Miksi liikkeenne kertoo oppinsa pohjautuvan Raamattuun ja tunnustuskirjoihin, kun se ei sitä tee? Siis tunnustuskirjat hyökkäävät monessa kohtaa juuri teidän kaltaistanne harhaopetusta vastaan (esim. yksimielisyyden ohje, luku 12).
Raamatusta kyllä vedätte omat johtopäätöksenne, mutta tunnetusti keskeiset kaste- ja ehtoollisnäkemykset poikkeavat rajusti uskonpuhdistajamme ajatuksista.
Ps.51 sanoo että syntinen on lapsi jo syntyessään ja Room.3 mukaan tilanne ei ole uudessa liitossa muuttunut. Silti mielestänne "lapsen kaltaisuus" tarkoittaa Jeesuksen sanoissa suoranaista autuuden asemaa lapselle.
Luterilaisen käsityksen mukaan "vedestä ja hengestä" syntyminen tarkoittaa kastetta, vaikka te väännätte sen "sanan" vedeksi. Onko tuollainen vääntely sitten raamatullisuutta? Kristukseen kastettu on sananmukaisesti Kristuksen päälle pukenut. Vesi, veri ja henki todistavat yhtäpitävästi, sanoo sana. Siis kaste, ehtoollinen ja rippi todistavat kaikki syntien anteeksiantamuksesta, ei vain tuo jälkimmäinen. Kristus on todellisesti läsnä ehtoollisessa, jolloin olemme todellisesti hänen verensä suojelemat "syntien anteeksiantamiseksi".
Teillä on hyviä juttuja kyllä mutta on myös huonoja, esim. uskovaisesta perheestämme äiti käänyi VL-liikkeeseen ja nyt on mietinnässä että mikähän se muun perheen autuus onkaan. Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu. Teillä ei siis ole yksin taivasten valtakunnan avaimia. "Jumalan valtakunnan tulemista ei voida tarkkailla, niin että voidaan sanoa, katsokaa, se on täällä tai tuolla. Katsokaa, se on sisäisesti teissä".
Rauhaa veljet mutta parannusta Raamatullisuuteen.
Raamatusta kyllä vedätte omat johtopäätöksenne, mutta tunnetusti keskeiset kaste- ja ehtoollisnäkemykset poikkeavat rajusti uskonpuhdistajamme ajatuksista.
Ps.51 sanoo että syntinen on lapsi jo syntyessään ja Room.3 mukaan tilanne ei ole uudessa liitossa muuttunut. Silti mielestänne "lapsen kaltaisuus" tarkoittaa Jeesuksen sanoissa suoranaista autuuden asemaa lapselle.
Luterilaisen käsityksen mukaan "vedestä ja hengestä" syntyminen tarkoittaa kastetta, vaikka te väännätte sen "sanan" vedeksi. Onko tuollainen vääntely sitten raamatullisuutta? Kristukseen kastettu on sananmukaisesti Kristuksen päälle pukenut. Vesi, veri ja henki todistavat yhtäpitävästi, sanoo sana. Siis kaste, ehtoollinen ja rippi todistavat kaikki syntien anteeksiantamuksesta, ei vain tuo jälkimmäinen. Kristus on todellisesti läsnä ehtoollisessa, jolloin olemme todellisesti hänen verensä suojelemat "syntien anteeksiantamiseksi".
Teillä on hyviä juttuja kyllä mutta on myös huonoja, esim. uskovaisesta perheestämme äiti käänyi VL-liikkeeseen ja nyt on mietinnässä että mikähän se muun perheen autuus onkaan. Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu. Teillä ei siis ole yksin taivasten valtakunnan avaimia. "Jumalan valtakunnan tulemista ei voida tarkkailla, niin että voidaan sanoa, katsokaa, se on täällä tai tuolla. Katsokaa, se on sisäisesti teissä".
Rauhaa veljet mutta parannusta Raamatullisuuteen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
kanssasi kiva keskustella ihan naamatusten.
Juuri yksi tunnustuksellinen luterilainen sai parannuksen armon. Päiviä siitä on neljä.
Uskovaisten seuroissa on opetettu, että pieni lapsi on syntinen jo syntyessään, mutta syntyy Jeesuksessa Kristuksessa ja on autuas:
Room.5:18. "Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän".
Niinkuin yleinen synti tuli, niin yleinen synti sovitettiin. Meidät tuomitaan omien tekojemme mukaan: (Ilm.20:12). "Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan.
13. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan".
Parannusta tehdään sitten uskon ja ymmärryksen kautta, omista tekosynneistä.
Kertomus Mooseksesta ja hänen vaimostaan Sipporasta, sekä heidän pojastaan (2.Moos.4:24-26), antaa puhuttelevan kuvan sakramentin hylkäämisestä. Jumala oli kutsunut Mooseksen Midianin maasta johdattamaan kansaansa Israelia Egyptin orjuudesta. Matkalla yöpaikassa tapahtui, että Herra hyökkäsi Mooseksen kimppuun ja tahtoi tappaa hänet. Silloin hänen vaimonsa Sippora suoritti pojalleen ympärileikkauksen ja kosketti esinahalla Moosesta alhaalta sanoen: "veriylkä ympärileikkauksen tähden". Tuomio ei kohdistunut lapseen, vaan sakramentin laiminlyöneeseen isään.
Uudesti ylhäältä syntyminen
Joh.3:5-6
”Jesus vastasi: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku synny vedestä ja Hengestä ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.
Mitä lihasta syntynyt on, se on liha, ja mitä Hengestä syntynyt on se on henki”.
