Mulla on tammikuussa laskettu aika ja pelottaa synnytys nyt enemmän kuin ekalla kerralla! Ensimmäisen ponnistin 13 minuutissa ja synnytys muutenkin oli nopea, mutta kerkesin saamaan epiduraalin. Pelkään että jos seuraava tuleekin nopeammin ja en kerkeä saamaan mitään kivunlievitystä, niin selviänkö??? Ilokaasusta ei ainakaan ekalla kerralla ollut mitään apua!
Keillä on kokemusta luonnollisen (siis lääkittömän) synnytyksen kivuista? Entä jos repee, varsinkin kun ekalla kerralla repesin!!! Pelottaa vaan, et miten käy!
Keillä on kokemusta luonnollisen (siis lääkittömän) synnytyksen kivuista? Entä jos repee, varsinkin kun ekalla kerralla repesin!!! Pelottaa vaan, et miten käy!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mulla 2 synnytystä takana ja samalla tavalla jäi mullekin ekasta suuri pelko. Oli tosi nopea enkä ehtinyt saada mitään kivunlievitystä.
Tokassa raskaudessa kerroin heti ekalla neuvolakerralla tunnoistani ja kävin sitten sairaalan pelkopolilla ja psykiatrian puolella juttelemassa. Ensin tuntui, ettei siitä ole yhtään mitään hyötyä, mutta raskauden puuolen välin jälkeen huomasin melkein odottavani synnytystä, koska halusin päästä siitä eroon! Ja tajusin senkin, että vaikeampaa elämä on sen synnytyksen jälkeen, kun pitää kahta pientä hoitaa ja yrittää pysyä itse rauhallisena kaikissa "kivoissa" tilanteissa..
Toka synnytys oli vielä ekaa nopeampi, mutta olin jo onneksi sairaalassa sillä koko homma käynnistyi vesien menolla. Ehdin saada puudutuksenkin, vaikka tiukille meni. Kipu ehti olla jo sietämätöntä, mutta silti synnytyksestä jäi hyvä mieli!
Käy juttelemassa ja koita olla stressaamatta liikaa! Asioilla on tapana järjestyä. Toivon sinullekin hyvää synnytyskokemusta!!!
Ai niin, ja ekassa synnytyksessä ehdin just sairaalaan ponnistamaan vauvan pihalle (15min) ja tokassa sit tuli tyttö ulos yhdellä ponnistuksella, joka kesti minuutin! ;)
Mulla on hieman toisenlainen kokemus tuo eka synnytys, se kesti melkein 20h ja ponnistusvaihekin oli piiiitkä. Sain lähes kaikki mehdolliset kivunlievitykset.. mutta jännitin myös enemmän toista synnytystä, kun ensimmäinen oli niin vaikea.
Toinen sitten tulikin Ihan Erilailla. Oppikirjan mukaan supistukset alkoivat aamukahvipöydässä ja voimistui vähitellen. Kun päästiin sairaalaan, jotenkin muistuikin mieleen ekan synnytyksen kokemukset ja osasinkin paljon paremmin rentoutua. Lopulta en sitten ehtinyt saamaan muuta kuin ilokaasua, ja vauva syntyi 3minuutin ponnistamisella. Mulle jäi 2.synnytyksestä paljon parempi mieli kuin ensimmäisestä! Tunsin ponnistamisen tarpeen paremmin, ja vauvan syntymähetken. Toipuminen oli paljon nopeampaa, oikeastaan mulla ei tullut mitään vaivoja, kun taas ekalla kerralla oli kaikki mahdollinen.. Vaikka kipu on sietämätöntä, sen tietää että se loppuu kohta ja palkinto odottaa. Äidiltä sain hyvän neuvon; katso supistuksen aikana tiiviisti yhteen ja samaan pisteeseen huoneessa. Se auttoi!!
Onnea koitokseen, kova se on ja miehet ei ikinä kestäis sitä, mutta olet jo "konkari"! Tsemppiä!
