallitsemaan autolla ajoa. Kyllähän nyt ns. normaalin ihmisen pitäisi autokoulun ja jonkin aikaa kestäneen itsenäisen harjoittelun jälkeen uskaltaa ajaa ihan missä vaan liikenneympäristössä. Se on sitten eriasia että HALUAAKO sitä välttämättä ajella missä tahansa, esim. Helsingin keskustassa. Uskalluksesta se ei saa olla kiinni.
päätöksen ja juurikin olin ajanut autokoulussa 3ajokertaa ni faija ilmoitti autokouluun ettei mun ajokortti asiaa enään tämän pidemmälle viedä eli autokoulu lopetaan ja faija lupas maksaa vielä autokouluun 2krt:sen maksun jos he lopettavat mun kouluttamisen,faija tuossa totesi se vie multa tietokoneen ja myy sen ja heittää mut kotoo mäjelle tän kuun lopussa,näin meillä hoidetaan asiat.
kyllähän autolla ajaminen tappaa. joka päivä joku kuolee onnettomuudessa.
taas tänään: http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1625036
kortti ollut vuoden.Pitkää ajan,mutta kaupungissa en ja hiki nousee pintaan jos on pakko lähteä hesan läpi palloilemaan.
Kaupungissa vielä köröttelee, mutta maantieajo jossain metsätaipaleella on myrkkyä.
kortti ollut jo reilun vuoden, ja työssäni joudun ajaan isoa autoa, pientä autoa, pakettiautoa, kuorma-autoa, rekkaa yms yms yms. ja autoilu tuntuu yhtä rutiinilta kuin esim kävely, joten mitään uutta tai haastavaa ei enää ole, vaan kaikki luontuu yhtä luontevasti kuin vaikkapa polkupyörällä ajo
ei sulla ole rekkakorttia
BC-kortti, jolla saa ajaa rekkaa, jossa kärrin paino on alle 750 kiloa
"..ammattisanastossa sana rekka tarkoittaa ainoastaan puoliperävaunua, sen vetämiseen käytetään erityistä lyhyttä kuorma-autoa jonka taka-akselin kohdalle rungon päällä on asennettu vetopöytä." -Wikipedia.
ei ole sama kuin rekka. Voithan niin kuvitella jos haluat. Ja niin taidatkin.
Mutta kuormuri jossa on kärri = rekka
Pappa Tunturi Maitokärry = Rekka
...jos niin sovitaan
vaan puoliperävaunun ja vetoauton yhdistelmä on rekka. Myös pelkästä puoliperävaunusta voidaan käyttää rekka nimitystä. piste.
kun on puhuttu esim rekkakolareista, niin silloin on ollut kyseessä monta kertaa esim täysperävaunullinen kuormuri...
lehdistö ei osaa käyttää oikeita nimityksiä.
Kuormuri jossa on kärry = ajoneuvoyhdistelmä, puoliperävaunu = rekka, ABCE = rekkakortti, ABEC = ei-rekkakortti. Ja ihan turha saivarrella mitään noilla uusilla ajokorttiluokkien nimityksillä, kaikki tietää mistä on kyse.
Kortti on ollut vasta reilun 28 vuotta, mutta edelleenkin autoilu tuntuu haastavalta ja tarkkuutta vaativalta, joka päivä opin jotain uutta; varsinkin kun tarttee varoa noita kikin kaltaisia uusia superkuskeja.
PS. Jos sulla kiki on tsetti ollut (jo!) reilun vuoden, niin tuskinpa juurikaan työssäsi rekkaa ajelet - etkä ainkaan lastin kanssa!
Laita ahdistus vaikka korvan taakse, älä anna sen vallata koko päätäs. Sillälailla saat lisäkapasiteettia ajatusmaailmastasi ajamiskäyttöön.