Liha ei uudestisynny koskaan uskovaisessakaan ja lapsi on syntyessään kaksiosainen. Jos lapsuudenuskon on menettänyt, niin parannuksen armon kautta, uskossa syntyy silloin uudelleen.
Mitä tarkoittaa, sitten vesi, tässä yhteydessä?
Koko Raamattu ja asianyhteydet todistaa, että kysymys on Jumalan sanasta, joka uudestisynnyttää.
Joh.4, todistaa, mitä Jeesus puhui, vedestä ja Hengestä syntymisestä. Jeesuksen sanat samarialaiselle naiselle: ”Joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, ei hän janoo iankaikkisesti (Kysymys on iankaikkisen elämän sanoista), vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä veden lähteeksi, joka kuohuu iankaikkiseen elämään”. (Joh.4:14).
Jeesus siis sanoo: "Te olette puhtaat sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin" (Joh.15:3).
1.kor.4:15. "Vaikka teillä Kristukseen uskovina olisi tuhansia kasvattajia, teillä on vain yksi isä. Minähän teidät olen evankeliumia julistamalla synnyttänyt Kristukseen Jeesukseen uskoviksi".
(Ef.2:1)
Kirjoittaessaan pakanuudesta uskoon tulleille efesolaisille Paavali totesi, että Jumala oli herättänyt heidät, kun he olivat kuolleet ”. ylitsekäymisten ja syntein tähden”. Nämä pakanat olivat siis olleet hengellisesti eläviä jossakin elämänsä vaiheessa. Ainoa mahdollinen vaihe on ollut se, kun he olivat pionokaisia.
Vanhoillislestadiolaisia on toisinaan syytetty helluntailaisten kastekäsityksen omaksumista. Käsityksemme mukaan, usko Kristukseen vanhurskauttaa ja sakramentti tulee ottaa uskolla vastaan. Edellä on osoitettu, että vanhoillislestadiolaisuudessa on aina opetettu kasteesta vastoin helluntailaisten käsitystä. Helluntailais-karismaattiset liikkeet kieltävät lapsikasteen epäraamatullisena, koska lapset eivät heidän mielestään voi uskoa, eivätkä näin vastaanottaa kastetta. Näin he perustavat kasteensa omaan vanhurskauteensa ja ratkaisuunsa. On harhaoppia, että kaste vaikuttaa pelkkänä tekona, ilman kastettavan uskoa. Lapsikasteen hylkäämistä ja uudelleen kastamista, on niinikään pidettävä harhana, jota vastaan tulee taistella Jumalan sanalla. Vanhoillislestadiolainen kaste on Raamatun mukainen
Paavali sanoi synnyttäneensä korintolaiset Jumalan sanalla:
1.kor.4:15. "Vaikka teillä Kristukseen uskovina olisi tuhansia kasvattajia, teillä on vain yksi isä. Minähän teidät olen evankeliumia julistamalla synnyttänyt Kristukseen Jeesukseen uskoviksi".
Kuitenkin Paavali oli kastanut vain muutaman korintossa:
1.kor.1:14. "Jumalan kiitos, en ole kastanut teistä ketään muuta kuin Crispuksen ja Gaiuksen,
15. joten kukaan ei voi sanoa, että teidät on kastettu minun nimeeni.
16. Niin, Stefanaan perhekunnan olen myös kastanut, mutta ketään muuta en muista kastaneeni".
Apostoli Pietari kirjoittaa: "Olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasa siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. " ( 1 Piet. l :23) Jotkut yrittävät selittää tämän kasteeksi sanan poissulkien apostolin selvistä sanoista ja niiden tekstiyhteydestä välittämättä.
Sanakirja: "Perfekti näet tuo esille joskus tapahtuneen asian ja esittää tämän asiantilan edelleenjatkuvana. Kun aoristi kiinnittää huomion tapahtuman kertakaikkisuuteen"
Uskovaiset kyllä pitäytyvät tunnustuskirjoihin ja tämän ovat piispatkin hyväksyneet.
Luther opettaa Isossa katekismuksessaan, sen kolmannessa uskonkappaleessa:
"Pyhä Henki saattaa meidät ensiksi pyhien yhteyteen, seurakunnan helmaan, jonka välityksellä hän meille saarnaa ja vie meidät Kristuksen tykö. Me emme näe, et sinä, etkä minä, totisesti Kristuksesta tietää emmekä häneen uskoa ja häntä Herraksemme saada, ellei Pyhä Henki sitä evankeliumin saarnan kautta tarjoaisi ja helmaamme lahjana laskisi. Työ on tapahtunut ja täytetty: Onhan Kristus meille aarteen kärsimyksellään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan hankkinut ja ansainnut.Jos tämä teko jäisi salaan, kenenkään tietoon tulematta, se olisi turha ja hyödytön; mutta Jumala on, ettei aarre jäisi haudatuksi, vaan joutuisi käyttöön ja nautittavaksi, antanut sanan tulla esiin, julistettavaksi, antanut Pyhän Hengen siinä tuomaan ja omistamaan meille tuon lunastusaarteen. Pyhitys onkin siis yksinkertaisesti vain saarnaamista Herran Kristuksen tykö ja tätä hyvyyttä saamaan. Mutta tähän emme voi itsestämme päästä.
Pyhällä Hengellä on näet ensiksi maailmassa erikoinen seurakunta. Tämä on se äiti, joka synnyttää ja kantaa jokaisen kristityn Jumalan sanalla. Tätä sanaa hän ilmoittaa ja harjoittaa ja hän valaisee ja sytyttää sydämet, niin että he sen käsittävät, omistavat, siinä riippuvat ja pysyvät.