....niin, kun olet jo alakautta synnyttänyt niin hyvin suurella tod.näk. ET kovin pahasti repeä eli älä huoli sitä! Et varmaan ehdi sitä edes miettimään siinä synnytyshetkellä. Anna kätilöiden hoitaa...
Vai "et kovin pahasti repeä"...sitä pitäs kyllä miettiä aina jo ennen kuin synnyttää,et miten omalle värkille käy.Kyllä sit ketuttaa,ku perse o pilalla,revenny tai leikelty ja ommeltu ym..Eikö teitä muita naisia oikeesti kiinnosta se millanen alapää teillä on????Katsokaa sinne peilillä sen jälkeen kun olette synnyttäneet ns. normaalisti,kaiken leikkelyn ym. jälkeen.
Mitä ihmettä sinä käyt täällä pelottelemassa raskaana olevia naisia, itse olen synnyttänyt kaksi lasta alateitse ja toisella kerralla repesinkin ja pahasti, mutta nyt alapää on aivan normaali ja entisensä, silloin synnytyksen jälkeen ei hurjasti varmaan kenenkään tarvitse sitä alapäätä ihailemaan ruveta, mutta huolellisella hoidolla ja jumpalla, alapää palautuu normaaliksi siinä missä epiduraalihaavakin.
Eikö sinua muuten yhtään kiinosta miltä vatsasi sen ikuisen arven kanssa näyttää?
Kiitos kaikille tuesta ja vastauksista!=) Välillä oon ihan innoissani menossa synnyttämään ja välillä iskee taas hirvee paniikki. Sektiota en edes harkitse, ellei ole pakko! Paljon riskimpää se on kuin alateitse! Ei nuo leikkaukset muutenkaan miellytä!
Suunnitelma: Heti kun supistukset alkaa, niin sairaalaan lujaa vauhtia ja kurkku suorana huudan epiduraalia!!XD hih hih
Kysyppä mieheltäs onko alapääsi parantunu "entiselleen"? Kuvittelet vaan kun et muista alkuperäistä tilannetta. Tungeppa meloni läpi napinlävestä niin näet miten hyvin palautuu..
T. Elektiivinen sektio on seksielämästään huolta pitävän nykynaisen oikeus
Näyttää muuten todella hyvältä ;)Hyvä,kun arpea huomaa, on se niin siisti.Mut onpa ihanaa,kun ei ole tarvinnut revetä kertaakaan :)
Tosin koska en viitsinyt ex miestäni moisella kysymyksellä hämmentää, kysyin nykyiseltä, niin niin hyvän tuntuinen että harvoin kuulemma on törmännyt ;)
terv. Sektio vain naisille jotka sitä oikeasti tarvitsevat, eivät siksi että pelkäävät miehensä reaktioita.
että kyllä se alapään olo kiinnostaa mutta ennemmin alapäähän jotain kun vatsanahkaan sillä alakerran kudostyyppi paranee nopsempaa ja paremmin.
Ja vaikka itsekin olen itkeä tihrustanut alakerran vahikoja monet kerrat, ei ne oikeastaan enää edes näy (nyt 10vk synnytyksestä) vaikka jälkitarkastuksessa lääkäri sanoi haavan olevan iso... Kipeäähän tämä pitkään ottaa, mutta ainakin vatsalihakset on ehjät!
kokemus synnytyksestä ilman kivunlievitystä, ei edes ilokaasua.
Ihan hyvin meni. Kyllä ne kivut kestää, kun ei muutakaan voi, ja ennen pitkää ne loppuvat ja palkakseen saa ihanan vauvan.
Ei niitä kipuja kannata etukäteen pähkäillä. Apua kyllä saa hoitohenkilökunnalta tarvittaessa.
Mitä repeämiseen tulee, sitä ei edes huomaa. Välilihan leikkaus kirpaisi kerran.
Etene hetki kerrallaan tilanteen mukaan. Keskity nyt vaikka jouluvalmisteluihin!
repeämisen kyllä huomasi poltteen tunteena! Epiduuraalista ja välilihan puudutuksesta huolimatta. Episiotomia otti kipeintä, repeämät seuraavaksi eniten... Supistukset ovat listalla vasta kolmantena. :)