Ellei näet saarnata Kristuksesta, ei ole ensinkään Pyhää Henkeä perustamassa, kutsumassa ja kokoamassa kristillistä seurakuntaa, JONKA AVUTTA EI VOI TULLA KRISTUKSEN LUO.
`Minä uskon, että maanpäällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakaantumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinne. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa. Juuri tämä on siihen tulemisen alku. Ennen siihen tulemistamme me olimme kokonaan perkeleen omia, Jumalasta ja Kristuksesta kerrassaan tietämättöminä. Näin Pyhä Henki viimmeiseen päivään asti pysyy pyhän seurakunnan eli kristikunnan tykönä. Sen välityksellä hän meitä saattelee, sitä hän käyttää sanan julistamiseen ja harjoittamiseen ja tämän välityksellä hän saa aikaan ja lisää pyhitystä. Näin se päivittäin yhä kasvaa ja vahvistuu uskossa ja sen hedelmissä, jotka hän saa aikaan``
Raamattu sanoo useassa paikassa selvästi, Pyhän Hengen virasta (joka on jokaisella Jumalan lapsella):
Joh.20:21. "Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.
22. Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
23. Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt".
Siis tässäkin on Pyhän Hengen virka.
Paavali toteaa Hengen virasta: "Meillä senkaltainen virka on, sen jälkeen kuin armo meidän kohtaamme tapahtunut on" (2.Kor.4:1).
Kohta osoittaa siis, että ennen uskoneiden kautta, on Pyhän Hengen virka.
1.Tes.1:5. "Että meidän evankeliumi on teidän tykönänne ollut, ei ainoastansa puheessa, vaan myös voimassa ja Pyhässä Hengessä, ja vahvassa tiedossa; niinkuin te tiedätte, minkäkaltaiset me teidän tykönänne teidän tähtenne olimme".
omaan oppiisi? Epäilen, ettet sinä Weha kykene vuorovaikutteiseen keskusteluun.
eihän ihminen voi ketään käännyttää, vaan se on yksin Jumalan työ.
No sinulla oli kirjoituksessasi tavattoman monta aihetta. Mutta jos rajoitetaan tämä esim. "perisyntiin"?
Eli uskon seuraavalla tavalla:
Pienokaiset syntyvät tänne maailmaan kaksiosaisina, eli syntisinä ja vanhurskautettuina, eli syntyvät myös Jeesukessa Kristuksessa tänne maailmaan ja koska heillä on elämä ja vanhurskaus, on heillä myös usko. Tähän otan vain muutaman Raamatun kohdan, koska täällä on näitä runsaasti käytetty myös.
Room.5:18. "Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän".
Jeesus sanoo myös näin: "pienet uskovat minuun" Matt.18:6. "Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hän upotettaisiin meren syvyyteen".
Sitten vielä tämä, että "meidät tuomitaan tekojemme mukaan" (Ilm.20:12). Kun yleinen synti tuli, Jeesus sovitti sen ristillä. Parannusta taas tehdään uskon ja ymmärryksen kautta omista tekosynneistä. Tässä jotain pinta raapaisua.
"Ei kasteen puute, vaan sen halveksiminen kadottaa", sanoi jo
Augustinus. Tämä on ollut kristillisen kirkon kanta halki vuosisatojen.
Luther puolustaa kastamattomana kuolleita lapsia seuraavalla näkökohdalla:
"Mitä on sanottava lapsistamme, jotka joko äidin kohdussa tai heti
synnyttyään kuolevat saamatta kastetta? Tähän on helppo antaa
vastaus sekä ennen kahdeksan päivän ikää kuolleista juutalaisten lapsista
että meidän ennen kastetta kuolleista lapsistamme. He eivät näet
tee syntiä ympärileikkauksen tai kasteen liittoa vastaan. Sillä lain
mukaan heidät piti ympärileikata vasta kahdeksantena päivänä, kuinka
Jumala haluaisi tuomita ne, jotka kuolivat sitä ennen. Sen tähden
meidän tulee uskoa heidän pikku sielunsa heidän taivaallisen Isänsä
käteen ja tahtoon, joka on armollinen, kuten tiedämme. Tähän kuuluu
myös se, mitä Paavali sanoo hienolla, lempeällä tavalla niistä, "jotka
eivät ole tehneet syntiä samalla tavalla kuin Aadam" (Room. 5:14),
ja Jaakobista ja Eesausta hän sanoo: "ennen kuin he olivat tehneet
hyvää tai pahaa" (Room. 9:11).
Tosin pikku lapset tuovat mukanaan maailmaan synnynnäistä perua
olevan synnin, jota sanomme perisynniksi. Mutta on kuitenkin
suuri asia, etteivät he vielä ole tehneet syntiä (ympärileikkausta tai
kastetta koskevaa) lakia vastaan. Sillä koska Jumala luonnoltaan on
laupias ja armollinen, hän ei tuomitse heitä kadotukseen sen vuoksi,
että he ovat jääneet joko Vanhassa liitossa vaille ympärileikkausta tai
Uudessa liitossa vaille kastetta.”74)
74 ) Luther, St. Louisin laitos 1, 1040. - Kun Lutherilta kysyttiin, pitäisikö lapsi kastaaennen kuin se on ehtinyt kokonaan syntyä, hän vastasi kieltävästi.
Apt. 22:
"Siellä oli Ananias, hurskas ja lakia noudattava mies, jota kaikki kaupungin juutalaiset pitivät arvossa. 13 Hän tuli luokseni ja sanoi: 'Saul, veljeni, palautukoon näkösi!' Samassa näköni palasi ja näin hänet. 14 Hän sanoi: 'Isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan tahtonsa, näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen oman äänensä. 15 Sinusta tulee hänen todistajansa, sinä kerrot kaikille ihmisille, mitä olet nähnyt ja kuullut. 16 Älä vitkastele. Huuda avuksi hänen nimeään, nouse ja anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois.'
Kasteessa Kristus puetaan päälle. Joka luopuu siitä lahjasta, saa aina palata tuhlaajapojan tavoin jo kasteessa lahjoitettuun autuuteen.
Itsekin olen saanut synninpäästön vl-äidiltäni, jos se sinun käännyttämisvimmaasi tyynnyttää. Mutta Jumalalle otolliseksi olen tullut uskon ja kasteen kautta, Jeesuksen täytetyssä työssä. Sen saa uskolla omistaa.
Vaikka kuinka pitkästi kirjoitat niin et saa sitä faktaa karistettua pois että Luther (ja siis Raamattu) opetti että kasteessa synnytään Jumalan lapseksi ja ehtoollinen on anteeksiantamuksen ateria.
Eihän Pyhää Henkeä voi varastaa ja sitten menisi jonnekkin väärään hengellisyyteen.
Kohta sanoo selvästi, ettei väärien opettajien seuraajat ja siis väärässä opissa voi vahingossakaan pelastua:
Joh.10:5. Mutta ei he muukalaista seuraa, vaan pakenevat häntä; sillä ei he tunne muukalaisten ääntä...
16. Minulla on myös muita lampaita, jotka ei ole tästä lammashuoneesta: ne pitää minun myös tänne saattaman: ja he saavat kuulla minun ääneni; ja pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen.
Tässä 16 jakeessa sanotaan selvästi, että tähän yhteen laumaan tulee kaikki saattaa ja on oleva yksi lammaslauma ja yksi paimen. Jeesus puhuu omien paimeniensa suulla ja on omissansa. Tässä tietysti puhutaan myös juutalaisista ja muista kansoista yhtenä lauman. Yhdellä paikkakunnalla on vain yksi Jumalan lasten joukko, jotka ovat samassa mielessä ja käsityksessä.
1.Tes.1:6. "Ja te olette meitä ja Herra seuraamaan ruvenneet ja olette sanan monessa vaivassa, ilolla Pyhässä Hengessä, ottaneet vastaan"
Ilmeisesti otit tuosta Paavalista, tuon kohdan jossa kaste oli vahvistus ja näkyvä merkki, koska näin sanottiin tapahtuneen, eikä Paavalin osa ollut hyvä, vähääkään ennen, ennenkuin kohtasi Ananiaan:
apt.9:17. "Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin.
18. Ja hänen silmistänsä putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jällensä, nousi ja kastettiin".
Emme opeta, että "kun lapsi kastetaan, sielu taivaaseen vilahtaa". Tämä oppion, room.kat "ex operate, operatio" oppia. Useat kirkolliset väittävät, että kaste antaa lapselle armon ja uskon, siis tehtynä tekona. VL:ssä opetetaan, sitä vastoin, että pienet lapset uskovat, jo äitinsä kohdussa. Kaikki kansat syntyvät Herralle Siionissa (Ps 87 ). Valkopukuisten joukossa (IlmK) on joka kielestä ja kansasta ihmisiä, sillä Jumala korjaa omansa jo lapsuudenuskossa monista kansoista joille ei edes saarnata valtakunnan evankeliumia, heidän epäuskonsa tähden. Niinkuin Nooa perheineen oli jo vanhurskas, kun arkkiin menivät, ja pelastuivat veden kantamana. Samoin kastekkin on hyvän omantunnonliitto Jumalan luona. Näin siis kaste kuuluu sille, joka on sovitettu ja, jolla on hyvä omatunto, kuten on pienen lapsen tila syntyessään. Raamattu käyttää tästä kasteen kohdasta 1.Piet.3:21, sanaa "eperooteema" , LIITTO. Tätä sanaa käytettiin jo ennen uudeentestamentin kirjojen syntyä vanhoissa papyruksissa. Luther käänsi tämän myös liitoksi. Näin myös tätä liittoa korostaa, yksi kaste opetus.
Monin Raamatun kohdin, mielestäni todistin, ettei ole kaste se joka ihmisen uudestisynnyttää, vaan Jumalan sana. Mutta nyt haluan kertoa vielä lapsen tilasta tänne maailmaan syntyessään. Seuraava kohta osoittaa, ettei sakramentin puuttumisen tuomio kohdistu lapseen, vaan vanhempiin:
Kertomus Mooseksesta ja hänen vaimostaan Sipporasta, sekä heidän pojastaan (2.Moos.4:24-26), antaa puhuttelevan kuvan sakramentin hylkäämisestä. Jumala oli kutsunut Mooseksen Midianin maasta johdattamaan kansaansa Israelia Egyptin orjuudesta. Matkalla yöpaikassa tapahtui, että Herra hyökkäsi Mooseksen kimppuun ja tahtoi tappaa hänet. Silloin hänen vaimonsa Sippora suoritti pojalleen ympärileikkauksen ja kosketti esinahalla Moosesta alhaalta sanoen: "veriylkä ympärileikkauksen tähden". Tuomio ei kohdistunut lapseen, vaan sakramentin laiminlyöneeseen isään.
Noilla 2 Sam 12:23 jakeen sanoilla "Minä menen hänen tykönsä, mutta ei hän palaja minun tyköni" Davidin ympärileikkaamaton lapsi pääsi taivaaseen. Samalla David itse tunsi olevansa armahdettu noinkin suuresta rikoksesta kuin huoruudesta ja Urian murhaamisesta. Kertoo sovituksesta Vanhan Testamentin ajalla, sekä samalla sen, että kastamaton lapsi on autuas.
Martti Lutherin kirje kahdelle papille (Kirjassa Huovinen "Kaste ja "usko": Mutta meillä on Raamattu , joka sanoo, että lapset kyllä saattavat ja voivat uskoa, vaikka he eivät puhukkaan, eikä heillä olekkaan järkeä. niimpä Raamattu kertoo psalmissa 72 (ps.106:37), kuinka juutalaiset uhrasivat poikiaan ja tyttäriään epäjumalille ja vuodattivat näin viattoman veren. Jos se on ollut viaton veri (kuten teksti sanoo), niin lapset ovat varmasti olleet puhtaita ja pyhiä, ja sellaisia he eivät ole voineet olla ilman Henkeä ja uskoa. -Jos joku on Jumalan oma ja pyhittämä, on hänelläkin Henki ja usko.
Apt.2-luku
38. Vaan Pietari sanoi heille: tehkäät parannus, ja antakaan jokainen itsensä kastaa Jesuksen Kristuksen nimeen, syntein anteeksi antamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. 39. Sillä teille ja teidän lapsillenne on tämä lupaus annettu, ja kaikille, jotka taampana ovat, kutka ikänä Herra meidän Jumalamme kutsuu…
41. Jotka siis mielellänsä hänen sanansa ottivat vastaan, ne kastettiin; ja sinä päivänä lisääntyi lähes kolmetuhatta sielua.
weha: Eli tässäkin on ensin, parannuksen teko ja usko ja sitten kaste. Kaste on sen merkki ja vahvistus. Tässä yhteydessä voi mainita, että molemmat tulee olla.
Tunnustuskirjoissamme sanotaan: "Myös ne jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä" (s.276 kohta 7): Näin siis Luther.
Kristus on kasteessa. Kaste on Raamatussa aina jumalallinen passiivi jossa toimijana on Jumala.
Tiit.3:5 "Hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät."
Kaste uudestisynnyttää, kuten tässä ja Jeesuksen Sanan mukaan vedestä ja hengestä. Se vesi ei muutu muuksi vaikka kuinka teologisesti kikkailet.
Jumalan armotyö otetaan uskolla vastaan, sitten vasta koittaa kilvoittelu ja pyhityselämä. Jos uskoon tulo vaatisi oman parannuksen tekemistä, olisi se lähtöisin ihmisestä, eikä se koskaan voisi riittää Pyhälle Herrallemme.
Vai että on paikkakunnalla vain yksi Herran lauma, joko te olette väärässä tai sitten esim. esikoislestadiolaiset. Kumpien luona onkaan oikea Jumalan valtakunta?
Minä sanon että molempien luona on Jumalan lapsia, kuten myös toisissa herätysliikkeissä joihin minä kuulun. Te vaan panette toistenne kannettavaksi taakkoja joita ette itse jaksa kantaa. Lakihenkistä vaikka olettekin Lutherin vastustajia, antinomisteja.
Jumala yksin tutkee sydämet, sanoo sana. Ette te siis voi nähdä sydämestä sydämeen Jumalan valtakunnan rajoja. Se on salattu valtakunta tässä ajassa, meidän keskellämme. Jeesuksen vertauksen mukaan on loppuun asti valhevehnää ja oikeaa vehnää sekaisin. Vasta lopussa tulee erottelu. Silloin Jumala tutkii sydämet. Oletko sinä valmis?
jotka vaieten sivuutat! Esim tuon kohdan kuinka Paavali synnytti korintilaiset Jumalan sanalla ja oli kastanut samaisessa korintossa vain muutaman. Muutenkin tunnut olevan ymmärtämätön, tai et halua ymmärtää meikäläisiä, vaan panettelet.
Tiedän vallan hyvin, että Matti Väisäsen kirjan "kaste Raamatussa", ja olen lukenut sen. Matti Väisänen kirjassaan sitoo uudestisyntymisen kasteeseen. Kun tarkaamme Raamatun kohtaa esim.seuraavaa "Niin piti sinunkin riemuitseman ja iloitseman; sillä tämä sinun veljes oli kuollut ja virkosi jälleen, hän oli kadonnut ja on taas löydetty". Kertakaikkisesti (aoristi)(Luuk.15:32). Raamatussa löytyy mielestäni kohtia perin runsaasti, jotka selvästi kertovat, että "usko tulee saarnasta" usko=uudestisyntyminen. Seuraava kohta Raamatusta on myös selkeä:
apt.10:44. "Kuin Pietari vielä näitä puhui, lankesi Pyhä Henki kaikkein niiden päälle, jotka puheen kuulivat.
45. Niin ne uskovaiset ympärileikkauksesta, jotka Pietarin kanssa tulleet olivat, hämmästyivät, että pakanainkin päälle Pyhän Hengen lahja vuodatettiin.
46. Sillä he kuulivat heidän kielillä puhuvan ja Jumalaa ylistävän. Niin vastasi Pietari:
47. Taitaako joku kieltää näitä, jotka ovat niin Pyhän Hengen saaneet kuin mekin, vedellä kastamasta?"
Samoin samarialaisten tapaus (apt.8:5-24). Samarialaiset eivät olleet saaneet Pyhää Henkeä, vaikka olivat kastettujakin, koska heidän uskonsa oli kaksiosainen; he uskoivat Simon noidan julistuksen ja Philipuhsen saarnan. Vasta kun apostolit panivat kätensä heidän päälle he saivat Pyhän Hengen:
apt.8:16. (Sillä ei hän ollut vielä yhdenkään niiden päälle laskettu alas, vaan olivat ainoastaan Herran Jesuksen nimeen kastetut.)
17. Niin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen.
Nähdäkseni Väisäsen arvelut tästä uskosta, ovat ulkoapäin ja siten väärin. Jumalan valtakunnan asiat avautuvat sieltä sisältäpäin. On helppo yhtyä siis Raamatun ja Lutherin näkemykseen seurakunnasta:
Ison katekismuksen 3-uskonkohta: "Pyhällä Hengellä on näet ensiksi maailmassa erikoinen seurakunta. Tämä on se äiti, joka synnyttää ja kantaa jokaisen kristityn Jumalan sanalla. Tätä sanaa hän ilmoittaa ja harjoittaa ja hän valaisee ja sytyttää sydämet, niin että sen käsittävät; omistavat ja siinä riippuvat ja siinä pysyvät.
Ellei näet saarnata Kristuksesta, ei ole ensinkään Pyhää Henkeä perustamassa, kutsumassa ja kokoamassa kristillistä seurakuntaa, jonka avutta kukaan ei voi tulla Herran Kristuksen luo"
Tässä sanotaan siis selvästi, ettei ilman seurakunnan apua, voi tulla Jumalan luo. Oikeastaan olemme luterilaisuuden "kermaa" :) Siis, aivan toisin kuin monet väittävät ja luulevat!
Samoin perustein, kuin Nikodeemus kertomuksessa, on todettava ettei Tiit.3:4-7, puhu kasteesta uudestisynnyttävänä, vaan uskoon liittyvänä sakramenttina Hengen uudistus, tapahtuu Pyhän Hengen(jae.5) ja Jeesuksen Kristuksen kautta(jae.6). Kolmiyhteinen Jumala pelastaa: Isä (jae4), Pyhä Henki(jae.5)ja Poika(jae.6).
Selvyyden vuoksi tämä sana ratkaisukristityille: "En minäkään ole sitä ratkaisua tehnyt, enkä tule sitä ratkaisua koskaan tekemäänkään, sillä ratkaisunteko on perkeleestä. Tämän voin hyvällä omallatunnolla Jumalan edessä tunnustaa. Sillä vaikka ihmisillä onkin vapaata tahtoa maallisissa asioissa, niin kuinka hengellisesti kuollut ihminen teksisi hengellisen ratkaisun?
1.kor.2:14. "Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti".
Joh.6:63. "Henki on se, joka eläväksi tekee, ei liha mitään auta: ne sanat, jotka minä teille puhun, ovat henki ja elämä".
Mihinkäs se liha nyt jäi?
Kohta he (ratkaisukristityt) sysäävät tällaisiin kohtiin lakia ja sekoittavat lain ja evankeliumin.
Luther kuitenkin toteaa Schmalkaldenin opinkohdissa selvästi, että silloinkaan ei tulla uskoon itse kasteen voimasta, vaan sitä edeltävän suullisen sanan voimasta:
"Näissä suullista, ulkonaista sanaa koskevissa opinkohdissa on lujasti pidettävä kiinni siitä, että Jumala ei anna henkeänsä tai armoansa kenellekään muuten kuin edeltävän sanan välityksellä ja myötä. - - Myös ne, jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä."
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/s/kolmas.html
Näin voidaan todeta, että vaikka Jumala kasteessa ja ehtoollisessa vakuuttaakin uskovaa syntien anteeksiantamisesta, hän ei kuitenkaan anna niissä syntejä sillä merkityksessä anteeksi, että epäuskoinen ihminen voisi kasteessa tai ehtoollisessa saada uskon. Siinä merkityksessä on ymmärrettävä myös nämä Lutherin sanat:
"Älä anna tässä asiassa johtaa itseäsi harhaan tuolla farisealaisella lörpötyksellä, jolla muutamat pettävät itseään, että ihminen nimittäin muka voisi antaa anteeksi syntejä, vaikkei hän kuitenkaan voi antaa armoa enempää kuin Pyhää Henkeäkään. Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tavalla anna syntejä anteeksi, kuin suullisella sanalla, kuten hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantoa sanasta, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai, niin kuin he sanovat, sisällistä anteeksiantoa."
(Lutherin valitut teokset III: Avaimista, s. 442, WSOY, 1959.)
Yksimielisyys opissa tarkoitta sitä, ettei pahenna muita elämällään.
Varsin hyvin ymmärrän synniksi monet asiat, joita eri hengellisyydet syntinä näe.
Ei ole laki se, joka uskovaiselle kuuluu, vaan:
Tiit.2:11. "Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12. Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään"
Room.10:4. "Sillä Kristus on lain loppu, jokaiselle uskovaiselle vanhurskaudeksi.
5. Sillä Moses kirjoittaa siitä vanhurskaudesta, joka laista on, että kuka ihminen ne tekee, hänen pitää niissä elämän".
Tuohon laumaan vielä senverran, että on oleva vain yksi lammashuone ja yksi lauma:
Joh.1016. Minulla on myös muita lampaita, jotka ei ole tästä lammashuoneesta: ne pitää minun myös tänne saattaman: ja he saavat kuulla minun ääneni; ja pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen.
Jos kuulut tähän yhteen laumaan, miksi olet sitten eripaikassa?
Itse tunnut olevan ymmärtämätön keskeisissä kohdissa. Raamattu on kokonainen totuus kun teillä taas ajatellaan että ainoastaan tällä ja tällä tavalla niin ei se Henki voi muulla tavalla toimia. Tuuli kuitenkin puhaltaa missä tahtoo. Kuten eräs aiempi tunnustuksellinen piispa totesi, "niin eihän se teille (VL) ole ongelma kun teillä on niin joustava tuo Raamatuntulkinta".
Esitän kolme väitettä joihin toivon vastauksesi selkeästi:
1) Yksi lammashuone vai yksi lauma? Kristuksella on yksi lauma, jolla on yksi usko. Tuoma lauma ei kuitenkaan tässä ajassa kokoonnu yhdessä huoneessa. On mielestäni älytöntä, että perustatte tämän käsityksen lähinnä tuohon yhteen jakeeseen joka on virheellisesti vanhaan bibliaan käännetty. Sana 'Poimne' tarkoittaa laumaa, tai Kristuksen seuraajia, hänen ruumiinsa jäseniä: a flock of Christ's flock i.e. the body of those who follow Jesus as their guide and keeper.
Jos olisi yksi lammashuone, niin mistä tietäisin kristityistä puljuista tällä paikkakunnalla että onko se esim. esikoisten, vanhoillisten vai kenties katolilaisten luona ("Rooman kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta")?
2) Sana sanoo että on vain yksi välimies ihmisen ja Jumalan välillä, Jeesus Kristus. Te sanotte että tulee olla välimiehen välimies. Tunnustuskirjatkin opettavat, että ripittäytymisen tulee olla vapaaehtoista, vaikka sitä suuresti arvostetaankin.
3) Alkuperäinen väitteeni on, että miksi sanoit että "uskovaiset pitäytyvät tunnustuskirjoihin" kun et sitä ihan ilmeisesti tee! Vai voitko allekirjoittaa esim kaikki seuraavat:
Ausburgin tunnustuksesta:
Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.
(kasteesta uudestisyntyminen, perisynnin syyllisyys)
Ripittäytymisestä olemme aina opettaneet, että sen tulee olla vapaaehtoista.
Tunnustuskirjat luokittelevat seuraavat harhaopeiksi:
4. Kastamattomat lapset eivät Jumalan silmissä ole syntisiä vaan vanhurskaita ja viattomia.
6. Kristittyjen lapset ovat kristityistä, uskovista vanhemmista syntyneinä pyhiä Jumalan lapsia jo ennen kastetta ja ilmankin sitä.
Siis, Jumalan Pyhä Henki toimii, niinkuin sanassaan lupaa ja niinkuin sille näyttääkin, että täällä pohjoisessa maassa on paljon uskovaisia.
Raamattu puhuu vain yhdestä laumasta ja Pyhä Henki on rakkauden Henki ja johtaa omansa aina yhteen. Ulkonaisesti tällä laumalla on "sama mieli ja ajatus", siis opetus virassa:
1.kor.1:10. "Mutta minä neuvon teitä, rakkaat veljet, meidän Herran Jesuksen Kristuksen nimen kautta, että te kaikki yhdenkaltaisen puheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaat sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa".
apt.2:42. "Ja he pysyivät alati apostolien opissa ja osallisuudessa, ja leivän murtamisessa ja rukouksissa".
Yhdellä paukkakunnalla on siis vain yksi Jumalan lasten joukko, josta kuuluu myös Hyvän Paimenen ääni. Kutsu kuuluu sinullekkin:
1.Tes.1:6. "Ja te olette meitä ja Herra seuraamaan ruvenneet ja olette sanan monessa vaivassa, ilolla Pyhässä Hengessä, ottaneet vastaan"
Samaa usko voi olla myös katollisen kirkon sisällä. Ei tämä usko ole nimestä kiinni, vaan Lars LL, oli "vain" herätyksen tuoja.
Jumalan valtakuntaa, ei löidetä Raamattua lukemalla, vaan kuten olet huomannut kaikki päätyvät eri tulokseen ja omaan "porukkaan" kuin valintamyymälässä, omaan korvasyyhyynsä. Ei, vaan parannuksen armon kautta Jumala johtaa omansa valtakuntaasa, jossa hän johtaa armolla ja totuudella. Jumalan valtakunnan asiat avautuvat sieltä sisältäpäin. Jo Raamatussa oli hajaannuksia ja jotka ovat meistä lähteneet ja erkaantuneet, ovat eriseuroja ja siis väärässä hengessä ja opissa. Muutenhan he olisivat samassa paikassa kuin me.
Kristus on seurakunnan pää, ja hän antoi omilleen viran sovinnosta saarnata (Tämä on sanoma Kristuksesta). Tätä virkaa ei ole eriseuroilla, joita on käsketty karttamaan, hengellisessä mielessä.
Usko voi syntyä myös yleisestä saarnasta, siis ripittäytyminen on armonetu, niin kuin katekismus opettaa.
Matt.18:17. "Mutta ellei hän niitä tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle; ellei hän seurakuntaa tottele, niin pidä häntä pakanana ja Publikanina.
18. Totisesti sanon minä teille: kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaissa: ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa".
Tottakai voin yhtyä, eli nytkin te olette väärässä ja todistan sen kohta. Lutheri opetti ihan oikein kastamattomien lasten tilasta, johon voi uskovaisetkin yhtyä, että ne pelastuvat ilmankin kastetta. Tottakai ihminen on syntinen ja vailla Jumalaa, vanhanosan puolesta. Miksi ihmeessä kerrot nuo kuin meitä vastaan? Tottakai sen uskon, kun Raamattu niin kertoo!
On kuitenkin niin, ettei pienten lasten tarvitse uudestaan syntyä, eikä se uudestaan tapahdukkaan, jos on lapsen uskossa pysynyt. "kaikki kansat syntyvät siionissa, joka ainoa on siellä syntynyt" (ps.87), muistaakseni). Eli vaikka pienet lapset syntyvät syntisinä, he Syntyvät myös Jeesuksessa Kristuksessa ja uskovat:
Room.5:18. "Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän" Ja "pienet uskovat minuun" (Matt.18:6). Kun yleinen synti tuli, yleisen synnin Jeesus myös sovitti. Näin meidät tuomitaan omien tekojemme mukaan (Ilm.20:12-13). Parannusta tehdään sitten uskon ja ymmärryksen kautta omista tekosynneistä.
Näin uskovaiset tahtovat lapset sitten saattaa kasteessa hyvän omantunnon liittoon ja seurakunnan opetuksen helmaan. "Ei kasteen tahaton puuttuminen, vaan sen tietoinen halveksinta ja hylkääminen kadottaa", jota Luther monasti viljeli.
Pitäysyn siis noihin tunnustuskirjojen kohtiin.
tuohon 6-kohtaan selvennys: Pienet lapset, eivät ole puhtaita ja Pyhä sen vuoksi, kun syntyvät uskovaisista vanhemmista, eikä myöskään itsessään, vaan he syntyvät Jeesuksessa Kristuksessa, kuten kohdat otin Raamatusta. Ovat siis syntyessään kaksiosaisia: "syntisiä ja vanhurskaita".
Tämä on siis Raamatun oma opetus.
1.Jh.4 "Jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta."
Teidän harhakäsityksillä ei ole siis oikeutta omia Jumalan valtakuntaa. Minunkin seurakunnassani vaikuttaa ihan varmasti Pyhä Henki Sanan ja sakramenttien kautta. Jeesuksen nimessä kun kokoonnutaan, niin on Hän itse keskellämme lupauksensa mukaan. Kaikki päivät maailman loppuun asti. Pyhä kristillinen yhteys ei avaudu täydellisesti ihmissilmille, vaan yksin Jumalalle.
Jeesus kehoitti rukoilemaan vainoojien puolesta. Niin teen minäkin teidän puolestanne, jotka tuomitsette muita Jumalan lapsia. Älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi.
Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu. Teillä ei siis ole yksin taivasten valtakunnan avaimia. "Jumalan valtakunnan tulemista ei voida tarkkailla, niin että voidaan sanoa, katsokaa, se on täällä tai tuolla. Katsokaa, se on sisäisesti teissä".
Siis miten usko syntyy?
Room.10:14. Mutta kuinka he sitä avuksensa huutavat, jonka päälle ei he uskoneet? Ja kuinka he sen uskovat, josta ei he ole kuulleet? Mutta kuinka he kuulevat ilman saarnaajaa?
15. Ja kuinka he saarnaavat, ellei heitä lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: oi kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka rauhaa julistavat, niiden jotka hyvää julistavat.
16. Mutta ei he ole kaikki evankeliumille kuuliaiset; sillä Jesaias sanoo: Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?
17. Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta.
38-käännös kääntää väärin! Jumalan valtakunta, ei voi olla epäuskoisissa fariseuksissa sisällisesti, joille Jeesus vastaa.
Vanha Biblia ja uusikäännös kääntää oikein, asianyhteyden mukaan:
Luuk.17:21. "Ei myös heidän pidä sanoman: katso tässä, katso siellä; sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne".
Siinähän Oli Jumalan valtakunta fariseusten keskellä, Jeesus ja hänen opetuslapsensa. Tämä nähdään uskon silmillä, sydämestä, sydämeen.
Tottakai uskovaiset opettaa, että vain yksin Jeesus on uskon kohde ja hänessä yksin on syntien anteeksiantamus. On myös niin, että Jumala vanhurskauttaa omansa vain seurakuntansa kautta. Seurakunta on se äiti, joka synnyttää lapsia Jumalalle, kuten myös Raamattu, Luther ja luterilainen tunnustus opettaa.
Joh.20:21. "Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät".
22. "Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
23. Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt".
Eli se on Pyhän Hengen virka, joka ihmisestä tekee Jumalan lapsen. Pelkkä sananvirka, ei sitä saa aikaan:
2.kor.3:6. "Joka meitä soveliaiksi tehnyt on Uuden Testamentin virkaa pitämään, ei puustavin, vaan Hengen; sillä puustavi kuolettaa, vaan Henki tekee eläväksi".
Ison katekismuksen kolmas uskonkohta:
"Pyhällä Hengellä on näet ensiksi maailmassa erikoinen seurakunta. Tämä on se äiti, joka synnyttää ja kantaa jokaisen kristityn Jumalan sanalla. Tätä sanaa hän ilmoittaa ja harjoittaa ja hän valaisee ja sytyttää sydämet, niin että sen käsittävät; omistavat ja siinä riippuvat ja siinä pysyvät.
Ellei näet saarnata Kristuksesta, ei ole ensinkään Pyhää Henkeä perustamassa, kutsumassa ja kokoamassa kristillistä seurakuntaa, jonka avutta kukaan ei voi tulla Herran Kristuksen luo"